Kotiäitiys ei ole työtä eikä kotiäiti ole mikään arjensankari...

yhden lapsen äidit ovat lomalla
kahden tai useamman PIENEN lapsen kanssa se tilanne nyt vaan alkaa olla jo kovasti haastavampi, tai kuten itsellä 3 alle 4-vuotiasta joista jokin tai kaikki itkevät kun yrittää tehdä jotain, ja pyykkiä on pestävä, ruokaa laitettava ja vaippoja vaihdettava

toisekseen oma kotihoidontuki sen perusvajaat 300 euroa kuussa (ei kaupunki ym.lisiä) eli siitä kun nappaa verot pois niin sillä ei maksa edes lainanlyhennyksiä, ruokaym.kuluista puhumattakaan eli kyllä tosiasia on että ei tällä kotona olemisella rikastu jos et ole niin pienituloinen että kela maksaa muita tukia tms. meillä siis ei muita tukia saada.

sitäpaitsi yhdenlapsen menot ovat ihan toistaluokkaa kuin useampilapsisessa perheessä.

 

[QUOTE="Neith";23261507]ei yhteiskunta ole hylännyt äitiä, ensin kun käy töissä niin saapi itse nostettua sitä äippärahaa, sitten saa sen kht jos haluaa kotio jäädä ja joissain paikoissa kuntalisän, ei siitä nyt enempää pidä maksaa hyvänen aika, eikä se tarkoita mitään lastenteon lykkäämistä siihen kun on 40v ehkä ne opiskelutkin sujuis vähän nopeammin jos ei olis lapsia tekemässä siinä välissä[/QUOTE]

Parasta on tehdä ne juurikin siinä välissä
Kaikin puolin. Ei minulla ollut mitään ongelmaa, tein vuoden töitä kunnolla joten sain kohtuullisen äippärahan ja sitten opiskelin jolloin taas mies kävi töissä. Minä siis "elätin" hänet kun hän opiskeli, onko paremmin tehty, ei.
Ja olin pienempi rasite yhteiskunnalle ku suurinosa kolmekymppisisä äideistä, se on minulle tärkeää, etten ole mikään loinen.

 

[QUOTE="jaa";23261513]Samalla tavalla työäiti tekee ruokaa, siivoaa ja pyykkää sen TYÖpäivän jälkeen kotona.[/QUOTE]

Mutta lapset ovat eriasia. Kyllä minäkin osaan ittelleni tehä ruokaa, pyykätä, siivota.. mutta lapset on siinä lisänä. Ja kun olen niitä lapsia tehnyt, niin olen heidän kanssaan kun he ovat vielä nuoria. Kun kasvavat, pääsen taas töihin.

 

Parasta on tehdä ne juurikin siinä välissä
Kaikin puolin. Ei minulla ollut mitään ongelmaa, tein vuoden töitä kunnolla joten sain kohtuullisen äippärahan ja sitten opiskelin jolloin taas mies kävi töissä. Minä siis "elätin" hänet kun hän opiskeli, onko paremmin tehty, ei.
Ja olin pienempi rasite yhteiskunnalle ku suurinosa kolmekymppisisä äideistä, se on minulle tärkeää, etten ole mikään loinen.

Tällaista mallia pitäisi tukea.

 

[quote="neith";23261526]se onkin väärin, mitään rahaa ei pitäisi maksaa niille joita ei vain huvita työssäkäynti/opiskelu[/quote]

nii miettikää sitä te ura ja kotiäidit kun äiti ihmisiä ootte että jotakin voisitte tämän asian eteen tehdä että omanne edes kiinnostus opiskelemaan ja töihin menemään.
Tehkää vaikka sille ongelmalle jotaki älkääkä haukkuko toisianne netin keskustelupalstoilla, härrekyyd.

