Kotiäitiys ei ole työtä eikä kotiäiti ole mikään arjensankari...

Jos kotiäitiys on perheessä yhteinen päätös ja siihen päätökseen molemmat sitoutuu minusta se ei ole pois kenenkään itsenäisyydestä. Samoin mielestäni kotirouvan elämä voi olla mielenkiintoista, tyydytystä tuottavaa sekä itsenäistä, vaikka hän osan ajasta käyttäisikin miehen työn tukemiseen mahdollistaen miehen sitoutumisen työhön täysipainoisesti. Nykyaikaa toki on että tuollaisissa tilanteissa perheessä otetaan huomioon myös kotirouvan "sosiaaliturva" eli vapaaehtoiset eläkevakuutukset tai muulla tavalla "tulevaisuuden turvaaminen".

Jep, yhteinen päätös että eletään toisen lompakolla. Missä siis itsekunnioitus ja ylpeys? Ja ylipäänsä aikuisen ihmisen vastuullisuus?

 

Jos kotiäitiys on perheessä yhteinen päätös ja siihen päätökseen molemmat sitoutuu minusta se ei ole pois kenenkään itsenäisyydestä. Samoin mielestäni kotirouvan elämä voi olla mielenkiintoista, tyydytystä tuottavaa sekä itsenäistä, vaikka hän osan ajasta käyttäisikin miehen työn tukemiseen mahdollistaen miehen sitoutumisen työhön täysipainoisesti. Nykyaikaa toki on että tuollaisissa tilanteissa perheessä otetaan huomioon myös kotirouvan "sosiaaliturva" eli vapaaehtoiset eläkevakuutukset tai muulla tavalla "tulevaisuuden turvaaminen".

Tottakai lorviminen voi olla ihan kivaa. Varmaan moni haluaisi sitä että joku muu elättäisii heitä Mutta onko se sitten ihan oikeasti aikuisen ihmisen toimintaa? Ja minkälaista mallia tuollainen lorviminen antaa lapsille?

 

Kenen tahansa muun tekemänä se kotiäidin siivoaminen, ruoanlaitto, lastenhoito jne. on työtä. Jos äiti sitä itse tekee, järkeillään että se ei ole mainitsemisen arvoista. Mutta jos sinä siivoat naapurin huushollin ja tämä sinun, kyse on ihan (palkka)työstä...reilua? Järkevää? Loogista?

Ei, en nyt sano että jokaiselle pitäisi ruveta maksamaan asuntonsa imuroimisesta. Tahtoisin kuitenkin että te naiset tajuaisitte, miten meitä usutetaan toisiamme vastaan tässäkin asiassa- mitään tarvetta vastakkainasettelulle ei oikeasti ole! Äitiysraha ym. tulee aikansa, mutta kellekään ei makseta sohvalla makoilusta ilman painavaa syytä. Suomen talous ei kaadu työttömiin kotiäiteihin...

 

Jep, yhteinen päätös että eletään toisen lompakolla. Missä siis itsekunnioitus ja ylpeys? Ja ylipäänsä aikuisen ihmisen vastuullisuus?

Niin en itse elä tuolla tavalla vaikka yhteinen päätös onkin että tällähetkellä lapset on paras hoitaa kotona ja meidän perheen syitä en lähde erittelemään tässä, joten en tiedä ole varmasti vähän huono selittämään asian. Mutta kotirouva voi osallistua taustalla esim. perheyrityksen toimintaan tai ylipäätään tarkoitan nyt tilanteita joissa puolison työ vaatii hyvin kokonaisvaltaista sitoutumista työhön.

 

Tottakai lorviminen voi olla ihan kivaa. Varmaan moni haluaisi sitä että joku muu elättäisii heitä Mutta onko se sitten ihan oikeasti aikuisen ihmisen toimintaa? Ja minkälaista mallia tuollainen lorviminen antaa lapsille?

En ihan ymmärrä miksi näet tuon automaattisesti lorvimisena. Onko se jotenkin sinulta pois jos jollakin on mahdollisuus elää esim. toisen puolison työnehdoilla.

