Täytyy sanoa, että raivostuin. Tuttu työntämässä seitsenkuisen hoitoon...(pitkä vuodatus)

[Liljana]

[QUOTE="Vieraana";23334644]Kaada vaikka kassillinen paskaa mun niskaan mutta mä en ikäpäivänä kitkuttaisi tuilla kotona vuosikausia. En muuttaisi tästä hyvästä ok-talosta omalla suojaisella pihalla mihinkään kaupungin vuokraläävään kännisten ja narkkien keskelle. Niin paljon kun lapsiani rakastankin niin mua ei ole tehty olemaan vuosikausia kotona ilman järin suuria älyllisiä virikkeitä. Se ei ole kenenkään etu, ei lapsien eikä mun, että mä turhaudun, kyllästyn ja äksyilen joka asiasta. Silleen siinä nimittäin käy kun elämä rajoittuu riittävän pitkään kotitöihin ja hiekkalaatikolle, ehkä kahvitteluun muitten kotiäitien kanssa. Kumpikin lapsi on aloittanut hoidossa 1,5 vuotiaana ja se on ollut meille just hyvä.[/QUOTE]

Tiedätkö, meilläkin on omakotitalo ja suojainen piha, ei minuakaan kerrostaloon narkkien keskelle saisi =). Minä en laske "vuosikausiksi" kohdallani noin kolmea vuotta, josta herrajestas pian puolet jo mennyt (!!!). Näitä vuosia ei jälkeenpäin takaisin saa, ei vaikka kuinka kaipaisi.

Jotenkin ihmetyttää, että heti on kuppi täynnä kun vauvan kanssa on alle vuosi oltu kotona. "Ei minusta ole kotiäidiksi! Pää hajoaa!". Mitä vittua?!?
Aika julmaa minusta, jos oman lapsen seura tekee noin hulluksi ihmisen .

 

["vieras"]

[QUOTE="Mmm";23334676]Mä tunnen kans ite yhen tollasen ihmisen ja melki saman tyyppinen tausta tällä ihmisellä. Pistää kyllä vihaks tommoset ihmiset.[/QUOTE]

Mitä vihattavaa sulla on häntä kohtaan?

 

[Liljana]

Etkä myökään faktana tiedä, että hän on ollut kateellinen teille ja "hinkunut ja vinkunut" lapsia vuositolkulla.
Oliskohan kotiäidit kuitenkin olleet kateellisia vapaalle sinkkututtavalle?

Ainiin, minäkin lähdin opiskelemaan ja lapsi jäi kotihoitoon. Kannatti tehdä se siinä vaiheessa. Töiden ohella opiskelu olisi lapsen kannalta turhan rankkaa ja laina ei lyhene pelkällä opintotuella. Nyt olen 4tuntia/päivä luennoilla ja kun lapsi on 3-vuotias tienaan uuden ammatin ansiosta liki tuplat aiempaan verrattuna.

Tämmöiset positiiviset vaihtoehdot eivät tietenkään sulle tulleet mieleen, koska halusit tuttavasi halveksimista jatkaa. Surullista.

Selitinköhän jotenkin epäselvästi vai ymmärsitkö tahallasi väärin?
Tämä ihminen ei ole minun ystäväni. Minä tiedän hänet erästä kautta melko hyvin PLUS että tämän tuttuni YSTÄVÄT, läheisemmät ystävät ja kaverit jne ovat minun tuttujani, joten sitä kautta kyllä tiedän aika paljonkin juuri tästä nimenomaisesta naisesta.

Tiedän jopa sen, että on ollut kateellinen (tuskin minulle, kuten asian ilmaisit, mutta niille ystävilleen ja omille kavereilleen ), ihan kertonutkin on ja puheissaan hyvin tuonut esille katkeruutensa.

Mistä nämä kotiäidit mahtaisivat olla kateellisia sinkkututtavalle? Jokainen omana aikanaan elänyt villin nuoruuden ja bailannut, sittemmin hankkinut kodin, lapset jne =).

