Mulla on monta syytä.
Aikoinaan mulla ei ollut mahdollisuutta tarjota tytölle minkäänlaista miehenmallia. Lapsen isä ei ollut kuvioissa, mulla ei ollut itselläni isää, veljeä tai edes pappaa. Suoraansanottuna pelotti aika paljon. Mietin miten ikinä osaisin kasvattaa poikalasta, kun olin aina elänyt ns. naisten keskellä eikä mulla ollut hajuakaan miesten maailmasta. Toivoin kovasti tyttöä, sillä koin, että tyttö olisi minulle helpompi ja tutumpi vaihtoehto.
Muut syyt olivat sitten niitä prinsessaunelmia. Eli halusin pikkuprinsessan, jolle voin pukea pinkkiä ja hörhelöä. Halusin harjata ja letittää tytön hiuksia ja päästä aikoinaan shoppailemaan vaatteita teini-ikäisen tyttäreni kanssa. Halusin sisustaa prinsessahuoneen tytölleni ja sitärataa.
Ultrassa paljastui, että tulossa on tosiaan tyttö.
Muistan vielä, miten helpottunut olin. Enää ei tarvinnut pelätä.
Muutamien vuosien kuluttua oli seuraavan lapsen aika. Tällä kertaa lapsella oli myös isä ja minä itsekin olin saanut elämääni isän ja veljen. Miehenmallia oli siis nyt kiva määrä, mutta tyttö tuntui silti tutummalta, sillä mulla oli jo yksi tyttö. Enkä toisaalta ollut vielä saanut prinsessoida riittävästi
Niinpä toivoin jälleen tyttöä. Ja tyttö tuli.
Kolmannenkin kohdalla toivoin tyttöä.
Nyt mukana oli käytäntökin, eli koska ikäeroksi oli tulossa 1v1kk, olisi toki kätevää että lapset olisivat samaa sukupuolta. Näin ollen isomman pieneksi jääneet vaatteet menisi pikkusiskolle, luistimet, polkupyörät ja lelutkin voisi kierrättää jne. Ja edelleen haaveissa oli ne prinsessaunelmat, joista en vieläkään ollut saanut yliannostusta.
Nyt meillä on 3 tyttöä. Ja jos (ja mahdollisesti kun) lisää lapsia teemme, niin edelleen toivon omalta osaltani enemmän tyttöä. Mutta en enää niin vahvasti kuin ennen. Edelleen olisi helppoa saada tyttö, kun odottamassa on prinsessalinnasänky, kymmenittäin mekkoja jne. jne. Toisaalta kaipa se poikienkin maailma olisi ihan kiva kokea. Toisaalta tytöt tuntuu jotenkin niin omilta, että tuntuisiko se poikien maailma kuitenkaan mun jutultani. Toisaalta taas, sama se miltä se maailma tuntuu, sillä se poika yksilönä olisi kuitenkin aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin tytötkin.
Niin, ja omalta osaltani en käsitä mikä ongelma siinä on jos joku toivoo jompaa kumpaa sukupuolta. Ja miksi mies saa toivoa poikaa, mutta nainen ei misään nimessä saa toivoa tyttöä...mielellään nainen ei saisi toivoa kumpaakaan sukupuolta. Hassua. En käsitä miten TOIVE voisi olla paha asia.
Muiks: ap:lle lisäinfona, että meidän perheessä asuu 3 prinsessaa, kuningatar ja kuningas voittamaton
