** Elokuiset elohiiret tammikuun tuiskeessa **

Toiveilijalle jaksamista. Meillä on ollut myös keskenmenoja ennen ja jälkeen esikoisen syntymän, ja ne on ollut kovia paikkoja. Toisaalta sitten niistä on tullut itselle pidemmän ajan kuluttua sellaisia rakkaita selvitymiskokemuksia, jotka saattaa kyllä vieläkin itkettää, mutta jollakin tavalla ne on myös tehnyt meistä vahvempia ihmisiä. En ole ihan varma, osaanko asian selittää oikein. Mutta yritä jaksaa, 11 viikossa ehtii tulevaan vauvaan kiintyä jo tosi paljon, eli nyt on varmasti tosi rankkaa.

Johnulle samoin voimia, mutta toivotaan vielä, että vuoto oli sittenkin vaaratonta.

Imetyksestä: meillä oli myös tosi vaikea alku, kun maito ei meinannut nousta, ja vauva ei tahtonut oppia oikeaa imetysotetta, ja mun itsenikin oli vaikea hahmottaa oikeaa asentoa tyynyjen yms kanssa. Onneksi mun mies oli etukäteen lukenut imetykseeen liittyvän kirjan, ja pysty auttamaan vauvan asennon yms kanssa ja kannustamaan. Samoin sairaalassa oltiin tosi avuliaita (synnytin kätilöopistolla, joka on palkittu imetysmyönteisenä sairaalana). Kätilöt tuli vaikka keskellä yötä auttamaan tosi kivasti(ja minä painoin sitä kutsunappia joka kerta, kun imetys ei onnistunut viiden sairaalapäivän aikana). Ja täytyy sanoa, että se kipu, hämmennys ja haavoilla olevat rinnat kannatti kestää, koska yhtäkkiä imetys alkoi sujua. Imetin 14 kk, ja elämä oli tosiaan helppoa esim matkoilla ja kaupungilla, kun aina oli puhdasta ruokaa mukana. Ja mä ihan oikeasti nautin siitä, kun istuin alussa tuntikausia päivässä kotona imettämässä: varasin juotavaa ja naposteltavaa ja hyvän kirjan mukaan, eikä tarvinnut tuntea laiskottelusta huonoa omaatuntoa, kun kerran tein siinä samalla tärkeää työtä! :saint:

 

:hug: toiveilijalle ja voimia myös johnulle

Nyt mulla taas olo niin onnellinen, tuli se doppleri tänään ja aikani sitä pyörittelin eestaas ja molemmin puolin kuului vaan se tasainen jumputus jonka sitten tajusin heti olevan minun sykkeeni.. sit jo meinasin luovuttaa niin alkoihan sieltä piilosta sopukoista kuulua se ihana höyryveturin ääni! En uskoisi että siitä voipi erehtyä, oli kuitenkin laskettuna ainakin 160! En tosiaan vaan ensin tajunnu et sitä täytyy etsiä ihan häpykummulta ja tosiaan ku rakko oli täynnä niin sitten kuului vielä selvemmin!:heart: mut anyway nää on näitä ensikertalaisen onnenhetkiä...=)

Muuten eilen sit iski flunssan päälle ja saikkua 3 päivää, nuhainen ja päätä särkee koko ajan. Pientä lämpöä vaan onneksi...

Imetyksestä ei tosiaan aiempaa kokemusta enkä vielä hirveästi ole miettinyt sitä, jostain syystä kuitenkin pieni ajatus on koko ajan ollut mielessä etten varmaan haluaisi kovin pitkään imettää, en tiedä mistä tuo ajatus kumpuaa mut sekin varmasti nähdään sit käytännössä miten se oikeasti menee...

Noista ruokajutuista ihmetyttää se et just juttelin äitin kaa pitkään puhelimessa ja se oli aivan ihmeissään miten paljon niitä nykyään rajoituksia on, ku siis ajattelee että hän on itse saanut 4 kahdella eri vuosikymmenellä eikä ikinä ole neuvolassa juuri mistään sanottu ettei saisi syödä! Itse olen pyrkinyt jonkun verran kyttäilee mut en hysteerisesti, ja esim salaatteja huoltsikan sämpylöiden välissä tai ruokapaikoissa olen surutta syönyt vaikka kuinka niistäki napistaan ettei saisi syödä ku ei tiedä kuinka ne on käsitelty...