Ja halveksin nimenomaan tuota että laitetaan pieni vauva hoitoon, että päästään opiskelemaan. Sen olis voinut tehdä ennenkuin lapsi syntyi!!!

 

["vieras"]

Jotenkin ihmetyttää, että heti on kuppi täynnä kun vauvan kanssa on alle vuosi oltu kotona. "Ei minusta ole kotiäidiksi! Pää hajoaa!". Mitä vittua?!?
Aika julmaa minusta, jos oman lapsen seura tekee noin hulluksi ihmisen .

No oisit sit onnellinen, että sulle ei ole käynyt niin. Tuskin kukaan sellaista itselleen toivoo. Moni asia vaan voi mennä pieleen, esim. synnytyksenjälkeinen masennus, tai sitten oman varhaislapsuuden traumat voi puskea esiin. Eikä näitä yleensä kukaan pysty ennustamaan siinä vaiheeessa kun raskautta suunnittelee tai edes raskauden aikana, eiköhän ne ikävänä yllätyksenä tule kaikille. Ei se tee vauvan psyykelle yhtään sen parempaa olla kotona ahdistuneen äidin kanssa kuin vieraan hoidossa.

Mut onneksi hyvä äiti voi olla, vaikkei pää vauvan kanssa kotona kestäisikään. Suurimman osan elämästään kun lapsi ei ole vauva. Ja erittäin suuressa osassa maapalloa 7kk on poikkeuksellisen PITKÄ äitiysloma.

 

[Liljana]

[QUOTE="vieras";23334702]Mitä vihattavaa sulla on häntä kohtaan?[/QUOTE]

Uskoisin, että pienen lapsen puolesta vihaksi pistää...Minusta on äärimmäisen julmaa, että vauva laisteaan eroon vanhemmistaan päiviksi juuri tuolloin, kun se oma perhe, ne omat rakkaat läheiset ovat juuri niitä tärkeimpiä vauvalle. Seitsemän kuukauden ikäinen on täysi vauva vielä!!!

 

[mondeo]

Ei se ole mun ystävä. Tuttava. En tiedäkään, MUTTA mieleen tulee, että sen takia kun muillakin on. Muulla en täyteen saa tuota, että ensin sitä hingutaan ja vingutaan sitä lasta vuositolkulla ja sitten kun se vihdoin viimein saadaan, se ollaan valmis heti seitsemänkuisena valmiita laittamaan vieraalle hoitoon.

Tuilla pärjää vallan mainiosti jos itsellä on hiukankaan viitseliäisyyttä ja tahtoa luopua kaikesta "turhasta" lapsen vuoksi muutamaksi vuodeksi. Minulla on asiasta kahden lapsen kokemus . Riittää, kun toinen vanhempi käy töissä. Esikoisen kanssa olin kotona 3 v 4 kk, kuopuksen kanssa näillä näkymin ainakin siihen asti, kun hän täyttää sen 3 vuotta ja alkaa kaipailemaan jo omanikäsitäänkin seuraa. Toki näkee muita lapsia jo nyt säännöllisesti =).

Kylläpä häikäsee tuo sinun sädekehäs!

 

["vieras"]

Uskoisin, että pienen lapsen puolesta vihaksi pistää...Minusta on äärimmäisen julmaa, että vauva laisteaan eroon vanhemmistaan päiviksi juuri tuolloin, kun se oma perhe, ne omat rakkaat läheiset ovat juuri niitä tärkeimpiä vauvalle. Seitsemän kuukauden ikäinen on täysi vauva vielä!!!

No sitten sulla on aika monta ihmistä vihattavana, koska maailman mittakaavassa luulisin, että suurempi osa 7kk ikäisistä vauvoista on hoidossa ainakin osapäiväisesti jollain muulla kuin omalla äidillään.

