V
"väsynyt"
Vieras
Alkaa jo masentaa.. Oon tavannu täältä kautta kaks äitiä lapsineen, toisen kanssa yhteydenpito jäi, oltiin niin erillaiset ja hän vielä teini vaikka lapsi jo olikin. Toinen taas mua huomattavasti vanhempi, ihan kivaa ja monesti nähtiinkin, mutta nyt hänellä ei enää ole ollut halua nähdä ja sopia tapaamisia. Kaikenlisäks mun pitäisi aina kyläillä vaan heidän luonaan, ei sitäkään aina jaksa. Varsinkin kun mun on liikuttava julkisilla pitkä matka heille, kun hänellä taas olisi auto käytössä.
Nyt siis olen etsinyt uusia tuttavuuksia täältä netin kautta, ja saanutkin pari vastausta. Toisen kanssa kirjottelin jonkun aikaa ja vaikutti oikeen mukavalta tyypiltä. Mutta sitten ei vastannutkaan enää viesteihini!? Toinen ei vastannut edes ekan viestin jälkeen.
Vanhat kaverit on jääneet, heillä on baari ym. tärkeämpiä.
Ainoa ystäväni on oma siskoni, jonka kanssa soittelen päivittäin ja nähdään usein.
Puistoissa ei ikinä ole ketään samaan aikaan, ja perhekahviloita ei oikeen kohtuullisen matkan päässä ole. Eikä avointa päiväkotiakaan.
Tuntuu vaan niin surkealta, että kukaan ei tosiaan halua olla muhun yhteydessä tai tutustua paremmin. Ja nuorikin olen vielä, ihan tavallinen ihminen, positiivinen ja viihdyn paremmin kuin hyvin viikonloput kotona lasten kanssa, tai sitten jos olisi kavereita, niin heitä tavaten. En siis juokse baareissa ja ole mikään teini pissis.
Mikähän tässä on niin vaikeeta.. Ei voi olla totta että mulla ei oo yhtään ystävää, ei edes kaveria!
Nyt siis olen etsinyt uusia tuttavuuksia täältä netin kautta, ja saanutkin pari vastausta. Toisen kanssa kirjottelin jonkun aikaa ja vaikutti oikeen mukavalta tyypiltä. Mutta sitten ei vastannutkaan enää viesteihini!? Toinen ei vastannut edes ekan viestin jälkeen.
Vanhat kaverit on jääneet, heillä on baari ym. tärkeämpiä.
Ainoa ystäväni on oma siskoni, jonka kanssa soittelen päivittäin ja nähdään usein.
Puistoissa ei ikinä ole ketään samaan aikaan, ja perhekahviloita ei oikeen kohtuullisen matkan päässä ole. Eikä avointa päiväkotiakaan.
Tuntuu vaan niin surkealta, että kukaan ei tosiaan halua olla muhun yhteydessä tai tutustua paremmin. Ja nuorikin olen vielä, ihan tavallinen ihminen, positiivinen ja viihdyn paremmin kuin hyvin viikonloput kotona lasten kanssa, tai sitten jos olisi kavereita, niin heitä tavaten. En siis juokse baareissa ja ole mikään teini pissis.
Mikähän tässä on niin vaikeeta.. Ei voi olla totta että mulla ei oo yhtään ystävää, ei edes kaveria!