Ihan ilman vittuilua, nyt on seuraavaan jouluun vuosi, joten kaikki vähävaraiset ja muut taloudellista apua tarvitsevat

[QUOTE="vieras";22746159]Jos aiot kannustaa vähävaraisia, pelkkien tukien varassa eläviä hankkimaan lisää lapsia niin ole sitten myös niin hyvä ja jalo ihminen, että maksat itse tukea heidän elämiseensä.

Minä soisin verovaroja käytettävän hieman toisin kuin elättämään sellaisia, jotka ovat päättäneet, ettei heidän tarvitse vaivautua mihinkään kun tukiakin saa.[/QUOTE]

Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Yksi ei niin kaunis päivä sinäkin voit tarvita sosiaaliviraston apua. Vaikka nyt elämässä menisi hyvin, niin mistä tiedät mitä elämäsi on 25v. päästä.

 

Joulu tulee joka vuosi ja vieläpä samaan aikaan. Ja silti se tulee ihan yllättäen joillekin.

Kyllä pienistä tuloistakin pystyy ostamaan lahjoja. Tiedän sen ihan omasta kokemuksesta. Alet alkaa huomenna, ja nyt on hyvä aika ostaa ensi talveksi vaatteita tai lahjoja...

Suomessa yhteiskunnan tuet on niin hyviä, että jokaisella on varaa ostaa lapselleen lahja, jos elämänhallinta on sen verran kunnossa ettei fyrkat mene vääriin paikkoihin. Opiskelijat on heikoimmilla, mutta meilläkin on mahdollisuus se opintolaina ottaa.

Mä olen hyvin samaa mieltä. Kuulostaa tosi kuluneelta ja ärsyttävältä, mutta on NIIN totta: "ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot". Jos suhteuttaa kulunsa tuloihinsa, niin ei pitäisi olla minkäänlaista ongelmaa ostaa lahjoja lapsille jne. Ja voihan sitä tehdä paljon itsekin lahjoja vuoden aikana. Lankarulla maksaa 3,50 ja siitä saa kudottua jo pari pipoa tai villasukat. Mahdollisuuksia kyllä on, lapset EI jää ilman lahjoja siksi etteikö vanhemmilla olisi aidosti varaa niitä ostaa.

 

Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Yksi ei niin kaunis päivä sinäkin voit tarvita sosiaaliviraston apua. Vaikka nyt elämässä menisi hyvin, niin mistä tiedät mitä elämäsi on 25v. päästä.

Voi nyt jumalauta, montako kertaa tämä pitää selittää: joo ei tiedä mitä sattuu, ei, mutta jos sattuu niin, ettei ole enää rahaa edes lasten lahjoihin, niin kannattaako niitä lapsia tehdä siinä tilanteessa lisää?! Väitän että ei.

Joko nyt menee jakeluun?!

 

[QUOTE="Kenguru";22746261]Peesi! En usko, että ap nyt tarkoitti aloitustaan koskemaan joka ikistä vähävaraista lapsiperhettä. Kyllähän sen jokainen tietää, että on poikkeuksia ja poikkeuksellisia vuosia, jolloin rahaa on vähemmän, ja talous on oikeasti tiukalla.

Tuskin apllä eikä suurella osalla ole mitään sitä vastaan, että köyhiä perheitä avustetaan, mutta pointtina on (ainakin minulla) se, että pienellä vaivalla pystyy säästämään, ja jokainen lapsiperhe saa kuitenkin lapsilisät, jos on yh, nämä saa korotettuina + elarit. Tämän lisäksi vähävaraiset saavat asumistukea. Tavoitteena ei kuitenkaan pitäisi olla ihan kokonaan yhteiskunnan rahoilla eläminen, vaan olisi toivottavaa, jos jokainen kynnelle kykenevä vähän näkisi vaivaa myös itse. Ja jos tietää ettei ole valoa näkyvissä taloudellisella puolella, niin pitäisi minunkin mielestä vähän miettiä, että kannattaako niitä lapsia tehdä lisää. Ja juu, vahinkoja sattuu, mutta harvemmalla kuitenkin. Eikä tällä ole mitään yhteyttä typeriin pakkosterilonti vertauksiin.

