Keppälertun kanssa olen samoilla linjoilla, jotta sun, ap, kannattaa pitää siitä omasta harjoittelupaikastasi todellakin kiinni, koska se antaa sulle muuta ajateltavaa ja siten myös perspektiiviä asioihin, sekä siitä, että josko saisit siihen rinnalle myös sitä vertaistukea, josta ammentaa ymmärrystä ja voimaa, kun voi puhua avoimesti asioista niiden oikeilla nimillä ilman että joutuisi jotenkin selittelemään omia tuntemuksiaan, ja josta voisi myös saada sitä kättä pitempää apua arjen tilanteisiin, uusia kohtaamistapoja ja menetelmiä millä luovia sen hankalan ja raskaimman, koettelevimman yli.
Hattua nostan sinulle nainen, sä olet niin rohkea ja sisukas, kun olet asioista jo täällä puhunut ja käsitellyt - monikaan ei olisi siihen pystynyt, saati että yhä olisi pystyssä tarmokkaana ja sinnikkäänä viemässä asioita eteenpäin...! Niin kuin sanoitkin, niin sitä jossain vaiheessa jollain tapaa hukkaa itsensä siihen arjen pyörittämiseen ja eteenpäin viemiseen, vallankin kun lapsista on kyse niin sitä automaattisesti asettaa/työntää sen oman itsensä sivuun ja ne omat tarpeensa syrjään keskittäen kaiken sen fyysisen ja henkisen kapasitettinsa kulloinkin käsillä olevan tilanteen hoitamiseen ja purkamiseen...mutta äärimmäisen hyvä juttu on sekin, että tiedostat ja tunnistat itsessäsi "liika on kuitenkin liikaa"- aspektin, että ymmärrät olla huolissasi myös omasta jaksamisestasi ja hyvinvoinnistasi ja lähteä hakemaan itsellesi kuuluvaa ja varsin oikeutettua tukea. Toivon siis todellakin, että ette ainoastaan saisi tyttärellenne apua ja nykyisen tilanteen "poikki viheltämistä" vaan myös sinulle erikseen sekä teille kahdelle vanhemmalle yhdessä, jotka muodostatte perheenne tukipilarin jota vasten lapsenne nojautuvat. Vaikka äitinä oletkin herkimmin asioiden ytimessä ratkaisemassa ja selvittelemässä tilanteiden vyyhtiä, niin koen myös sen erittäin merkitykselliseksi, että myös miehesi pääsisi omalla tavallaan käsittelemään tuntemuksiaan sekä että yhdessä voisitte käsitellä asioita; keventää sitä huoli- ja vastuutaakkaa sekä saamaan yhteistä ja antavaa voimaa puhaltaa arjessa eteenpäin tietäen, että toinenkin on siinä myötäelämässä ja tukemassa, olemassa. Teidän kahden yhteinen aikakin ilman lapsia on hurjan tärkeä asia, että pääsisitte keskittymään puhtaasti toisiinne ja säilyttämään yhteytenne - hengittämään yhdessä, olemaan ja elämään yhdessä vain toisianne varten.
Mutta - tästä tämän päiväisestä asioiden eteenpäin viemisestä on jo hyvä jatkaa eteenpäin
. Varmasti se tulee vielä vaatimaan töitä ja sisua, jotta saatte kokonaisvaltaista apua/tukea koko perheellenne mutta uskaltaisin olla varovaisen luottavainen siihen, että asioilla on nyt oikea suunta
.
Olen hengessä mukana matkallanne ja toivon todella kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi (toistan itseäni!). Pidä itsestäsi huolta kaikilla elämäsi saroilla :heart: - ja kiitos itsellesi :hug: :heart:.
Joulurauhaa sinulle - sanan syvimmässä merkityksessä.
