lapsi isovanhemmilla

["laura"]

Olen hämmentynyt taaperon käytöksestä isovanhempien luona. Hän ikään kuin unohtaa meidät vanhemmat kokonaan ja haluaa, että isovanhemmat tekevät ne asiat, joita vanhemmat kotona hoitaa. Siis vaippa ja pukemiset + leikkiminen. Olemmeko tehneet jotain väärin ja tietääkö kukaan oikeasti mistä "kiikastaa"?

Kotihoidettava lapsi on meidän kanssa päivät pitkät ja leikimme ja touhuamme yhdessä tosi paljon. Kotona äiti on ykkönen, mutta tuolla hän ei ole huomaavinaankaan minua. Miksi???
Onko kiintymyssuhde varmasti ihan kunnossa? Mielestäni meillä on ollut loistava aina, mutta lapsen käytös aiheuttaa vanhemmille jo mielipahaa ja huolta.

 

[---]

Ole onnellinen, että lapsellasi on kiintymyssuhde myös isovanhempiinsa.

 

[hyvä]

Aivan normaalia.

 

[dsdsds]

Ihan tavallista ja normaalia.

 

["jokunen"]

noin meilläkin on,enkä koskaan ole ajatellut että olisin tehnyt jotain väärin tai jokin olisi pielessä! Me nähdään usein isovanhempia ja tyttö tykkää heistä hirveesti joten siellä ollessamme tyttö haluaa tietysti niiltä sen kaiken huomion,eikä niinkään kaipaa meitä koska tietää että kotona saa yllin kyllin äidin kanssa touhuta ja samanlailla tyttö on aina käyttäytynyt kotonakin jos isovanhemmat on meillä kylässä mummu kelpaa ainostaan syöttämään, pukemaan, vaippaa vaihtamaan yms.. Joten ole iloinen vaan että lapsesi viihtyy myös isovanhempien kanssa, äläkä pode siitä huonoa omaa tuntoa jos kerta isovanhemmatkin siitä tykkää !

 

["laura"]

Jos on normaalia, niin mistä kuitenkin reaktio johtuu? Kun järjen mukaan vanhempiinsa kiintynyt ja rakastunut lapsi olisi kuitenkin yhtä "kiinni" vanhemmissaan myös vierailla? En halua, että etenkään isoäiti ottaa minun paikkaa lapsen elämässä ja sydämessä. Mielestäni on kivaa, että taaperolla on hyviä ihmissuhteita, mutta ei kukaan saisi tuossa iässä mennä vanhempien ohi.

 

[...]

Meillä 2 ½ vuotias ja mummolassa ainoastaan mummi kelpaa tekemään sitä ja tätä, mun mielestä on normaalia!

 

[nedra]

Kun ollaan yötä mun vanhemmilla niin lapset hyppää aamulla mummin ja ukin sänkyyn herättelemään,meitä eivät edes muista aamulla.Mukavaahan se on että lapsilla on monta syliä ja muutkin kelpaa,en minä mitenkään pahastu siitä että mummolassa mummi on ykkönen.

 

["laura"]

Meillä 2 ½ vuotias ja mummolassa ainoastaan mummi kelpaa tekemään sitä ja tätä, mun mielestä on normaalia!

Tuleeko sinulle koskaan sellainen olo, että sinä et kelpaa? Et ehkä olekaan tärkein ihminen hänelle? Miksi et kelpaa? Meillä nämä ajatukset nousevat pintaan, koska ei yksinkertaisesti ymmärretä mitä lapsi mielessään ajattelee..

 

["laura"]

Kun ollaan yötä mun vanhemmilla niin lapset hyppää aamulla mummin ja ukin sänkyyn herättelemään,meitä eivät edes muista aamulla.Mukavaahan se on että lapsilla on monta syliä ja muutkin kelpaa,en minä mitenkään pahastu siitä että mummolassa mummi on ykkönen.

Kiitos viestistäsi. Minä vain en voi ymmärtää ajatusta, että joku menisi vanhempien ohi näin pienenä. Meillä mummo saa kyllä olla mummo, mutta olen kuitenkin lapsen äiti ja luonnollisesti pitäisi olla ykkönen ihan joka paikassa.

 

["Hmmm"]

[QUOTE="laura";23310927]Tuleeko sinulle koskaan sellainen olo, että sinä et kelpaa? Et ehkä olekaan tärkein ihminen hänelle? Miksi et kelpaa? Meillä nämä ajatukset nousevat pintaan, koska ei yksinkertaisesti ymmärretä mitä lapsi mielessään ajattelee..[/QUOTE]

Onko sulla jonkinlainen pätemisentarve tässä äitiyden suorittamisessa? Pääsetkö pätemään missään muussa asiassa enää nykyään, vai oletko ihan pelkästään äidin roolissa 24/7?

Ei kai se, että lapsi haluaa mielummin mummin vaihtamaan vaipan vaikka ihan vaihtelun vuoksi, tarkoita sitä, ettet sinäkin olisi hyvä siihen hommaan. Hyvähän se vaan on, että lapsi rakentaa suhteita muihinkin aikuisiin!