Mut näillä kuulumisilla taas eteenpäin päivä kerrallaan, hyviä vointeja naiset!=)

Minttu81+nimetön 11+1

 

Toiveilija otan osaa suruun!! :'( :hug:

Syysmyrsky ja Hyppy meillä myös 9 kk ikänen sekarotunen narttupentu (tod.näk. saksanpaimenkoira-colllie-belggari mix, eli siis TOOOSIII rauhallinen, NOT!) Ja sama ongelma, sisällä käyttäytyy yleensä oikeenkin nätisti, mitä nyt kiusaa kissoja minkä ehtii mutta kun päästään pihalle niin.. Puuh.. Kaikki kontrolli katoaa. KAIKKI ihmiset ja varsinkin koirat TÄYTYY käydä moikkaamassa ja kaikkien vastaantulevien karvakorvien kanssa voisi ottaa pienet painit, sillä ei ole mitään väliä tahtooko toinen osapuoli ollenkaan Voin kertoa, että välillä hävettää myös aika roimasti.. :ashamed: Mutta kai se on pakko yrittää laitta jonkinmoiseen ruotuun tässä seuraavan puolen vuoden aikana, jotta vauvan kanssa vaunulenkeille pääsis ilman, että tarvis olla sydän syrjällään aina kun joku tulee vastaan. Ja kakarahan tuo koirakin vielä on, että jos ikä sitten jossain vaiheessa rauhottais (toivossahan saa elää???!)

Piianappula ja Pikku Myy 11+4

 

Johnulle: Toivotaan, että vuoto on vaaratonta!

Toiveilija: Voimia suruun!!!!! :hug:

Juu mikään ei ole varmaa kuin epävarma. Kyllä pelottaa ensiviikon eka neuvola ja ultra kun ei ole muuten kuin raskaustestillä todettu tää odotus. Oireita kyllä on, mutta pelottaa silti. Ei nekään vissiin mikään tae ole. : /

Ammateista on ollu puhetta. Ite olen Sairaanhoitaja, vanhusten kanssa työskentelen. Tk:ssa oli reilun vuoden tätä ennen ja sitä ennen psykiatrisella puolella. Rauhallista, mutta melko raskasta fyysisesti. Kukaan meidän odottajista ei ole tähän mennessä ole pystynyt loppuun asti olemaan. KAtsotaan jos olisin poikkeus. Varmaan vielä kesä helteillä täällä porskutan. Osittaisella hoitovapaalla olen maaliskuun alusta lähtien, koska äippärahat menee edellisen vahvistetun verotuksen mukaan. Pari kuukautta teen vain tätä kokonaista, tätä ennen olen ollut tuolla osittaisella.

 

Ihan pikapikana koneella.. Eihän teidän juttuja ehdi kaikkea lukea!

Toiveilijalle suuri halaus ja osanottoni. Niin surullista.. Koittakaa jaksaa! :hug:

Johnulle tseppiä, että kaikki olisi hyvin!! Todella kammottavan kuuloista..

Ja sitten omaa napaa.. Niskapoimussa oltu! Lapsi vastasi viikkoja, heh tai no miten sen nyt ottaa.. Tänään 12+1 ja reisiluu oli 12+0, pää 13+0 ja pituus 12+6!
Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu, koska on icsi-raskaus ja hedelmöittyminen tiedetään tunnilleen. Kauniit perhosaivot, hieno selkäranka ja ihana nelilokeroinen sydän! :heart:
RR-lääke lopetettiin kokonaan. Mulla on ollut beetasalpaaja Orloc käytössä ja olisivat halunneet vaihtaa Albetoliin, mutta se ei mulle sovi, joten sitten lopetettiin kokonaan.

Kiitos siitä kestovaippalinkistä! Jaoin sitä muutamille kavereille.

Raitis ja Rakkaus, joka näytti meidän mielestä pojalta!

 

mandalay:kiitos lääkeohjeesta! Otin sitten illalla 2 niitä 500 mg panadolia ja sain lapset laitettua nukkumaan ja ehkä saan nyt itsekin unta kun särky on helpottanut. En millään olis uskaltanut ottaa, mutta oli pakko lopulta kun kipu oli niin järkyttävä.

 

Koirista puhuitte.. Tässä teille pieni kuvakollaasi meidän 9v Peppi-koiran elämästä. Toivottavasti ei tuki kenenkään selainta.

Peppi pentuna :heart:


Peppi sinkkutyttönä ja vielä timmissä kunnossa


Ja tästä se äitiys alkaa.. Raskausarvet..


