Täytyy sanoa, että raivostuin. Tuttu työntämässä seitsenkuisen hoitoon...(pitkä vuodatus)

[häh]

mitä hemmettiä se sun napaasi kaivaa??

 

["vieras"]

Jaaha.. taitaa Porvoosta taas tuulla

 

["äiti"]

Minä opiskelin yliopistossa ennen lasten saantia ja oli töissä erittäin hyvä palkkaisesa asemassa. Sain kaksi lasta ja jäin kotiin. Ajattelin juuri niin kuin sinä että se on lasten etu ja vain niin lyhyt hetki kuin lapset ovat pieniä, mutta miten kävi...Tuli ero, mies sekosi ja jäin ilman töitä, yksin kahden lapsen kanssa. Oman kokemukseni perusteella ei ole välttämättä lasten etu jos äiti on kotona ellei sitten todella turvaa tulevaisuuttaan. Itse en suosittele kenellekkään kotiin jäämistä ellei ole yksityistä eläkevakuutusta, suht suuria säästöjä henkilökohtaisella tiilillä ja suunnitelmaa et miten töihin paluu myöhemmin onnistuu.

 

["vieras"]

Hyvyydestä en tiijä. Huonot puolet ne on minullakin, kuten meillä kaikilla. Tämä nyt sattuu olemaan keskustelupalsta ja tämmöisestä asiasta halusin keskustelua herättää, että miksi tehdä lapsi vain sen takia kun muutkin tekee, ellei sitten loppupeleissä kumminkaan siihen jakseta panostaa, sen kanssa ei viitsitä olla vaan muu on tärkeämpää.
Eikö tuollaisessa tilanteessa olisi kannattanut ottaa hoivavietin tyydyttämiseen vaikka koira tai kani? =)

Mistä sinä tiiät, minkä takia se ystäväsi on lapsen tehnyt?

Mitä jos joskus lapseen panostamista on nimenomaan panostaminen lapsen tulevaisuuteen esim. hankkimalla paremmat tulot? Tai aloittamalla opinnot töihinmenon sijaan? Katso kaikilla ei ole miestä, joka suostuisi elättämään kun nainen elelee sitä kivaa lapsentahtista elämää vuosikausia kotona. Ja niillä tuilla, mitä parisuhteessa oleva saa, ei todellakaan pärjää, ei sitten millään, jos se kumppani ei tahdo tukea.

Jos se kerran on ihan sama, niin mikset itse ottanut paria koiraa ja jättänyt lapsia tekemättä? Vai oiskos siinä kuitenkin aika olennainen ero näiden kahden asian välillä?

 

["minä"]

Tämä maailma on vinksallaan. "Oma itse" menee kaiken edelle nykyään, jopa omien lasten edelle, ja sitä vielä tuetaan monelta taholta. Surullista.

 

[Liljana]

mitä hemmettiä se sun napaasi kaivaa??

Tulihan se sieltä .

 

["äiti"]

[QUOTE="minä";23334417]Tämä maailma on vinksallaan. "Oma itse" menee kaiken edelle nykyään, jopa omien lasten edelle, ja sitä vielä tuetaan monelta taholta. Surullista.[/QUOTE]

kun on käytettävissä minimi elatusmaksut ja lapsilisät eikä muuta ole eikä tule. Sillä summalla on kiva elättää lapsiaan ja ei varmasti ole lasten paras vaikka äiti olisi kotona ja antaisi laatuaikaa...

 

[Mama the strange]

Itse sain toivotun lapsen ja työnsin hänet alle vuoden ikäisenä hoitoon, että pääsin opiskelemaan. Musta ei vaan ole kotiäidiksi, ehkei ap.n tuttavastakaan. Voidaan silti olla kummatkin hyviä äitejä. Niin ja minä haluan vielä lisääkin lapsia, vaikka en kotiäidiksi aio koskaan jäädäkään.

Ehkä ap.n tuttava löysi äitiysloman aikana itselleen uuden kiinnostavan alan, jota ei ollut ennen osannut ajatellakkaan ja päätti hakea heti koulutukseen. Itse ainakin pystyin opiskellessani pitämään lasta hoidossa lyhyempiä aikoja kuin, jos olisin ollut töissä. Ehkä tämäkin äiti on ajatellut samaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="minä";23334417]Tämä maailma on vinksallaan. "Oma itse" menee kaiken edelle nykyään, jopa omien lasten edelle, ja sitä vielä tuetaan monelta taholta. Surullista.[/QUOTE]

Ja koulutus voi olla satsaus omaan ja lapsen parempaan tulevaisuuteen myöskin!