 

En ihan ymmärrä miksi näet tuon automaattisesti lorvimisena. Onko se jotenkin sinulta pois jos jollakin on mahdollisuus elää esim. toisen puolison työnehdoilla.

Näen sen vaan aika säälittävänä/halveksuttvana juttuna että eletään toisten lompakolla kun ei vaan huvita itse elättää itseään ja lapsiaan. Toki se olisi itse kullekin kivaa heittäytyä toisten elätettäväksi mutta onko sellainen vastuullisen aikuisen ihmisen toimintaa?

 

Näen sen vaan aika säälittävänä/halveksuttvana juttuna että eletään toisten lompakolla kun ei vaan huvita itse elättää itseään ja lapsiaan. Toki se olisi itse kullekin kivaa heittäytyä toisten elätettäväksi mutta onko sellainen vastuullisen aikuisen ihmisen toimintaa?

Ne muutamat naiset joita tässä yhteydessä nyt ajattelen on kaikkea muuta kuin säälittäviä, halveksuttavia, yhteiskunnan loisia. Esim. yhteinen päätös voi myös olla se että tällä kotirouvalla on mahdollisuus panostaa vapaaehtoistyöhön tai vaikapa lastenlasten hoitamiseen palkatta jne.

 

[QUOTE="vieras";23261325]Oman talouden kotitöistä ei palkkaa makseta tai omien lasten hoitamisesta, ja hyvä niin. Se ei ole mitään työtä. Jokaisen omavalinta on hankkia lapsia ja niiden hoidosta tarvi maksaa yhtään ylimäärästä. Kotiäiti voi vaikka tehdä keikkatyötä jos raha ei riitä. Ja ei ne kotityöt työäideltäkään minnekään karkaa, siellä ne odottaa työpäivän jälkeen tekemistä. Mutta eihän se kotimamma sitä tajua vaan nostaa itsensä jalustalle kun pesi lattiat ja tyhjensi tiskikoneen ja antoi Vili-Martille aamupalaa.[/QUOTE]

Totta! MÄ teenkin valokuvaustöitä kotiäitiyden rinnalla, käy työstä, omat ajat ja silleen ;

 

"Näen sen vaan aika säälittävänä/halveksuttvana juttuna että eletään toisten lompakolla kun ei vaan huvita itse elättää itseään ja lapsiaan. Toki se olisi itse kullekin kivaa heittäytyä toisten elätettäväksi mutta onko sellainen vastuullisen aikuisen ihmisen toimintaa? "

Eli sä halveksut niitä, jotka valitsevat hoitaa lapsensa kotona, eikä työnnä niitä heti toisten hyysättäviksi. Sekö on sun mielestä sit ok. mitä pienempi lapsi sen aikasemmin hoitoon ja äidit töihin jne vai?
Mä henk.koht. halveksun sunkaltasia kateellisia ja katkeria yksilöitä, jotka ruikuttaa just tollasesta "mun rahoilla, mun lompakolla käytte jne" "mun siivellä" mistä sä tollasta oot saanu päähäs? et just sun rahoillas? Otapa lääkkees ja mieti uudestaan asiat. Taidat olla aika itsekäs itsenäinen narsisti joka on jääny vaille äidin ja isän rakkautta ja isä on ollut ankara armeijan leivissä työskentelevä komentaja, jolta ei herunut myötätuntoo. Nyt huutelet sen muille julki just noilla sun teksteilläs.

 

Jos tällä aloituksella siis tarkoitetaan sitä, että kotihoidontuki tulisi lopettaa niin juu mie olen heti samaa mieltä, kunhan samalla lopetetaan päivähoitomaksujen tuleminen ja maksetaan sit hoitomaksuja senverran, mitä päivähoito todellisuudessa maksaa kunnalle.
Kotihoidontukihan on korvaus siitä, että äiti tai isä jää hoitamaan lasta kotiin, eikä lapsi näinollen tarvitse kunnallista hoitopaikkaa, jotka muutenkin tuntuvat olevan tupaten täynnä.