Sektio alkamassa!


Monikkoimetystä


Äidin rakkautta


Kasa lapsia.. Mustavalkoinen pentu on vieraisilla oleva kaveri, ei Pepin oma.


.. Ja Äiti on vähän väsynyt ja tissitkin rupsahtaneet!


Peppi on ollut kaksi kertaa raskaana. Ekalla kertaa tuli alateitse 5, joista yksi oli kuollut ja toisella kertaa yksi ainoa sektiolla. Tässä siis kuvia molemmista raskauksista.

Öitä!

 

mie olen nyt ihan varma et jotain on vialla ei kai oikeesti näillä viikoilla voi kuulua vauvan syke navan kohdalta??????? etsin ja etsin ja etsin...en löytäny...kunneks huvikseni nostin navan yläpuolelle laitteen ja sieltähä se löyty navan vierestä vähä yläpuolelta!!!ja siis viikkoja vasta 11+0...Tänään on neuvola klo 11 et eiköhä se sit selvii siellä et mikä vialla ei kai se kohtu noin isona sais viel kasvaa toivon et se olis jotenki ottanu kaikua tms et kuului sieltä ylhäältä...en tiedä onko se mahdollista edes,mut aina sopii toivoa,,,

 

Huomenta!
mammy- se on varmasti ottanu kaikua jostain...pidän peukkuja että kaikki hyvin :hug:

 

Huomenta !

Iha ensiks Raitis en oo ikinä tajunnukkaa et koiralle voi tulla raskausarpia no, näköjään voi..

Mammy Toivotaan että se on ottanut kaikua, eiköhän kaikki oo ohan hyvinkun kerran syke kuitenkin kuului!

(.) Ihanaa, nyt mä pääsen pikkuhiljaa laittamaan vauvalle huonetta. Alotan sen ihan perus siivous hommilla ja kaappien tyhjennyksellä. Mua van ärsyttää et se seinä on limen värinen.. ??? mitä tauluja siihen keksii tai jotain seinälle et ei hyökkää silmiin.. mietin sit myös et miten kiva ois laittaa paksuja ruskeita raitoja, kun meillä on ruskeaa maalia.... vaan empä tiedä siitäkään.

Hyppy ja kirppu 11+5 (11+0) **POKS poks POKS **

 

miuski: laitoin ton fb-ryhmän linkin yhdelle mun ystävälle,joka on innokas kestoilija. Ite en oo perehtyny asiaan..

KIITOS!

Kiitos kaikille masukommenteista, hivelee mukavasti varsinkin äitini kommenttien jälkeen! :hug: Odottelen teitin pömppisten kuvia tänne innolla! Mä rakastan katsella masukuvia

Ihana kuvakollaasi Raitapaitainen! Äidinrakkautta- kuva sai tipan linssiin!!

Imetyksestä: Mä en ole ikinä pystynyt imettämään Mulla on rinnat ihan vääränlaiset, mininännit jotka nekin sisäänpäin kääntyneet eikä rintakumikaan auttanut. Mä sitten lypsin ja annoin pullosta ja koin sen hyväksi tavaksi. Ei tuntunut työläältä vaikka niin moni kauhisteli. Mitäs hittoa se edes niille kuului.... Kaikki vaan toitottaa sitä imetyksen helppoutta ja pullojen vaikeutta jne... kiva olo tällaisella imetysvammaisella tässä imetysyhteiskunnassa.... :headwall:

Turvakaukalosta: Meillä on tallessa pojun. Olisikos ollut ora-merkkinen.... kah, enpä muista. Kuitenkin meillä on siihen sopiva ihana turvakaukalopussi, se Eisbärchen ja värinä hassel. Sitä on moni yrittänyt multa ostaa, kun ovat nähneet

toiveilija-87: Olen todella pahoillani puolestasi! :'( :hug: Voimia uuteen yritykseen, kun sen aika koittaa!

Mikä on johnun tilanne???

(.): Enpä jaksa enää kirjoitella.... tunnen taas kerran oloni epäonnistuneeksi. Voi per*** tätä!! Ei pitäisi lukea imetyspuolta mistään, kun tuntuu ettei mulla ole niitä kanssasisaria ollenkaan... kaikki nauraa ja kauhistelee jos käy ilmi, että MUN TISSI EI OLE SUUSSA KÄYVÄÄ KAMAA! Joo, oksennettua tuli tää mielipaha nyt. Eilen vielä mietiskelin, että miksi tästä aiheesta vouhotetaan joka puolella ja oli ihan ok olo, että mitäs mun valinta syystä taikka toisesta kellekään kuuluu, mutta mitä pidemmälle luin siellä toisaalla ja täällä niin tuli olo, että muiden mielestä mä en ole edes yrittänyt... joo, ei tartte kommentoida tätä tai ainakaan vetää herneitä, koska mä olen niin iloinen kaikkien onnistuvien puolesta!!

