Avovaimokkeen ihmettelyä

[QUOTE="vieras";23105715]Sinä olet jo näin lyhyessä ajassa alkanut katoamaan.. Ryhdistäydy herrajumala nainen jo![/QUOTE]

Ei kun ihan rehellisesti nyt.. Onko sillä tavalla kasvattaa lapsia yhtään mitään merkitystä loppujen lopuksi? Aina on sellaisia, joilla ei ole varaa mihinkään ja lapset leikkivät kivillä ja kävyillä. Ja on sellaisia, jotka saavat kaiken tarjottimella. Onko kumpikaan lopulta huono tai väärin?

Edelleenkään en ravitsemuksellisesti tule noudattamaan miehen ideologiaa, koska en pidä lihavista lapsista. Vanhemmat nyt ovat itse itsensä paksuksi porsastelleet, mutta pilata nyt lapsetkin...ei omena puusta kauas putoa. Tavat tarttuvat väkisin. Ja sellaisetkin kuitenkin kasvavat aikuiseksi ja heikolla itsetunnollakin löytävät töitä ja pärjäävät elämässä. Eikä nyt oteta tätä yleistyksenä, aina löytyy poikkeuksia.

Jo tässäkin ketjussa on kuultu niin monia eri tapoja, ja kaikissa on puolensa. Onko sillä mitään väliä, miten asiansa hoitaa, kunhan hoitaa? Jospa vaan elettäisiin ja pyrittäisiin olemaan tyytyväisiä joka hetkestä.

 

Et ole törmännyt koskaan ihmisiin, joille on annettu lapsuudessa kaikki ja joilla ei ole ollut rajoja? Toki pitää olla tyytyväinen ja suvaitsevainen, mutta ei niitä pidä käyttää itsensä pettämiseen.

 

[QUOTE="vieras";23109477]Et ole törmännyt koskaan ihmisiin, joille on annettu lapsuudessa kaikki ja joilla ei ole ollut rajoja? Toki pitää olla tyytyväinen ja suvaitsevainen, mutta ei niitä pidä käyttää itsensä pettämiseen.[/QUOTE]

Juu olen kyllä joihinkin hemmoteltuihin törmännyt lähinnä omassa lapsuudessa, ja he ovat jossain vaiheessa elämäänsä yleensä rytisseet alas korokkeeltaan, kun tosielämä on alkanut. Tai sitten jatkavat samaa vanhempien kupista syömistä niin pitkään kuin pystyvät. Todellisuus tulee vastaan kaikille. Jakamaan joutuu viimeistään koulussa. Aina jollain on enemmän materiaa kuin toisilla.

Mutta miten saa jälkikasvulle sisäänajettua näitä oikeita arvoja? Mikä elämässä on tärkeää? Ei se kalliimpi ja parempi kuin naapurilla, eikä rahan määrä. Luonnon ja kaiken elävän arvostus, lähimmäisen kunnioitus, kuitenkaan ketään kumartelematta. Tämä lienee ihan jokaisen vanhemman ongelma.

 

Ei pidä kuitenkaan sotkea materiaa ja periksi antamista toisiinsa. Lapsi voidaan pilata rajattomuudella siitä huolimatta, että taloudellisesti ei olisikaan mahdollisuutta mihinkään erityiseen. Minusta kovin korkealentoisiin tavoitteisiin ei ole lapsen kasvatuksessa mahdollisuuksia, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Ja ne eivät voi olla kunnossa, jos ei ole mitään väliä, miten asiansa hoitaa, kunhan hoitaa..