Sitä tietysti voisi miettiä, että voisiko kotihoidontuen maksamisen edelltys olla se, että kaikki alle kouluikäiset lapset tulisi hoitaa kotona esikoululaisen esiopetuspaikkaa lukuunottamatta ja tietysti niitä sellaisia jollain diagnoosilla todettuja juttuja, joita sitten esim. kuntoutustoimenpiteinä päivähoidossa jollaintapaa hoidetaan.

Siitä mie olen muuten samaa mieltä, että ei se kotiäitiys ole mikään syy itsensä jalustalle nostamiseen... pikemminkin mie nostaisin sellaisia vanhempia, jotka hoitavat työpäivän päälle vielä ne samat kotityöt mitä kotiäiti hoitaa päivän aikana.

 

Ne muutamat naiset joita tässä yhteydessä nyt ajattelen on kaikkea muuta kuin säälittäviä, halveksuttavia, yhteiskunnan loisia. Esim. yhteinen päätös voi myös olla se että tällä kotirouvalla on mahdollisuus panostaa vapaaehtoistyöhön tai vaikapa lastenlasten hoitamiseen palkatta jne.

Enemmän minä oikeastaan tunne niitä säälittäviä työssä käyviä luusereita jotka tekevät työtä pakotettuna työnantajan tai julkisensektorin kustannuksella, työntuloksilla ei ole niin väliä pääasia on että siitä saa rahaa, työtä tehdään sen verran että työnantajalla ei ole laillisia perusteita antaa potkuja. En pidä "pakkotyötä" tekeviä edes kovin itsenäisinä ihmisinä.

 

raha, raha, raha, raha........ työ, työ, työ.....

Sanokaapa suoraan kumpi on teille kotiäitejä lyttääville mielestänne OIKEASTI tärkeämpi asia;
a) se että lapsi saa elää turvallisesti oman äidin kanssa, äiti kasvattaa ja on arjessa läsnä.
vai
b) lapsi on suurimman osan päivistä muun kuin oman vanhemman kasvatettavana, isossa ryhmässä kenties jossa ei juuri saa huomiota, silloin kun äiti on ansaitsemassa sitä "mitaliansa" tuosta arvostetusta hommasta eli TYÖSTÄ, työpäivän jälkeen väsyneenä tekee nuo kotityöt ja pienen hetken yrittää jaksaa vielä lapsen kanssa viettää aikaa?

Eli kuka tuossa b-vaihtoehdossa voittaa? Ei ainakaan lapsi.

Hyvät äiti-ihmiset, ettekö näissä väitteissä laisinkaan ajattele LAPSIA?

 

juu, ei kai se ole työtä laittaa sapuskaa sapuskan perään, kattaa pöytää siivota jäljet ja hoitaa virikkeet samalla. mutta luistelu on työtä. ja hiihto. ja pokerinpeluu. ja valokuvien ottaminen. ja kirjoittaminen.

juu, en tiedä mitä kukin kokee työksi. minä koen että ruoanlaitto ja hiekkalaatikolla istuminen on helvetin raskasta aikuiselle ihmiselle. saatanan kovaa duunia.

kun taas jotain kirjoittamistyötä voisi tehdä ilmaiseksi.

 

Miksi te kilpailette näistä asioista, kuka saa sen kultamitalin jne???
Eiköhän meistä jokainen tee niinkuin parhaaksi näemme? Itse ajattelen ykkösenä lasten näkökulmasta tätä asiaa; pienen lapsen paikka on kotona. Äidin paikka on kotona kun lapset ovat pieniä. Isän paikka on töissä tienata leipää pöytään. Näin se on ollut aina valtaväestöllä joten miksi sitä nyt sotkemaan?

Hyvät naiset, kyllä me kerkeämme duunia painaa vielä monta vuosikymmentä kun lapset kasvavat ne muutamat ensimmäiset vuodet!

 

Näen sen vaan aika säälittävänä/halveksuttvana juttuna että eletään toisten lompakolla kun ei vaan huvita itse elättää itseään ja lapsiaan. Toki se olisi itse kullekin kivaa heittäytyä toisten elätettäväksi mutta onko sellainen vastuullisen aikuisen ihmisen toimintaa?

