Nyt suututtaa lapsettomat!

  • Viestiketjun aloittaja Hiisu-rotta
  • Ensimmäinen viesti
vueas
[QUOTE="Lissu";23333483]Olen vähän samoilla linjoilla ap:n kanssa. Ymmärrän että lapsettomuus on suuri suru ja lapsettomalle ihmiselle maailman tärkein asia, mutta ei muiden silti tarvi raskauttaan häpeillä tai piilotella. Yhtä lailla heidän raskautensa on heille maailman tärkein asia, eikä siinä ole mitään väärää. Hienotunteisuutta puolin ja toisin.

Tekstari keskellä yötä ei ole mun mielestä mikään ongelma. Puhelimen saa pois päältä niin halutesssaan. Tai jos se täytyy pitää päällä hätätapauksien vuoksi, niin voihan sitä laittaa tekstiviestin merkkiäänen äänettömälle/piippaukselle, niinkuin itse teen.[/QUOTE]

Asioitahan voi yksinkertaistaa, jos haluaa, mutta niiden monimutkaisuus ei silti siitä katoa.
 
"vieras"
Ihan oikeasti, sun raskautes ja lapses ei kiinnosta aivan lähipiirin lisäksi ketään. Kaikkein vähiten sun lapsetonta ystävää. Ei siitä kannata vauhkoontua. Ei minua ainakaan kiinnosta jonkun kaverin lapsen tarkat mitat tai syntymäaika. Laitatko facebookiin kaikki paskalla käynnistä alkaen? Mun mielestä sinne ei kuulu päivittää liian henkilökohtaisia asioita, mitä esim. neuvolakäynti on.
Lisäksi yleensä lapset ovat kauniita vain vanhempiensa ja isovanhempiensa mielestä, siksi niitä kuviakaan ei kannata lähettää esim. joulukorteissa. Sun lapses ei ole kaikkia kiinnostava maailman napa.
 
"vieras"
[QUOTE="Lapseton";23333482]Ihan rehellisesti sanottuna, en kadehdi toisten lapsia ja sitä, että kersat on saatu helpolla vaikka kuuden kuukauden yrityksen jälkeen. Ikävää kun ap suoltaa tuollaisia mitäänsanomattomia kommentteja omasta hedelmällisyydestään, erinomaisuudestaan yms. lapsettomaan ystävään verrattuna. Ja kuvittelee, että voi elää elämäänsä laput silmillä, ottamatta huomioon toisten tuskaa. Siinä voi huomata jossain vaiheessa jääneensä yksin.[/QUOTE]

No kyllä siinä aika pitkälti jää itekseen jos ei osaa antaa toisen elää omaa elämäänsä ja vetää joka kerta herneet nekkuun toisten onnesta. Kuvittelee että voi elää omaa elämäänsä pelkästään kierimällä siinä surussaan ja että muidenkin pitäisi päivästä toiseen vain vatvoa hänen suruaan ja pahaa oloaan ja ymmärtää,ymmärtää,ymmärtää..

Eikö se riitä,jos ilmaisee olevansa pahoillaan lapsettoman tilanteesta,jos tähän tulee luonteva tilaisuus? Tai että ei mässäile niillä vauvajutuilla sille lapsettomalle? Ei voi elämä mennä niin,että jos kirjoitan facebookkiin vaikka että "tänään käytiin katsastamassa vaunut tulokkaalle" niin mun pitää jättää tuo lause julkaisematta koska Meikäläisen Maija ehkä pahoittaa siitä mielensä ja mä olisin silloin se epäkorrekti?
 
jokainen suru on erillainen ja jokaisella on tapa käsitellä surunsa, ei ole yhtä ja oikeaa tapaa.sinä et purkanut pahaa oloasi muihin isäsi kuoltua,se on hienoa se,mutta kaikki eivät käsittele surua niin kuin sinä, eikä heidän surunsakaan ole samaa kuin sinulla oli.
minä kestän kyllä jos ystävä kiukuttelee jopa vittuilun tasolla,jos se häntä auttaa silloin kun mieli ja sydän on kipeä.se on minun tapani olla lähellä.antaa tulla jos siltä tuntuu,minä olen ja odotan kun olet surusi surrut, sillä tiedän että tulet takaisin.
 
alkuper.
Hiisu-rotta > Muuten nuo olivatkin ihan ok, paitsi yksi. Itsestäsi varmaan tuntuukin, että puoli vuotta on kauan. Se ei kuitenkaan ole. Jos omaat hiukankaan todellisuudentajua, suhteellisuudentajua ja empatiaa, ymmärrät tämän. On itsekästä vaittää lapsen olevan kauan odotettu, jos raskaus on saanut alkunsa alle puolessa vuodessa. Se on oikeasti lyhyt ja varsin kohtuullinen aika.
Palasin vielä lukemaan.