 

[QUOTE="Neith";23261526]se onkin väärin, mitään rahaa ei pitäisi maksaa niille joita ei vain huvita työssäkäynti/opiskelu[/QUOTE]


Kuten mm. elämäntapakotiäideille. He kun menevät samaan nippuun työtävieroksujien ja muiden syrjäytyneiden kanssa.

 

[QUOTE="vieras";23261545]yhden lapsen äidit ovat lomalla
kahden tai useamman PIENEN lapsen kanssa se tilanne nyt vaan alkaa olla jo kovasti haastavampi, tai kuten itsellä 3 alle 4-vuotiasta joista jokin tai kaikki itkevät kun yrittää tehdä jotain, ja pyykkiä on pestävä, ruokaa laitettava ja vaippoja vaihdettava [/QUOTE]

Ymmärrän. Mä aikoinaan hoidin kokopäiväisesti kotona viittä pikkusisarusta joista vanhin oli ekaluokkalainen, kun äiti kävi töissä. Kyllä siinä työtä riitti koko ajan, ei siinä kerennyt laiskotella sohvalla. Mutta mä nautin siitä, se oli ihanaa aikaa ja haaveilen josko saisi omiakin lapsia yhtä paljon ja hoitaa heitä kotona :heart: Ihan sama mitä muut ajattelee ja pitäköö laiskana loisena joka makaa vain kotona syljeskellen kattoon.

 

Mutta jos isi jäis kotia hoitamaan (ja niitä lapsia) nii se kyllä luettais työksi...

 

[QUOTE="mame";23261588]nii miettikää sitä te ura ja kotiäidit kun äiti ihmisiä ootte että jotakin voisitte tämän asian eteen tehdä että omanne edes kiinnostus opiskelemaan ja töihin menemään.
Tehkää vaikka sille ongelmalle jotaki älkääkä haukkuko toisianne netin keskustelupalstoilla, härrekyyd.[/QUOTE]

no itseasiassa mähän meinaan opettaa, mutta palstan mukaan se on väärin..
mun lapsi saa etsiä itselleen duunia ihan het 13-15v ja oppii että raha ei kasva puussa ja sitä ei kukaan ilman vastinetta jaa, opetan että tukien nostaminen on häpeä (pikkasen tiukemmin kirjoitettu kuin todellisuudessa tulee menemään) ja että elämässä täytyy itse elättää itsensä ja jälkeläisensä ja sitä ei todella voi laskea yhteiskunnan varaan kun se on väärin

 

Mutta jos isi jäis kotia hoitamaan (ja niitä lapsia) nii se kyllä luettais työksi...

no ei mun mielestä ainakaan :O

 

Miten te määrittelette kotiäidin? Onko se äiti, jonka lapset hoidetaan kotona äidin toimesta? Vai onko siihen vielä muita ehtoja?

 

[QUOTE="Neith";23261688]no itseasiassa mähän meinaan opettaa, mutta palstan mukaan se on väärin..
mun lapsi saa etsiä itselleen duunia ihan het 13-15v ja oppii että raha ei kasva puussa ja sitä ei kukaan ilman vastinetta jaa, opetan että tukien nostaminen on häpeä (pikkasen tiukemmin kirjoitettu kuin todellisuudessa tulee menemään) ja että elämässä täytyy itse elättää itsensä ja jälkeläisensä ja sitä ei todella voi laskea yhteiskunnan varaan kun se on väärin[/QUOTE]

Niin minäkin omani kasvatan, raha ei todellakaan kasva puussa, ja jossei sen eteen tehdä töitä, siitä ei vikistä kun mitään ei ole.

 

Mutta jos isi jäis kotia hoitamaan (ja niitä lapsia) nii se kyllä luettais työksi...