Otappa se pää pois sieltä persereiästä ja yritä nähdä vähän pidemmälle. Voi olla múitakin syitä miksi ei VOI olla työelämässä. Mulla esim. sellainen sairaus. joka ei päälle näy, mutta pitää mut visusti kotona omassa aikataulussa - muu ei onnistu. Ja en todellakaan ala täällä sitä selittelemään.
Mutta teenpä taian ja vaihdetaan osia, tulkoon tämä vaiva sinulle ja minä täysin terveeksi ja pystyn elättämään osaltani hyvin perheeni. Alkakoon tämä jo hmmm. tästä yöstä - aamulla kaikki on toisin, mulle posti tuo odottamani sopimuksen ja sinä saat minun oireeni pysyvästi.
Sitten ehkä ymmärrät...

 

En mäkään koe tätä kotiäitiyttä työnä mutta en kyllä lomankaan. Ahdistaa aivan suunnattomasti tällainen jokapäiväinen lapsen ehdoilla eläminen. Ruoanlaitto, siivous, päikkärit, niitä helvetin virikkeitä... Argh! Olen koko 2 vuoden ajan opiskellut osa-aikaisesti tässä rinnalla, se on ainut asia joka on pitänyt mut järjissäni.

Rakastan lastani yli kaiken ja haluan hoitaa hänet kotona niin pitkään kuin mahdollista, mutta en mä tästä todellakaan nauti! Haluan opiskella, valmistua ja työllistyä kuitenkaan joutumatta siihen tilanteeseen, että lapsi olisi pakon edessä laitettava päivähoitoon kodin ulkopuolelle kauhean nuorena. Ei tää mitään kivaa ole, mutta uskon, että lapsen edun mukaista. Joten joo, "uhraudun" ja olen kotona mutta kaipaan sitä "aikuisten tekemistä" ja verojen maksamista aivan suunnattomasti.

 

raha, raha, raha, raha........ työ, työ, työ.....

Sanokaapa suoraan kumpi on teille kotiäitejä lyttääville mielestänne OIKEASTI tärkeämpi asia;
a) se että lapsi saa elää turvallisesti oman äidin kanssa, äiti kasvattaa ja on arjessa läsnä.
vai
b) lapsi on suurimman osan päivistä muun kuin oman vanhemman kasvatettavana, isossa ryhmässä kenties jossa ei juuri saa huomiota, silloin kun äiti on ansaitsemassa sitä "mitaliansa" tuosta arvostetusta hommasta eli TYÖSTÄ, työpäivän jälkeen väsyneenä tekee nuo kotityöt ja pienen hetken yrittää jaksaa vielä lapsen kanssa viettää aikaa?

Eli kuka tuossa b-vaihtoehdossa voittaa? Ei ainakaan lapsi.

Hyvät äiti-ihmiset, ettekö näissä väitteissä laisinkaan ajattele LAPSIA?

Mulle on tosi tärkeetä että mun lapsilla on katto pään päällä ja ruokaa. Uusia vaatteitakin saavat tarvittaessa. Mulle on tärkeää että ne maksetaan itse töistä tienatuilla rahoilla, eikä sossun tms tuilla. Mulla ei ole mitään tarvetta opettaa lapsilleni, että yhteiskunta maksaa kaiken, mitään ei tarvitse itse tehdä. Omien lapsien hoitaminen kun ei ole ansiotyötä.