Jos joku ei lukenut kuin aloituksen niin sitten ei ole lukenut sitä miten selitin miksi noin sanoin. Kirjoitinkin sen yhden ainoan kerran, herran jestas sentään, Facebookiin. !! Yleiseksi tiedoksi kaikille, enkä onnenhuumassani tajunnut rajata sitä niin, ettei se näkyisi näille lapsettomille.

Olen rauhoittunut jo, mutta teidän kommentteja lukiessa tulee edelleen paha mieli. Kirjoitin viimeisen vastauksen ajat sitten tänne, mutta se jokin katkos palstalla hävitti vastaukseni. Haluan vain sanoa, että en ole itsekäs, enkä hehkuta lapsiani ja elämääni ja raskauksiani kenellekään. En koe olevani erikoisempi tai erinomaisempi kuin kukaan. Mutta ei se, että minulla on lapsia ja joillain toisilla ei, oikeuta loukkaamaan minua.

Siinä vastauksessani kerroin, mitä on tapahtunut ja mitä minulle on sanottu. Ehkä parempi sitten, ettei se näykään tässä ketjussa. Saatte repiä rikki sitten minua, kun olen mennyt loukkaantumaan suorista loukkauksista ja pahoista puheista ja toiveista minua kohtaan.

Onhan se sentään inhimillistä käytöstä ja oikein sallittua teiltä. Minun sen sijaan pitäisi olla vain hiljaa.
 
alkuper.
[QUOTE="vieras";23333519]Ihan oikeasti, sun raskautes ja lapses ei kiinnosta aivan lähipiirin lisäksi ketään. Kaikkein vähiten sun lapsetonta ystävää. Ei siitä kannata vauhkoontua. Ei minua ainakaan kiinnosta jonkun kaverin lapsen tarkat mitat tai syntymäaika. Laitatko facebookiin kaikki paskalla käynnistä alkaen? Mun mielestä sinne ei kuulu päivittää liian henkilökohtaisia asioita, mitä esim. neuvolakäynti on.
Lisäksi yleensä lapset ovat kauniita vain vanhempiensa ja isovanhempiensa mielestä, siksi niitä kuviakaan ei kannata lähettää esim. joulukorteissa. Sun lapses ei ole kaikkia kiinnostava maailman napa.[/QUOTE]

Näinkö minä luulen, vai oletko sinäkin vain heitä jotka haluavat satuttaa ja loukata, koska itseä vituttaa niin?
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";23333519]Ihan oikeasti, sun raskautes ja lapses ei kiinnosta aivan lähipiirin lisäksi ketään. Kaikkein vähiten sun lapsetonta ystävää. Ei siitä kannata vauhkoontua. Ei minua ainakaan kiinnosta jonkun kaverin lapsen tarkat mitat tai syntymäaika. Laitatko facebookiin kaikki paskalla käynnistä alkaen? Mun mielestä sinne ei kuulu päivittää liian henkilökohtaisia asioita, mitä esim. neuvolakäynti on.
Lisäksi yleensä lapset ovat kauniita vain vanhempiensa ja isovanhempiensa mielestä, siksi niitä kuviakaan ei kannata lähettää esim. joulukorteissa. Sun lapses ei ole kaikkia kiinnostava maailman napa.[/QUOTE]

Niin. Eikä mua kiinnosta kenenkään syömiset tai ryyppäämiset tai lemmikit tai erot tai parisuhteet tai muutot tai potkut tai työpaikat tai rakot jalassa tai kampaajareissut. Eiköhän jokainen sinne kirjottele minkä itselleen kokee tärkeäksi juuri sillä hetkellä,eihän niitä kenenkään ole pakko lukea.
 