 

["vieras"]

ehkä tajusi ammatinvaihdon olevan paikallaan lapsen myötä?

 

[Liljana]

[QUOTE="vieras";23334415]Mistä sinä tiiät, minkä takia se ystäväsi on lapsen tehnyt?

Mitä jos joskus lapseen panostamista on nimenomaan panostaminen lapsen tulevaisuuteen esim. hankkimalla paremmat tulot? Tai aloittamalla opinnot töihinmenon sijaan? Katso kaikilla ei ole miestä, joka suostuisi elättämään kun nainen elelee sitä kivaa lapsentahtista elämää vuosikausia kotona. Ja niillä tuilla, mitä parisuhteessa oleva saa, ei todellakaan pärjää, ei sitten millään, jos se kumppani ei tahdo tukea.

Jos se kerran on ihan sama, niin mikset itse ottanut paria koiraa ja jättänyt lapsia tekemättä? Vai oiskos siinä kuitenkin aika olennainen ero näiden kahden asian välillä?[/QUOTE]

Ei se ole mun ystävä. Tuttava. En tiedäkään, MUTTA mieleen tulee, että sen takia kun muillakin on. Muulla en täyteen saa tuota, että ensin sitä hingutaan ja vingutaan sitä lasta vuositolkulla ja sitten kun se vihdoin viimein saadaan, se ollaan valmis heti seitsemänkuisena valmiita laittamaan vieraalle hoitoon.

Tuilla pärjää vallan mainiosti jos itsellä on hiukankaan viitseliäisyyttä ja tahtoa luopua kaikesta "turhasta" lapsen vuoksi muutamaksi vuodeksi. Minulla on asiasta kahden lapsen kokemus . Riittää, kun toinen vanhempi käy töissä. Esikoisen kanssa olin kotona 3 v 4 kk, kuopuksen kanssa näillä näkymin ainakin siihen asti, kun hän täyttää sen 3 vuotta ja alkaa kaipailemaan jo omanikäsitäänkin seuraa. Toki näkee muita lapsia jo nyt säännöllisesti =).

 

["vieras"]

Samaa mieltä ap.
Mun frendi laittoi oman lapsensa hoitoon kun jatkaa opintojaan... Tosin opinnot jatkuvat vasta syksyllä ja lapsi jo hoidossa

 

["äiti"]

jos isä maksaa. On paljon perheitä joissa kulut pannaan täysin puoliksi ja se ei oonistu jos nainen haluaa olla kotona eikä ota lainaa....

 

[Klomas]

Ei se ole mun ystävä. Tuttava. En tiedäkään, MUTTA mieleen tulee, että sen takia kun muillakin on. Muulla en täyteen saa tuota, että ensin sitä hingutaan ja vingutaan sitä lasta vuositolkulla ja sitten kun se vihdoin viimein saadaan, se ollaan valmis heti seitsemänkuisena valmiita laittamaan vieraalle hoitoon.

Tuilla pärjää vallan mainiosti jos itsellä on hiukankaan viitseliäisyyttä ja tahtoa luopua kaikesta "turhasta" lapsen vuoksi muutamaksi vuodeksi. Minulla on asiasta kahden lapsen kokemus . Riittää, kun toinen vanhempi käy töissä. Esikoisen kanssa olin kotona 3 v 4 kk, kuopuksen kanssa näillä näkymin ainakin siihen asti, kun hän täyttää sen 3 vuotta ja alkaa kaipailemaan jo omanikäsitäänkin seuraa. Toki näkee muita lapsia jo nyt säännöllisesti =).

Niin. Tuilla pärjää jos lapsi ei elä kuin max 3-vuotiaaksi. Mutta keskimäärin ne elää aika paljon vanhemmiksi ja kuluttavat siinä eläessään aika ison kasan rahaa.

Nimim. yhden kaksikymmen vuotiaaksi kustantanut (ja toinen tulee perässä)

 

["vieras"]

Tuilla pärjää vallan mainiosti jos itsellä on hiukankaan viitseliäisyyttä ja tahtoa luopua kaikesta "turhasta" lapsen vuoksi muutamaksi vuodeksi. Minulla on asiasta kahden lapsen kokemus . Riittää, kun toinen vanhempi käy töissä. Esikoisen kanssa olin kotona 3 v 4 kk, kuopuksen kanssa näillä näkymin ainakin siihen asti, kun hän täyttää sen 3 vuotta ja alkaa kaipailemaan jo omanikäsitäänkin seuraa. Toki näkee muita lapsia jo nyt säännöllisesti =).