Joten kyllä, nimenomaan ajattelen lapsia töissäkäymällä. Suoraan sanottuna säälittää naapuriperhe, jossa lapsia tehtaillaan liukuhihnalla eikä äiti ole ollut töissä viimeiseen 7 vuoteen. Säälittää nuo risaisissa vaatteissa kulkevat muksut, jotka haluaisivat huvipuistoon kesällä mutta eivät pääse, kun äiti on valinnut hoitaa muksut kotona. Joo ja kyllähän se sen teini-ikäisenkin mieltä lämmittää, ettei voi harrastaa mitään, kun nuorimpia lapsia hoidetaan kotona vuodesta toiseen. Varmasti oikein mukavaa jäädä ulkopuolelle kaverien menoista, kun ei ole edes luokkaretkeen varaa, tai vaikka leffaan. Mut hei, kotona on joka päivä kaurapuuroa jota syödä henkensä pitimiksi, jeij! Niin ja kyllähän perheen vanhemmat aina nähdessä muistaa mainita että "voi kun ei ole mihinkään varaa, ladakin hajosi ja kauppaan ei nyt päästä, päästäänkö kyydillä? "Olisiko teidän xxxx:llä pieneksi jääneitä vaatteita, me voitaisiin ottaa" , "Joo, meidänkin miccopecca tarvitsisi uuden pyörän, mutta ei ole varaa". Ai juu, mut onhan sossu jne.

Kyllä joskus voisi perhe (äiti) miettiä, onko se kotona olo niin järkevää vai olisiko parempi mennä ihan oikeasti töihin välillä. Köyhyydellä kun on paha tapa periytyä. Sitten muutaman vuoden päästä itketään sen perään, kun perheen nuoriso ei saa mitään tukia vaikka ammattiin opiskellessa (opintotukien lisäksi). Kas kun lasten kouluttaminenkin maksaa, mutta eihän sitä niissä hormoonihuuruissa tule mietittyä. Opetetaan lapsetkin nyhtämään sitten yhteiskunnalta, kun itsellä ei ne rahkeet riitä edelleenkään omaan toimeentuloon.

 

raha, raha, raha, raha........ työ, työ, työ.....

Sanokaapa suoraan kumpi on teille kotiäitejä lyttääville mielestänne OIKEASTI tärkeämpi asia;
a) se että lapsi saa elää turvallisesti oman äidin kanssa, äiti kasvattaa ja on arjessa läsnä.
vai
b) lapsi on suurimman osan päivistä muun kuin oman vanhemman kasvatettavana, isossa ryhmässä kenties jossa ei juuri saa huomiota, silloin kun äiti on ansaitsemassa sitä "mitaliansa" tuosta arvostetusta hommasta eli TYÖSTÄ, työpäivän jälkeen väsyneenä tekee nuo kotityöt ja pienen hetken yrittää jaksaa vielä lapsen kanssa viettää aikaa?

Eli kuka tuossa b-vaihtoehdossa voittaa? Ei ainakaan lapsi.

Hyvät äiti-ihmiset, ettekö näissä väitteissä laisinkaan ajattele LAPSIA?

Missä ne ISÄ-ihmiset on sitten?? Mitä mahdollisuuksia heille annetaan olla lasten kanssa???

Täälläkin saa toistuvasti lukea kitinää siitä kuinka mies tekee ylipitkiä päivä ja ei juuri nää lapsia? No miksi ei? Kun jonkun täytyy kasata ne rahat kokoon että mamma saa viettää sitä laatuaikaa lapsen/lapsien kanssa. Missä tässä on se paljon puhuttu tasa-arvo? Ai niin, anteeks, sitähän ei pidä ajatella miehen kannalta, NAISEN on oltva se tasa-arvoinen. Silti hän voin hyvällä syyllä eli lapset heittää hanskat narikkaa ja lopettaa perhee talouden tukeminen ja siirtyä kuluttavaksi osapuoleksi.

Juu, tiedän että on olemassa miehiä jotka muuten vaan viihtyy töissä, raha ei ole syy...Miks tyo voittaa perhe-elämän, sitä on hyvä miettiä...Ehkä ne isät on vaan ulkoistettu äiti-lapsi symbioosista. Hei toimiihan se niinkin, yya-sopimus. Toinen tienaa ja on omillaa ja toinen tuhlaa ja on perheenpää...

Sit'ä mä en käsitä miten joku uskaltaa lapsensa tulevan jättää yhdenkortin varaan, eli siihen että vain isä on töissä. OK, vielä sellainen yksi pätkä 3 vuoden lomailua kotona menee äidiltä...vaan kun se venyy vallan äkkiä aina sieltä 5-9v (jos muksuja on vaikka kolma). Mitäs jos se mies löytääkin sen hemasevamman naisen ja lähtee kälpiin? Turha sanoa etteikö niin voi tapahtua, tässä avioerojen tilastomaassa.