 

[Liljana]

[QUOTE="vieras";23334742]No oisit sit onnellinen, että sulle ei ole käynyt niin. Tuskin kukaan sellaista itselleen toivoo. Moni asia vaan voi mennä pieleen, esim. synnytyksenjälkeinen masennus, tai sitten oman varhaislapsuuden traumat voi puskea esiin. Eikä näitä yleensä kukaan pysty ennustamaan siinä vaiheeessa kun raskautta suunnittelee tai edes raskauden aikana, eiköhän ne ikävänä yllätyksenä tule kaikille. Ei se tee vauvan psyykelle yhtään sen parempaa olla kotona ahdistuneen äidin kanssa kuin vieraan hoidossa.

Mut onneksi hyvä äiti voi olla, vaikkei pää vauvan kanssa kotona kestäisikään. Suurimman osan elämästään kun lapsi ei ole vauva. Ja erittäin suuressa osassa maapalloa 7kk on poikkeuksellisen PITKÄ äitiysloma.[/QUOTE]

Juu, varmasti kaikilla tuntemillani naisilla on ollut synnytyksen jälkeinen masennus tav huttua. Jollainhan se pitää perustella, ettei omaa lasta jakseta hoitaa.
(Tiedän, että on olemassa sairaus nimeltään synnytyksen jälkeinen masennus, mutta sitä en usko pätkääkään, että se on ollut jokaisella lapsensa vain muutaman kuukauden ikäisenä vieraalle hoitoon laittavalla äidillä ).

 

[mondeo]

Uskoisin, että pienen lapsen puolesta vihaksi pistää...Minusta on äärimmäisen julmaa, että vauva laisteaan eroon vanhemmistaan päiviksi juuri tuolloin, kun se oma perhe, ne omat rakkaat läheiset ovat juuri niitä tärkeimpiä vauvalle. Seitsemän kuukauden ikäinen on täysi vauva vielä!!!

Mites niille lapsille kävi, jotka syntyivät silloin, kun oli vain 3 kk: n äitiysloma?

 

[Liljana]

Kylläpä häikäsee tuo sinun sädekehäs!

Osuiko arkaan paikkaan ...

 

["vieras"]

Ap on klassinen seläntakana juoruilija... lapsikin jo tiedetään vahingoksi tai ainakin katalasti alulle saatetuksi. Tuttujen asiat tiedetään paremmin kuin puheen kohteena olevat ihmiset itse.

Jos ap:kin keskittyisi omaan perheeseen, lapsiin, opsikeluun ja töihin ja nauttisi niistä täysin, niin energiaan toisen valintojen mollaamiseen ei riittäisi tuossa määrin.

 

[Klomas]

Mites niille lapsille kävi, jotka syntyivät silloin, kun oli vain 3 kk: n äitiysloma?

Huonostihan meille. Täällä me riehutaan kaksplussalla :xmas:

 

["vieras"]

Mites niille lapsille kävi, jotka syntyivät silloin, kun oli vain 3 kk: n äitiysloma?

Ne näitä nykypäivän äitejä... kireitä kakspluspalstalaisia =)

 

[mondeo]

Osuiko arkaan paikkaan ...

Kuule ei osunut.

 

["vieras"]

Juu, varmasti kaikilla tuntemillani naisilla on ollut synnytyksen jälkeinen masennus tav huttua. Jollainhan se pitää perustella, ettei omaa lasta jakseta hoitaa.
(Tiedän, että on olemassa sairaus nimeltään synnytyksen jälkeinen masennus, mutta sitä en usko pätkääkään, että se on ollut jokaisella lapsensa vain muutaman kuukauden ikäisenä vieraalle hoitoon laittavalla äidillä ).

No yhtälailla sulle voisi sanoa, että tekosyynä pidät vaan lastesi tarpeita, kun oikeasti et JAKSA käydä töissä vaan pelkkää laiskuuttasi kotona haluat maata perse homeessa yhteiskunnan ja miehes siivellä. Eiköhän jokaisella ole perustellut omat syynsä tekemiinsä ratkaisuihin ja niihin saattaa vaikuttaa monikin asia, joista ei ulkopuolisille huudella.

