Miksi TYTTÖVAUVAT on toivotumpia?

ei ole totta, että tyttövauvat hakevat enemmän kontaktia ihmisiin, kuin poikavauvat. kiitos yleistämisestä taas kerran.

Ei tämä ollut pelkästään mun mielipide tai yleistys. Minusta tästä oli jossain ihan tutkimusta väännetty ja näin meilläkin kyllä meni. Tutkimuksesta uutisoitiin tässä ei-niin-kovin-kauan sitten, parin vuoden sisällä kuitenkin. Tyttö on enemmän ihmisten perään, poika viihtyy kun on jotain tutkittavaa. Luonnekysymyksiähän nämä tietenkin etupäässä ovat, mutta sukupuolilla ON joitakin ihan biologisia/evoluutionaalisia erojakin, minä ainakin uskon tähän.

Minusta näiden, jotka tekevät itselleen shoppailuseuraa ja meikkailukavereita pitäisi hankkia ensin elämä, kasvaa aikuisiksi ja sitten vasta aloittaa lasten tekeminen. Et sil viisii et leikkis ne omat rinsessaleikit enste veks ja sitten vasta aikuisten asioita.

 

Jotenkin äitinä minä suojelen poikaani enemmän, en tiedä miksi. Molempia rakastan valtavasti, enkä kumpaakaan toista enemmän, mutta tuo pienen pojan suojeluvietti on kuulemma monelle äidille tuttu. Se poika, olkoon että on vanhempi, on mulle jotenkin vaan enemmän se mun oma pallero... =)
Äidille se poikalapsi on aina jotenkin enemmän suojelun alla.

Tuo kohta kuulostaa sairaalta. Pojan suosimiselta. Olet ihan kuin mun äiti, jonka mielestä pojat on niin avuttomia joten hän passasi heitä, kun taas mä ja sisko tyttöinä saatiin vaan pärjätä. Ei ole normaaleja tuntemuksia äideille tuo mitä kuvailet! Paitsi niille harvoille jotka ihannoivat poikia...

Oikeasti TYTTÖ tarvitsee enemmän suojelua kuin poika, se on selvää useimmille. Tyttö herättää enemmän äidin suojeluvaistoa, ja hän on enemmän riippuvainen äidistään, aikuisuuteen saakka. Tyttö on herkkä ja hauras, pojat on itsekkäämpiä.

Mä rakastan mun lapsia yhtä paljon, mutta tytär on kyllä äidin silmäterä, edelleen. <3

 

Minä odotan esikoistani. En ollut kummankaan "kannalla", toivoin vain, että kunhan tulisi terve lapsi. Kuulin sitten odottavani tyttöä. Sukupuoli ei mitenkään "riemastuttanut", yhtä iloinen asia olis mulle ollut kyseessä vaikka poikakin olisi tulossa. =)

 

Tuo kohta kuulostaa sairaalta. Pojan suosimiselta...
Ei ole normaaleja tuntemuksia äideille tuo mitä kuvailet! Paitsi niille harvoille jotka ihannoivat poikia...
Oikeasti TYTTÖ tarvitsee enemmän suojelua kuin poika, se on selvää useimmille... <3

Kivoja juttuja heittelet, mutta eipähän siinä. Porvoossa päin kuulemma tyttöjä tarvitseekin enempi suojella.

 

Joidenkin mielestä tytöt tarvitsee enemmän suojelua, joidenkin mielestä puolestaan pojat. Ei kai siihen mitään Porvoo-meininkiä tarvitse, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Pidetäänhän naissukupuoltakin usein "heikompana" sukupuolena - ehkä siis tuo "Tytöt tarvii enemmän suojelua"- ajatusmalli liittyy jotenkin siihen.

(Tosin minua ihmetytti Tunteellisen Äidin kommentti siitä, että "Ei ole normaaleja tuntemuksia äideille tuo mitä kuvailet!" Sehän on tietysti hänen käsityksensä, mutta kukapa meistä on sen määrittelijä, mitkä ovat kenellekin normaaleja tai oikeutettuja tuntemuksia?)

Minä en sano puolesta enkä vastaan. Kaikkia lapsia pitäisi pyrkiä kohtelemaan tasapuolisesti ja kyllähän ne omat pienet, olivat ne sitten tyttöjä tai poikia, tarvitsevat vanhempiensa suojelua ja turvaa.