Eri asia jos äiti pystyy edes jotenkin tienaan lomallaan, sehän on jo sitä yhteisen keon kasaamista. Mutta sitä mä en voi käsittää että ensin miehen on tehtävä palkkatyö ja sitten odotetaan vielä osallistumista kodin muuhun arkeen. Miksei se mamma sitten osallistu kodin arkeen, taloudellisesti?

Kukkaisajattelut siitä että raha ei ole tärkeää voi heitää romukoppaan. Kaikki tarttee ruokaa,vaatteita, sähköä, lämpöä... Ne maksaa ja ne on musta perusedellytys myös lapsen hyvinvoinnille. Muistakaa että suomessa suurin syy perheriitoihin, alkoholismin lisäksi on TALOUDELLISEN vaikeudet. Jos tahtoo lapsen kasvattaa tiukassa ilmapiirissä niin ok, muistakaa kuitenkin että se voipi tehdä lapselle jopa pahempia tuhoja kun hoidossa olo. Siitä tilanteesta lapsi ei pääse karkuu, se on hänen koti

Kuunelkaa tää ajatuksella:
YouTube - family portrait-pink (lyrics)

 

Sairaus on tietty eri, silloin ei voi välttämättä olla työelämässä. Tai jos on säästöjä sen verran että pystyy elättämään itseään ja lapsia käymättä työssä. Mutta se että eletään puolison/yhteiskunnan rahalla ei ole hyväksyttävää. Antaa myös lapsille aika ikävän mallin elämänarvoista sellainen.

 

Ei ole olemassa kahta vastakkaista homogeenistä ryhmää jossa toisessa ovat ansioäidit ja toisessa ovat kotiäidit. On olemassa välimuotoja ja erilaisia elämäntilanteita. On asiovanhempia jotka elävät vain itsensä ja työnsä ehdoilla on kotiäitejä jotka tekevät montaakin työtä, on isiä jotka eivät vähää välitä olla mukana lasten arjessa.

Itse en esimerkiksi arvosta ansiovanhempia joilla työ menee lasten edelle eli työtä on saatava tehdä vaikka se vaatisi pienen lapsen 10 tuntisia hoitopäiviä tai 3 vuorohoitoa, tietyissä asioissa minusta on joustettava lasten edun nimissä. En myöskään arvosta vanhempaa joka omasta mukaavuuden halusta ei ole valmis joustamaan omien lasten takia. Jalustalle en toki nostaisi kotiäitiä joka omasta mukavuudenhalusta hetken haluaa ottaa löysemmin ja "lomailla".

Suhteessa toisiin vanhemmiksi en kenenkää vanhemmuutta nostaisi sankari vanhemmuudeksi. Jos ihminen on oman elämänsä ja perheensä arjensakari se minusta riittää ja on riitettävä. Omassa elämässä tulevat tilanteet kun hoitaa oman arvomaailmansa ja parhaan kykynsä mukaan voi pitää itseään arjensankarina, ehkä sitä ei muut tee mutta... mitäpä tuosta.

Enemmän tämä aloitus minusta oli yritystä nostaa sankariksi ansioäitiä suhteessa kotiäitiin. En ymmärrä miksi ketjussa kotiäidit eivät voisi puolustaa omia näkemyksiää tai arvomaailmaansa ilman että sitä automaattisesti pidetään itsensä jalustalle nostamisena.

 

Miltäs se loiselämä sitten tuntui? Ettei tienaa edes sen verran että saisi omat kulut katettua saatikka sitten lapsen elatus. Nolottaako? 10 vuotta tarkoittaa n 120 000 euroa mitä olet sitten nyysinyt muilta.

Millä laskukaavalle se "itsenäinen" tämän 120 000 e laski?
Kotihoidontuki (minimi äitiyspäiväraha ei sen kummempi taida olla) on sen vajaa 400e minulla.
12 x 400=4800e/vuosi
4800 x 10= 48 000 e/10 v aikana.