 

[mondeo]

Huonostihan meille. Täällä me riehutaan kaksplussalla :xmas:

Aivan, taitaa olla tämän ketjun aloittajakin sitä ikäluokkaa.

 

["Vieraana"]

Tiedätkö, meilläkin on omakotitalo ja suojainen piha, ei minuakaan kerrostaloon narkkien keskelle saisi =). Minä en laske "vuosikausiksi" kohdallani noin kolmea vuotta, josta herrajestas pian puolet jo mennyt (!!!). Näitä vuosia ei jälkeenpäin takaisin saa, ei vaikka kuinka kaipaisi.

Jotenkin ihmetyttää, että heti on kuppi täynnä kun vauvan kanssa on alle vuosi oltu kotona. "Ei minusta ole kotiäidiksi! Pää hajoaa!". Mitä vittua?!?
Aika julmaa minusta, jos oman lapsen seura tekee noin hulluksi ihmisen .

Sulla menee ohi niin että heilahtaa.

LAPSET ei tee hulluksi vaan se kaikki muu. Jumankauta päivästä toiseen pelkkää pyykkiä, hiekkalaatikkoa, lattianpesua, ruuanlaittoa ja sama alusta. Mun mielestä vuosikausia on se että 3 vuotta esikoisesta, 3 vuotta seuraavasta, mahdollisesti vielä kolmaskin siihen syssyyn ja taas kolme vuotta kotona.

Toisekseen. En tiedä missä perähikiällä sä asut, mutta aika monet asuu paikassa jossa ei ole mahdollista elellä ok-talossa hyvällä alueella jne pelkän kht:n avulla. Jos siis omilla rahoilla pitää olla, mies on normipalkkasissa töissä eikä pappa betalar tai mistään ole sattunut rapsahtamaan mukavaa perintöä. Todellisuus olisi monelle juurikin se että menet asumaan kusisimpaan minikokoiseen kämppään mikä kaupungilta löytyy ja kökit siellä laskien pennejä seuraavaan lapsilisään. Mutta niinhän se on että sähköä tulee töpselistä ja rahaa kaupan seinästä. Ja ellei kaupan seinä anna niin sossu antaa kuitenkin. Kaikki eivät silti sitä halua.

Toivottavasti osaat opettaa lapsillesi avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, vaikka itseltäsi näyttää nuo ominaisuudet puuttuvan kokonaan. Jotenkin tulee mieleen että ehkä sunkin olisi hyvä nähdä muutakin, toisiakin tapoja olla ja elää jotka ovat ihan yhtä hyviä ja oikeita kuin sinunkin.

 

[Liljana]

Mites niille lapsille kävi, jotka syntyivät silloin, kun oli vain 3 kk: n äitiysloma?

Minusta on jännää, että vastaavissa keskusteluissa aina perustellaan, että laittaahan ne muuallakin lapset jo synnytyslaitokselta hoitoon vieraalle ja "ihan normaaleja niistä on tullut".

Ei se silti tarjoita, että se olisi vauvan psyykeelle hyväksi, että vauva nauttisi vieraan hoidossa olosta enemmän kuin omien vanhempiensa luona olosta. Pieni lapsi on onnellisin omien rakkaidensa, läheistensä luona. Pienikin kaipaa, osaa tuntea ikävää ja hätää.

 

[täydelline naene]

en ymmärrä miks tänne kaksplussaan tulee kaikki v*tu ääliöt aukomaan päätään asioista mistä eivät OIKEESTKI tajua YHTÄÄN mitään...



olen AIVAN samaa mieltä alottajan kanssa

 

[mondeo]

[QUOTE="vieras";23334789]Ne näitä nykypäivän äitejä... kireitä kakspluspalstalaisia =)[/QUOTE]

Ehkä ei kaikista kuitenkaan. En ole täältä omiani bongannut.