Ehkä tutullesi on tullut joitain asioita yllätyksenä, jotka oli alunperin suunnitellut aivan toisin sitä lasta "hinkuessaan". Esim. mies onkin ollut ihan eri asenteella, tai synnytys ja kotiäitiys laukaissut itsessä jotain semmoista mitä ei olisi pystynyt alunperin kuvittelemaan...

Joo pärjäähän tuilla, jos on mies elättämässä. Muuten niillä ei maksa edes kattoa pään päälle mistään poisjätettävästä turhasta puhumattakaan (siis tilanteessa, jossa ei kuitenkaan saa mitään yh-korotuksia).

Pointti olikin se, että entä jos tätä toista vanhempaa ei kiinnosta käydä töissä tai tukea toisen kotonaoloa? Eli vaihtoehdot mennä itse töihin tai opiskelemaan. Näistä opiskelijalla on varmasti huomattavasti enemmän yhteistä aikaa vauvan kanssa.

Lapsella on kaksi vanhempaa ja aina se ei ole äiti, joka yksin sanelee koko perheen elinehdot.

 

[Liljana]

Niin. Tuilla pärjää jos lapsi ei elä kuin max 3-vuotiaaksi. Mutta keskimäärin ne elää aika paljon vanhemmiksi ja kuluttavat siinä eläessään aika ison kasan rahaa.

Nimim. yhden kaksikymmen vuotiaaksi kustantanut (ja toinen tulee perässä)

Seitsemän kuukauden ikäinen VAUVA ja kolmivuotias TAAPERO ovat kaksi aikalailla eri asiaa .

 

["Vieras"]

Entäs isä? Miksei sua ap kiinnosta se että miksei isä hoida lastaan?
Ja mikä ihmeen nimitys on vanhapiika? Puhut kovin halveksivaan sävyyn tutustasi, ikäänkuin olisit jotenkin parempi. Ja tiedoksi: kaikkien sinkkujen elämä ei ole huoletonta, ei lähimainkaan.

 

[Klomas]

Seitsemän kuukauden ikäinen VAUVA ja kolmivuotias TAAPERO ovat kaksi aikalailla eri asiaa .

Joo, on. Mutta kouluttautumiseen menee aikaa. Jos sen aloittaa vasta kun lapsi on 3v niin aika pitkään menee ennen kuin raha alkaa juoksemaan pankkitilille.

3v kotona + 4-5v äiti koulussa + mahdolinen aika kun etsii työpaikan = lapsi on jo koulussa ja siinä sitä sitten ostellaan niitä suksia ja muita pakollisia vermeitä yhteiskunnan rahoilla.

 

["vieras"]

Enpä tuomitsisi ketään, ellen todella tiedä oikeasti miten asiat ovat. Et tunne häntä kunnolla, teet vain olettamuksia. Hän ei edes ole aloittanut opintoja, et tiedä minkälaisessa aikataulussa hän niitä tekee ja kuinka paljon lapsi tulee olemaan hoidossa.

 

[äiti 35v]

Esikoinen meni hoitoon 5v .iässä ja kuopus 4v v. iässä. Nyt olen 35 ja taas jatkan opiskelujani mutta en lasteni kustannuksella

 

[mondeo]

HETI ALUKSI; Asia ei vittuakaan kuulu minulle, se ei vie yöuniani ja minun pitäisi hankkia elämä, koska muiden ratkaisut minua risoo, MUTTA vingunpa silti, ihan vittuuttani :snotty:

Tuttuni on 35 vuotias. Oli piiiiitkään sinkku, rellesti paljon baareissa, eli yksiössään ja kävi töissä samassa paikassa vakipaikassa. Eli hyyyvin tasaisen rauhallista elämää ja arkea ja alkoi päivä päivältä tulla vanhaksipiiaksi yhä enemmän. Moni uskoi, ettei hänelle tule koskaan lapsia. OnOff suhde erääseen mieheen jopa huvitti muutamia, nainen roikkui miehessä kuin hukkuva oljenkorressa...Nainen kovasti halusi lapsen tämän miehen kanssa, oli kateellinen ystävättärilleen, jotka perustivat perheen, menivät naimisiin, ostivat talon jne, hän vaan edelleen asui siinä vuokrayksiössään ja tuo mies ei millään suostunut yhteiseen lapseen.

Lopulta...Pitkän painostuksen jälkeen (ja ystävien mielestä jopa salaa poisjätetyn ehkäisyn ansiosta ) nainen tuli viimein raskaaksi ja näin sai tuon miehen "nalkkiin". Tekaisemalla hänelle lapsen.

Nyt kuulin taholta muutamalta, että nainen on kovaa vauhtia aloittamassa uuden ammatin opiskelun ja seitsenkuinen laitetaan hoitoon...

