G: Kasvatatko lapsesi suvaitsevaisiksi?

["vieras"]

No tietysti kasvatan! Lapsen elämästä muodostuu paljon helpompi, kun hänelle on itsestään selvyys se, että toiset kulkee koko elämänsä hame päällään/huivi päässään, tai että toisilla on talvellakin ruskettuneen näköinen iho Itse en ollut lapsuudessani koskaan nähnyt somali-naista ja olihan se sitten ihme ja kumma kun semmoisen ekaa kertaa näki...

"ruskettuneen näköinen iho" taas näitä älyn jättiläisiä berlusconin tapaan..

 

[Slummien miljoonitär]

Kyllä mä ainakin opetan lapsilleni että kaikki elävät olennot ovat arvokkaita otuksia. Eikä ketään saa syrjiä. Ja se että "me olemme parempia"-ajattelu ei ole kovin fiksua koska mistäs minä tiedän mikä tilanne silloin on kun lapseni ovat isoja.
Muutenkin on aika surullista jos vanhempien ennakkoluulot ja asenteet siirtyvät pieniin lapsiin. He kun monesti pitävät vanhempiensa näkemyksiä "ainoina oikeina". Lapsi tulee elämässään kärsimään ihan turhaan vanhempien mörökölliydestä jos opettavat ikäviä tapoja.

 

[=)]

Totta kai kerron lapsilleni heidän olevan parempia kuin muut, haluanhan heistä kasvavan hyvän itsetunnon omaavia ihmisiä.=)

 

["vieras"]

up

 

[kyllä]

En vihaa mitään muuta kuin neekereitä ja rassismia.

 

[Anatolia]

En erityisemmin kasvata lapsistani suvaitsevaisia. He kasvavat sellaiseksi ihan itsestään.

 

[Micosa]

En erityisemmin kasvata lapsistani suvaitsevaisia. He kasvavat sellaiseksi ihan itsestään.

Samoin sanoisin.

 

["vieras"]

En erityisemmin kasvata lapsistani suvaitsevaisia. He kasvavat sellaiseksi ihan itsestään.

miten niin itsestään?

 

["siiri"]

[QUOTE="vieras";23225119]Ihan aiheen vierestä, mutta varmasti moni kokee kasvattavansa suvaitsevaiseksi, mutta toimiikin huomaamattaan juuri päinvastoin 'Vammaiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin mekin' 'Älä tuijota tummaihoisia, se on huonoa käytöstä' jne. Kaikki tällainen yletön korostaminen vain kertoo lapselle, että tietyissä ihmisryhmissä on vanhempien mielestä jotain erikoista.

Kaikki lähtee siitä, miten toimii itse muiden ihmisten kanssa ja miten paljon lapsi saa nähdä ja olla erilaisten ihmisten kanssa. Kysymyksiin toki vastataan, mutta yletön 'suvaitsevaiseksi kasvattaminen' kääntyy mitä todennäköisimmin itseään vastaan.[/QUOTE]

Mietin tätä ihan samaa aloitusta lukiessani. En minä mitenkään konkreettisesti kasvata lastani suvaitsevaiseksi, minä vain en erottele ihmisiä ulkonäkönsä, vaatetuksensa tai minkään muunkaan ulkoisen tekijän nojalla, vaan kaikki ovat samanlaisia ihmisiä. Jos lapsi kysyy jotain, selitän hänelle mistä on kyse, sen enempää painottamatta erilaisuutta, vaan nimenomaan niin että erilaiset asiat ovat ihan tavallisia. Olin vasta teini-ikäinen kun uimahallissa eräs pikkutyttö osoitti pyörätuolissa olevaa naista ja kysyi äidiltään, että miksi tuo täti on tuollaisessa tuolissa. Äiti hyssytti lastaan, että on rumaa huudella ja kysellä tuollaisia, ei täti vammaisuudelleen mitään voi. Pyörätuolissa istunut nainen oli fiksu ja meni pikkutytön luokse ja sanoi, että tottakai saa kysyä, onhan tämä hieno tuoli. Sen jälkeen hän kertoi pikkutytölle, että hän joutui pyörätuoliin siksi, että hän joutui auto-onnettomuuteen eikä hänen jalkansa ole enää sen jälkeen toimineet. Siksi hän istuu nyt siinä pyörätuolissa, jotta pääsee liikkumaan omin avuin, eikä kenenkään tarvitse kantaa. esitteli vielä tuolinsa hienouksia tytölle.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";23225899]miten niin itsestään?[/QUOTE]

