Nyt suututtaa lapsettomat!

Niin no, asioihin voi suhtautua monella tavalla. Mä oon tehnyt niin, et kerran kertonut siitä yhdelle ihimiselle, miten oon itkenyt silmät päästäni sen takia, kun toiset tuntuu saavan niin helposti lapsia, ja sen jälkeen ottanut etäisyyttä näihin odottaviin. En vaan jaksanu ihmisten hehkutusta ja heidän lähipiirinsä "onpas kaunis vauvamasu"-puheita. Sen jälkeen ku musta itestä on tuntunu siltä, oon ottanut taas yhteyttä, vaikka se väkinäiseltä onkin tuntunu.
Mut mitä mieltä te ootte siitä, haluaako joku muka jonkun lapsettoman onnittelua kuulla omasta lapsesta/raskaudesta, jos se on vain teennäistä, väkisin hymy naamalla kerrottua vaikka sydän vuotaa verta ja tekis mieli lähtee itkien juoksemaan et ei, sinäkin - taas?
Toki oon ollu katkera ja surullinen, mutta en oo sitä muille purkanu. Esittänyt fb:ssä pakollisena kohteliaisuutena onnittelut perheenlisäyksestä, ja sen jälkeen antanut olla ja ollut itekin omissa oloissani.
Otettiin koira tilalle, ja huomaamattani aloin päästä irti tästä lapsettomuuskivusta, vaikka välillä miettiikin et miltä tuntuis pitää sylissä vauvaa/lasta, joka on oma. Tosin sit nää, joilla on lapsia, on huomautellu siitä, miten paljon puhun koiranpennusta, mitä se on oppinu ja mitä tehny, ja jos joku on ilkeesti jotain sanonu siitä et ainiin sähän pidät sitä lapsenas, niin on sekin satuttanut. Sama asia se on, ku joku puhuu mulle omasta lapsestaan/lapsistaan, miksen mäkin puhuis koirasta? Ainiin, nää joilla ei oo omaa koiraa ja on mahdollisesti allerginen, loukkaantuu eli sama asia lapseton/lapsellinen = koirallinen/koiraton

 

En mä jaksaisi mitään tekstarirumbaa aloittaa keskellä yötä, mutta yleensähän ihmisillä on kännyt äänettömällä yöllä. Ellei ole, niin on vähän oma moka silloin. Näin ajattelen ainakin jos itse unohdan äänet päälle ja känny alkaa valittaa yöllä vaikka tyhjenevää akkua..

Joillakin voi olla puhelin yöllä päällä syystäkin. Mulla on puhelin aina päällä ja äänet siinä tai ainakin näkyvillä, koska anoppini on kuolemaisillaan, mutta kai se olisi sitten oma moka jos joku puolituttu ilmoittais lapsen syntymisestä keskellä yötä... vaikka kyllä mä mieluummin saisin sen vasta aamulla. Jaksaisin olla siitä iloisempikin. Mä olen muuten vapaaehtoisesti lapseton, joten olen iloinen muiden lapsista jos ne on haluttuja. Silti, tuo tekstareiden lähettäminen yöllä... Lähisukulaisille ok, mutta ei muille jos ei ole sovittu.

 

Huhhuh, onpa teillä melkoisia "ystäviä"! Kuka niitä vihamiehiä enää tarvitseekaan...

En ole tunnistanut yhtään juttua omasta elämästäni, mitä tässä on tullut ilmi. Ei ole lapsettomat vittuilleet, heille ei ole vitsailtu "onkos miehes tuhkamuna" -juttuja, mun mahaani ei ole kukaan koskaan vihaisesti katsonut, eikä kukaan vetässyt palkoa nenään siitäkään, kun laitettiin viesti yöllä kun kuopus syntyi. Eikä mua ole koskaan tönitty missään enkä myöskään ole tahallisesti tukkinut kulkuväylää muilta, huomaamattani ehkä.

Taitaa olla melkoisen väritettyjä nämä jutut. Tai ehkä mulla vaan on normaali suku ja kaveripiiri?