Tulen iloiseksi kun luen tukirahojen ja lahjapuun lahjojen saajien kommentteja. Mielestäni on hienoa, että ihmisiä avustetaan. Jokaisella lapsella on oikeus saada joululahja. Samaa mieltä on varmaan suuri osa, mutta apn pointtina on nyt se, että nyt on vuosi aikaa kerätä niitä joululahjoja. Kyllähän sen jokainen tietää, että ihan oikeasti, kaikki laittaa kuitenkin joka vuosi rahaa johonkin turhaankin, oli se sitten vaikka ärräpussi/kk.[/QUOTE]
Vikana tässä aloituksessa ja keskustelussa myöhemminkin oli, että sotketaan ihmisten vakavat elämänhallinnan ongelmat/ mielenterveysongelmat, lisääntymättömyyskehoitukset ja niksipirkka-tasoiset pikkunäppärät perheenemännän vinkit toisiinsa. Eikö aikuisilla ihmisillä ole sen verran järkeä päässä, että osaisitte suhteuttaa näitä vähän paremmin toisiinsa. Hei siis ihan tosissaan..

 

Kyllä täytyy myöntää, että itsekin näitä vähävaraisia kun muutaman tunnen ja heidän elämäänsä olen seurannut, niin ihan varmasti olisivat pystyneet vuoden aikana kiristämään jostain muusta vielä vähän ja ostamaan lapsilleen pari edullista joululahjaa. Osa näistä yhteiskunnan tukien varassa elävistä esim. polttaa tupakkaa (minkähän verran siihen menee vuodessa rahaa), käy välillä baareissa ja ostelee itselleen välillä kivoja uusia kenkiä. Ja tosiaan marras-joulukuussa aletaan tuskailla kun ei ole ostaa lapsille lahjoja.

Sitten toisaalta, me joilla edes vähän enemmän rahaa on käytössämme, tullaan toimeen omillamme ja ei ole isompia huolenaiheita, ei voida tietää miten rankkaa heidän elämä on kokonaisuutena. Kun on jatkuvasti henkisen sietokykynsä rajamailla, niin sitä saattaa käyttää vähätkin "ylimääräiset", muusta säästetyt rahansa johonkin turhempaan ja sit jaksaa taas ehkä vähän paremmin?

Joulusta jouluun on pitkä aika. Siinä välissä ehtii tulla kaikenlaista, kummilapsen synttärit, omien lasten synttärit, kesäloma jolloin vähäiset säästöropot menee ehkä Linnanmäen reissuun lasten kanssa, omat kengät hajoaa lokakuussa ja on pakko ostaa uudet. Tämmöset "pienet" asiat horjuttaa pahasti taloutta, jos normaalitilanne on jo se, että just ja just pystyy Lidlistä ostaa tarjouksesta kaiken pakollisen elääkseen.

Ja ilman vittuilua, ehkä suuri osa näistä, joiden elämä on suistunut siihen tilanteeseen, että yhteiskunnan apua tarvitaan jatkuvasti eikä ole rahaa ostaa joululahjoja, ei ole niitä kaikkein organisointikykyisimpiä ja niitä jotka kiperissä tilanteissa helpoiten keksisivät järkeviä ratkaisuja.

Henkisesti on todella raskasta olla aina järkevä raha-asioissa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen kitkuttaa niin vähällä, että vaikka halvinta ostaa, ei silti meinaa tulla toimeen. Se on niin rankkaa, ettei oikein enää jaksakaan ajatella järkevästi jos joskus harvoin sattuukin jäämään 10 euroa "ylimääräistä" ennen seuraavien rahojen tuloa.

Näin jotenkin oon itse miettinyt asiaa.

 

Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Yksi ei niin kaunis päivä sinäkin voit tarvita sosiaaliviraston apua. Vaikka nyt elämässä menisi hyvin, niin mistä tiedät mitä elämäsi on 25v. päästä.

Mun täytyy rehellisesti tunnustaa, että mun mielestä tuntuu kaukaiselta ajatukselta että joskus mahdollisesti tarvitsisin sossun apua. En väitä etteikö näin voisi olla, mutta se tosiaan tuntuu epätodennäköiseltä. Jos näin kuitenkin kävisi, niin ihan häpeilemättä avun ottaisin vastaan. Senhän takia meillä Suomessa on hyvät tuet, jotta ihmiset pärjäisivät.