 

Miuski Mä en ole koskaan imettäny ja olen kyllä vierestä kattonu ja kuunnellu niitä"superimettäjiä" serkkuni tähän syyllistyy, kun ei voi olla kuulemma hyvä äiti jos ei imetä. Minäpä olen sen verran omapäinen että teen yhteistyötä oman lapseni kanssa sitten ja jos se ei ime niin sit se ei ime. Eli jos imettäminen ei multa onnistu niin ei se kyllä minusta huonoa äitiä tee. Ja jos joku niin väittää niin sillä on sitten jotenkin oma lehmä ojassa! Ja sittenpä vältyn tissinvilauttelulta joka paikassa jos imetys ei luonnistu Ja toki imetän jos se onnistuu mut minusta se on vaan yksi asia äitiydessä, ei maata mulllistava ja hienoin juttu! I feel you girl!

 

Miuski00, mutta eihän tuo nyt sun vika ole, jos et pysty imettämään? Älä välitä muiden puheista. En mä ainakaan aio välittää. Imetän sitten tai en. Jos tulee noin paha mieli toisten sanomisista, niin parempi, että pysyy semmoisista paikoista pois :hug:

innoM + Pulla 8+6

 

toiveilijalle paljon jaksamisia!

miuski, ei kannata murehtia Kaikki ei vaan pysty imettämään, ja musta sille ei vain mitään voi. Viimeksi mulla sujui alkuvaikeuksien jälkeen tosi helposti, mutta voihan olla, että tällä kerralla on ihan eri meininki. Yksi mun tuttava lopetti juuri imettämisen alkutekijöissään, koska 1- vuotias roikkumassa lahkeessa ja vauva tississä 24/7 oli aika mahdoton yhtälö. Pullolla ja korvikkeella niillä on tilanne rauhoittunut, vauva nukkuukin jopa Musta kaikki tekee niinkuin parhaaksi tuntuu, ja mä en ymmärrä missään lastenhoitoon liittyvässä yltiöfanaattista suhtautumista.

Pari päivää mulla oli parempi olo, nyt taas oksettaa ja paljon. Ehkä ei enää montaa viikkoa?!

kristiina & vauva 9+6

 

Kiitos nti. ja innoM ka kristiina :hug: Joo mulla tosiaan on kaveripiirissä, joskin olen välejä jäädyttänyt, sellainen joka oli aivan tyrmistynyt, kun hälle selvisi etten ole imettänyt koskaan. Kamala, kun mun lapset on pullolapsia ja ihan sama vaikka ovatkin rintamaitoa saaneet, mutta pullo.... se monsteri! Hän myös julisti, että kyllä hän mut imettämään opettaa jos vielä lapsen saan.... Kuka tahansa oppii imettämään! JOOPA JOO! Varmaan mä haluan häntä lähelleni...

Ja aivan, mä yritän pysyä poissa noista keskusteluista, kun ne yhtäkkiä kolahtavat kurjalla tavalla vaikka ennen niitä olenkin neutraalisti pystynyt lukemaan.

 

Imetyksestä Mulla ei oo kokemusta, koska esikoinen tulossa.. mutta ajattelin aluks että ois mahtavaa jos voisin imettää mutta toisaalta ois ihanaa jos voisin pullosta syöttää ainakin osaks, sais mieskin osallistua siihen touhuun. Enkä koe että olisin huono äiti jos en imetä. Ei se siitä paremmaksi tee jos imettää, mun mielestä on tosi kurjaa että imetyksestä on tehty niin suuri numero kun kuitenkin se on pieni osa sitä vauvan hoitoa... Ainahan sitä haluisi osata ja onnistua mutta niin käy harvoille.. joten, en ite siitä ota paineita...