 

En minäkään usko.

Mutta jos minulle sanotaan ja valitetaan yhtäkkiä ihan suoraan asioista, joissa en ole yrittänytkään loukata ketään... niin siitä ei saa suuttua? Ja että kun puhutaan paskaa seläntakana, niin siitäkään ei saa suuttua?

Että kun on niin paha olla toisilla, niin voi voi silitetään niiden päätä vain. Kyllä se siitä.

No etpä sanonut livenä takaisin? Et tietenkään, koska eihän tuollaisia sanota. Sitä vaan kirjoitetaan näin yleistäen kaikkiin lapsettomuudesta kärsiviin kohdistaen purkaen omaa kiukkua, vaikka oikeasti se kohdentuu vain tähän lähipiirissäsi olevaan ihmiseen.

 

"- Vaikka raskaus sai alkunsa alle puoli vuotta yrityksestä, saan silti sanoa että kauan odottettu lapseni!"
tämä on vähän sama kuin vallitelisi suomalaisena kehitysmaassa köyhyytttään.

mä en ymmärrä sitä miksi ihmiset eivät pysty elämään toisen surun kanssa.Pistetään rajoja surulle ja mittakaavoja miten olisi sopivaa surra ja kuinka kauan..Odotetaan korrektia käytöstä ihmiseltä joka on oikeasti murtunut.Sydän palasina ja pää ihan kallellaan.Ryhdistäydy ja iloitse minun puolestani.Hei ihan oikeasti?
kyllä minä voin onneni jakaa sitten kun sinä olet siihen valmis,mutta sitä ennen sinä saat surra.Näillä eväillä minä menen.

 

Kaikki sympatia lapsettomille, mutta sitä en ymmärrä että pitäisi jotenkin "salailla" omaa onneaan raskaudesta ja vauvasta, ettei vain loukkaisi lapsettomuudesta kärsivää!
Minä ainakin olen tasan niin onnellinen ja iloinen lapsestani ja näytänkin sen,enkä pelkää että joku nyt loukkaantuu tuollaisesta.

 

[QUOTE="vieras";23332927]Huhhuh, onpa teillä melkoisia "ystäviä"! Kuka niitä vihamiehiä enää tarvitseekaan...

En ole tunnistanut yhtään juttua omasta elämästäni, mitä tässä on tullut ilmi. Ei ole lapsettomat vittuilleet, heille ei ole vitsailtu "onkos miehes tuhkamuna" -juttuja, mun mahaani ei ole kukaan koskaan vihaisesti katsonut, eikä kukaan vetässyt palkoa nenään siitäkään, kun laitettiin viesti yöllä kun kuopus syntyi. Eikä mua ole koskaan tönitty missään enkä myöskään ole tahallisesti tukkinut kulkuväylää muilta, huomaamattani ehkä.

Taitaa olla melkoisen väritettyjä nämä jutut. Tai ehkä mulla vaan on normaali suku ja kaveripiiri?[/QUOTE]

 

"- Vaikka raskaus sai alkunsa alle puoli vuotta yrityksestä, saan silti sanoa että kauan odottettu lapseni!"
tämä on vähän sama kuin vallitelisi suomalaisena kehitysmaassa köyhyytttään.

mä en ymmärrä sitä miksi ihmiset eivät pysty elämään toisen surun kanssa.Pistetään rajoja surulle ja mittakaavoja miten olisi sopivaa surra ja kuinka kauan..Odotetaan korrektia käytöstä ihmiseltä joka on oikeasti murtunut.Sydän palasina ja pää ihan kallellaan.Ryhdistäydy ja iloitse minun puolestani.Hei ihan oikeasti?
kyllä minä voin onneni jakaa sitten kun sinä olet siihen valmis,mutta sitä ennen sinä saat surra.Näillä eväillä minä menen.