PEESI
Ja kuinka moni oikeasti kotiäiti tekee itse kaikki ruuat,myös vauvalle?
siivoaa perusteellisesti,matot ulos kerta viikkoon, silittää pyykit, lenkittää koirat, leikkii lasten kanssa, ja on vielä miehelleenkin se ilotyttö jota mies kaipaa,olematta kuitenkaan perheensä kanssa tippaakaan....???
Hoitaa ja pyörittää arkea täysin yksin...??
Itsellä tästä kokemus monen vuoden ajalta,ja vaikka välillä olinkin töissä, niin yksin piti edelleen kaikki kotona tehdä.

nyt on eri mies, ja kun äitiysloma loppuu mä pääsenkin töihin,hän jää ensin pitämään isäkuukauden, ja sitten muksu menee hoitoon,isommat ovat jo koulussa.
Yhdessä on jaettu kotityöt tähänkin mennessä, vaikkakin olen kotona niin kaikki ei jää mulle pelkästään.

että siinä mielessä jos äidin elämä kotiäitinä muistuttaa lähinnä yh:ta,on se työtä. mutta jos saa olla kotona ja mieskin osallistuu kotihommiin,käy ruokakaupassa,siivoaa ja käy itse kokopäivätyössäkin vielä,niin ei se kotona oleminen ole TYÖLÄSTÄ.

 

Mä haluaisin nähdä miten rentoa ja mukavaa on vaikkapa kuuden lapsen kanssa. Joko tämä alottaja on lapseton, joka asuu yksiössä minkä siivoukseen menee 5 minuuttia päivässä tai sitten yks lapsi ja se kaksio. No big deal. Ei se työtä olekkaan. Ei ole kaikilla (esim mulla) vielä kahdenkaan lapsen kanssa mutta mitäs sitten kun tulee kolme tai neljä?

Pakko muuttaa isompaan asuntoon ja rahaa alkaa palamaan ja kitkutat sen pienen päivärahas kanssa kotona ja ilokses sitten puunaat, pyykkäät, tiskaat, laitat ruoat, leikit lapsies kanssa ja tietäen että sama siivous urakka on auttamatta edessä myös huomenna?

Mut toisaalta, sain kuinka paljon vihaa niskaani niin, jos kotiäitiys ei ole minkään näköistä työtä niin vähemmän sitä työtä sitten on konttorihommat. Ethän sä tee muuta ku istut koko päivän.... *avaa varjon*

 

[QUOTE="Neith";23261514]ja sie meinaat ettei sitä työssäkäyvät äidit joudu tekemään?
työtä se ei ole. piste.[/QUOTE]

No jos mietitään, että kun tulevaisuudessa käyn töissä, minä: herättyäni syön aamupalan ja valmistuaudun töihin, ja herätän lapset. Hehän syövät aamupalan päiväkodissa? Päiväkodissa heidät siis syötetään pari-kolme kertaa, puetaan ulos, heitä leikitetään ja laitetaan päikkäreille. Minä tulen töistä, teen yhden ruuan, olen lasteni kanssa, laitan heidät nukkumaan.

Ainoa työmäärä mikä pysyy samana, on pyykki. Täällä ei ole päivisin ketään sotkemassa enkä tee niin montaa kertaa ruokaa ja välipalaa, enkä tee muutakaan. Teen niitä töitä.

(En pidä ketään arjensankarina sen perusteella, onko hän työssäkäyvä äiti vai kotiäiti. Sankaruus vaatii jo jotain vähän enemmän!)

 

Mutta lapset ovat eriasia. Kyllä minäkin osaan ittelleni tehä ruokaa, pyykätä, siivota.. mutta lapset on siinä lisänä. Ja kun olen niitä lapsia tehnyt, niin olen heidän kanssaan kun he ovat vielä nuoria. Kun kasvavat, pääsen taas töihin.

Kyllä mullakin on työpäivän jälkeen lapset siinä lisänä, kun pitää käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota jne.

Musta kotona olo oli yhtä juhlaa verrattuna työntekoon. Rankkaa se oli ainoastaan henkisesti. Mä en jaksa kovin kauan haahuilla kotona, joten menin töihin kun lapset oli melko pieniä. Vaikka on rankempaa, saan myös muita virikkeitä kun kotityöt ja lastenhoito. Mä koen sen näin.

