Mulle on tosi tärkeetä että mun lapsilla on katto pään päällä ja ruokaa. Uusia vaatteitakin saavat tarvittaessa. Mulle on tärkeää että ne maksetaan itse töistä tienatuilla rahoilla, eikä sossun tms tuilla. Mulla ei ole mitään tarvetta opettaa lapsilleni, että yhteiskunta maksaa kaiken, mitään ei tarvitse itse tehdä. Omien lapsien hoitaminen kun ei ole ansiotyötä.
Joten kyllä, nimenomaan ajattelen lapsia töissäkäymällä. Suoraan sanottuna säälittää naapuriperhe, jossa lapsia tehtaillaan liukuhihnalla eikä äiti ole ollut töissä viimeiseen 7 vuoteen. Säälittää nuo risaisissa vaatteissa kulkevat muksut, jotka haluaisivat huvipuistoon kesällä mutta eivät pääse, kun äiti on valinnut hoitaa muksut kotona. Joo ja kyllähän se sen teini-ikäisenkin mieltä lämmittää, ettei voi harrastaa mitään, kun nuorimpia lapsia hoidetaan kotona vuodesta toiseen. Varmasti oikein mukavaa jäädä ulkopuolelle kaverien menoista, kun ei ole edes luokkaretkeen varaa, tai vaikka leffaan. Mut hei, kotona on joka päivä kaurapuuroa jota syödä henkensä pitimiksi, jeij! Niin ja kyllähän perheen vanhemmat aina nähdessä muistaa mainita että "voi kun ei ole mihinkään varaa, ladakin hajosi ja kauppaan ei nyt päästä, päästäänkö kyydillä? "Olisiko teidän xxxx:llä pieneksi jääneitä vaatteita, me voitaisiin ottaa" , "Joo, meidänkin miccopecca tarvitsisi uuden pyörän, mutta ei ole varaa". Ai juu, mut onhan sossu jne.
Kyllä joskus voisi perhe (äiti) miettiä, onko se kotona olo niin järkevää vai olisiko parempi mennä ihan oikeasti töihin välillä. Köyhyydellä kun on paha tapa periytyä. Sitten muutaman vuoden päästä itketään sen perään, kun perheen nuoriso ei saa mitään tukia vaikka ammattiin opiskellessa (opintotukien lisäksi). Kas kun lasten kouluttaminenkin maksaa, mutta eihän sitä niissä hormoonihuuruissa tule mietittyä. Opetetaan lapsetkin nyhtämään sitten yhteiskunnalta, kun itsellä ei ne rahkeet riitä edelleenkään omaan toimeentuloon.