Siltikin uskallan väittää, että ikinä ei tule olemaan sellaista tilannetta, etten pystyisi taloudellisten syiden takia hankkimaan lapsilleni joululahjoja ja joulusapuskaa pöytään. Pystyn kyllä, nyt ja jatkossa. Vaikka olisi miten tiukkaa tahansa.

 

Kyllä täytyy myöntää, että itsekin näitä vähävaraisia kun muutaman tunnen ja heidän elämäänsä olen seurannut, niin ihan varmasti olisivat pystyneet vuoden aikana kiristämään jostain muusta vielä vähän ja ostamaan lapsilleen pari edullista joululahjaa. Osa näistä yhteiskunnan tukien varassa elävistä esim. polttaa tupakkaa (minkähän verran siihen menee vuodessa rahaa), käy välillä baareissa ja ostelee itselleen välillä kivoja uusia kenkiä. Ja tosiaan marras-joulukuussa aletaan tuskailla kun ei ole ostaa lapsille lahjoja.

Sitten toisaalta, me joilla edes vähän enemmän rahaa on käytössämme, tullaan toimeen omillamme ja ei ole isompia huolenaiheita, ei voida tietää miten rankkaa heidän elämä on kokonaisuutena. Kun on jatkuvasti henkisen sietokykynsä rajamailla, niin sitä saattaa käyttää vähätkin "ylimääräiset", muusta säästetyt rahansa johonkin turhempaan ja sit jaksaa taas ehkä vähän paremmin?

Joulusta jouluun on pitkä aika. Siinä välissä ehtii tulla kaikenlaista, kummilapsen synttärit, omien lasten synttärit, kesäloma jolloin vähäiset säästöropot menee ehkä Linnanmäen reissuun lasten kanssa, omat kengät hajoaa lokakuussa ja on pakko ostaa uudet. Tämmöset "pienet" asiat horjuttaa pahasti taloutta, jos normaalitilanne on jo se, että just ja just pystyy Lidlistä ostaa tarjouksesta kaiken pakollisen elääkseen.

Ja ilman vittuilua, ehkä suuri osa näistä, joiden elämä on suistunut siihen tilanteeseen, että yhteiskunnan apua tarvitaan jatkuvasti eikä ole rahaa ostaa joululahjoja, ei ole niitä kaikkein organisointikykyisimpiä ja niitä jotka kiperissä tilanteissa helpoiten keksisivät järkeviä ratkaisuja.

Henkisesti on todella raskasta olla aina järkevä raha-asioissa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen kitkuttaa niin vähällä, että vaikka halvinta ostaa, ei silti meinaa tulla toimeen. Se on niin rankkaa, ettei oikein enää jaksakaan ajatella järkevästi jos joskus harvoin sattuukin jäämään 10 euroa "ylimääräistä" ennen seuraavien rahojen tuloa.

Näin jotenkin oon itse miettinyt asiaa.

Minusta aika hemmetin hyvin analysoitu ja kirjoitettu. Pisteet sulle!

 

Kyllä täytyy myöntää, että itsekin näitä vähävaraisia kun muutaman tunnen ja heidän elämäänsä olen seurannut, niin ihan varmasti olisivat pystyneet vuoden aikana kiristämään jostain muusta vielä vähän ja ostamaan lapsilleen pari edullista joululahjaa. Osa näistä yhteiskunnan tukien varassa elävistä esim. polttaa tupakkaa (minkähän verran siihen menee vuodessa rahaa), käy välillä baareissa ja ostelee itselleen välillä kivoja uusia kenkiä. Ja tosiaan marras-joulukuussa aletaan tuskailla kun ei ole ostaa lapsille lahjoja.

Sitten toisaalta, me joilla edes vähän enemmän rahaa on käytössämme, tullaan toimeen omillamme ja ei ole isompia huolenaiheita, ei voida tietää miten rankkaa heidän elämä on kokonaisuutena. Kun on jatkuvasti henkisen sietokykynsä rajamailla, niin sitä saattaa käyttää vähätkin "ylimääräiset", muusta säästetyt rahansa johonkin turhempaan ja sit jaksaa taas ehkä vähän paremmin?