 

No eikös se ole nykyään ihan hyvä, että on tämä TASA-ARVO ja ne tytötkin ovat arvostettuja ja toivottuja lapsia. Ja tällä tarkoitan näitä vanhan ajan juttuja:
- poika jatkaa sukua
- isä haluaa pojan (pojasta polvi paranee), ei niin ollut väliä mitä se äiti haluaa
- poika perii talon (maatilan maalla)
- poika on POIKA eli pieni johtaja, tytöt on piikoja
- tytöt kasvatetaan kilteiksi ja palvelualttiiksi, poika saa olla villikin (pojat on poikia)
Siis nämät ja muut vanhan ajan sovinistijutut on kyllä niin loppuunkaluttuja että minä haluan tytön vain sen takia, että minä olen feministi ja haluan kasvattaa reippaan ja itsevarman tytön, en joka ei ole piika, kiltti palvelija vaan vauhdikas ja iloinen viikari, joka on hyväksytty ihan omana itsenään. Ja vaikka hänestä tulisi kovastikin perinteinen ja kiltti tyttö niin on silti erittäin rakas!

 

Tämä kuulostaa varmasti hirveältä mutta tämä on vain AJATUS jolle en mitään voi. Kun kuulen että jossakin perheessä on vaikka 3 tyttöä tai enemmän eikä yhtään poikaa niin tunnen automaattisesti sääliä. :ashamed: Samaa tunnetta ei tule jos perheessä on 3 poikaa. Mä en ole toivonut kumpaakaan ja on sekä tyttö että poika ja se on ihan parasta

 

[QUOTE="vieras";22793160]Tämä kuulostaa varmasti hirveältä mutta tämä on vain AJATUS jolle en mitään voi. Kun kuulen että jossakin perheessä on vaikka 3 tyttöä tai enemmän eikä yhtään poikaa niin tunnen automaattisesti sääliä. :ashamed: Samaa tunnetta ei tule jos perheessä on 3 poikaa. Mä en ole toivonut kumpaakaan ja on sekä tyttö että poika ja se on ihan parasta [/QUOTE]

Heh, mulla tuo menee ihan toisinpäin ) itsellä on sekä tyttö että poika ja kyllä se tyttö on mun lemmikkini, vaikka tietenkin rakastan myös poikaani. Poika on isänsä lemppari ja isän puolen suku on sovinistien tyyssija eli tyttöni jää heidän seurassaan kakkoseksi. Mun tekee mieli aina ruveta lohduttamaan kun joku sanoo, että heillä on kolme poikaa. Jos joku kertoo, että on vaikka kolme tyttöä niin sanon, että itsekin aina haaveilin monesta tytöstä eli olisipa mullakin )

 

Itse toivoisin että saisin sekä poikia että tyttöjä, mutta jos saisin vaan jomman kumman ja saisin valita niin haluaisin tyttölapsen. Isänsä varmaan haluaisi pojan. Vaikka toivoo jompaa kumpaa, niin kyllä sitä ihan samalla tavalla kumpaakin rakastaa, tuli sieltä mikä vaan. Samalla tavoin toivon että lapsi olisi terve, mutta jos syntyy sairaana niin rakastan siitä huolimatta.

Miksi sitten haluaisin tytön? minusta vaan olisi ihana ostaa kaikkia "prinsessa"juttuja, ja kun tyttö kasvaa niin toivon että meillä olisi hyvä äiti-tytär suhde. Äiti-tytär ja Äiti-poika suhde eroaa aina vähän, kumpikaan ei ole toista parempi mutta... mieluummin tyttären ottaisin, kaikkein mieluiten kumminkin kokisin molemmat

 

Jotenkin äitinä minä suojelen poikaani enemmän, en tiedä miksi. Molempia rakastan valtavasti, enkä kumpaakaan toista enemmän, mutta tuo pienen pojan suojeluvietti on kuulemma monelle äidille tuttu. Se poika, olkoon että on vanhempi, on mulle jotenkin vaan enemmän se mun oma pallero... =)
Äidille se poikalapsi on aina jotenkin enemmän suojelun alla.

Justiinsa joo... näin niitä mammanpoikia kasvatetaan. Teet karhunpalveluksen sekä pojalles että tulevalle miniällesi.