 

[QUOTE="vieras";23109771]Ei pidä kuitenkaan sotkea materiaa ja periksi antamista toisiinsa. Lapsi voidaan pilata rajattomuudella siitä huolimatta, että taloudellisesti ei olisikaan mahdollisuutta mihinkään erityiseen. Minusta kovin korkealentoisiin tavoitteisiin ei ole lapsen kasvatuksessa mahdollisuuksia, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Ja ne eivät voi olla kunnossa, jos ei ole mitään väliä, miten asiansa hoitaa, kunhan hoitaa..[/QUOTE]

Perusasioiksi lasken itse sen, että on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita. Mitä muuta perusasioihin kuuluu? Rajoina, että typeryyksiä ei saa tehdä. Ok. Tähän päälle vielä yhdessä vietettyä aikaa. Miksi perusasiat eivät voi olla kunnossa, kunhan nämä hoitaa, tavalla millä hyvänsä?

Mitä lapselle tapahtuu, jos tällä ei ole niitä rajoja? Yhteiskunta tulee kuitenkin rajoittamaan ennen pitkää. Onko kellään kokemuksia taikka onko tätä jopa tutkittu? Nyky-yhteiskunnassahan tämä (mitä olen medioita seurannut) on paisunut ihan yleiseksi ongelmaksi, kun kasvatusvelvollisuus sysätään koululaitokselle. Vanhemmat eivät kasvata kuriin ja nuhteeseen, ja sitten mennään pitkin koulun käytäviä terrorisoimassa ja haistattelemassa opettajille. Toisaalta vanhemmat myös samaan syssyyn kieltävät kurinpitovälineet opettajilta. Vähät välittää haistatteleva oppilas jälki-istunnosta, eihän sinne ole pakko mennä. Ai ei saa todistusta,jos ei mene? Pyh, kyllä se sieltä tulee ennen pitkää.

 

Tarkoitin henkisiä perusasioita. Kärsivällisyyttä, muiden huomioonottamista ym., jotka eivät tule itsestään, jos ei niihin kiinnitetä mitään huomiota. Helpommalla toki pääsee, jos ajattelee, että vain fyysisistä asioista ja lapsen rajoittamisista pitää huolen, mutta ei se yleensä toimi. On todettu, että lapset, joiden itsehillinnässä on puutteita, eivät pärjää myöhäisemmässäkään elämässä kovin hyvin. Osa on tietysti neurologista alkuperää, mutta suurempi osa kasvatuksesta johtuvaa. Vaikea ymmärtää, miksi olisit tässä yhtäkkiä tullut päätökseen, että ihan sama, herran haltuun.

 

[QUOTE="vieras";23112054]Tarkoitin henkisiä perusasioita. Kärsivällisyyttä, muiden huomioonottamista ym., jotka eivät tule itsestään, jos ei niihin kiinnitetä mitään huomiota. Helpommalla toki pääsee, jos ajattelee, että vain fyysisistä asioista ja lapsen rajoittamisista pitää huolen, mutta ei se yleensä toimi. On todettu, että lapset, joiden itsehillinnässä on puutteita, eivät pärjää myöhäisemmässäkään elämässä kovin hyvin. Osa on tietysti neurologista alkuperää, mutta suurempi osa kasvatuksesta johtuvaa. Vaikea ymmärtää, miksi olisit tässä yhtäkkiä tullut päätökseen, että ihan sama, herran haltuun.[/QUOTE]

No ainakin mies viettää paljon aikaansa tytön kanssa, että ei tämä heitteillä ole. Tytön kanssa mies vaikuttaa varsin kärsivälliseltä. Miten puolisoa kohdellaan? Siinä asiassa olisi kohentamisen varaa. Tuollaista mallia ei sovi antaa. Ja miksi sitten niin kovasti välittäisin, miten mukulansa kasvattaa. Onhan se vieraan nartun muksu, eikä minulla ole oikeutta siihen puuttua, kuten niin kovin moni on täällä sanonut.

 

No ainakin mies viettää paljon aikaansa tytön kanssa, että ei tämä heitteillä ole. Tytön kanssa mies vaikuttaa varsin kärsivälliseltä. Miten puolisoa kohdellaan? Siinä asiassa olisi kohentamisen varaa. Tuollaista mallia ei sovi antaa. Ja miksi sitten niin kovasti välittäisin, miten mukulansa kasvattaa. Onhan se vieraan nartun muksu, eikä minulla ole oikeutta siihen puuttua, kuten niin kovin moni on täällä sanonut.

