Miten vaikeaa on tutustua ja saada kavereita..

["mii"]

Niin, ei yhtään kaveria, ystävää tai ketään kenelle soittaa.
Ollaan muutettu juuri, saman paikkakunnan sisällä tosin, mutta täältä kulkuyhteydet on hieman hunommat kun edellisestä asuinpaikasta.
Perhekerhoihin ja kahviloihin en vaan saa aikaseks mennä yksin.
Taloyhtiön pihat ei ole vielä valmiit, niin en ole ketään lapsiperhettäkään ulkoilemassa nähnyt.
Moneen äitiin olen tutustunut netin kautta esikoisen synytymän jälkeen, mutta erinäisistä, minusta riippumattomista syistä, on yhteydenpito jäänyt. Eikä kyllä oikeen ole tullut sellasta tunnetta, että tässä on nyt mun tyylinen ihminen, hyvä ystävä.
Onko muille käynyt samalla tavalla lapsen syntymän jälkeen? Ja olisko täällä kenties halukkaita ihmisiä tapaamista järjestämään, jopa porukalla?
Nyt olen ihan erakoitunut, aina yksin kotona lapsen kanssa ja miehestäkään ei ole mitään seuraa ja apua..
Asutaan kaiken lisäksi pk-seudulla, eli ei missään pikkupaikkakunnan perämetsässä.

 

[hm]

Missäs päin asut?
Jos Hyvinkäällä, niin nähdään vaan

 

["lonely"]

Pirkanmaalla ainakin helevetin hankalaa tutustua. Siksi olen monien pettymysten jälkeen etsinyt itsestäni seuraa itselleni. Olen lasteni kanssa, miehen, kotihoidontuella kotona muutenkin ja etsinyt täältä tekemistä ja puuhaa itselleni. Minä en saa kavereita, sillä kaikki lopettaa yhteydenpidon kuin seinään. Jopa ne vanhat kaverit ovat lopettaneet yhteydenpidon.

 

["a p"]

lonely: Ihan sama homma minulla.. Tosin en ole tarpeeks mielenkiintosta seuraa itselleni..

Ja Vantaalla asustellaan.

 

["lonely"]

AP:
Pakosta minäkin olen tähän tyytynyt, kun ei vain kaverisuhteet onnistu. Puistoissa ei oteta mukaan edes diipadaapaa puhumaan säästä. Pakko on ollut opetella täyttämään päivät lapsilla. Joskus tulee todella yksinäinen ja paha olo kun muistan taas kuinka yksin olenkaan. Esim tänään

 

[Hampurin pormestari]

Jos järjestäis tapaamisen jossain puistossa tjs.? Riippuu tietty vähän lasten iästäkin miten onnistuis.
Ite oon toisaalta aika surkea siinäkin, kun pitäis mennä juttelemaan jollekkin yhtäkkiä tollasessa tapaamisessa..:headwall:

 

["a p"]

Oon itsekkin siis huono tutustumaan ihmisiin muualla kun netissä, eli puistossa on vaikea alottaa juttelua ihan tuikituntemattoman kanssa. Joskaan en tuppisuuksi jää jos mua lähestytään.
Enkä just uskalla mennä mihinkään tapaamisiin, koska oon niin varma että jäisin ulkopuolelle.
Ja sitten jos tuntuisi että onpa kiva ihminen, olisi kiva tutustua enemmänkin, niin en ainakaan kehtaa itse sitä ehdottaa, siis mitään sovittua tapaamista. Voihan olla että se toinen ei halua tavata mua.
Mulla siis esikoinen 2v3kk ja kakkosen la kesällä. Itekki oon aika nuori, 22v, niin vaikea uskoa että joku vanhempi haluaisi edes tutustua, vaikka en lapsellinen olekkaan.

lonely: Mulla tänään kanssa niin masennus päivä, että todellako voi olla näin yksin keskellä ihmisiä. Siksi tänne avauduinkin

 

["Lonely"]

mä ootan että saan lapsen, pääsis johonkin vauvakerhoon ja tutustuis ehkä muihinkin.

 

[mun vinkki]

mene töihin, tutustu työkavereihin ja kas, kavereita on monta...

 

[up]

up