Mua ihmetyttää samoin miksi ihmiset eivät voi elää toisen ilon kanssa. Laitetaan rajoja sille mistä asioista saa omassa elämässään olla iloinen ettei vaan muille tulisi paha mieli ja odotetaan että toinen jatkuvasti työntää ne omat asiansa taka-alalle sen toisen surun takia.

Kukaan ei varmaan ole pyytänyt iloitsemaan ja järjestämään mitään vauvakutsuja,mutta onko liikaa vaadittu jos ei tahallaan lyttäisi toisen iloa sen oman surunsa tähden? Voisko molemmilta osapuolilta odottaa korrektimpaa käytöstä? Toinen ei hehkuta vauvaonneaan henkilökohtaisesti päin naamaa,eikä toinen latele katkeria kommenttejaan ja pahansuopia toivotuksiaan vastineeksi.

Minä osaan iloita rakkaideni puolesta vaikka lottovoitosta,en tunne tarvetta käpertyä siihen katkeruuteen ja märehtiä sitä miksi me ei sitä voittoa saatu. Ja jos kyse on jostain facebookista (haloo!) niin sellaisen ihmisen voi piilottaa tai poistaa kokonaan jonka jutut ei miellytä. Ei mun mielestä kenelläkään ole oikeutta tulla sanomaan mitä joku toinen saa omista asioistaan kirjoittaa ja mitä ei.

 

"- Vaikka raskaus sai alkunsa alle puoli vuotta yrityksestä, saan silti sanoa että kauan odottettu lapseni!"
tämä on vähän sama kuin vallitelisi suomalaisena kehitysmaassa köyhyytttään.

mä en ymmärrä sitä miksi ihmiset eivät pysty elämään toisen surun kanssa.Pistetään rajoja surulle ja mittakaavoja miten olisi sopivaa surra ja kuinka kauan..Odotetaan korrektia käytöstä ihmiseltä joka on oikeasti murtunut.Sydän palasina ja pää ihan kallellaan.Ryhdistäydy ja iloitse minun puolestani.Hei ihan oikeasti?
kyllä minä voin onneni jakaa sitten kun sinä olet siihen valmis,mutta sitä ennen sinä saat surra.Näillä eväillä minä menen.

Peesi. Mä tietoisesti jätin hehkuttamiset vähemmälle lapsettomuudesta kärsivän ystäväni lähellä. Hän toki ystävällisesti kysyi, miten voin ja minä vastasin, mutta enempää en hehmuttanut enkä valittanut. Kohteliaisuudesta ja siksi, että tiesin aiheen kirpaisevan. Ei sitä joka tapaamisella tarvitse pohtia ja surra suuntaan tai toiseen. Samassa elämäntilanteessa olevien kanssa voi sitten pohtia liitoskipuja ja neuvolakäyntejä. Mä muuten odotin vuoden (yksi keskemenno) enkä silti kehtaa puhua odottaneeni kauan Tai ehkä se vuoden odotus suruineen sai aikaan sen, että pystyn samaistumaan lapsettomuudesta kärsivien tilanteeseen.

 

[QUOTE="vieras";23333263]Peesi. Mä tietoisesti jätin hehkuttamiset vähemmälle lapsettomuudesta kärsivän ystäväni lähellä. Hän toki ystävällisesti kysyi, miten voin ja minä vastasin, mutta enempää en hehmuttanut enkä valittanut. Kohteliaisuudesta ja siksi, että tiesin aiheen kirpaisevan. Ei sitä joka tapaamisella tarvitse pohtia ja surra suuntaan tai toiseen. Samassa elämäntilanteessa olevien kanssa voi sitten pohtia liitoskipuja ja neuvolakäyntejä. Mä muuten odotin vuoden (yksi keskemenno) enkä silti kehtaa puhua odottaneeni kauan Tai ehkä se vuoden odotus suruineen sai aikaan sen, että pystyn samaistumaan lapsettomuudesta kärsivien tilanteeseen.[/QUOTE]

Meillä molempia lapsia "tehtiin" vuosi,enkä edes tajunnut että se on jotenkin pitkä aika..tai en ainakaan niiden kahden vuoden perusteella edes kuvittele tietäväni miltä lapsettomista tuntuu.