Aito vaimoketurhake on näemmä ollut tauolla jo jonkin aikaa.

 

[QUOTE="vieras";23113240]Aito vaimoketurhake on näemmä ollut tauolla jo jonkin aikaa.[/QUOTE]

No nyt meni ohi ei jummarra..

 

Olisiko aika siis aloittaa puhtaalta pöydältä ja sopia yhteiselämän yhteisistä pelisäännöistä yhdessä ja myös siitä, että niistä pidetään kiinni.

Tuntuu, että olet tälle pienelle lapselle kateellinen siitä, että varastaa isänsä huomion pois sinulta, jota et olisi valmis jakamaan hänen kanssaan. Ja kun lapsi on talossa, jossa on kaksi aikuista, niin molempien aikuisen tuli ottaa osaa myös kasvatukseen, oli sitten kyseessä oma lapsi tai ei. Olisiko aika tutustua lapseen ja alkaa viettämään aikaa hänen ja myös hänen isänsä kanssa. Voisitte käydä yhdessä uimassa, ulkoilemassa leikkipuistoissa, yms. Kun saatte yhteistyön sujumaan, niin yhteiselokin alkaa sujua paremmin.

Tottahan se on, että lapsella pitää olla säännöt, rutiinit, rajat ja rakkaus elämässä, mutta miehesi tarvitsee tukeasi lapsen kasvatuksessa ja paljon. Ja kun elämän pitää säännöllisenä lapsen ollessa talossa vuorollaan, niin on kaikilla helpompaa. Myös lapsi reagoi siihen ja huomaa myöskin sen, jollet pidä hänestä... Toivon, että pystyisit tutustumaan lapseen ja luomaan häneen luottamuksellisen kasvatussuhteen eikä vahinkoa olisi vielä päässyt tapahtumaan. Vahingolla tarkoitan sitä, ettei hän enää luota sinuun. Ja lapsikin kokee sinut uhkaksi.

Ja muista, kun lapsi on äidillään, äiti tekee lapsen kanssa mitä lystää ja haluaa, mutta kun hän tulee teille miehesi luo, teillä on sovittuna toivon mukaan rutiinit ja säännöt, joidenka mukaan teillä pelataan ja niitä noudatetaan. Ja tuon ikäinen lapsi oppii niitä noudattamaan nopeasti, mikäli ne hänelle luodaan.

 

Olisiko aika siis aloittaa puhtaalta pöydältä ja sopia yhteiselämän yhteisistä pelisäännöistä yhdessä ja myös siitä, että niistä pidetään kiinni.

Tuntuu, että olet tälle pienelle lapselle kateellinen siitä, että varastaa isänsä huomion pois sinulta, jota et olisi valmis jakamaan hänen kanssaan. Ja kun lapsi on talossa, jossa on kaksi aikuista, niin molempien aikuisen tuli ottaa osaa myös kasvatukseen, oli sitten kyseessä oma lapsi tai ei. Olisiko aika tutustua lapseen ja alkaa viettämään aikaa hänen ja myös hänen isänsä kanssa. Voisitte käydä yhdessä uimassa, ulkoilemassa leikkipuistoissa, yms. Kun saatte yhteistyön sujumaan, niin yhteiselokin alkaa sujua paremmin.

Tottahan se on, että lapsella pitää olla säännöt, rutiinit, rajat ja rakkaus elämässä, mutta miehesi tarvitsee tukeasi lapsen kasvatuksessa ja paljon. Ja kun elämän pitää säännöllisenä lapsen ollessa talossa vuorollaan, niin on kaikilla helpompaa. Myös lapsi reagoi siihen ja huomaa myöskin sen, jollet pidä hänestä... Toivon, että pystyisit tutustumaan lapseen ja luomaan häneen luottamuksellisen kasvatussuhteen eikä vahinkoa olisi vielä päässyt tapahtumaan. Vahingolla tarkoitan sitä, ettei hän enää luota sinuun. Ja lapsikin kokee sinut uhkaksi.