Meidän perhe on monikulttuurinen. Lasten parhaimmista ystävistä (niistä, joiden kanssa he ovat pienestä asti aikaa viettäneet) osa on täysin suomalaisia, osa maahanmuuttajia, osa puoliksi ulkomaalaisia. Ystävissä on niin vaaleaa kuin mustaihoistakin lasta, ja kaikkea siltä väliltä. On monenlaista perhemallia (yh-perhettä, kahden äidin perhettä, uusioperhettä, ydinperhettä, yh-iskää, isovanhemman kanssa asuvaa, lastenkodissa asuvaa) ja monenlaista varallisuusluokkaa. On juutalaista, muslimia, Jehovan todistajaa, luterilaista, ortodoksia, ateistia, mitähän vielä.

En puhu neekereistä, mustalaisista, läskeistä tms vaan käytän ihmisistä etunimiä. Päiväkodin "Stephan" ei ole koskaan ollut "se musta poika" vaan Stephan, päiväkotikaveri, ja lapset on sokeita ihonvärille. Naapuruston sairaalloisen ylipainoinen nainen ei ole puheissani "se F-rapun läski" eikä naapuritalon romaninainen ole "se mustalaisnainen" vaan Hannele. Jne.

Tässä perheessä ja tällä elämäntavalla lapsistakin kasvaa ihan itsestään suvaitsevaisia. Ei heitä siihen tarvitse erikseen kasvattaa, vaan heille on aina ollut itsestäänselvyys että ihmisiä on eri näköisiä ja kokoisia, eri kieltä puhuvia, eri tavoin pukeutuvia, jne.

 

[Aamuäree]

Kyllä. MUTTA myös lainkuuliaisiksi.

 

[fifiia]

En erityisemmin kasvata lapsistani suvaitsevaisia. He kasvavat sellaiseksi ihan itsestään.

Minusta lapset myös luonnostaan ovat varsin suvaitsevaisia, ennemmin heistä voi kasvattaa suvaitsemattomia. Omalla esimerkillä pyrin "kannustamaan" suvaitsevaisuutta.

 

[Mummomainen]

Mielenkiintoinen aihe tässä ketjussa. Uskoakseni Suomessa on melko helppo jokaisen kasvattaa lapsensa suvaitsevaisiksi. Tämä on kuitenkin hyvin tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa kaikilla ihmisillä on yhtälainen oikeus ja mahdollisuus käydä mm. hyvätasoista koulua.

Minullahan ei omia lapsia ole, mutta jos joskus heitä saan, niin luultavasti tulevat kasvamaan ulkomailla, toki sekään ei tietenkään täysin varmaa ole. Mietityttää toki millaisia heistä tulee, kun maassa, jossa asuisivat, on suuret tuloerot, melkein kaikki asiat jaoteltu syntyperän mukaan. En missään nimessä toivoisi sitä, että lapset alkavat ylenkatsomaan ihmisiä ammatin tai syntyperän mukaan. Valitettavasit se on kuitenkin siellä kovin yleistä. Moni ajattelee, että miten joku voi asua jossain, koska eihän se alue kuulu heidänlaisilleen vaan niille toisille, vaikka mitä esimerkkejä olisi. Syynä on lähinnä nuo suuret tuloerot. Tästä syystä johtuen en koskaan palkkaisi siellä mm. kotiapulaista. Minä en voisi lapselle selittää uskottavasti miksi maksan palkkaa kotiapulaiselle vain parisataa euroa kuussa, kun samaan aikaan meillä olisi 40 000 euron auto. Ei sillä, että edes haluaisin maksaa kenellekään vain paria satasta, maksaisin toki enemmän, mutta siis esimerkkinä vain, kun suurin osa maksaa tuon 200-300 euroa/kk.

 

[kookosta]

Emme varsinaisesti kasvata lapsista suvaitsevaisia. Näkisin ennemin että he kasvavat suvaitsevaisiksi.