 

Mulla on kaks tyttöä ja molemmat on olleet just sitä sukupuolta jonka olisin valinnut jos olisi pitänyt valita. Pojat on useammin ärsyttäviä rämäpäitä ja mun on vaikea kuvitella itseäni pojan äitinä. Mua ei kiinnosta koneet eikä ötökät eikä actionukot yms. ja olen tosi tyytyväinen että saan leikkiä tyttöjeni kanssa tyttömäisiä leikkejä, ostaa tyttöjen leluja, ihania pinkkejä vaatteita yms. Ihmiset tykkää eri asioista ja tyttöjen maailman on mulle enemmän oma. Enempää ei lapsia meille tule joten olen enemmän kuin tyytyväinen tähän kokoonpanoon.

Kysyisin myös että miks joitakin ärsyttää se että jotkut haluaa tyttöjä? Kateus?

 

en näe itteeni pojan äitinä. meillä on suvussa paljon enemmän tyttöjä joten tyttö oli mulle tuttu ja turvallinen. se on vaan tunne. jos olisi tullut poikaa niin tunne olisi varmaan ollut eri. mulla on 4 tyttöä.

 

Poikavauvat ovat toivotumpia yleismaailmallisesti katsoen. Tyttövauvoja abortoidaan ja jopa tapetaan.

 

[QUOTE="vieras";22793254]Justiinsa joo... näin niitä mammanpoikia kasvatetaan. Teet karhunpalveluksen sekä pojalles että tulevalle miniällesi.[/QUOTE]

Mä jotenkin veikkaan, että meidän poika tulee kuulumaan niihin, jotka nimenomaan eivät ole uusavuttomia. Hyvin suurella todennäköisyydellä osaa korjata auton, takapihan aidan, pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa. Kyllä ne luuserit tulee ihan toisista oloista.

Molempia lapsiani rakastan, mutta kyllä näiden kahden perusteella on sanottava, että jos nyt saisin kolmannen sukupuolen valita, niin se olisi poika. Ei tarvitsisi edes miettiä tätä. Pojat on niiiiiin paljon helpompia. Mun poika sanoo kun sitä väsyttää, menee nukkumaan ja nukahtaa. Esmeks. Tämä leidi sen sijaan on täysi hermosaha, hänet pitää asiakseen nukuttaa, ei tykkää olla sekuntiakaan yksin, heräilee vähän väliä jne jne. Minä en tiedä, mistä se johtuu, mutta tytöistä tulee - tai niistä tehdään - usein ärsyttäviä vänisijöitä. Pojat on paljon mutkattomampia ja reippaampia jotenkin.

 

Kysyisin myös että miks joitakin ärsyttää se että jotkut haluaa tyttöjä? Kateus?

No mun tapauksessa ei ainakaan kateus, koska itsellänikin on tyttö.

Mutta mua kyllä ärsyttää nämä 'tunteelliset äidit', jotka haluaa tyttöjä ja näitä rinsessajuttuja. Siis niin ärsyttävää. Jokin vaihe niillä on itsellään jäänyt päälle, ei voi muuten näitä käsittää. Kai se oma lapsi on tavallaan jokin barbin jatke, jota pitää saada pukea ja kammata. Voi hyvää päivää. Tunteet syrjäyttää järjen kait näissä jutuissa.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että INHOAN - jotenkin halveksin - prinsessajuttuja ja sydämestäni toivon, että mun tyttö ei tule koskaan niihin retkahtamaan. Mutta hampaat irvessä sille kyllä niitä sit hankin jos näin pääsee käymään. Ja toivon et menee äkkiä ohi. Tosin meillä varmaan tulee väkisin saamaan vähän asennekasvatusta näihin rinsessatouhuihin, joten ehkä meidän neiti jättää ne omaan arvoonsa.

 

No mun tapauksessa ei ainakaan kateus, koska itsellänikin on tyttö.

Mutta mua kyllä ärsyttää nämä 'tunteelliset äidit', jotka haluaa tyttöjä ja näitä rinsessajuttuja. Siis niin ärsyttävää. Jokin vaihe niillä on itsellään jäänyt päälle, ei voi muuten näitä käsittää. Kai se oma lapsi on tavallaan jokin barbin jatke, jota pitää saada pukea ja kammata. Voi hyvää päivää. Tunteet syrjäyttää järjen kait näissä jutuissa.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että INHOAN - jotenkin halveksin - prinsessajuttuja ja sydämestäni toivon, että mun tyttö ei tule koskaan niihin retkahtamaan. Mutta hampaat irvessä sille kyllä niitä sit hankin jos näin pääsee käymään. Ja toivon et menee äkkiä ohi. Tosin meillä varmaan tulee väkisin saamaan vähän asennekasvatusta näihin rinsessatouhuihin, joten ehkä meidän neiti jättää ne omaan arvoonsa.

musta taas tuntuu että sulla on jäänyt joku kehitysvaihe pahasti kesken..