Ja muista, kun lapsi on äidillään, äiti tekee lapsen kanssa mitä lystää ja haluaa, mutta kun hän tulee teille miehesi luo, teillä on sovittuna toivon mukaan rutiinit ja säännöt, joidenka mukaan teillä pelataan ja niitä noudatetaan. Ja tuon ikäinen lapsi oppii niitä noudattamaan nopeasti, mikäli ne hänelle luodaan.

Mielestäni olisi todellakin korkea aika. Mieluusti tekisin juttuja ihan "perheenä", käytäisiin uimassa jne kaikkea mitä ehdotit. Nyt kuitenkin on meidän, siis miehen ja minun, suhde niin karikolla, että katson nyt ensin tuleeko meistä enää pariskuntaa. Katsotaan sitten sen jälkeen saanko ottaa osaa lapsen elämään. Tähän saakkahan kaikki on mennyt niinkuin olen kirjoittanut. Ehkä tilanne muuttuu. Sotkeudun sitten vasta tytön elämään, kun tiedetään, jatkuuko suhde vai ei. Turha tytön päätä on enempää pyörittää.

Olemme saaneet sen verran sovittua (ts. minä olen päässyt sen verran kiukustani), että olen palaamassa taloon tänään. Jos meistä ei mitään tule, voimme edes asua saman katon alla, kunnes talo on myyty. On ollut vaikeaa, kun ei ole omia tarvikkeita eikä harrastusvälineitä mukana. Otin kiireessä vain vaatteet, rasvat yms ja eläinten tarvikkeet mukaan. Jännittää. Tuleeko meistä taas avopuolisoita, vai kämppiksiä?

 

Tule taas kertomaan, kun saat turpaasi.

 

Mitä lapselle tapahtuu, jos tällä ei ole niitä rajoja?

Hän voi nousta vaikka YLE:n pääjohtajaksi tai SDP:n puoluesihteeriksi. Tai itse asiassa molemmiksi.

 

Tule taas kertomaan, kun saat turpaasi.

Jos vankilassa pääsee nettiin

 

Ehkä omilla tutuillani sitten on enemmän erimielisyyksiä? Jos asiaa pohtii lapsettoman pariskunnan kannalta niin eihän silloin voi edes olla kovin tietoinen toisen linjoista. Tai en itse ainakaan ole eksieni kanssa keskustellut lastenkasvatuspolitiikasta juuri ollenkaan. Siihen se mukula sitten pyöräytetään ja siihen molemmat ikäänkuin kasvavat ja toteavat toivon mukaan yhteistuumin, mitä mieltä mistäkin ovat.

Tässä näen selvästi meidän vaikeuden, kun miehellä on lapsi ja itse olen lapseton. Mies on lapseen kasvanut ja ajan mittaan toiminnot oppinut. Minä olen sekaan hypännyt ja minun odotettiin olevan siihen "valmis", mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Enhän voi millään tietää kaikkea, kun kattoni alla ei ennen ole lasta ollut. Ehkä sitten olenkin "tiukkis", jos en hukuta leluihin, anna katsella DVD:itä mielin määrin, syödä joka päivä karkkia ja juoda arkisesti pillimehuja. En voi mielipiteitäni perustaa muuhun kuin itse kotoa saamaani kasvatukseen, jossa en muista puutteita ja siihen olen tyytyväinen. Kenties olen asioista eri mieltä sitten, kun minulla on oma lapsi. Uskoisin silti, että pelaisin kuitenkin maalaisjärjellä ja kohtuudella. Onpa jännittävää! Kuinkahan sen kanssa mahtaa käydä?! Kenties minusta tulee hullu materialistikanaemo!