 

[Kamomilla-81]

Sä olet siis mustasukkainen noinkin normaalista käytöksestä. Vasta sitten, kun joku toinen aikuinen menee vanhemman ohi ihan perusarjessa, silloin on aihetta huoleen ja ihmettelyyn.

 

[Blue]

[QUOTE="laura";23310945]Kiitos viestistäsi. Minä vain en voi ymmärtää ajatusta, että joku menisi vanhempien ohi näin pienenä. Meillä mummo saa kyllä olla mummo, mutta olen kuitenkin lapsen äiti ja luonnollisesti pitäisi olla ykkönen ihan joka paikassa.[/QUOTE]

Katso ettet ole nyt tai myöhemmin liian kiinni lapsessasi, ettet (tahtomattasi) estä lapsen kehitystä. Lapsella kuuluu alusta asti olla muitakin kiintymyssuhteita kuin vain äiti.

 

[nedra]

[QUOTE="laura";23310945]Kiitos viestistäsi. Minä vain en voi ymmärtää ajatusta, että joku menisi vanhempien ohi näin pienenä. Meillä mummo saa kyllä olla mummo, mutta olen kuitenkin lapsen äiti ja luonnollisesti pitäisi olla ykkönen ihan joka paikassa.[/QUOTE]

Eihän se että pitää muistakin tarkoita sitä että äiti ei olisi ykkönen,eihän sitä tarvitse vaan kokoaikaa osoittaa.Ei se mitenkään vähennä sinun äitiyttäsi jos lapsi pitää mummosta.Sinä elät kuitenkin sitä arkea ja olet päivittäin läsnä,mummot saa nyppiä niitä rusinoita pullasta,mikä on myös mukavaa mutta toki erilaista.

 

["vieras"]

Normaalia tuo on. Minäkin pienenä aina mummolaan mentäessä kiinnyin isovanhempiin kunnolla. Aina halusin olla mummon kanssa. Ja sitten kun lähdettiin, niin tuli siinä muutama kyynelkin.

 

[vierailijana]

Katso ettet ole nyt tai myöhemmin liian kiinni lapsessasi, ettet (tahtomattasi) estä lapsen kehitystä. Lapsella kuuluu alusta asti olla muitakin kiintymyssuhteita kuin vain äiti.

Peesi!

 

[rauhoitu:)]

[QUOTE="laura";23310905]Jos on normaalia, niin mistä kuitenkin reaktio johtuu? Kun järjen mukaan vanhempiinsa kiintynyt ja rakastunut lapsi olisi kuitenkin yhtä "kiinni" vanhemmissaan myös vierailla? En halua, että etenkään isoäiti ottaa minun paikkaa lapsen elämässä ja sydämessä. Mielestäni on kivaa, että taaperolla on hyviä ihmissuhteita, mutta ei kukaan saisi tuossa iässä mennä vanhempien ohi.[/QUOTE]

ei varmasti isovanhemmat menekään vanhempien ohi rakastamisessa, mutta minustakin on kahden (pian kolmen) lapsen kokemuksella aivan normaalia käytöstä, että silloin kun lapsi saa huomiota isovanhemmiltaan, hän sitä myös ottaa ja puolestani saa varmasti ottaakin, koska kyllä hän sitten vanhempien kanssa ehtii muutenkin olemaan. Meillä ainakin mennyt aina niin että isovanhempien (kummien, tätien, enon...) aikaan lapset riekkuu heidän kanssaan, hoitdattavatkin heillä ja minä olen aina ollut vain iloinen siitä, että lapset luottavat muihinkin aikuisiin ja ovat kiintyneet muihinkin kuin pelkästään vanhempiin, enkä koskaan ole asemaani uhatuksi kokenut vaikka samalla tavoin lapsemme ovat käyttäytyneet kuin sinunkin lapsi. Enempi mua huolettais asia lapsen kannalta, jos hän ei luottaisi muihin! Silloin en itsekään olisi vanhempana osannut antaa lapselle luottamusta elämään ja muihin ihmisiin.

 

[Kamomilla-81]

Ja jos tuo lapsen "takinkääntö" mitään voisi viestiä, niin ehkä sitä, että vanhempiinkin toisinaan kyllästyy (siis ei nyt totaalisesti, mutta hieman). Pieni vaihtelu virkistää ja on tervetullutta, eikä siihen tarvita muuta kuin visiitti mummolaan jossa ne isovanhemmat ovat tervetullut muutos normaaliin.