Joulusta jouluun on pitkä aika. Siinä välissä ehtii tulla kaikenlaista, kummilapsen synttärit, omien lasten synttärit, kesäloma jolloin vähäiset säästöropot menee ehkä Linnanmäen reissuun lasten kanssa, omat kengät hajoaa lokakuussa ja on pakko ostaa uudet. Tämmöset "pienet" asiat horjuttaa pahasti taloutta, jos normaalitilanne on jo se, että just ja just pystyy Lidlistä ostaa tarjouksesta kaiken pakollisen elääkseen.

Ja ilman vittuilua, ehkä suuri osa näistä, joiden elämä on suistunut siihen tilanteeseen, että yhteiskunnan apua tarvitaan jatkuvasti eikä ole rahaa ostaa joululahjoja, ei ole niitä kaikkein organisointikykyisimpiä ja niitä jotka kiperissä tilanteissa helpoiten keksisivät järkeviä ratkaisuja.

Henkisesti on todella raskasta olla aina järkevä raha-asioissa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen kitkuttaa niin vähällä, että vaikka halvinta ostaa, ei silti meinaa tulla toimeen. Se on niin rankkaa, ettei oikein enää jaksakaan ajatella järkevästi jos joskus harvoin sattuukin jäämään 10 euroa "ylimääräistä" ennen seuraavien rahojen tuloa.

Näin jotenkin oon itse miettinyt asiaa.

*helpotuksen huokaus* Järjen valoa tähän keskusteluun..

 

Siltikin uskallan väittää, että ikinä ei tule olemaan sellaista tilannetta, etten pystyisi taloudellisten syiden takia hankkimaan lapsilleni joululahjoja ja joulusapuskaa pöytään. Pystyn kyllä, nyt ja jatkossa. Vaikka olisi miten tiukkaa tahansa.

Mun täytyy rehellisesti sanoa, että näin itsekin joskus ajattelin kunnes sairastuin... Siinä kun on se oma jaksaminen kortilla muidenkin kuin raha-asioiden vuoksi.

 

Mä en lasta suunnitellessa ajatellut, että joku päivä erotaan miehen kanssa ja musta tulee yh. Niin siinä vain kuitenkin kävi. Tulot on pienet ja saan tukia, mutta en mä sen takia rupia lasta pois antamaan. Se kun tuntuu olevan joillakin ajatuksena, että lapsi pois sitten.

Aina olen kuitenkin ostanut likalle lahjoja synttärinä ja jouluna ja ostan muutenkin tavaroota. Joku joskus aukoi päätänsä täällä mulle, että saisin ostettua lapsellekin jotakin jos en kävisi konserteissa jne. Kun itteasiassa olin kirjoottanu, että olis kiva jos sais ostettua enemmän lapselle. En missään kohtaa kirjoottanu etten saisi mitään lapselle kuten se joku oletti... Ja on se kumma on ei saa ittelleen haluta yhtään mitään.

Pienet tulot, mutta silti likka sai multa nyt jouluna monta lahjaa. Käytin osan itte saamistani lahjarahoista siihen, että ostin likalle lahjoja. Eli todella itsekäs olen joo.

 

Jos polttaa tupakkaa tai juo vähänkin alkoholia, niin ei pitäisi olla oikeutta minkäänlaisiin ylimääräisiin tukiin, ei saa myöntää toimeentulotukea tai antaa mitään ruokakasseja tai lahjakortteja.

 

Muutama havainto tuntemistani vähävaraisista, jotka valittavat ettei ole rahaa joululahjoihin/talvikenkiin/yms.

Ihmeen moni tupakoi (ja pian joku ärähtää että 'mä en ainakaan polta' - joojoo, en mä väitäkään että kaikki vähävaraiset polttaisi).