Voi jeesus! Siis nimenomaan niistä lastenkasvatuslinjoista PITÄÄ keskustella ENNEN sen lapsen hankintaa. MIstä muuten tietäsit että toisella on samat arvot ja ajatukset asioista. Sen vuoksi ihmiset eroaa, kun arki onkin erilaista kuin lapsettomana ja esim. toisen osallistuminen/osallistumattomuus tulee yllätyksenä. Itse ainakin olen oman mieheni kanssa (ja kaikkien vakavien poikaystävieni kanssa) keskustellut siitä miten halutaan tulevat lapsemme kasvattaa. Ja dadaa, eipä tarvitse riidellä lastenkasvatuksesta! Riidanaiheet ovat sitten ihan muualla...

 

[QUOTE="vieras";23117812]Voi jeesus! Siis nimenomaan niistä lastenkasvatuslinjoista PITÄÄ keskustella ENNEN sen lapsen hankintaa. MIstä muuten tietäsit että toisella on samat arvot ja ajatukset asioista. Sen vuoksi ihmiset eroaa, kun arki onkin erilaista kuin lapsettomana ja esim. toisen osallistuminen/osallistumattomuus tulee yllätyksenä. Itse ainakin olen oman mieheni kanssa (ja kaikkien vakavien poikaystävieni kanssa) keskustellut siitä miten halutaan tulevat lapsemme kasvattaa. Ja dadaa, eipä tarvitse riidellä lastenkasvatuksesta! Riidanaiheet ovat sitten ihan muualla...[/QUOTE]

Tuo on todella outoa, koska en ole kasvatuksesta keskustellut sen enempää yhdenkään eksäni kanssa, vaikka vakaviakin on ollut. Ainoastaan, että lapsi tulee harrastamaan liikuntaa. Ja olen aina pelännyt, että lapsestani tulee tyhmä päästään. Siinä ne meidän keskustelumme ovat historiassa olleet, siis eksien kanssa. Paljonhan noita mukuloita syntyy vahingon kautta, eikä silloinkaan jää aikaa mistään arvoista keskustella.

Vaikea tässä on nykyisen miehen kanssa kasvatuksesta keskustella, koska "äitipuolella ei ole oikeuksia" blaablaa. Voihan se olla, että nyt, kun lääkkeet ovat saaneet miehen ajatuksen taas kulkemaan, tulee tähänkin asiaan muutos. Moni asia on järkevöitynyt jo miehen päässä, ja tämä on todennut minun olleen oikeassa. Ei vain ole aikaisemmin mennyt jakeluun. Mutta ensin on tosiaan katsottava meidän välinen tilanne ennen kuin aletaan taas mistään kasvatuksista puhua. Voihan se olla, että välimme eivät enää korjaudu.

 

Nyky-yhteiskunnassahan tämä (mitä olen medioita seurannut) on paisunut ihan yleiseksi ongelmaksi, kun kasvatusvelvollisuus sysätään koululaitokselle. Vanhemmat eivät kasvata kuriin ja nuhteeseen, ja sitten mennään pitkin koulun käytäviä terrorisoimassa ja haistattelemassa opettajille. Toisaalta vanhemmat myös samaan syssyyn kieltävät kurinpitovälineet opettajilta. Vähät välittää haistatteleva oppilas jälki-istunnosta, eihän sinne ole pakko mennä. Ai ei saa todistusta,jos ei mene? Pyh, kyllä se sieltä tulee ennen pitkää.

Niin ja itse aiot perustaa perheen juuri tällälailla ajattelevan ihmisen kanssa. Hänen kullannuppuansa ei kukaan rajoita jne. Taidat olla aika kokematon miesten suhteen, kun heti roikut tällaisessa "timantissa" ja kuvittelet, että kyseessä on suurikin rakkaus vaikka ukko on väkivaltainen jo parin kuukauden tuntemisen jälkeen. Ai niin mutta se olikin muka masentunut, no eihän se sitten mitään. Noin 80% vastanneista on sitä mieltä, että valehtelet itsellesi mutta silti se ei saa sua tajuamaan sitä itse??

 

Mistä tiedät satavarmasti, ettei mies näyttele saadakseen sut takaisin??