 

["vieras"]

Minä olen vain tyytyväinen, että mummolassa ollessa saan levätä minusta on ihan luonnollista, että siellä ollessa mummo on ykkönen. Mummon takiahan sinne mummolaan ?ennäänkin

 

["hippula"]

[QUOTE="laura";23310945]Kiitos viestistäsi. Minä vain en voi ymmärtää ajatusta, että joku menisi vanhempien ohi näin pienenä. Meillä mummo saa kyllä olla mummo, mutta olen kuitenkin lapsen äiti ja luonnollisesti pitäisi olla ykkönen ihan joka paikassa.[/QUOTE]

Ei se elämä vaan mene lasten kanssa noin; lapsille on normaalia ja ennen kaikkea nimenomaan TERVETTÄ rakentaa suhteita muihinkin ihmisiin. Eikä se tarkoita, ettette vanhempina olisi ykkösiä- Sinusta TUNTUU että sinun pitäisi olla aina se, johon lapsi tukeutuu joka paikassa, ja sinusta TUNTUU että lapsi "hylkää" jos ei näin tee. Ne ovat vain sinun tunteita, eikä objektiivinen totuus asiasta. Ón lasten edun mukaista rakentaa muitakin suhteita, ja niitä lapsi uskaltaa rakentaa, kun peruskiintymyssuhde vanhempiin on kunnossa. Ja kyllä lasten kuuluu ottaakin niitä irtiottoja vanhempiinsa jo pienestäkin pitäen, mikäs parempaa harjoittelua itsenäistymistä varten kun että mummokin voi jtain tehdä. Mietin, että sinä taidat takertua nyt itse lapseesi liikaa (lapsi kyllä käyttäytyy tätsin normaalisti! sulla varmaan eka lapsi?) ja olisin huolissani siitä, että estät itse lapsen luontaisia pikkuirtiottoja, pieniä itsenäistymispyrkimyksiä, kiintrmyssuhteiden rakentamista muihinkin aikuisiin jne eli aivan normaalia lapsen kehitystä. Älä vaan "tukahduta" nyt lastasi!

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";23311072]Minä olen vain tyytyväinen, että mummolassa ollessa saan levätä minusta on ihan luonnollista, että siellä ollessa mummo on ykkönen. Mummon takiahan sinne mummolaan ?ennäänkin [/QUOTE]

Näin juuri. Mitä järkeä olisi vierailla mummulassa jos lapsi roikkuisi koko ajan sinussa eikä kukaan saisi edes katsoa saati koskea lapseen.. Nyt kaikilla on mukavaa ja sinä voit ottaa rennommin.

 

[Blue]

[QUOTE="hippula";23311101]Ei se elämä vaan mene lasten kanssa noin; lapsille on normaalia ja ennen kaikkea nimenomaan TERVETTÄ rakentaa suhteita muihinkin ihmisiin. Eikä se tarkoita, ettette vanhempina olisi ykkösiä- Sinusta TUNTUU että sinun pitäisi olla aina se, johon lapsi tukeutuu joka paikassa, ja sinusta TUNTUU että lapsi "hylkää" jos ei näin tee. Ne ovat vain sinun tunteita, eikä objektiivinen totuus asiasta. Ón lasten edun mukaista rakentaa muitakin suhteita, ja niitä lapsi uskaltaa rakentaa, kun peruskiintymyssuhde vanhempiin on kunnossa. Ja kyllä lasten kuuluu ottaakin niitä irtiottoja vanhempiinsa jo pienestäkin pitäen, mikäs parempaa harjoittelua itsenäistymistä varten kun että mummokin voi jtain tehdä. Mietin, että sinä taidat takertua nyt itse lapseesi liikaa (lapsi kyllä käyttäytyy tätsin normaalisti! sulla varmaan eka lapsi?) ja olisin huolissani siitä, että estät itse lapsen luontaisia pikkuirtiottoja, pieniä itsenäistymispyrkimyksiä, kiintrmyssuhteiden rakentamista muihinkin aikuisiin jne eli aivan normaalia lapsen kehitystä. Älä vaan "tukahduta" nyt lastasi![/QUOTE]

Hienosti kirjoitettu!

 

["jokunen"]

tuli vielä mieleen sellanenkin,että vaikka meillä mummu vain kelpaa leikittämään yms isovanhemmilla ollessamme niin kyllä siinä vaiheessa kun tyttö kerran löi päänsä sohvapöydän reunaan niin kyllä siinä vaiheessa kelpas vain äidin syli ja isin lohdutukset joten kyllä mä uskon että itse olen se "ykkönen" sille lapselle paikasta riippumatta tarpeen tullen, mutta mitä leikkimiseen ja vaipanvaihtoon tulee ne mun puolesta mummu saa hoitaa jos lapsi niin haluaa joten otappa itsekin rennosti siellä mummulassa ja anna isovanhempien leikittää lasta!

 

[mietipä nyt]

Minulla on esikoinen 3v takertuvaa laatua ja voin kertoa ettei se mitään herkkua ole.
Vauvana ja taaperona kelpasin vain ja ainoastaan minä - pienenä vierasti kovasti kaikkia paitsi isäänsä (ja minua) eikä edes mummo käynyt vaikka siellä säännöllisesti kävimme.
Nyt mummo on rakas ja häneen on hyvä suhde mutta edelleen jos tulee joku isompi juttu (väsy, pipi, jotain tapahtuu...) niin huutaa äitiä vaan ja ainoastaan. Se on melkoisen raskasta, kun on myös vauva hoidettavana. Pitäisikö minun aloittajan mukaan olla imarreltu että vain minä kelpaan? No joo, siis onhan se mukavaa että olen lapselle tärkeä mutta rankkaa se on tietyissä tilanteissa.

 

[:D]

DDD