"vieras"
jokainen suru on erillainen ja jokaisella on tapa käsitellä surunsa, ei ole yhtä ja oikeaa tapaa.sinä et purkanut pahaa oloasi muihin isäsi kuoltua,se on hienoa se,mutta kaikki eivät käsittele surua niin kuin sinä, eikä heidän surunsakaan ole samaa kuin sinulla oli.
minä kestän kyllä jos ystävä kiukuttelee jopa vittuilun tasolla,jos se häntä auttaa silloin kun mieli ja sydän on kipeä.se on minun tapani olla lähellä.antaa tulla jos siltä tuntuu,minä olen ja odotan kun olet surusi surrut, sillä tiedän että tulet takaisin.
Jos minä olisin raskaana ja "ystäväni" toivoisi minulle vaikkapa keskenmenoa,niin minä en odota enkä välitä tulisiko takaisin vai ei. Yhteenveto tästä keskustelusta on se,että lapsettomat saavat purkaa vapaasti traumansa toisten ihmisten niskaan sanoja säästelemättä ja ne raskaana olevat ja lapsen saaneet voivat painua vittuun niiden neuvolakäyntiensä kanssa,koska ketään ei kiinnosta mikään muu kuin lapsettoman suru.
 
[QUOTE="vieras";23333705]Jos minä olisin raskaana ja "ystäväni" toivoisi minulle vaikkapa keskenmenoa,niin minä en odota enkä välitä tulisiko takaisin vai ei. Yhteenveto tästä keskustelusta on se,että lapsettomat saavat purkaa vapaasti traumansa toisten ihmisten niskaan sanoja säästelemättä ja ne raskaana olevat ja lapsen saaneet voivat painua vittuun niiden neuvolakäyntiensä kanssa,koska ketään ei kiinnosta mikään muu kuin lapsettoman suru.[/QUOTE]

Ihan yhtälailla yhteenvetona tästä keskustelusta voidaan vetää että lapsettomat voi painua sinne vittuun koska lapsellisia ei paskan vertaa kiinnosta heidän surunsa ja kriisinsä vaan pitää olla naama peruslukemilla ja olla näyttämättä mitään tunteita koska joku voi vaikka kuvitella että yritetään loukata.

Surullista. Kaikin puolin.
 
[QUOTE="vieras";23333705]Jos minä olisin raskaana ja "ystäväni" toivoisi minulle vaikkapa keskenmenoa,niin minä en odota enkä välitä tulisiko takaisin vai ei. Yhteenveto tästä keskustelusta on se,että lapsettomat saavat purkaa vapaasti traumansa toisten ihmisten niskaan sanoja säästelemättä ja ne raskaana olevat ja lapsen saaneet voivat painua vittuun niiden neuvolakäyntiensä kanssa,koska ketään ei kiinnosta mikään muu kuin lapsettoman suru.[/QUOTE]

sinun yhteenvetosi.
minun yhteenvetoni olisi:koska minulla on ainakin lähimmät ystävät sellaisia helmiä, että heidän surressa otan kiukut vastaan vaikka ne menisivätkin mauttomuuden puolelle.
sureva ihminen ei ole ehyt.ymmärrät varmasti sen?
 
tota.. mä en kyllä ihan ymmärrä että miksi se vauvan syntymä pitää yöllä ilmoittaa kaikille? mä ilmoitin vain läheisimmille eli mummeille, ja loput sitten päivällä.

vaikka se raskaus on sulle aivan tajuttoman suuri asia niin ei se oo kenellekään muulle yhtä mullistavaa.
 
"Lissu"
tota.. mä en kyllä ihan ymmärrä että miksi se vauvan syntymä pitää yöllä ilmoittaa kaikille? mä ilmoitin vain läheisimmille eli mummeille, ja loput sitten päivällä.

vaikka se raskaus on sulle aivan tajuttoman suuri asia niin ei se oo kenellekään muulle yhtä mullistavaa.
Tämä on niin ihmiskohtaista, kyllä mä otan mielelläni vastaan vauvauutiset kavereilta heti kun vauva on syntynyt, vaikka yöllä. :) Mutta toisaalta mulla on tekstariäänet yöllä äänettömällä, joten en herää tekstariin.
 
[QUOTE="Lissu";23333846]Tämä on niin ihmiskohtaista, kyllä mä otan mielelläni vastaan vauvauutiset kavereilta heti kun vauva on syntynyt, vaikka yöllä. :) Mutta toisaalta mulla on tekstariäänet yöllä äänettömällä, joten en herää tekstariin.[/QUOTE]

mulla on aina piippauksella, että herään jos jollain on joku hätä. Oon niin kauhean huono nukahtamaan, ja aivan tosi herkkä heräämään, jos herään yöllä niin voi mennä sitte loppu yö valvoessa. Siksi en tykkää että yöllä laitetaan mitään sellaista mikä varmasti voi odottaa aamuun. Vaikka se onkin suurta jos ystävä tai kaveri saa vauvan, ei se silti mun elämää niin tolkuttomasti liikuta etteikö ehtis sen uutisen saada vähä myöhemmin :)
 