 

Olet aika ristiriitainen jutuissasi. Ikään kuin sisälläsi taistelisivat hieman takakireä, mutta kuitenkin joitakin arvoja omaava ihminen (ovatko sitten muodon vuoksi aikuisuuden takia opeteltuja, muttei aidosti sisäistettyjä) ja sitten epätoivoinen vanhapiika, joka haluaa mukautua parhain päin ja selitellä itselleen oikeaksi asioita, jotka menevät omien arvojen kanssa ristiin (millekään ei oikeasti voi mitään, antaa siis mennä vaan). Minusta olisi syytä tehdä myös itsensä kanssa työtä. On jotenkin epätoivoista räpistelyä teidän juttunne. Kuin sokea taluttaisi sokeaa.

 

[QUOTE="vieras";23117932]Mistä tiedät satavarmasti, ettei mies näyttele saadakseen sut takaisin??[/QUOTE]

En tiedäkään. Pitää palata taloon selvittämään asia. Ei kukaan jaksa kovin pitkään näytellä, eli asia selvinnee hyvin pian. Ainakin saan asua tavaroideni kanssa samassa paikassa.

 

Tuo on todella outoa, koska en ole kasvatuksesta keskustellut sen enempää yhdenkään eksäni kanssa, vaikka vakaviakin on ollut. Ainoastaan, että lapsi tulee harrastamaan liikuntaa. Ja olen aina pelännyt, että lapsestani tulee tyhmä päästään. Siinä ne meidän keskustelumme ovat historiassa olleet, siis eksien kanssa. Paljonhan noita mukuloita syntyy vahingon kautta, eikä silloinkaan jää aikaa mistään arvoista keskustella.

Et kai pidä silti tätä normaalina tilanteena sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ylipäätään ajattelevat tosissaan lasten hankintaa ja ovat vastuullisia? Miksi syöksyä päätä pahkaa hankkimaan lapsia ihmisten kanssa, joiden ajatuksista ei ole mitään tietoa. Voiko silloin sitten edes valittaa, jos mikään ei suju.

 

[QUOTE="vieras";23117968]Olet aika ristiriitainen jutuissasi. Ikään kuin sisälläsi taistelisivat hieman takakireä, mutta kuitenkin joitakin arvoja omaava ihminen (ovatko sitten muodon vuoksi aikuisuuden takia opeteltuja, muttei aidosti sisäistettyjä) ja sitten epätoivoinen vanhapiika, joka haluaa mukautua parhain päin ja selitellä itselleen oikeaksi asioita, jotka menevät omien arvojen kanssa ristiin (millekään ei oikeasti voi mitään, antaa siis mennä vaan). Minusta olisi syytä tehdä myös itsensä kanssa työtä. On jotenkin epätoivoista räpistelyä teidän juttunne. Kuin sokea taluttaisi sokeaa.[/QUOTE]

Ristiriitainen on olokin, sitä ei sovi kieltäminen! Olen juuri kuullut, että mieheni kusipäisyys onkin johtunut aivojen kemikaalihäiriöstä ja pitkään jatkuneesta masennuksesta. Hieman takakireä aika lievä ilmaisu. Perseeseen ammuttu karhu, joka on taas rauhoittumassa talviunille pikemminkin. Arvot ovat olleet suht samat teinistä alkaen, joskin moni särmä ja ehdottomuus on iän myötä loiventunut. Epätoivoista vanhaapiikaa minusta ei ihan vielä saa. Olen aivan valmis jatkamaan sinkkuelämääkin vielä. Tulen hyvin juttuun kanssani. Itseni kanssa olen joutunut työskentelemään paljonkin ja se homma jatkuu.

Ennenkaikkea tämä tuntuukin epätoivoiselta räpeltämiseltä! Mutta vielä täytyy vähän räpiköidä, jottei myöhemmin tarvitse ainakaan miettiä, olisiko sittenkin ollut vielä toivoa..

