Hei!
Voinko liittyä mukaan ketjuun, vaikka ollaankin vielä ihan alussa... Tuntuu hurjalta, kun lueskelin teidän kokemuksia, että kuinka kauan olette jo joutuneet yrittämään ja pettymään, ja aina saaneet koottua itsenne uudestaan! Kai se vaan on niin, että toive omasta nyytistä on niin valtava, että sitä on valmis kestämään vaikka mitä...
Minusta tuntuu, että "lapsettomien kieli" on mulle vielä aikamoista hepreaa, IVF:t, ICSI:t, OI:t... suorastaan pelottavaa kun ajattelee, että tuleeko noista meillekin ihan arkipäivää? Toisaalta ehkä on helpompaa, kun ei voi vielä tässä vaiheessa tietää, kuinka pitkä tästä taipaleesta tulee... Ja kyllähän se niin on, että hyvää jaksaa odottaa, oli se tie sitten kuinka pitkä hyvänsä, jos sen pääpotin vain lopulta syliinsä saa
Me ollaan siis 22-vuotiaita. Mulla on ollut ongelmia kuukautisten kanssa ihan alusta lähtien, alotinki e-pillerit 15-vuotiaana kierron häiriöihin, jolloin lääkärit jo pelottelivat, että lasten saamisessa voi olla vaikeuksia... Aluksi näytti kuitenkin siltä, että tulenhan minä raskaaksi: yritys alotettu 9/2009, ja heti raskauduin, mutta osoittautui kohdunulkoiseksi ja leikattiin vasemmasta munatorvesta. Tulin uudestaan heti raskaaksi, mutta päättyi kkm (rv 14+6) huhtikuussa 2010. Tuosta lähtien ollaan uutta raskautta yritetty, mutta enää en ole raskaaksi tullut.
Kierrot myös heittelevät miten sattuu, teroilla olen saanut kuukautiset tulemaan. Ensimmäiset 8 kk yritin ovista bongata, mutta aamulämmöt heitteli miten sattuu, enkä saanut positiivista lh-testiä, vaikka testailin useamman kerran päivässä kp 11--> (kierrot siis n. 31-50pv). Tosin joka päivältä tikkuun tuli myös toinen viiva, selkeä, mutta haaleampi kuin kontrolliviiva. Kipeitä kystia sen sijaan on munasarjoihin tullut. (kipujen vuoksi) ultratessa ovat lääkärit sanoneet myös, että munasarjat vahvasti pco-tyyppiset.
Nyt ensikäyntiä odotellaan, aika on 4.4. Mies on käynyt antamassa omat verikokeensa ja simppanäytteensä, minä odottelen uutta kiertoa alkavaksi, että pääsisin alkukierron verikokeisiin. (viimeisen terolutin otin jo 6 päivää sitten, ärsyttää, missä se vuoto oikein viipyy...!)
Toisaalta olen helpottunut ja innoissani, että vihdoin aletaan tutkimaan (ja mahdollisesti myös hoitamaan, ja sitä kautta voisimme sen oman pikkuisen saada). Toisaalta pelottaa ja jännittää, mitä kaikkea tässä nyt vielä onkaan edessä, ja kuinka pitkäksi tämä taival lopulta osoittautuukaan.
Mieltä painavia kysymyksiä:
- Jaksaisiko joku kertoa, mitä siellä ensikäynnillä tehdään? Ultrataanko? Voidaanko esim. aukkari tehdä samalla kertaa? Ja tehdäänkö se kaikille? (minä esim. olen kahdesti ollut raskaana, toisaalta toinen olikin kohdunulkoinen... voiko tästä päätellä mitään munajohtimien aukiolosta?)
- Entä luuletteko, että iästämme tulee sanomista? Itse ajattelen kuitenkin niin, että jos on vaikeuksia jo nyt, niin ei kai ne iän myötä ainakaan helpotu?
- Entä miten PKSSK:lla suhtaudutaan ylipainoon? Itselläni BMI on 30, yritän kyllä pudotella, olen nyt 4. viikkoa puhtaalla vlc-dieetilläkin, joka muuten kyllä sujuu, mutta paino putoaa turhauttavan hitaasti (0,5 kg/vko), mutta alaspäin kuitenkin
- Niin ja vielä se, että kuinkas nopeasti asiat lähtee tästä rullaamaan? Ollaanko ensin jonkin aikaa esim. clomeilla, ja myöhemmin sitten ruvetaan rankempiin hoitoihin?
Voimia kaikille tätä tietä kulkeville!