 

Vihaan kaikkia lapsettomia!

Minä minä minä saan sitä tätä minä VITTU!!! Minä!

 

Vihaan kaikkia lapsettomia!

Minä minä minä saan sitä tätä minä VITTU!!! Minä!

Oisit jättäny tekemättä ne äpäräs ni ois helpompaa

 

Vihaan kaikkia lapsettomia!

Minä minä minä saan sitä tätä minä VITTU!!! Minä!

Ja tältä tuo: Haista sinä vittu kun sulla on lapsia ja mulla ei. Sinä sinä sinä ja sun äpärät,miks MÄ en voi saada edes puolia noista sun kersoista,VITTU!! Minä minä minä!!!

 

[QUOTE="vieras";23333313]Ja tältä tuo: Haista sinä vittu kun sulla on lapsia ja mulla ei. Sinä sinä sinä ja sun äpärät,miks MÄ en voi saada edes puolia noista sun kersoista,VITTU!! Minä minä minä!!![/QUOTE]

Mulla on VITTU lapsi, tulin helposti raskaaksi! VITTUUUUU!!!!!!!!!! SAAN SANOA SEN!!!

 

[QUOTE="vieras";23333243]Mua ihmetyttää samoin miksi ihmiset eivät voi elää toisen ilon kanssa. Laitetaan rajoja sille mistä asioista saa omassa elämässään olla iloinen ettei vaan muille tulisi paha mieli ja odotetaan että toinen jatkuvasti työntää ne omat asiansa taka-alalle sen toisen surun takia.

Kukaan ei varmaan ole pyytänyt iloitsemaan ja järjestämään mitään vauvakutsuja,mutta onko liikaa vaadittu jos ei tahallaan lyttäisi toisen iloa sen oman surunsa tähden? Voisko molemmilta osapuolilta odottaa korrektimpaa käytöstä? Toinen ei hehkuta vauvaonneaan henkilökohtaisesti päin naamaa,eikä toinen latele katkeria kommenttejaan ja pahansuopia toivotuksiaan vastineeksi.

Minä osaan iloita rakkaideni puolesta vaikka lottovoitosta,en tunne tarvetta käpertyä siihen katkeruuteen ja märehtiä sitä miksi me ei sitä voittoa saatu. Ja jos kyse on jostain facebookista (haloo!) niin sellaisen ihmisen voi piilottaa tai poistaa kokonaan jonka jutut ei miellytä. Ei mun mielestä kenelläkään ole oikeutta tulla sanomaan mitä joku toinen saa omista asioistaan kirjoittaa ja mitä ei.[/QUOTE]

ystävän pitäisi pystyä ymmärtämään ettei murtunut ihminen kykene toimimaan yhtä järkevästi ja huomioon ottavaisesti kuin ihminen ilon keskellä.lapseton ihminen on rikki.ei se toimi tunnetasolla niin kuin ehjä elämäänsä tyytyväinen tai onnensa kukkuloilla oleva,se on töykeä, katkera ja surullinen,tuntuu kuin elämä olisi sen pettänyt. eikä ainakaan minulla ole oikeutta tai syytä vaatia iloitsemaan minun onnestani sellaisen surun keskellä.
on hienoa että osaat jakaa ilon vaikka lotto voitosta,yrittäisit joskus jakaa surunkin.se kuitenkin vaatii ihmiseltä enemmän se.

 

"- Vaikka raskaus sai alkunsa alle puoli vuotta yrityksestä, saan silti sanoa että kauan odottettu lapseni!"
tämä on vähän sama kuin vallitelisi suomalaisena kehitysmaassa köyhyytttään.

mä en ymmärrä sitä miksi ihmiset eivät pysty elämään toisen surun kanssa.Pistetään rajoja surulle ja mittakaavoja miten olisi sopivaa surra ja kuinka kauan..Odotetaan korrektia käytöstä ihmiseltä joka on oikeasti murtunut.Sydän palasina ja pää ihan kallellaan.Ryhdistäydy ja iloitse minun puolestani.Hei ihan oikeasti?
kyllä minä voin onneni jakaa sitten kun sinä olet siihen valmis,mutta sitä ennen sinä saat surra.Näillä eväillä minä menen.

