Mistä siis tietää onko älykäs.

:O

 

No jos ei tämä ketju iske niin ainahan voi iskeä jonkun.

Niin tuliko selvyyttä siihen, että kuka on ihastunut keneen? Tv. nimim. arvatkaa onko mulla elämää palstan ulkouolella

 

joko päätön ja vakava tapaus saivat toisensa..?

Jaa mää vai? :O

Mitään en myönnä ja päätön pitää salaisuudet.

 

Itse ajattelen, että pitäisi pyrkiä nauttimaan kaikesta, mitä tekee. Oli se sitten imurointia, lukemista, elokuvan katselua, juoksemista tai lapsen kanssa muovailua, joka hetkestä pitäisi nauttia. Tajuta jokaisen hetken ainutkertaisuus. Ymmärtää, että pienet yksityiskohdat, lyhyet hetket muodostavat elämän eivätkä kauniit hetket maksa mitään. Veden kosketus iholla, uit sitten Malediiveilla tai Itäkeskuksen uimahallissa. Tuulenpyörteen lennättämät lehdet, kävelit sitten hiljaisessa metsässä tai keskellä suurkaupunkia. Jokaisesta hetkestä, jokaisesta paikasta löytyy jotain kaunista, jos vain muistaa pysähtyä katsomaan. Näemme sitä, mitä haluamme. Rikkain (ja työteliäin) tuntemani ihminen on myös yksi onnettomimmista. Aina on jotain uutta tavoiteltavaa, mutta seesteiseen elämään kykeneen kuka tahansa. Jokaisesta hetkestä voi löytää kauneutta, kun vain sitä osaa katsoa avoimin silmin. Onnellisuus on jokaisen ulottuvilla.

Tähän tyydyn vain hymyilemään. Onnellisen tyhmänä.

 

Näinhän se tuntuu enimmäkseen menevän. Mä itse pärjäsin kouluaikoina ehkä liiankin helpolla; ei ollut sitten motivaatiota lukea yo-kirjoituksiin eikä myöhemmissä amk- tai yo-opinnoissakaan ole tullut juuri hiki hatussa rehkittyä. Ok -arvosanoja olen saanut, mutta toisaalta eivätpä ne rahaa tuo. Työskentelen alalla, jossa palkkaus on keskitasoa, jollei nykyisen mittarin mukaan jopa alempana. Sen verran olen kunnianhimoinen, että yritän jotenkuten suoritella ylempää tutkintoa työn ohessa päästäkseni joskus toisenlaisiin töihin ja lihavemmalle palkkapussille. Toisinaan haaveilen yrittäjyydestä -olisi ihanaa, jos voisi vaikka perustaa teekaupan. En kuitenkaan haluaisi painaa pitkän pitkää päivää, vaan yrittäjyyden tulisi olla leppoista - vähän kuin harrastusmielessä yrittämistä. Ja sellaiseenhan ei ole mahdollisuutta ilman lottovoittoa.

Minä olen kouluputken läpäissyt käytännössä lukematta muuhun kuin kirjoituksiin ja lopputentteihin. Ja hyvin arvosanoin. Minulla on näet muisti, joka on osittain näkömuisti. Ei tarvinnut ikinä lukea, riitti kun tunnilla vähän kuunteli niin pystyi muistamaan sen mitä opettaja puhui.

Olen laiska ja kohtuullisen kunnianhimoton.

Kun koulusta selvisi vähällä niin ei kehittynyt sellaista raatamisen rutiinia vai mikähän sana olis tähän hyvä, ei tottunut raatamaan. Pääsi helpolla.

Minäkin haluaisin yrittäjäksi, haluaisin perustaa koirahoitolan Olis pitänyt ryhtyä sittenkin eläinlääkäriksi!