Sitten tulee se ihmettelevä osuus. Minä kannatan opiskelua ehdottomasti, se on aina hyvästä, MUTTA tuollakin naisella oli monen monituista vuotta aikaa opiskella, elää vain itselleen, mennä ja touhottaa, hän janosi sitä lasta.
Nyt kun vihdoin ja viimein, "vanhana" sen kauan hartaasti toivotun lapsen sai, MIKSI helvetissä se pitää viedä vieraalle hoitoon alkaakseen opiskelemaan itse uuteen ammattiin. (Kyseisen ammatin koulutus kestänee hyvin 4-5 vuotta).

MIKSEI opiskellut ENSIN ja sitten vietä niitä kullanarvoisia hetkiä ja muutamaa vuotta sen pienen kanssa kotona, nauti niistä ajoista jotka eivät koskaan enää palaa?

Minua tämä hämmästytti, raivostutti ja paheksun asiaa suuresti. En kertakaikkiaan tajua, miksi pitää saada se lapsi kun muillakin on ja sitten ei jumalauta viitsitä sen kanssa OLLA.

Heitelkää vaikka kassillinen paskaa. Asia ei minulle kuulu tippaakaan, minun on hankittava oma elämä ja olen kateellinen. Joo joo. Tiedetään.

Tiedän monta muutakin tämmöistä muijaa ja ihmettelen, SYVÄSTI ihmettelen...Kaikkia ei ole luotu kotiäideiksi...Juu, siitä tässä aloituksessa ei ole ollenkaan edes kysymys.

Kiitos ja aamen.

Saathan sinä vinkua. Elä sinä omaa elämääsi niin kuin hyväksi näet.
Jokainen tekee omat valintansa.

 

["Vieraana"]

Tuilla pärjää vallan mainiosti jos itsellä on hiukankaan viitseliäisyyttä ja tahtoa luopua kaikesta "turhasta" lapsen vuoksi muutamaksi vuodeksi. Minulla on asiasta kahden lapsen kokemus . Riittää, kun toinen vanhempi käy töissä. Esikoisen kanssa olin kotona 3 v 4 kk, kuopuksen kanssa näillä näkymin ainakin siihen asti, kun hän täyttää sen 3 vuotta ja alkaa kaipailemaan jo omanikäsitäänkin seuraa. Toki näkee muita lapsia jo nyt säännöllisesti =).

Kaada vaikka kassillinen paskaa mun niskaan mutta mä en ikäpäivänä kitkuttaisi tuilla kotona vuosikausia. En muuttaisi tästä hyvästä ok-talosta omalla suojaisella pihalla mihinkään kaupungin vuokraläävään kännisten ja narkkien keskelle. Niin paljon kun lapsiani rakastankin niin mua ei ole tehty olemaan vuosikausia kotona ilman järin suuria älyllisiä virikkeitä. Se ei ole kenenkään etu, ei lapsien eikä mun, että mä turhaudun, kyllästyn ja äksyilen joka asiasta. Silleen siinä nimittäin käy kun elämä rajoittuu riittävän pitkään kotitöihin ja hiekkalaatikolle, ehkä kahvitteluun muitten kotiäitien kanssa. Kumpikin lapsi on aloittanut hoidossa 1,5 vuotiaana ja se on ollut meille just hyvä.

 

[min]

Joakinen elaa tyylillaan ja tekee omat ratkaisunsa. Antakaa nyt ihmeessa ihmisten elaa!! Hankkikaa oma elama!!!!

 

[Jiippis]

Etkä myökään faktana tiedä, että hän on ollut kateellinen teille ja "hinkunut ja vinkunut" lapsia vuositolkulla.
Oliskohan kotiäidit kuitenkin olleet kateellisia vapaalle sinkkututtavalle?

Ainiin, minäkin lähdin opiskelemaan ja lapsi jäi kotihoitoon. Kannatti tehdä se siinä vaiheessa. Töiden ohella opiskelu olisi lapsen kannalta turhan rankkaa ja laina ei lyhene pelkällä opintotuella. Nyt olen 4tuntia/päivä luennoilla ja kun lapsi on 3-vuotias tienaan uuden ammatin ansiosta liki tuplat aiempaan verrattuna.

Tämmöiset positiiviset vaihtoehdot eivät tietenkään sulle tulleet mieleen, koska halusit tuttavasi halveksimista jatkaa. Surullista.

 

["Mmm"]

Mä tunnen kans ite yhen tollasen ihmisen ja melki saman tyyppinen tausta tällä ihmisellä. Pistää kyllä vihaks tommoset ihmiset.