Olispa sun laisia ihmisiä enemmän, niin maailma olisi oikeasti parempi paikka!

 

Mulla on VITTU lapsi, tulin helposti raskaaksi! VITTUUUUU!!!!!!!!!! SAAN SANOA SEN!!!

Miksi ei? Miksi ei saisi sanoa? Pitääkö kaikki maailman lapset piilottaa ja kaikkien muiden olla hiljaa että lapsettomat ei vaan missään tapauksessa loukkaannu? Kun tosiaan tuntuu että jotkut loukkaantuvat jo siitä kun ylipäätään kuulevat jonkun olevan raskaana. On ihan eri asia mennä henkilökohtaisesti vittuilemaan jollekin laposettomuudesta,kuin kertoa kuulumisiaan jossain facebookissa. Mutta kun tää ei mene ihmisten kaaliin.. Ja jos mulla VITTU on rahaa käydä ulkomailla neljästi vuodessa niin enhän mä nyt VITTU ala valehtelemaan kun pienituloinen ystäväni kysyy mitä VITTUA mä teen lomalla VITTU!!!!!!!

 

"- Vaikka raskaus sai alkunsa alle puoli vuotta yrityksestä, saan silti sanoa että kauan odottettu lapseni!"
tämä on vähän sama kuin vallitelisi suomalaisena kehitysmaassa köyhyytttään.

mä en ymmärrä sitä miksi ihmiset eivät pysty elämään toisen surun kanssa.Pistetään rajoja surulle ja mittakaavoja miten olisi sopivaa surra ja kuinka kauan..Odotetaan korrektia käytöstä ihmiseltä joka on oikeasti murtunut.Sydän palasina ja pää ihan kallellaan.Ryhdistäydy ja iloitse minun puolestani.Hei ihan oikeasti?
kyllä minä voin onneni jakaa sitten kun sinä olet siihen valmis,mutta sitä ennen sinä saat surra.Näillä eväillä minä menen.

Asiaa!!!!!

 

Hiisu-rotta > Muuten nuo olivatkin ihan ok, paitsi yksi. Itsestäsi varmaan tuntuukin, että puoli vuotta on kauan. Se ei kuitenkaan ole. Jos omaat hiukankaan todellisuudentajua, suhteellisuudentajua ja empatiaa, ymmärrät tämän. On itsekästä vaittää lapsen olevan kauan odotettu, jos raskaus on saanut alkunsa alle puolessa vuodessa. Se on oikeasti lyhyt ja varsin kohtuullinen aika.

 

ystävän pitäisi pystyä ymmärtämään ettei murtunut ihminen kykene toimimaan yhtä järkevästi ja huomioon ottavaisesti kuin ihminen ilon keskellä.lapseton ihminen on rikki.ei se toimi tunnetasolla niin kuin ehjä elämäänsä tyytyväinen tai onnensa kukkuloilla oleva,se on töykeä, katkera ja surullinen,tuntuu kuin elämä olisi sen pettänyt. eikä ainakaan minulla ole oikeutta tai syytä vaatia iloitsemaan minun onnestani sellaisen surun keskellä.
on hienoa että osaat jakaa ilon vaikka lotto voitosta,yrittäisit joskus jakaa surunkin.se kuitenkin vaatii ihmiseltä enemmän se.

Joo,onneksi voidaan ystävien kesken jakaa sekä ilot että surut. Edelleen,kuka tässä on vaatinut iloitsemaan,eikö riitä se että osaa tarvittaessa pitää turpansa kiinni? Samoin kuin se raskaana oleva myös. Tilannetajua.