 

Jaa mää vai? :O

Mitään en myönnä ja päätön pitää salaisuudet.

uula-laa

 

Itse ajattelen, että pitäisi pyrkiä nauttimaan kaikesta, mitä tekee. Oli se sitten imurointia, lukemista, elokuvan katselua, juoksemista tai lapsen kanssa muovailua, joka hetkestä pitäisi nauttia. Tajuta jokaisen hetken ainutkertaisuus. Ymmärtää, että pienet yksityiskohdat, lyhyet hetket muodostavat elämän eivätkä kauniit hetket maksa mitään. Veden kosketus iholla, uit sitten Malediiveilla tai Itäkeskuksen uimahallissa. Tuulenpyörteen lennättämät lehdet, kävelit sitten hiljaisessa metsässä tai keskellä suurkaupunkia. Jokaisesta hetkestä, jokaisesta paikasta löytyy jotain kaunista, jos vain muistaa pysähtyä katsomaan. Näemme sitä, mitä haluamme. Rikkain (ja työteliäin) tuntemani ihminen on myös yksi onnettomimmista. Aina on jotain uutta tavoiteltavaa, mutta seesteiseen elämään kykeneen kuka tahansa. Jokaisesta hetkestä voi löytää kauneutta, kun vain sitä osaa katsoa avoimin silmin. Onnellisuus on jokaisen ulottuvilla.

Jos oikeasti pystyt tähän, taidat olla ensimmäisiä ihmisiä joita voisin sanoa kadehtivani. Mä en osaa nauttia kaikesta samalla intensiteetillä.

 

Niin tuliko selvyyttä siihen, että kuka on ihastunut keneen? Tv. nimim. arvatkaa onko mulla elämää palstan ulkouolella

Ei kai se selvinnyt ketä se yks aloittaja jonka nimeäkään en muista (vaikka muka hyvämuistinen olenkin) alkoi seuraamaan täällä tai aikoi alkaa seuraamaan... sitähän piti meidän alkaa seuraamaan että kuka täällä seuraa ketä.

Oli niin monta ketjua siinä yhtä aikaa ainakin mulla työn alla että sekoittuvat jo mielessä mutta eikös tuo mainittu ketju päättynyt penisrepeämiin ja mun homofobia-fobiaan?

 

Siinä mielessä (samoin kuin Persvako) olen tyhmä minäkin, että lähdin opiskelemaan alaa, jolla ei tehdä rahaa. Toteutan vain itseäni. Mutta uskoisin olevani onnellinen näin päin.

 

uula-laa

tässä on karmea malliesimerkki siitä rivien välistä lukemiselle. omassa päässä kuvitellaan asioita mitä ei ole olemasakaan

 

Kun koulusta selvisi vähällä niin ei kehittynyt sellaista raatamisen rutiinia vai mikähän sana olis tähän hyvä, ei tottunut raatamaan. Pääsi helpolla.

Tämä pätee muhun edelleenkin opiskelijana. Töissä sen sijaan ahkeroin ja otan mielelläni vastuuta myös omien työtehtävien ulkopuolelta.

 

tässä on karmea malliesimerkki siitä rivien välistä lukemiselle. omassa päässä kuvitellaan asioita mitä ei ole olemasakaan

Shhh, älä nyt kaikkea paljasta :stick: Anna mulle se 15 minuuttia parrasvaloissa

 

tässä on karmea malliesimerkki siitä rivien välistä lukemiselle. omassa päässä kuvitellaan asioita mitä ei ole olemasakaan

uuuh. Kunhan puhut vaan.

 

Ei kai se selvinnyt ketä se yks aloittaja jonka nimeäkään en muista (vaikka muka hyvämuistinen olenkin) alkoi seuraamaan täällä tai aikoi alkaa seuraamaan... sitähän piti meidän alkaa seuraamaan että kuka täällä seuraa ketä.

Oli niin monta ketjua siinä yhtä aikaa ainakin mulla työn alla että sekoittuvat jo mielessä mutta eikös tuo mainittu ketju päättynyt penisrepeämiin ja mun homofobia-fobiaan?

Suhteen lyhyt oppimäärä: ihastumisesta penisrepeämään.

 

No en minä vain käsitä, mutta minä olenkin tyhmä kuin saapas

No älä nyt yritä! Ei kukaan usko että sä OIKEASTI olisit tuota mieltä

Muistan liian hyvin ne sun aiemmat kommenttisi ennen kuin laskeuduit lähemmäksi maan pintaa...

