[QUOTE="noh";23073077]Ei se nyt ihan kuulosta siltä että homma olisi niin vain helposti ratkaistavissa, mitä miehesi varmasti väittää saadakseen sinut takaisin. Ja miksi ajatella lääkkeen vähentämistä tässä vaiheessa, jos taustalla vakavaa masennusta? Sehän palaa se masennus heti uudestaan sitten. Niinkuin tässä hänelle oli ilmeisesti käynyt.[/QUOTE]
Ei sitä vähentämistä vielä ajatellakaan. Se olisi tullut ajankohtaiseksi lääkärit olisivat alkaneet vähentää niitä joidenkin kuukausien päästä, mutta nyt ajankohtaa täytyy lykätä, koska mies sössi lopettamalla ne seinään. Tarkoitukseni tuossa vähentämisasiassa oli, että lääkkeitä ei ole tarkoitus syödä lopunelämää, koska aivot ovat tuottaneet serotoniinia normaalisti aikaisemmin, ennen kuin tuotanto häiriintyi masennuksen seurauksena. Olen ennemminkin kieltänyt miestä lopettamasta/vähentämästä ilman lääkäreiden arviota.
[QUOTE="noh";23073077]Varmasti hänellä on läheisiä ihmisiä, jotka hänestä välittävät. Vai tarkoititko itsellesi läheisiä ihmisiä? Oletko kertonut heille koko totuuden?[/QUOTE]
Tarkoitin itselleni läheisiä ihmisiä, joille olen kertonut koko totuuden. En ole aiheesta puhunut hänen tuttujensa kanssa. En tiedä, ketkä hänen tutuistaan edes tietävät asiasta. Kovasti tekisi mieli kysyä miehestä tämän eksältä, mutta en usko, että saisin tältä mitenkään rehellistä vastausta.
Kun nyt olet päättänyt antaa miehelle vielä mahdollisuuden, niin ei varmasti kannata ainakaan ehdoin tahdoin ärsyttää saadaksesi selville onko mies "parantunut" vai ei. Joillakin voi ihan oikeasti naksahtaa päässä. Ja jos vasta on aloitettu psyykelääkitys, eihän sitä vielä edes tiedä minkälainen vaste sillä on mieheesi. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille, ja jotkut menevät joistain lääkkeistä vielä enemmän sekaisin. Mitäs jos odottelisit vähän aikaa, vaikka muutaman kuukauden. Sitten näkisi jo paremmin miten lääke vaikuttaa miehen käytökseen. Hän olisi myös samalla saanut riittävästi aikaa miettiä käytöstään ja sinun merkitystäsi hänen elämäänsä. Jos sen jälkeen näyttäisi oikeasti muuttuneen, voisitte yrittää yhteiseloa uudestaan? Et siltikään menetä mitään, ja jos olette toisillene tarkoitetut niin molemmat jaksavat kyllä odottaa. Sen sijaan menemällä heti takaisin annat ikäänkuin hänen pompottaa sinua.[/QUOTE]
Todellakin aion aiheuttaa riitatilanteen. Haluan nähdä, osaako hän nyt lääkkeiden kanssa riidellä "sivistyneesti". Lääkkeethän ovat samoja, mitä mies ennenkin söi, ja annoskin on sama. Eli kyllähän se on jo todettu, miten ne miehelle sopivat. Näin meidän alkutaipaleella, minkälainen hän on "normaalina" eli lääkkeiden kanssa. Tähän mieheen rakastuin. Lääkkeet siis normaloivat serotoniinin erityksen, eli muulla tavoin ole mikään rauhottava tms. Ne ovat sitten erikseen, ja mies sanoo, ettei niitä tarvitse. Mutta varalla pitää olla, jos tulee ahdistusta. Tämän peruslääkityksen kanssa hänen pitäisi olla siis normaali.
Elämäni on tällä hetkellä ikään kuin paussilla. En voi elää normaalisti ystäväni nurkissa majailemalla. Minulla on täällä vain vaatteita ja eläinten tarvikkeet, ja tämä läppäri. Tulee ikävä välineitä vaativia harrastuksiani. En muutenkaan ole odottelevaa tyyppiä. En jaksa ketään odottaa kuukausitolkulla ja siinä miettiä, mikähän hänen päätöksensä mahtaa olla. Ehei, en jaksa sellaista. Kyllä ratkaisun on tapahduttava nopeammin. Odotan niin kauan, että saan oman pääni sen verran tasapainoon ja käsiteltyä suurimmat vääristymät pois, niin sitten olen omalta osaltani valmis kokeilemaan jälleen arkea miehen kanssa. Siinä kohtaa pitää toki tunnustella, onko mies siihen valmis. Kertoohan sekin jotain, kun hän oli itse jo soittanut viikolla seurakunnalle ja kysynyt niistä neuvontapalveluista. Noh, neljän kuukauden jono on sinnekin.