Kaupasta ostetaan valmisruokaa, vaikka paljon halvempaa olisi tehdä itse. Eräälle perheelle Coca-Cola on välttämätön elintarvike, sitä menee pullo tai kaksi päivässä, eikä kelpaa mitkään Pirkka-colat vaan pitää olla aitoa alkuperäistä. Kaupasta haetaan röökiä ja cokista, ja sitten tullaan multa kysymään vessapaperia lainaksi kun sellaista ei ole ollut varaa ostaa. Tai pummaamaan vaippoja lapselle, kun on vaan 2 vaippaa jäljellä (onneksi tästä on päästy, kun meillä ei ole vaippaikäisiä enää). Tai pyytämään rahaa lainaksi - mullahan sitä riittää, saanhan opintotukea reilut 250 euroa kuussa!

Ihmeen monella on myös tapana pistää kaikki rahat heti leviäksi jos tulee vähänkin ylimääräistä jostain. Tämä perustellaan lauseella 'on köyhälläkin oikeus käydä elokuvissa/oluella/ostaa herkkuja/käydä ulkona syömässä' ja seuraavassa hetkessä todetaan että kyllä hekin säästäisi jos olisi mistä säästää.

Lemmikkieläimiä löytyy. On koiraa, on kissaa, on marsua, gerbiiliä ja kania. Juu, on köyhälläkin oikeus lemmikkiin ja ei, ei pidä tappaa eläimiään jos jää työttömäksi, mutta järjen käyttö on ihan sallittua tässäkin asiassa.

Tehdään suunnitellusti lisää lapsia. Perheeseen, joka on rutissut rahan vähyydestä jo vuosia. Perheeseen, missä äiti myös valittaa väsymystä ja oman ajan puutetta joka kerta kun nähdään.

Mitään ei myöskään osteta alesta vaan esim. talvivaatteet ja kengät ostetaan lokakuussa täyteen hintaan. Käytettyjä lastenvaatteita tai leluja ei myydä kirppiksellä tai Huutiksessa, vaan ne heitetään roskikseen tai annetaan ilmaiseksi pois.

Osamaksu on paras kaveri. Ja tauluteevee on pakko olla, vaikka vanha kuvaputkitelkkukin toimii yhä.

Kohta joku tulee kertomaan että heidän perhe ei kyllä ole tällainen. Ei varmaan olekaan, mutten väittänytkään juuri heidän perheensä tällainen olevan.

 

Kyllä täytyy myöntää, että itsekin näitä vähävaraisia kun muutaman tunnen ja heidän elämäänsä olen seurannut, niin ihan varmasti olisivat pystyneet vuoden aikana kiristämään jostain muusta vielä vähän ja ostamaan lapsilleen pari edullista joululahjaa. Osa näistä yhteiskunnan tukien varassa elävistä esim. polttaa tupakkaa (minkähän verran siihen menee vuodessa rahaa), käy välillä baareissa ja ostelee itselleen välillä kivoja uusia kenkiä. Ja tosiaan marras-joulukuussa aletaan tuskailla kun ei ole ostaa lapsille lahjoja.

Sitten toisaalta, me joilla edes vähän enemmän rahaa on käytössämme, tullaan toimeen omillamme ja ei ole isompia huolenaiheita, ei voida tietää miten rankkaa heidän elämä on kokonaisuutena. Kun on jatkuvasti henkisen sietokykynsä rajamailla, niin sitä saattaa käyttää vähätkin "ylimääräiset", muusta säästetyt rahansa johonkin turhempaan ja sit jaksaa taas ehkä vähän paremmin?

Joulusta jouluun on pitkä aika. Siinä välissä ehtii tulla kaikenlaista, kummilapsen synttärit, omien lasten synttärit, kesäloma jolloin vähäiset säästöropot menee ehkä Linnanmäen reissuun lasten kanssa, omat kengät hajoaa lokakuussa ja on pakko ostaa uudet. Tämmöset "pienet" asiat horjuttaa pahasti taloutta, jos normaalitilanne on jo se, että just ja just pystyy Lidlistä ostaa tarjouksesta kaiken pakollisen elääkseen.

Ja ilman vittuilua, ehkä suuri osa näistä, joiden elämä on suistunut siihen tilanteeseen, että yhteiskunnan apua tarvitaan jatkuvasti eikä ole rahaa ostaa joululahjoja, ei ole niitä kaikkein organisointikykyisimpiä ja niitä jotka kiperissä tilanteissa helpoiten keksisivät järkeviä ratkaisuja.