Ei hemmetti kun jo nyt väsyttää... ja lanttulaatikotkin pitäis paistaa.

 

Suhteen lyhyt oppimäärä: ihastumisesta penisrepeämään.

Hyvin laitoit.

 

Shhh, älä nyt kaikkea paljasta :stick: Anna mulle se 15 minuuttia parrasvaloissa

Ollaanko me suuriakin julkkiksia? Ketkä meitä ihailee? Me?

 

Shhh, älä nyt kaikkea paljasta :stick: Anna mulle se 15 minuuttia parrasvaloissa

akkiäkös järjestetään vaikka muutama viikko

 

Ollaanko me suuriakin julkkiksia? Ketkä meitä ihailee? Me?

Me tietysti, älyn jätit. Kuka sitä kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse.

 

akkiäkös järjestetään vaikka muutama viikko

Sopii, muru :kiss:

 

Sopii, muru :kiss:

:heart:

 

Jos oikeasti pystyt tähän, taidat olla ensimmäisiä ihmisiä joita voisin sanoa kadehtivani. Mä en osaa nauttia kaikesta samalla intensiteetillä.

No en toki minäkään koko ajan, sehän olisi mahdotonta normaalin ihmisen henkisillä voimavaroilla. Mutta jos vaikka kymmenkunta kertaa päivässä tai kerran tunnissa muistaa pysähtyä ihailemaan jotain hetkeä ja etsimään siitä jotain ainutlaatuisen kaunista, ei ihminen voi olla kovin onneton Pienenä esimerkkinä ultiopositiivisuuden mahdottomuudesta: just kun olin tuon kirjoittanut, kävin leikkaamassa äsken paistamani sacher-kakun (jonka oli tarkoitus olla naapurille, mutta onkin sitten meille...), ja leikkasin sen huolimattomasti RIKKI. Silloin ainoa kaunis sana, mikä tuli mieleen, oli perseensuti. Mutta täytyy tunnustaa, että nautin hillittömästi leipomisesta, tykkään valmistaa taikinoita jne. Tykkään siitä enemmän, kuin lopputuloksen syömisestä. Vaikkei mun tekeleistä yleensä edes saa ruokamyrkytystä. Mutta usein minulle määränpäätä tärkeämpää on matka, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin :ashamed:

 

No älä nyt yritä! Ei kukaan usko että sä OIKEASTI olisit tuota mieltä

Muistan liian hyvin ne sun aiemmat kommenttisi ennen kuin laskeuduit lähemmäksi maan pintaa...

Ei hemmetti kun jo nyt väsyttää... ja lanttulaatikotkin pitäis paistaa.

Juu, unohdin mainita, että mun saappaillakin on hyvin korkea äÖ

 

Itse ajattelen, että pitäisi pyrkiä nauttimaan kaikesta, mitä tekee. Oli se sitten imurointia, lukemista, elokuvan katselua, juoksemista tai lapsen kanssa muovailua, joka hetkestä pitäisi nauttia. Tajuta jokaisen hetken ainutkertaisuus. Ymmärtää, että pienet yksityiskohdat, lyhyet hetket muodostavat elämän eivätkä kauniit hetket maksa mitään. Veden kosketus iholla, uit sitten Malediiveilla tai Itäkeskuksen uimahallissa. Tuulenpyörteen lennättämät lehdet, kävelit sitten hiljaisessa metsässä tai keskellä suurkaupunkia. Jokaisesta hetkestä, jokaisesta paikasta löytyy jotain kaunista, jos vain muistaa pysähtyä katsomaan. Näemme sitä, mitä haluamme. Rikkain (ja työteliäin) tuntemani ihminen on myös yksi onnettomimmista. Aina on jotain uutta tavoiteltavaa, mutta seesteiseen elämään kykeneen kuka tahansa. Jokaisesta hetkestä voi löytää kauneutta, kun vain sitä osaa katsoa avoimin silmin. Onnellisuus on jokaisen ulottuvilla.

:flower: Olet hyvinkin oikeassa :hug:

 

Suhteen lyhyt oppimäärä: ihastumisesta penisrepeämään.