Miuski ei voi olla totta minkälainen toi sun tuttavas on en voi ymmärtää.. ei kukaan oo täydellinen, ja jessus "hän voi opettaa" voi luoja Älä välitä! sinä tiiät parhaiten mitä tehdä! :heart:

 

miuski uskomatonta tollaiset kaverit, kaikille ei vaan mene jakeluun se fakta että kaikille kaikki ei onnistu niinku oppikirjoissa!!!! Niin ärsyttävää... Älä välitä, sulla on ihan yhtä onnelliset lapset varmasti kuin imettäjilläkin! Se ei huonoa äitiä tee... Kuten itse eilen siitä mainitsinkin että oma ajatukseni olisi se että jostain syystä tällä hetkellä tuntuu etten haluaisi kauan imettää ja siinä ehkä samaa ajatusta HYPYN kanssa että lapsi ei oppisi olemaan niin riippuvainen pelkästään äidistään, tottakai alussa imetän jos se meiltä tulee onnistumaan mutta että mahdollisimman pian haluan opettaa myös pullolle, saapahan mieskin tosiaan osallistua. Ja näistä tän hetkisistä ajatuksista en todellakaan koe että olisin huono äiti jos en halua imettää pitkään. Aika näyttää miten käy...

lasten riippuvaisuudesta muutenkin olen yhden tuttava yh-perheen kohdalla aivan ihmeissäni! 3 lasta joista 2 jo koulussa niin kun he esim. kylässä tai heillä vieraita niin silti kirjaimellisesti roikutaan äidissä kiinni koko ajan ja kaikki vuorollaan ja tämä sama on ollut siis jo silloin ku lasten isä vielä asui perheensä kanssa. Eivät lapset isän kimpussa roikkuneet... siitä siis olen tullut sitä ajatelleeksi että haluaisin isän olevan lapsilleni yhtä tärkeä kuin minä äitinä olen. Helppohan mun on sanoa ku mulla ei vielä lapsia ole mutta toivoisin niin paljon että pystyisin mieheni kanssa meidän lapsista kasvattamaan itsenäisiä... Itsenäisiä lapsiakin kun olen paljon nähnyt ja he ovat varmasti onnellisia vaikka äiti tai isä ei koko ajan huomioi...

 

Miuski, en tiedä luitko mun kirjotuksia, mut eipä oo mullakaan imetykset onnistuneet kovinkaan hyvin.. nännit mullakin tosi pienet, että sitä nännikumia oli käytettävä ja silti yhtä taistelua.
Joten älä pidä itseäsi mitenkään huonompana kuin muut. Minäkään en pidä,vaikka melkeinpä jo tiedossa että pullolapsi tästäkin on tulossa. Jotenkaan ton rintojen pienennysleikkauksen jälkeen tuntuu et, tuskin maitoa tulee..
Mut ihan normaaleja noi mun kaks ekaakin on siitä huolimatta ja mä en ees pystyny antaa sitä rintamaitoa pullosta vaan ihan tuttelia pantii menee.. silti sen enempää ei ollu mitään sairauksia kummallakaan, itseasiassa hyvä vastustuskyky kummallakin.. edelleen muuten ihmetellään, että nuoremmallakin on, vaikka syö vielä solusalpaajaa mikä vie vastustuskykyä. Silti ollaan pari kertaa vuodessa vaan näissä normi taudeissa.
En nyt siis puolustele kumpaakaan, helppoa se olis jos pystyis imettämään, mut kun ei pysty niin ei pysty, sille nyt ei mitään voi.

Elzu 13+1

 

Voi siskot! Että mä piristyin teidän kirjoituksia lukiessani. Tämä onkin sitten ainoa paikka jossa ei puhuta epäonnistujasta ja luovuttajasta(vaikka muuallakaan tätä termiä ei suoraan käytetä, mutta...).
Elzu: Ohi on jotenkin kyllä mennyt, kiitos kun jaoit uudelleen mun kanssa! Ihanaa, että sä olet mua vahvempi ja osaat suodattaa tehokkaammin. Mä olen muille monta kertaa sanonut myös, kun olen nähnyt sitä väsymistä, itkemistä kun ei onnistu ja turhautumista, että pullo on ihan hyvä ja korvikkeet on luotu lapsia varten ja vanhempia auttamaan... ja silti vaan jumiudun tuonne ajatuksiini. Kiitos, kun potkit! Miten teillä selvitään solusalpaajahoidoista? Kuulostaa todella hurjalta! Olen pahoillani jos olet joskus jo maininnut, mulla menee liikaa aina ohi, mutta mikä teidän pienokaisella on?

Ah, mä vedän tomaattia ja kurkkua ja talon salaattikastiketta....NAM!

