Onko täällä ketään kenen arki olisi helpottunut eron myötä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja d_b
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

d_b

Vieras
Vai onko se vaan kuvitelmaa siinä vaiheessa kun pyörittelee eroa mielessään? Jos siis mies ei juurikaan auta arkena missään ja eron myötä lapset olisi isällään joka toinen viikonloppu niin tottakai se tuntuu käsittämättömältä että olisi kokonainen viikonloppu omaa aikaa kun tällä hetkellä sitä ei ole koskaan.
 
Siis kumpaa? :D Onko helpottanut vai oliko vaan kuvitelmaa että helpottaisi?

On arki helpottunut eron myötä :)
Vaikka olen yksin lapsen kanssa niin kotini olen saanut laittaa rauhassa mahdollisimman lapsiturvalliseksi joten ei tarvitse lapsen perässä juosta. Tarvitsee siivota vain meidän kahden sotkut ja pestä vain kahden pyykit. Ei tarvitse nalkuttaa kenellekkään eikä kuunnella kenenkään nalkutusta lapsen leikin äänistä tms. Ruokaa voi tehdä rajoituksetta kun ollaan kaikki ruokaisia ja on vain omat raha-asiat hoidettavana. Saa mennä ja tulla niin kuin itselle sopii eikä tarvitse tapella rahasta. Ja vielä kaupan päälle se, että joka viikonloppu on yksi vuorokaus täysin omaa aikaa :)
 
Kun mä lähdin, mun ei tarvinnut enää katsoa sitä aikuista lasta. Sain oman ja lasteni elämän hallintaan ja asiat järjestykseen. Jälkien korjaukseen meni vuosia, mutta nyt ollaan hyvää vauhtia kaikki toipumassa ja elämä hymyilee :)
 
Yhdyn Seannan ja Annen puheenvuoroihin täysin! =) Meillä tosin vielä tuo narsku-ex muistaa kiusata aika ajoin, mutta siis käytännön asiat luistaa nyt paljon paremmin.
 
Kyllä todella helpotti! vaikka rahasta oli pulaa ja lapsi ei todellakaan ollut isällään jokatoinen vkonloppu,vaan sillon joskus harvoin kuin sattu isälleen sopimaan.Ihanaa kun ei tarvinnut jännittää mihin aikaan äijä könyää kotiin ja missä kunnossa.
 
helpotti. ei tarvi siivota ku omat ja lapsen sotkut. ja lapsi vähintään joka toinen v.loppu isällään. usein useamminkin. ja eron jälkeen myös mummo on hanakammin halunnut lasta kyläilemään. <3

raha-asiathan meni huonosti kesti yli vuosi saada talous tasapainoon..:( mutta oli se sen arvoista.
 
Helpotti ja paljon. Enää ei tarvitse miettiä onko toinen hyvällä vai pahalla päällä ja mitä sitä uskaltaa milloinkin sanoa. Vaikka isä ei pahemmin lasten kanssa ole, niin silti ei tunnu kamalan raskaalta.
Elämä tässä talossa on nykyään paljon rauhallisempi ja vapaampi.
 
Vai onko se vaan kuvitelmaa siinä vaiheessa kun pyörittelee eroa mielessään? Jos siis mies ei juurikaan auta arkena missään ja eron myötä lapset olisi isällään joka toinen viikonloppu niin tottakai se tuntuu käsittämättömältä että olisi kokonainen viikonloppu omaa aikaa kun tällä hetkellä sitä ei ole koskaan.

No juurikin näin kävi. Oikeana yh:na paljon helpompaa kuin yh:na avioliitossa. Koska lasten isä halusi kuitenkin tavata lapsia eron jälkeen jonkin verran, tuli ensimmäistä kertaa sellaista aikaa, että hän huolehti lapsista.. eli vähän sitä omaa aikaa.. (ja jeesus maaria kaikin konstein kyllä yritin liiton aikana, ulkopuolista apua myös hain asiaan, mutta eipöä toiminut, mitään vastuuta ei ottanut ikinä)
Ja mikä tärkeintä ja helpottavinta - ei tarvinnut enää huolehtia siitä ukosta niin kuin yhdestä ylimääräisestä lapsesta. Helpotti sekin kovasti.
 