 

En jaksanut lukea kaikkia muiden vastauksia, mutta mulla on sellainen mielikuva että _usein_ (ei aina) naiset toivoo ainakin yhtä tytärtä ja miehet ainakin yhtä poikaa. Naisilla se tyttöjen maailma ja miehillä poikien maailma on tuttu ja mielenkiintoinen.

 

Itse mietin samaa kun esikoisen saatuani(poika) moni kysyi harmittaako kun tuli poika. Siis oikeasti toivoinkin ehkä enemmän poikaa ja kun miehen suvussa on melkein kaikki poikia niin näin luulinkin käyvän. Nyt olen raskaana ja odotan kaksosia. Viimeisimmän ultran mukaan siellä on poika sekä tyttö eli kai se neiti meillekin tulee, eikä koko jalkapallojoukkuetta poikia. Nyt vähän mietityttää miten katsoa ettei toinen saa enemmän kuin toinen sitten synnyttyään. Meiltä itseltään tai sukulaisilta. Tytöillehän on vaatteita, koruja jne. vaikka kuinka paljon, mutta jo esikoisesta selvisi, että pojille ei ole yhtään niin paljon ja välillä oli pulassa mistä löytäisi jotain kivaa, mutta ei niitä hirmuhintaisia merkkivaatteita. Saattaahan meille tulla poikatyttökin kun kaksi veljeä näyttää mallia. Niin tai tuo tyttöhän voi osoittautua synnytyksessä pojaksikin kun mikäänhän ei vielä ole varmaa muun kuin sen kohdalla, että toinen tulevista on varmasti poika.

 

Kysyisin myös että miks joitakin ärsyttää se että jotkut haluaa tyttöjä? Kateus?

Ei ole kateutta kun on itselläkin tyttö Minua ärsyttää jos se tuodaan esille samalla jotenkin poikia halveksien. "Minä haluan tyttöjä koska pojan on sitä ja tätä" tai että " en osaisi olla pojan kanssa, onneksi ei tullut jne" Kyllähän jokainen nyt sen tietää että yleistäen tytöt on aina hankalampia. Mutta sama pätee myös toisin päin.

 

[QUOTE="odottaja";22794033]Nyt vähän mietityttää miten katsoa ettei toinen saa enemmän kuin toinen sitten synnyttyään. Meiltä itseltään tai sukulaisilta. Tytöillehän on vaatteita, koruja jne. vaikka kuinka paljon, mutta jo esikoisesta selvisi, että pojille ei ole yhtään niin paljon ja välillä oli pulassa mistä löytäisi jotain kivaa...[/QUOTE]

Turha huoli. Ainakaan minä en tätä allekirjoita, olen aina löytänyt pojalleni läjittäin kivoja vaatteita. Ihan liiankin kanssa, kaapit pursuilee ja olen joutunut tekemään lupauksen, etten ostele vähään aikaan uusia.

Sisäänostajien älykkyysosamäärää olen pariin kertaan kyseenalaistanut, kun joka paikassa rekit notkuu sitä iänikuista vaaleanpunaista, pinkkiä ja liilaa. Kyllä meidänkin tytöllä pari vaaleanpunaista vaatetta on, mutta kyllä ne oikeasti kivat vaatteet saa tytöllekin etsiskellä usein siitä 10% joka EI ole näitä ym värejä. Tyttöjen kengät esim. on systemaattisesti lilan värisiä. Mitä järkeä? Onneksi meillä tyttö on nuorempi, joten perii pojalta vaatteet suurimmaksi osaksi.

 

En ymmärrä yhtään näitä tyttöjen maailma ja poikien maailma ja tytön murrosikä juttuja, en sitten yhtään. Kyllä tytär kotoa löytyy, mutta niin oma persoonansa on että hällä on kyllä oma maailma niinkuin jokaisella lapsella enkä koe olevani yhtään lähempänä hänen maailmaansa kuin poikani maailmaa. saati 15 vuotiaan, itsellä kun mitään varsinaisia murroiän myrskyjä ole koskaan ollutkaan. Lueskelenkin ihan huuli pyöreenä juttuja siitä kuinka etukäteen tiedätte jo kaiken lastenne elämästä ja ajatuksista vaan ihan sen sukupuolen kautta. Voi kun joku antais tyttönsä ryhtyä putkimieheksi mutta kun niistä pitää väkisin vääntää hoitsuja. Ja kyllä monessa kohtaa väkisin, tiedän useammankin tyttölapsen jota kiinnostaa autot ihan älyttömästi mutta valitettavasti meiltä pois lähtiessä kotona odottaa vain vaaleanpunaiset hörhelönukenvaunut, kasoittain pehmoleluja ja duploja, vaalean prinsessavärisiä nekin