Olkoon mikä suru tahansa,niin ei se oikeuta vittuilemaan kenellekään. Silläkö sitä ymmärrystä pitäisi saada,pahoittamalla tahallaan toisenkin mieli? Ystävät tukivat minua isäni kuoltua,ei ois tullu mieleenkään alkaa haistatella tai räyhätä vaikka joku joskus kertookin miten on isän kanssa sukset ristissä tai muuten vaan keljuttaa. Tämä on minun elämäni ja minun ristini,muut eivät ole milläänlailla vastuussa tai velvollisia vähättelemään omia tunteitaan ja kokemuksiaan sen takia että mulla kävi nyt näin.

Ihanko tosiaan oot sitä mieltä,että ihminen joka ei kykene saamaan biologisia lapsia on loppuelämänsä ajan oikeutettu vittuilemaan ja äyskimään niille jotka voivat lapsia saada? Että se on ihan hyvä syy olla kamala bitch,eikä tartte ottaa muita huomioon ollenkaan?

Jotkut ihmiset hautaavat pienen lapsensa,onko heillä oikeus haistatella ja kieltää muita ihmisiä iloitsemasta omista samanikäisistä lapsistaan?

 

Ota etäisyyttä tähän lapsettomaan. Jos suhteenne perustuu liikaa hänen ongelmaansa eli lapsettomuuteen, ja se ongelma kajastaa koko ajan suhteessanne, ei ole mitään syytä jatkaa ystävyyttä. Etkä sinä ole silloin tätä päätöstä tehnyt vaan hän.

 

[QUOTE="vieras";23333370]Miksi ei? Miksi ei saisi sanoa? Pitääkö kaikki maailman lapset piilottaa ja kaikkien muiden olla hiljaa että lapsettomat ei vaan missään tapauksessa loukkaannu? Kun tosiaan tuntuu että jotkut loukkaantuvat jo siitä kun ylipäätään kuulevat jonkun olevan raskaana. On ihan eri asia mennä henkilökohtaisesti vittuilemaan jollekin laposettomuudesta,kuin kertoa kuulumisiaan jossain facebookissa. Mutta kun tää ei mene ihmisten kaaliin.. Ja jos mulla VITTU on rahaa käydä ulkomailla neljästi vuodessa niin enhän mä nyt VITTU ala valehtelemaan kun pienituloinen ystäväni kysyy mitä VITTUA mä teen lomalla VITTU!!!!!!![/QUOTE]


No eikö tätä nyt ole jauhettu. Jotkut lapsettomat juu loukkaantuu, jotkut ei, mutta ap taas loukkaantuu (otsikon perusteella) kaikille, jotka ovat lapsettomia.
Ihan yhtä typerää.

 

No johan on vitunvuodatus-ketju tästä sukeutunu!

 

Ihan rehellisesti sanottuna, en kadehdi toisten lapsia ja sitä, että kersat on saatu helpolla vaikka kuuden kuukauden yrityksen jälkeen. Ikävää kun ap suoltaa tuollaisia mitäänsanomattomia kommentteja omasta hedelmällisyydestään, erinomaisuudestaan yms. lapsettomaan ystävään verrattuna. Ja kuvittelee, että voi elää elämäänsä laput silmillä, ottamatta huomioon toisten tuskaa. Siinä voi huomata jossain vaiheessa jääneensä yksin.

 

Olen vähän samoilla linjoilla ap:n kanssa. Ymmärrän että lapsettomuus on suuri suru ja lapsettomalle ihmiselle maailman tärkein asia, mutta ei muiden silti tarvi raskauttaan häpeillä tai piilotella. Yhtä lailla heidän raskautensa on heille maailman tärkein asia, eikä siinä ole mitään väärää. Hienotunteisuutta puolin ja toisin.

Tekstari keskellä yötä ei ole mun mielestä mikään ongelma. Puhelimen saa pois päältä niin halutesssaan. Tai jos se täytyy pitää päällä hätätapauksien vuoksi, niin voihan sitä laittaa tekstiviestin merkkiäänen äänettömälle/piippaukselle, niinkuin itse teen.