Haluan vain sanoa, että en ole itsekäs, enkä hehkuta lapsiani ja elämääni ja raskauksiani kenellekään. En koe olevani erikoisempi tai erinomaisempi kuin kukaan. Mutta ei se, että minulla on lapsia ja joillain toisilla ei, oikeuta loukkaamaan minua.
Loukkaaminen ei ole oikeutettua kenellekään. Se, että ns. ystäväsi ovat puhuneet sinusta pahaa on väärin. Niin on myös se, että että väität lastasi kauan odotetuksi. Voithan sinä itsellesi määritellä, että odotus lasketaan vauvakuumeen alusta lähtien. Ei se kuitenkaan niin mene. Jos menisi, niin minä olisin odottanut toista lasta jo 2½-vuotta enkä ole vielä edes raskaana. Oikeasti ollaan odotettu odotusta vajaa puolitoista vuotta, eikä tämäkään ole vielä kovin pitkä aika. Kohtuullinen aika tämä ei kuitenkaan enää ole.

Siinä vastauksessani kerroin, mitä on tapahtunut ja mitä minulle on sanottu. Ehkä parempi sitten, ettei se näykään tässä ketjussa. Saatte repiä rikki sitten minua, kun olen mennyt loukkaantumaan suorista loukkauksista ja pahoista puheista ja toiveista minua kohtaan.

Onhan se sentään inhimillistä käytöstä ja oikein sallittua teiltä. Minun sen sijaan pitäisi olla vain hiljaa.
Olen kyllä lukenut muitakin viestejäsi kuin tuon aloituksen. Asenteesi huomioiden en yhtään ihmettele sitä, että olet saanut ystäviesi vihat niskaasi. Ei sinun tarvitse onneasi piilottaa vaan toki saat kuulumisiasi ja ilojasi ilmaista, mutta kannattaa pitää se suhteellisuudentaju mielessä mikäli ei halua ystävien loukkaantuvan.
 
"vieras"
No sanotaan miehelle, innoissaan kun oli tuore isä, että teki väärin kun yöllä laittoi viestit menemään.

En ole ajatellut vain omaa napaani, olen elänyt normaalia elämääni hitto soikoon, irl ja netissä ja siitä vittu valitetaan minulle!

Ja kauan odotettu... niin, se lapsen odotusko alkaa siitä lapsen yrityksestä, vai voisiko se lapsi olla ollut haaveissa jo pitkään ennen sitäkin, mutta olosuhteista ym. johtuen yritys alkoi kun alkoi? Ja koska raskausaika oli vaikea, se tuntui pitkältä joten olen kyllä hitto soikoon oikeutettu sanoamaan että KAUAN ODOTETTU!
että vertaat lapsettoman esim. 8 vuoden yritystä ja pidät saman arvoisena sinun puolen vuoden yritystä ja 9kk kärsimystä? Just juu, älä sitten ihmettele et sulle auotaan päätä, samalla viivalla et ole koskaan, koska tuo ei ole mitään yrittämistä, ihan normi ajassa olet raskautunut. Toki saat lapsestasi olla onnellinen, laittaa viestejä syntymästä, mutta sittenkään et ole koskaa oikeasti lapsettomuutta kokeneen kanssa samalla viivalla. Oikeasti suvaitsevaisuutta mukaan puolin ja toisin.
 
"pallo"
[QUOTE="vieras";23333590]Niin. Eikä mua kiinnosta kenenkään syömiset tai ryyppäämiset tai lemmikit tai erot tai parisuhteet tai muutot tai potkut tai työpaikat tai rakot jalassa tai kampaajareissut. Eiköhän jokainen sinne kirjottele minkä itselleen kokee tärkeäksi juuri sillä hetkellä,eihän niitä kenenkään ole pakko lukea.[/QUOTE]

Niinpä!Paljon paremmin ymmärrän jonkun päivityksiä omasta lapsestaan tai raskaudestaan, kun jonkun tekstiä esim. silmätulehduksestaan, rikki menneestä paidasta tai pilaantuneesta maidosta. Ei vois vähempää kiinnostaa!
 
tota.. mä en kyllä ihan ymmärrä että miksi se vauvan syntymä pitää yöllä ilmoittaa kaikille? mä ilmoitin vain läheisimmille eli mummeille, ja loput sitten päivällä.

vaikka se raskaus on sulle aivan tajuttoman suuri asia niin ei se oo kenellekään muulle yhtä mullistavaa.
Ajatella, tällaisellakaan asialla ei ole joutunut päätään vaivaamaan, kun lapset ovat sattuneet syntymään päivällä :D Ei ole tullut edes mieleen miettiä mitään ilmoitusprotokollaa.
 