Hitto multa on pimitetty ISO raha :O Missä mun loput lorvimisrahat on??



Joutavan päivästä muuten tämä inttäminen tästä asiasta.
Kotiäiti vs. työäiti = jokaisen oma valinta!!!!

 

On se hassunkurista jos oman lapsen/lasten hoitaminen ja normaalien kotitöiden pyörittäminen lasketaan työksi. En tajua miksi kotiäidit nostavat itsensä aina korkealle jalustalle ja valittavat "töiden" vaativuudesta. Meillä ainakin aikoinaan kun vaimo oli hoitovapaalla, niin kun minä tulin töistä hän lähti lenkille, kahville kaverin kanssa yms. Minä tein sapuskat ja ruokin lapset. Yhdessä tehtiin sitten siivoukset ja muut kodin askareet. En tiedä millaisia miehiä suurimmlla osalla kotiäitejä on, mutta kai teidänkin miehenne koti- ja lastenhoitopuuhiin osallistuu. Jos ei osallistu niin sitten on jo parisuhteessa jotain mätää.

 

[QUOTE="yks vaan";23268688]On se hassunkurista jos oman lapsen/lasten hoitaminen ja normaalien kotitöiden pyörittäminen lasketaan työksi. En tajua miksi kotiäidit nostavat itsensä aina korkealle jalustalle ja valittavat "töiden" vaativuudesta. Meillä ainakin aikoinaan kun vaimo oli hoitovapaalla, niin kun minä tulin töistä hän lähti lenkille, kahville kaverin kanssa yms. Minä tein sapuskat ja ruokin lapset. Yhdessä tehtiin sitten siivoukset ja muut kodin askareet. En tiedä millaisia miehiä suurimmlla osalla kotiäitejä on, mutta kai teidänkin miehenne koti- ja lastenhoitopuuhiin osallistuu. Jos ei osallistu niin sitten on jo parisuhteessa jotain mätää.[/QUOTE]

No sullahan melkoinen emäntä on sitten
Meillä on mies töissä ja minä kotona. Minä kyllä hoidan ruoanlaitot, siivoukset, pyykinpesut ym. kotityöt.
Sitten kun mies on vapaalla, niin hän osallistuu kotitöihin. Hän kun yleensä on töissä n.10 tuntia, niin ei siinä viiti toiselle mitään uutta työmaata jättää ja ite häipyä. Lastenhoitoon hän osallistuu sen minkä töiltään ehtii. Yleensä tulee lukemaan iltasadut tai voi jopa ehtiä iltapalat antamaan lapsille.
Sitten vuoroin käydään lenkillä, ystävien luona, harrastuksissa ym. Ja parisuhde voi hyvin =)

 

En jaksanut lukea pitkää ketjua, mutta olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Kotiäitiyttä nostetaan ihan turhaan jalustalle. Kotiäiti saa mennä kesken päivän sohvalle makaamaan, mutta työäidille ei tällaisia ylellisyyksiä ole tarjolla. Kyllä täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että arvostan enemmän työäitejä, jotka tekee päivät töitä ja sen jälkeen kotityöt päälle! Eniten arvostan yh-äitejä, jotka tekee tämän kaiken YKSIN!!!

 

Enemmän minä oikeastaan tunne niitä säälittäviä työssä käyviä luusereita jotka tekevät työtä pakotettuna työnantajan tai julkisensektorin kustannuksella, työntuloksilla ei ole niin väliä pääasia on että siitä saa rahaa, työtä tehdään sen verran että työnantajalla ei ole laillisia perusteita antaa potkuja. En pidä "pakkotyötä" tekeviä edes kovin itsenäisinä ihmisinä.

Haastava työ tuottaa iloa! Ja tuloksista vasta tyydytystä saakin Onneksi kaikki eivät ajattele kuten sinä. Muuten tämänkin maan kansantalous olisi yhtä ruikulilla kuin Romaniassa! Jospa menisitkin sinne siipeilemään? Voi olla, ettei elättäjää ihan äkkiä löytyisikään...