Meidän ystävä piiriin kuuluu niin paljon erilaisia ihmisiä sukupuolisine suuntautumisineen, vammoineen ja muine kommervenkkeineen niin mä olen kyllä ihmeissäni jos lapset kasvaa kamalan ahdasmielisiksi oltuaan koko elämänsä tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Siihen lisäksi vielä päiväkodissa tulleet kaverit jotka edustaa muitakin kansalaisuuksia ja ihonvärejä mitä tavan suomalaisesta löytyy.
Puhumattakaan miten moneen erilaiseen kaduntallaajaan törmätään ulkona liikkuessamme.
Eikä ole tapana hyssytellä jos lapsi kysyy vaikkapa miski joku on niin tumman värinen, vaan selitän hänelle miksi asia on niin.

 

["minä"]

Kyllä. MUTTA myös lainkuuliaisiksi.

Peesi tälle,

Mä kasvatan tosin lapsia myös siihen ajatusmaailmaan että kussakin maassa pitää kunnioittaa kyseisen maan ja kansalaisten tapoja. Itse olen työnpuolesta asunut useissa maissa 2kk-1,5 vuotta pitkiä jaksoja ja "pärjäämisen" perusedellytys on se että sopeutuu kyseisen maan tapoihin ja kultuuriin. Jokaisella on oikeus kotimaassaan käyttäytyä kuten ko. maassa on tapana ja ko. maan lait määrittää, en minä ole mikään siihen sanomaan. Vaikka kiinalaisten mieten tapa piestä vaimojaan ei mene mun jakeluun, ei se onnistu että mä lähden moralisoimaan - ei vallankaan niitä naisia.

Moninaisuus on hienoa, mutta siinä kunniotuksen pitää olla suuntaan ja toiseen.

 

[jassåå]

Itse yritän, mutta mies on rasisti Osaa kyllä välttää rasistisia lausahduksia julkisesti ja lapsen läsnäollessa, sitä en suvaitsisi, että lapsen kuullen niitä juttujaan puhuisi.

 

[¨jaa]

no toi suvaitsevaisuus-sana on sinänsä mulle vähän epäselvä ymmärtää, koska monesti on mua sanottu suvaitsemattomaksi. Ei ne sinänsä mihinkään tekemisiini tai sanomisiini oo viitannut, mutta omien valintojeni takia, jotka on varmasti loukannut monia.

Meidän elämään kuuluu kaikkien ihmisten kunnioittaminen ja sen ymmärtäminen että kaikki on samaa tekoa. Mutta en tiedä opetetaanko me tätä varsinaisesti, toivoisin/luulisin sen näkyvän meidän elämässä. Ehkä nää lapset tulevaisuudessa näyttää meille itsellemmekin miten on eletty.

 

[Keittiönoita]

Minusta lapset myös luonnostaan ovat varsin suvaitsevaisia, ennemmin heistä voi kasvattaa suvaitsemattomia. Omalla esimerkillä pyrin "kannustamaan" suvaitsevaisuutta.

Mä rohkenen olla toista mieltä. Erilaisuus ei ole luonnonmukaista ja moni erilainen karsiutuukin joukosta erilaisuutensa vuoksi. Ihminen taitaa olla ainoa elukka, joka pitää huolta vammaisista jälkeläisistäänkin. Valtaosa ihmisistä ei joudu koskaan olemaan tekemisissä erilaisten kanssa.

 

["Ilpo"]

Kulttuureissa on eroja ja sitten tulee nämä uskonnot, eli pitää opettaa että jotkut elävät vielä keskiajalla. Kuitenkin pitää ottaa huomioon yksilö jos hän ei halua elää keskiajalla ja hyväksyä hänet sakkiin.

 

[fifiia]

Mä rohkenen olla toista mieltä. Erilaisuus ei ole luonnonmukaista ja moni erilainen karsiutuukin joukosta erilaisuutensa vuoksi. Ihminen taitaa olla ainoa elukka, joka pitää huolta vammaisista jälkeläisistäänkin. Valtaosa ihmisistä ei joudu koskaan olemaan tekemisissä erilaisten kanssa.

Minusta taas tuntuu että pienet lapset eivät huomaa ihonväriä, pyörätuolia joskus ehkä ovat kiinnostuneita vammaisten käyttämistä laitteista, mutta suhtautuvat niihin varsin luonnollisesti. Omat lapseni ainakin suhtautuvat jopa luonnollisemmin kuin minä sairaanhoitajana.