"Entisenä lapsettomana" en ole ikinä kavahtanu raskaana olevien hehkutuksia, oon iloinnu mukana. Tai surru mukana, eläny mukana ja ollu mukana. Mie oon ollu onnellinen toisen puolesta. Katkeraki joskus, mut vain omissa ajatuksissa. Ja ne on menny ohi. Ei se auta itkeä ommaa epäonnea, ei se vie toisen onnea mihinkään. Ei se multa ole ollu pois jos joku on ollu onnekas. Mie tyydyin lapsettomana hoitammaan muitten lapsia, ei se ihan sama ollu ko oman lapsen hoito mut yhtä tärkeää ja palkitsevaa, ihanaa ja viihyttävää.

Muistan ko kiljuin riemusta kaverin kanssa ko se ilmotti pitkän yrityksen jälkeen oottavansa. Siitä meni kauan että aloin ite oottaan. Kait mie oon outo...
 
pitikö pistää paremmaksi?
[QUOTE="miisa";23332472]Mäkin olen odottanut lapsen saamista koko elämäni. Nyt 7 vuoden yrittämisen ja kahden keskenmenon jälkeen, saan lapseni ehkä noin 4 vuoden päästä adoption kautta. Musta se rupee olemaan jo ihan tarpeeksi pitkä aika....Että sellasta pitkää odotusta...[/QUOTE]

Niin ja tämä oli jokin kilpailu?
 
"Neith"
[QUOTE="vieras";23333969]että vertaat lapsettoman esim. 8 vuoden yritystä ja pidät saman arvoisena sinun puolen vuoden yritystä ja 9kk kärsimystä? Just juu, älä sitten ihmettele et sulle auotaan päätä, samalla viivalla et ole koskaan, koska tuo ei ole mitään yrittämistä, ihan normi ajassa olet raskautunut. Toki saat lapsestasi olla onnellinen, laittaa viestejä syntymästä, mutta sittenkään et ole koskaa oikeasti lapsettomuutta kokeneen kanssa samalla viivalla. Oikeasti suvaitsevaisuutta mukaan puolin ja toisin.[/QUOTE]

eli koska jollain on kestänyt 8v niin ei saisi valittaa ja olla turhautunut 1,5v yrityksestä? ja koska joku on yrittänyt 1,5v niin ei saisi valitta ja olla turhautunut 6kk yrittämisestä.. varsinkin jos sitä lasta on jo pidemmän aikaa halunnut..
kyllähän nyt helevetti soikoon jokainenj saa omaan tilapäivitykseensä kirjoittaa mitä haluaa, ja jos se joka rykii herneet nenään siitä lauseesta kauan odotettu niin saisi mennä itseensä... ihan aikuisten oikeasti...
mä ymmärrän ap:n kiukun oikein hyvin
 
"vieras"
sinun yhteenvetosi.
minun yhteenvetoni olisi:koska minulla on ainakin lähimmät ystävät sellaisia helmiä, että heidän surressa otan kiukut vastaan vaikka ne menisivätkin mauttomuuden puolelle.
sureva ihminen ei ole ehyt.ymmärrät varmasti sen?
Minullekin ystävät ovat sellaisia helmiä,että vaikka itseäni ottaisi aivoon miten,niin en omaa henkilökohtaista helvettiäni kaataisi heidän niskaansa vihana ja katkeruutena. Ihan oikeasti,mun mielestä keneltäkään ei tarvitse kestää ihan mitä tahansa.

Jos joku toivoo vaikka vuosikausia lasteni kuolemaa sen takia että oltais molemmat taas lapsettomia tai kieltäytyy käymästä kylässä koska ei tahdo nähdä vauvaa,niin ei se mun mielestä olisi enää mitään ystävyyttä. Kaikki paska pitää ottaa vastaan,mutta onnea ei tarvitse huomioida ja kaikki siihen liittyvä voidaan sivuuttaa.

Mä en jaksa uskoa että joku suree lapsettomuuden pois alta vaikkapa vuodessa,kuten jonkun omaisen kuoleman voi surra ja hyväksyä. Montako vuotta sitä vihaa ja kakkelia pitää ottaa niskaan vain sen tähden että olisi hyvä ystävä ja tunkee omat ilonaiheensa sinne minne päivä ei paista,vain tukeakseen ystäväänsä?
 

Yhteistyössä