Henkisesti on todella raskasta olla aina järkevä raha-asioissa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen kitkuttaa niin vähällä, että vaikka halvinta ostaa, ei silti meinaa tulla toimeen. Se on niin rankkaa, ettei oikein enää jaksakaan ajatella järkevästi jos joskus harvoin sattuukin jäämään 10 euroa "ylimääräistä" ennen seuraavien rahojen tuloa.

Näin jotenkin oon itse miettinyt asiaa.

Tässä kiteytyi nyt kyllä aivan loistavasti se mitä itsekin ajattelen aiheesta,iso PEESI!

 

Ei. Mutta minä en lasta "hankkinut" ja suunnitellut,kuten ei varmasti moni muukaan nuori opiskelijaäiti.
Käytimme ehkäisyä ja toki tiedostan että aina seksiä harrastaessa on raskauden mahdollisuus, mutta harrastimme sitä silti vaikkei raskaus ollut toiveissa(kuten varmaan useimmat ihmiset).
Siinä vaiheessa kun "pullat olivat jo uunissa" en alkushokista ja järkytyksestä huolimatta halunnut aborttia.
Tiedän että tämä ei ole kuin muutaman vuoden kestävä vaihe, eikä lapsi taatusti ole köyhyydestä kärsinyt.
Vanhempani ovat hyvinkin varakkaita ja ovat ostelleet lapselle paljon vaatteista leluihin, samoin lapsen 6 isovanhempaa.
Ja niin,kyllä ne omat valinnatkin tähän vaikuttavat.
Jos haluaisin,voisin muuttaa kaupungin kerrostaloon rähjäisimmälle ja halvimmalle alueelle mitä löytyy,ja säästää siinä sievoisen summan.
Sen sijaan asun rauhallisella ja kauniilla rivitaloalueella,lähellä lapsen isovanhempia,päiväkotia jne.

Minä olin nuori opiskelijaäiti ja ihan suunnitellusti, miten onnistuin kyllä ilman sossusta ruinaamista joululahjat jne hankkimaan ja sinä et? Selitäppä!
Kumma, että jotkut selviää niillä samoilla rahoilla päätä käyttämällä ja jotkut ei

 

[QUOTE="vieras";22745952]Olisikohan kannattanut sinunkin harkita?[/QUOTE]

Miksi? Mulla on varaa elättää lapseni, en ole heikkolahjainen, enkä mt-potsku.

 

[QUOTE="www";22746343]Mun täytyy rehellisesti sanoa, että näin itsekin joskus ajattelin kunnes sairastuin... Siinä kun on se oma jaksaminen kortilla muidenkin kuin raha-asioiden vuoksi.[/QUOTE]

Sairastuminen on mun mielestä asia erikseen. Ymmärrän kyllä jos vakavasti sairas ihminen ei pysty/jaksa/kykene lahjaostoksille jne. jne.

Mä tarkoitan omalla kohdallani vain ja ainoastaan rahaa. Sitä mulla tulee aina olemaan tarpeeksi jotta saan hommatuksi lahjat lapsille.

 

Minä olin nuori opiskelijaäiti ja ihan suunnitellusti, miten onnistuin kyllä ilman sossusta ruinaamista joululahjat jne hankkimaan ja sinä et? Selitäppä!
Kumma, että jotkut selviää niillä samoilla rahoilla päätä käyttämällä ja jotkut ei

Näinhän se on. Sama rahasumma riittää yhdelle, muttei toiselle tismalleen samassa tilanteessa olevalle.

Siitä päästäänkin asian todelliseen ytimeen: ongelmana ei useinkaan ole rahojen vähyys, vaan elämänhallinnan puute.

On perheitä, joiden taloudellinen tilanne ei paranisi yhtään vaikka tulot tuplaantuisivat: rahat menisi edelleen kaikkeen turhaan. Mutta mitä sille voisi tehdä? Ei ihmisiä kai voi elämänhallinta- ja "Kukkaron herraksi"- kursseille väkisin pakottaakaan...vaikka toisaalta ehkä voisi; sen voisi laittaa ainakin joissain tapauksissa toimeentulotuen saamisen edellytykseksi.