 

[Keittiönoita]

En erityisemmin kasvata lapsistani suvaitsevaisia. He kasvavat sellaiseksi ihan itsestään.

Peesi tähän. Outoa on, että jopa kuopuksen kaverit ovat alkaneet ajatusmaailmaltaan tulla esikoisen taakse. Suomalaiset nuoret eivät ehkä sittenkään vihaa toisiaan kuten persut kehoittavat lähimmäistään vihaamaan.

 

["Ilpo"]

Kovasti keskustellaan lapsista, mutta lapset ovat kasvatuksen tulos ja tietyt ihmiset kasvattavat lapsistaan vanhojen tapojen, kulttuurin ja uskontojen tuotoksia. Ja se sitten näkyy kun lapsi kasvaa hänen suhtautumisessaan toisiin ihmisiin ja hänen käytöksessään.

 

[ev]

kasvatan suvaitsevaisiksi. meillä kotona vallitsi isäpuolen yksipuolinen rasismi, ja myönnän että itsellänikin on huonoja kokemuksia mm. somaleista ja romaneista. (alakerran romani isä tuli puukon kanssa meille riehumaan koska äitini oli komentanut romanimiehen lasta pihalla, olivat repineet pihan istutuksia alas isolla porukalla. äitini komensi koko porukkaa, mutta tää romani isä otti aiheesta herneet ja alkoi riehuu puukon kanssa.) mutta, en halua tuomita koko porukkaa omien kokemusteni takia ja koitan kasvattaa lapsistani suvaitsevaisia. eniten kotona olemme perehtyneet homoihin, lesboihin ja muuten erilaisiin ihmisiin. siihen että toinen on iso, toinen pieni, toinen suulas, toinen ujo... lapsillamme on erimaalaisia ystävinä ja esikoisemme kummi on tummaihoinen joten siitä aiheesta ei ole kamalasti tarvinnut puhua. lapset jo koululaisia.

 

[kysymys?]

Meidän perhe on monikulttuurinen. Lasten parhaimmista ystävistä (niistä, joiden kanssa he ovat pienestä asti aikaa viettäneet) osa on täysin suomalaisia, osa maahanmuuttajia, osa puoliksi ulkomaalaisia. Ystävissä on niin vaaleaa kuin mustaihoistakin lasta, ja kaikkea siltä väliltä. On monenlaista perhemallia (yh-perhettä, kahden äidin perhettä, uusioperhettä, ydinperhettä, yh-iskää, isovanhemman kanssa asuvaa, lastenkodissa asuvaa) ja monenlaista varallisuusluokkaa. On juutalaista, muslimia, Jehovan todistajaa, luterilaista, ortodoksia, ateistia, mitähän vielä.

En puhu neekereistä, mustalaisista, läskeistä tms vaan käytän ihmisistä etunimiä. Päiväkodin "Stephan" ei ole koskaan ollut "se musta poika" vaan Stephan, päiväkotikaveri, ja lapset on sokeita ihonvärille. Naapuruston sairaalloisen ylipainoinen nainen ei ole puheissani "se F-rapun läski" eikä naapuritalon romaninainen ole "se mustalaisnainen" vaan Hannele. Jne.

Tässä perheessä ja tällä elämäntavalla lapsistakin kasvaa ihan itsestään suvaitsevaisia. Ei heitä siihen tarvitse erikseen kasvattaa, vaan heille on aina ollut itsestäänselvyys että ihmisiä on eri näköisiä ja kokoisia, eri kieltä puhuvia, eri tavoin pukeutuvia, jne.

Minkälainen on puoliksi ulkomaalainen? Onko se samanlainen kuin puoliksi suomalainen?

 

[Keittiönoita]

Minusta taas tuntuu että pienet lapset eivät huomaa ihonväriä, pyörätuolia joskus ehkä ovat kiinnostuneita vammaisten käyttämistä laitteista, mutta suhtautuvat niihin varsin luonnollisesti. Omat lapseni ainakin suhtautuvat jopa luonnollisemmin kuin minä sairaanhoitajana.

Mä olen vammaisen lapsen äti ja vaikka lapseni täyttääkin jo 25 v, lapset ovat olleeet aina niitä helpoimmin kohdattavia. Ja tosiaan valmistuin sairaanhoitajaksi 31.5.1986.