 

Teillä kummallakin ilmeisesti kokemusta pitkästä kotiäitiydestä?

Minulla ei ole ja osin ehkä siksikin minä kyllä näen kotiäidit eräänlaisina arjen sankareina. Oma kapasiteettini ei riitä pitämään itseäni virkeänä ja innostuneena pelkästään niillä impulsseilla joita kotoa ja kotiin liittyvistä puuhista saa .
Ihailen siis kovin niitä, jotka pystyvät moiseen: aitoja asialleen omistautuneita kotiäitejä, jotka ovat kyllin itseriittoisia selvitäksen arjestaan passivoitumatta ja kitkeröitymättä.
Hatunnosto moisille.

Peesi

 

Musta tavallinen kotiäiti (tai työäitikään sen puoleen) ei ole mikään arjen sankari. Se on normaalia elämää. Sankaruuteen tarvitaan musta jotain erityistä. Eikä siihen riitä viisi tervettä alle kouluikäistä

 

[QUOTE="vieras";23261880]Kyllä mullakin on työpäivän jälkeen lapset siinä lisänä, kun pitää käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota jne.[/QUOTE]

Ja monella on vielä se puoliso siinä mukana hoitamassa lapsia, kaupassakäymistä, siivousta, ruuanlaittoa. Helppoa kuin heinänteko

 

[QUOTE="vieras";23261889]Musta tavallinen kotiäiti (tai työäitikään sen puoleen) ei ole mikään arjen sankari. Se on normaalia elämää. Sankaruuteen tarvitaan musta jotain erityistä. Eikä siihen riitä viisi tervettä alle kouluikäistä[/QUOTE]

oot vissii mies

 

[QUOTE="vieras";23261880]Musta kotona olo oli yhtä juhlaa verrattuna työntekoon. Rankkaa se oli ainoastaan henkisesti. Mä en jaksa kovin kauan haahuilla kotona, joten menin töihin kun lapset oli melko pieniä. Vaikka on rankempaa, saan myös muita virikkeitä kun kotityöt ja lastenhoito. Mä koen sen näin.[/QUOTE]

Minä harrastan, pidän yhteyttä ystäviini, näen heitä yksin ja lasten kanssa. Luen, seuraan maailman tapahtumia, osallistun politiikkaan, kuulun avustusjärjestöön... En todellakaan haahuile kotona, eikä tämä ole rankkaa. Ei edes henkisesti, sillä en ota paineita mistään.

 

Kummasti siitä maksetaan palkkaa kun ottaa vaikka yhden vieraan lapsen hoitoon. Sitten se on työtä? Hmm, joku ei nyt natsaa...

 

Mä en koe olevani lomalla, vaikka kotiäiti olenkin. Riittää tässäkin tekemistä, ja pienet hiljaiset hetket käytän pääasiassa opiskeluun. Silti on mielestäni ihan selvä asia, että työssä käyvä äiti on paljon kovemmilla, en mä tajua, missä välissä ne kotityöt sitten ehtii tekemään, kun töissä käy ja lapset silti pieniä.

Mä pidän ratkaisuani viisaana - se, että olen kotiäitinä toistaiseksi, takaa meille kuitenkin melko harmonisen elämän. Toista tulee olemaan, kun syksyllä (toivottavasti) menen töihin, ja tuleva työ tulee olemaan haastavaa.

 

kummasti siitä maksetaan palkkaa kun ottaa vaikka yhden vieraan lapsen hoitoon. Sitten se on työtä? Hmm, joku ei nyt natsaa...

hah niinpä!!! :d

 

Oikeita sankareita on ne jotka osaavat yhdistää molemmat! Mä käyn osa-aikatöissä, hoidan lapsen kotona ja siihen päälle vielä opiskelen yliopistossa.. Niin, että vaviskaa ja hävetkää koti- ja työäidit.. =D