 

Kysymys, joko teille on ilmestyny Linea negraa? Ite huomasin äsken että haalea viiva alkaa ilmestyä. ja näin aikaisin, no on se odottajalla pienet ilot ku pitää tulla tämmönen asia jakamaan teidän kanssa

 

Hyppy: Mulla on aiemmista ilmestynyt tosi aikaisin kanssa, vielä en ole huomannut, taidanpa kyylätä pallon tänään läpi Miten sulla se menee??

 

Mulla se lähtee tuosta häppäri kummun (ompa tyhmä sana ) kohilta ja ei ees yllä napaan asti haaleen ruskee viiva ompa jännää, ihanku raskaustestiä tulkitsisi

 

Onnea Raitapaitaiselle hyvistä ultrauutisista!

Miuski, älä siitä imettämisestä stressaa. Mä luulen että siitä vauhkotaan niin paljon siksi, että kuvitellaan että moni ei edes yritä, tai että tässä ulkonäköfixaantuneessa yhteiskunnassa äidit jättää imettämättä kun ne pelkää että tissit menee... Sitä paitsi, jos mennään takaisin ajassa 60-luvulle(jolloin mun mies syntyi) niin silloin imettämistä pidettiin kauhean vanhanaikaisena ja huonona, hyvät äidit antoi pulloa! Eli jollakin tuotakin asennetta pitää saada muutettua. Mutta siis, jos on koittanut ja se ei toimi, niin minkäs teet? Ethän sä voi antaa vauvan nääntyä nälkäänkään... Aaah, mä en osaa selittää tätä, mutta siis älä stressaa, imettäminen on kiva ja tosi hyvä juttu jos se toimii, mutta parempi vauvalle tyytyväinen pulloruokkiva äiti kuin imettämisestä totaalistressaantunut raakki.

Minttu, ei se imettäminen lapsista tee äidistä riippuvaista. Terv. nimim. Kokemusta on. Kysymys on vanhempien asenteesta. Jos isän asenne on se, että äiti hoitaa lapset, ja äiti on samaa mieltä ja monopolisoi lapset eikä luota isään missään lapsiin liittyvässä asiassa niin mikäs ihme se on että lapsista tulee äidistä riippuvaisia. Eli äidin täytyy luottaa isään - se ei välttämättä (tai siis taatusti) tee asioita just samalla lailla kuin äiti, mutta onko se erilainen tapa välttämättä huonompi?!? Meillä auttoi myös isyysloma, mies oli kotona n 5 kk kummankin tytön kanssa (molemmat oli n 13 kk kun aloittivat tarhassa), sinä aikana hänen oli pakko päivisin ottaa se vastuu ja hoitaa lapset. Jotka myös tottuivat siihen, että myös isään voi luottaa. Meidän esikko on NIIN isän tyttö nykyään (tai siis on aina ollut), onneksi kuopus on vähän enemmän meikäläisen... =) Hassu puoli tässä kummankin vanhemman kelpaamisessa on se, että jos esim mä haen tarhasta ja puen päälle (tuska toimitus) niin silloin huudetaan isää apuun. Kun isä hakee niin mua huudetaan...

Hyppy, mulle ei mielestäni ole koskaan tullut linea negraa, eli en osaa sanoa. Mutta eiköhän se aika aikaisin voi ilmaantua?

 

Moi! Nyt on täälläkin käyty nt-ultrassa. Kaikki oli hyvin vaikka vauva on niin paljon pienempi kuin kuukautisista laskettuna. Uusi laskettuaika on 13.8.2011, eli sen sais muuttaa. Uskaltaiskohan sitä nyt alkaa jo varovaisesti kertoileen? vaikka mua kyl ahdistaa tuo kertominen ku tiedän mitä muut (siis useat) ajattelee ku tuo edellinen vasta 5 kuukautta. Niskaturvotus oli muuten 0,9mm.
Imetyksestä muuten sen varran et mä en ole kumpaakaan imettäny, molempien yritin 1-2 viikkoa mutta se ei tuntunut hyvältä joten siirryin pulloon ja siihen ratkaisuun olen ollut hyvin tyytyväinen. Molempien lasten jälkeen on tullut masennusta ja kun tein päätöksen imetyksen yrittämisen lopettamisesta ja siirryin pulloon niin olo parani.

Jonetta ja rusina 11+4

 

Onnea Jonetta! Kuinka paljon pienempi vaavi oli kuin mitä kuukausien perusteella laskeskelit? Ihan vaan uteliaisuuttani kyselen...