Meillä kun tyttö on 1vstä asti saanut värien perusteella valita vaatteensa niin harvoin, tosi harvoin se mitään vaaleanpunaista valitsee, jos koskaan. Mutta eihän niiltä äitien prinsessoilta yleensä kysytäkään, kun ei oikeasti haluta tietää vaan puetaan kuin posliininukkea.

 

Minä ainakin haluan vain poikia mieluummin, ne on niin ihania ja helppoja <3

 

Ei tämä ollut pelkästään mun mielipide tai yleistys. Minusta tästä oli jossain ihan tutkimusta väännetty ja näin meilläkin kyllä meni. Tutkimuksesta uutisoitiin tässä ei-niin-kovin-kauan sitten, parin vuoden sisällä kuitenkin. Tyttö on enemmän ihmisten perään, poika viihtyy kun on jotain tutkittavaa. Luonnekysymyksiähän nämä tietenkin etupäässä ovat, mutta sukupuolilla ON joitakin ihan biologisia/evoluutionaalisia erojakin, minä ainakin uskon tähän.

Minusta näiden, jotka tekevät itselleen shoppailuseuraa ja meikkailukavereita pitäisi hankkia ensin elämä, kasvaa aikuisiksi ja sitten vasta aloittaa lasten tekeminen. Et sil viisii et leikkis ne omat rinsessaleikit enste veks ja sitten vasta aikuisten asioita.

Tämä viimeinen litannia oli koko ketjun paras kommentti. Kyllä ne kaverit ja ystävät ihan luonnostaan löytyy, ettei tarvi tyttöjä sen takia toivoa että niistä ne shoppailukaverit sais

 

Ekasta toivoin tyttöä, koska miehen puolen sukulaiset toitotti koko ajan, että "kyllä se poika pitää olla". Tytöksi sitten nimitin poikaa eka viikon, ennen kuin totuin ajatukseen, että meillä onkin poika.

Toista odottaessani samat ihmiset hoki, että "kyllä se nyt pitää tyttö olla". Itselle oli ihan sama ja olinkin iloinen pojan synnyttyä. Ihanat pojat saimmekin.

Minä luulen, etten olisi osannut olla hyvä tytön äiti. Äidilläni oli vissiin minun suhteet suuret odotukset ja sainkin sitten kuulla pettymyksestä, kun minusta ei tullut sellainen kuin olisi pitänyt.

 

Mulla on kaks tyttöä ja molemmat on olleet just sitä sukupuolta jonka olisin valinnut jos olisi pitänyt valita. Pojat on useammin ärsyttäviä rämäpäitä ja mun on vaikea kuvitella itseäni pojan äitinä. Mua ei kiinnosta koneet eikä ötökät eikä actionukot yms. ja olen tosi tyytyväinen että saan leikkiä tyttöjeni kanssa tyttömäisiä leikkejä, ostaa tyttöjen leluja, ihania pinkkejä vaatteita yms. Ihmiset tykkää eri asioista ja tyttöjen maailman on mulle enemmän oma. Enempää ei lapsia meille tule joten olen enemmän kuin tyytyväinen tähän kokoonpanoon.

Kysyisin myös että miks joitakin ärsyttää se että jotkut haluaa tyttöjä? Kateus?

Ketjun ap:lla myös tyttö, joten kateudesta ei ole kyse. Otsikossa on kysymys, johon useampi on hyvin vastannut, kiitos siitä. Mutta sitä on vaikea käsittää, miksi poikalasten perheitä säälitään ja ajatellaan että heillä meno useiten villiä. MINÄ tulisin hulluksi jos olisi monta tyttöä, kauheaa mankumista ja prinsessahörhöilyä. Olen oman onnellisen lapsuuteni elänyt, ei tarvitse tyttöjen kautta elää sitä uudelleen. Tämän ketjun perusteella tyttöjä siis halutaan, jotta voidaan tehdä niistä niitä äidin pikku prinsessoita, äidin mallinukkeja, joille annetaan kaikki periksi. Voi pyhä jysäys.