 

[Liljana]

[QUOTE="vieras";23334784]Ap on klassinen seläntakana juoruilija... lapsikin jo tiedetään vahingoksi tai ainakin katalasti alulle saatetuksi. Tuttujen asiat tiedetään paremmin kuin puheen kohteena olevat ihmiset itse.

Jos ap:kin keskittyisi omaan perheeseen, lapsiin, opsikeluun ja töihin ja nauttisi niistä täysin, niin energiaan toisen valintojen mollaamiseen ei riittäisi tuossa määrin.[/QUOTE]

Totta, että naisen motiiveista on kuulunut tuttujen kautta yhtä sun toista. Ihmettelivät kun ei vuosikausiin mies lasta halunnut, sanoi ja teki sen selväksi erittäin pontevasti, hänelle kuulemma riitti jo olemassa olevat ja elätettävät lapset ja sitten PING yhtäkkiä nainen olikin raskaana . Tulkaa nyt äkkiä perustelemaan, että mies kypsyi uudelleen isyyteen myöhäisellä iällä .

Juu, keskitynkin. Siinä sivussa silti pudistelen päätäni tälläisille ja vastaaville ihmisille. Omaa lasta ei arvosteta sen vertaa, että sen kanssa viitsittäisiin olla .

 

[Liljana]

[QUOTE="vieras";23334798]No yhtälailla sulle voisi sanoa, että tekosyynä pidät vaan lastesi tarpeita, kun oikeasti et JAKSA käydä töissä vaan pelkkää laiskuuttasi kotona haluat maata perse homeessa yhteiskunnan ja miehes siivellä. Eiköhän jokaisella ole perustellut omat syynsä tekemiinsä ratkaisuihin ja niihin saattaa vaikuttaa monikin asia, joista ei ulkopuolisille huudella.[/QUOTE]

Sano vaan, mikäi se sinun oloasi helpottaa. Minä TIEDÄN tekeväni oikein =).
Tiedän myös sen, etten kadu myöhemmin vauvan kanssa kotona vietettyä aikaa, opiskelun tai töiden aloittamista lapsen vauva-aikana voisin katuakin .

 

[täydellisi naene]

en ymmärrä miks tänne kaksplussaan tulee kaikki v*tu ääliöt aukomaan päätään asioista mistä eivät OIKEESTKI tajua YHTÄÄN mitään...



olen AIVAN samaa mieltä alottajan kanssa

Älä välitä, en mäkään ymmärrä miks tänne kaksplussaan tulee kaikki v*tu ääliöt aukomaan päätään asioista mistä eivät OIKEESTKI tajua YHTÄÄN mitään...

En oo AIVAN samaa mieltä alottajan kanssa

 

[mondeo]

Minusta on jännää, että vastaavissa keskusteluissa aina perustellaan, että laittaahan ne muuallakin lapset jo synnytyslaitokselta hoitoon vieraalle ja "ihan normaaleja niistä on tullut".

Ei se silti tarjoita, että se olisi vauvan psyykeelle hyväksi, että vauva nauttisi vieraan hoidossa olosta enemmän kuin omien vanhempiensa luona olosta. Pieni lapsi on onnellisin omien rakkaidensa, läheistensä luona. Pienikin kaipaa, osaa tuntea ikävää ja hätää.

Minusta tässä ei ole mitään jännää.

Faktaa on edelleen se, että JOKAINEN tekee omat valintansa, koita hyväksyä se!

 

["vieras"]

Sano vaan, mikäi se sinun oloasi helpottaa. Minä TIEDÄN tekeväni oikein =).
Tiedän myös sen, etten kadu myöhemmin vauvan kanssa kotona vietettyä aikaa, opiskelun tai töiden aloittamista lapsen vauva-aikana voisin katuakin .

Aina ei oo ihmisestä itsestään kiinni nuo valinnat...