 

[QUOTE="eve";22746177]Avausviestissä moitit näitä vähävaraisia jotka eivät kykene säästämään ja elättämään lapsiaan ja kuitenkin olet valmis vaatteita heille lahjoittamaan?

Miksi sä vaatteita niille lahjoittaisit? Jos ne sun mielestä kykenee säästämään jouluhajoihin niin ka ne vaatteetkin lapsilleen saa hommattua.[/QUOTE]

Vaikka mä en ymmärrä, miksi lapsia laitetaan liuta maailmaan, jos niitä ei ole varaa elättää, niin miksi mä en niitä auttaisi, jos mulla siihen riittää resursseja?

 

Eli on erityisen tärkeää, että lapsi saa lahjoja nimenomaan jouluna?

No siitähän täällä on koko joulunalus vinguttu.
Tässä tuli nyt siihen oiva neuvo.

Mä en pistä sivuun rahaa, mutta ostan jotain pitkin vuotta varastoon- koskien niin joululahjoja lapsille ja sukulaislapsille kuin ihan syntymäpäivälahjoja samaisille tenaville.
Samasta jemmasta tulee sitten lahjoitettua joulupuukeräykseen ja palstankin joulukeräyksiin......

 

Ap! Olen ollut aina hyvä koulussa. Yläasteella kiitettävän oppilas, ammattikoulusta keskiarvo 4,9, luokan paras ja stipendejä sain. Töissä kehuttu ja pidetty. Sitten menin sairastumaan masennukseen, ahdistus- ja paniikkihäiriöön. Millä tavalla olen HEIKKOLAHJAINEN?

 

Samaa mieltä olen Laitoin tänävuonnakin joulupuukeräyksessä paketit lapsille, syyttömiähän he ovat vanhempiensa rahankäyttöön. Tiedän toki senkin, eyyä monella kyllä voi tulla yllättäväkin rahanpuute, jos menee työpaikka juuri jouluksi, eikä ole osannut varautua asiaan tai tulee joku sairaus jolloin viikkojen sairaalakulut vie kaiken ylimääräisen jne. Mutta jos tiedostaa, että on vähävarainen jo hyvissä ajoin, niin 5-10e sivuun jos tilanne sallii. En kuitenkaan vastusta mitään avustuksia, mutta jos omia lapsia haluaa ajatella, niin hyvissä ajoin alkaa jo tekemään asioiden eteen jotain.

 

Helppohan se sinun on täällä huudella,kun vanhempasi elättävät sinut ja lapsesi..

Tule sitten huutelemaan kun olet itse huolehtinut perheestäsi ilman vanhempiesi rahoja!!

Noh, mä en ole koskaan nähnyt mitään pahaa siinä, jos mun vanhemmat ostaa mun lapsille vaatetta/harrastusvälineitä? Ostakoot. Miksi se kieltää pitäisi? Ja se nyt on kyllä liioittelua, hyvinkin reipasta sellaista, että ne elättäis meidät. Mulla on hyvä palkka, millä elää ihan keposesti

 

[QUOTE="vieras";22746419]Ap! Olen ollut aina hyvä koulussa. Yläasteella kiitettävän oppilas, ammattikoulusta keskiarvo 4,9, luokan paras ja stipendejä sain. Töissä kehuttu ja pidetty. Sitten menin sairastumaan masennukseen, ahdistus- ja paniikkihäiriöön. Millä tavalla olen HEIKKOLAHJAINEN?[/QUOTE]

Kai sä nyt aikuinen ihminen tiedät, mikä on heikkolahjainen, eihän sillä ole masennuksen kanssa mitään tekemistä.

 

Miksiköhän jossakin vaiheessa kuvittelin sinut KKK jollakin tapaa fiksuksi ja huumorintajuiseksi ihmiseksi? Ei se mitään erikoista huumoria ollut, vaan olet näköjään aidosti lapsellinen pässi.

 

Ihan ilman vittuilua tiedätkö paljon alle 30 v eläkeläinen saa rahaa?

Yksi eläkkeellä oleva tuttuni (32v mutta kuitenkin) saa ihan hyvin rahaa. On ehtinyt tekemään töitä "nuoruudessaan", kassa maksaa.