No jos mies ei tekisi taloudessa mitään mutta silti söisi kotona, niin tottakai arki helpottuisi tosi paljon. Mies juo eniten maitoa ja syö eniten, eli työmäärähän vähenisi valtavasti. Inhoan kaupasta maidon raahaamista perheelle ja muunkin ruoan, jatkuvasti saa raahata sapuskaa 4 hengelle, 2 aikuista, 2 koululaista.

ja jatkuvasti tehdä aamupalaa ruokaa, välipalaa iltapalaa...
En minä kyllä katselisi jos toinen perheen aikuinen ei tekisi omaa puoliskaa töistä.
 
Riitely ei niinkään loppunut, mutta sitä ei enää tarvinnut omassa kodissa kuunnella. Vain puhelimen välityksellä. Raha- asiat ok, työ ok. MUTTA, valtavan huono omatunto lapsen vuoksi, kun " hajoitin " lapseni perheen, vein synnyinkodistaan ja lapsen arki risaisempaa kun joutuu juoksemaan kahden kodin väliä. Mietin sitä tuon tuosta, että olisiko sittenkin pitänyt elää perheenä, lapsen vuoksi. Jotenkin pitäisi saada selviämään nämä asiat.
 
Mä en nyt niinkään tuota ruoan määrää/ruoanlaittoa erityisesti miettinyt, mutta onhan se totta, että jos hoidat toisen puolesta (niin kuin lapselle) ruoat, pyykit, kaikki ostokset, raha-asiat, kodin pienet huoltohommat, siis aivan kaiken, mitä nyt talouden pyörittämiseen kuuluu.. ja toinen ei mitään tee..
niin helpottaahan se sitten kun ei ole sitä toista enää sotkemassa ja teettämässä lisää työtä, on vaan ne sun omat ja lapsista johtuvat. Vaikka kaikki pitääkin edelleen tehdä yksin.
Ja stressi vähenee huomattavasti, kun ei tarvitse katsella sitä meininkiä, ettei toinen mitään tee jos on paikalla tai useinmiten ei edes ole..!
 
Ehdottomasti helpottui elämä eron jälkeen!
Ahdistus katosi täysin. Sain laittaa astiat omaan järjestykseen astianpesukoneeseen.. :)
(tapauksessani oli perfektionistinen mies)
Rahaa jäi ENEMMÄN käyttööni! Johtuen siitä, ettei minun tarvinnut hankkia ja maksaa enää miehen kalliita työedustus vaatteita. Ei tarvinnut maksaa enää miehen prässihousujen pesulalaskuja yms.
Ei tarvinnut ostaa miehelle enää niitä helvetin kalliita kenkiä! (mies oli hyvin ovela ja manipuloiva, sai minut joka ikinen lerta jotenkin maksamaan vaate ja kenkä hankintansa.
Ei enää tarvinnut maksella miehen parkkisakokkoa! Totta, mies ei koskaan maksanut sakkojansa. Minä ne sitten kypsyneenä makselin pois, etteivät ne kaksinkertautuisi ja menisi pahimmassa tapauksessa ulosottoon!
Ei tarvinnut enää maksella miehen autonkuluja, ainoastaa omani.
Ei tarvinut enää hankkia niin paljon RUOKAA! Totta, minä maksoin ruokakulut, kannoin ne kaupasta kotiin ja valmistin ruoaksi.
Ei tarvinut enää maksella miehen ulkomaanmatkoja! Maksoin nekin joka kerta, kun kävimme perheenä ulkomailla.
Mies harrasti yllättäen tietokoneita! Joten rahansa menivät ohjelmiin ja laitteisiin. (kalliisiin sellaisiin)
Ei tarvitse enää miettiä, minkälaisia mielialalääkkeitä seuraavaksi kokeilisin. Masennukseni lähtivät samalla ovenavauksella miehen kanssa! Olin niin HELPOTTUNUT!
Eroprosessia kesti NELJÄ vuotta! Joten ihan yhtäkkinen ratkaisu se ei todellakaan ollut. Vaan mietin asiaa KUNNOLLA!
En ole IKINÄ voinut niin hyvin kuin tätä nykyä! Ja erostahan on jo vuosia aikaa.
Kenenkään kanssa en ole uskaltanut enää yhteen muuttaa, en luota itseeni. Mitä jos ahdistun. Olkoon se haittapuoli, jos se sellainen ylipäänsä edes on. :)
 

Similar threads

M
Viestiä
11
Luettu
903
Perhe-elämä
Mietintämyssy päässä
M
G
Viestiä
2
Luettu
680
A
J
Viestiä
12
Luettu
477
V
Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V

Yhteistyössä