 

[QUOTE="vieras";23118043]Et kai pidä silti tätä normaalina tilanteena sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ylipäätään ajattelevat tosissaan lasten hankintaa ja ovat vastuullisia? Miksi syöksyä päätä pahkaa hankkimaan lapsia ihmisten kanssa, joiden ajatuksista ei ole mitään tietoa. Voiko silloin sitten edes valittaa, jos mikään ei suju.[/QUOTE]

Olen ollut ehkä enemmänkin sitä mieltä, että riittää tutustua vastapuolen arvoihin ylipäätään. Siis tutustua ihmiseen ja hänen näkemykseensä maailmasta. Luulisi, että lapselleen haluaa ohjata samankaltaisia arvoja kuin itsellä on. Tuskin sitä nyt lastenkasvatuksesta varsinaisesti tarvitsee keskustella sen tarkemmin ennen kuin asia tulee vastaan. Vai oletteko oikeasti keskustelleet spesifisesti, että miten pitkään imetystä jatketaan, mitä ruokaa annetaan, missä nukkuu kenen kanssa ja kuinka pitkään, mitä harrastuksia kannustetaan, paljonko leluja saa, viikkorahaa, kuinka pitkään ulkona saa olla, mihin kouluun pitää mennä? Heh heh.. Eiköhän se yleensä riitä, että tuntee vastapuolen ja rakastaa tätä sellaisena kuin tämä on? Arvoineen päivineen. En nyt tässä puhu meistä, vaan yleisesti. Jos olisin tiennyt miehen tilasta, asiat olisivat nyt toisin. Rakastin miestä, johon tutustuin, ja tämän maailmankatsomus oli mieleiseni. Hyvin samankaltainen kuin omani.

 

Aika usein se ikävä kyllä on niin, että hyvinkin hankalilla ihmisilläkin on hienoja periaatteita ja arvoja. Perhettään pahoinpiteleväkin voi puhua hyvin kauniisti siitä, miten arvostaa perhettä ym. Käytäntö osoittaa sitten todellisuuden. Siksi olisikin hyvä olla riittävän kauan suhteessa ennen isoja päätöksiä (yhteenmuutto, lainat , naimisiinmeno, lastenhankinta), että todellinen luonne tulee esille. Ja keskusteluissa on ihan hyvä päätyä myös reaalitasolle. Usein epäjohdonmukaisuudet ja teennäisyydet selviävät jo siinä, kun ei pysty hienoja periaatteitaan kuvittelemaan mihinkään esimerkkeihin tai ei halua niistä edes keskustella.

 

[QUOTE="vieras";23118336]Aika usein se ikävä kyllä on niin, että hyvinkin hankalilla ihmisilläkin on hienoja periaatteita ja arvoja. Perhettään pahoinpiteleväkin voi puhua hyvin kauniisti siitä, miten arvostaa perhettä ym. Käytäntö osoittaa sitten todellisuuden. Siksi olisikin hyvä olla riittävän kauan suhteessa ennen isoja päätöksiä (yhteenmuutto, lainat , naimisiinmeno, lastenhankinta), että todellinen luonne tulee esille. Ja keskusteluissa on ihan hyvä päätyä myös reaalitasolle. Usein epäjohdonmukaisuudet ja teennäisyydet selviävät jo siinä, kun ei pysty hienoja periaatteitaan kuvittelemaan mihinkään esimerkkeihin tai ei halua niistä edes keskustella.[/QUOTE]

Juuri näin! Ja kyllä, olemme keskustelleet hyvinkin tarkasti siitä millaisena lapsiperheen elämän näemme - ihan lasten teini-ikään asti. Mun mielestä toisen tuntemiseen ei riitä ympäripyöreä keskustelu, vaan kyllä niistä asioista pitää puhua konkreettisesti. Mutta jotkut ihmiset keskustelevat muutenkin enemmän kuin toiset. Onneksi olen itse löytänyt miehen, joka on hyvin halukas keskustelemaan kaiken maailman asioista ja myös "parantamaan" maailmaa kanssani.