Millaiset naiset jäävät yksin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksi sellainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Omaa tuttavapiiriä ajatellen: hiton hankalat naiset. Niillä ei yksikään miessuhde ole onnistunut.

Millainen on hiton hankala nainen? Itselläni on kyllä lapsi ja olen ollut naimisissakin, mutta ei onnistunut. Eivätkä muutkaan suhteet ole onnistuneet joten taidan oikeasti olla tosi hankala... Mielestäni en kyllä, yhtään hankalampi kuin kukaan muukaan, tiedän paljon hankalampiakin naisia ja he ovat parisuhteessa. Itseni huonoin puoli on toivottoman huono itseluottamus, en osaa tehdä rajaa siihen miten ihmiset kohtelevat minua. :(. Olen kyllä päättänyt yrittää opetella ja kunnes opin niin en edes ajattele miehiä... Nyt olen ollut 2v sinkkuna :D
 
[QUOTE="vieras";22714278]Millainen on hiton hankala nainen? Itselläni on kyllä lapsi ja olen ollut naimisissakin, mutta ei onnistunut. Eivätkä muutkaan suhteet ole onnistuneet joten taidan oikeasti olla tosi hankala... Mielestäni en kyllä, yhtään hankalampi kuin kukaan muukaan, tiedän paljon hankalampiakin naisia ja he ovat parisuhteessa. Itseni huonoin puoli on toivottoman huono itseluottamus, en osaa tehdä rajaa siihen miten ihmiset kohtelevat minua. :(. Olen kyllä päättänyt yrittää opetella ja kunnes opin niin en edes ajattele miehiä... Nyt olen ollut 2v sinkkuna :D[/QUOTE]

No jos näitä omassa tuttavapiirissä olevia mietin, niin he ovat joustamattomia. Täysin joustamattomia. Heillä on hyvä huumorintaju, jos he vääntävät vitsiä muista, mutta hiton huono huumorintaju jos joku vääntää vitsiä heistä. He olettavat ystäviensä/sukulaistensa/miestensä olevan ajatustenlukijoita - kaikkien pitäisi kyllä tietää mitä he milloinkin tarkoittavat tai haluavat, vaikka he sanoisivat vähän sinne päin tai jopa täysin päinvastaista. Heille miehen ja naisen välinen tasa-arvo on sitä, että mies tekee kaiken ja nainen ei mitään, ja vaikka heillä ei ole ollut yhtään ainoaa kunnollista parisuhdetta niin he jakavat auliisti parisuhdeneuvoja läheisilleen, vaikka nämä eivät neuvoa edes pyytäisi tai tarvitsisi.

Heidän kanssaan on joskus tosi hauskaa, mutta vain niin kauan kun ihan kaikki menee täysin heidän mielensä mukaisesti.

Sellaisia :D
 
No jos näitä omassa tuttavapiirissä olevia mietin, niin he ovat joustamattomia. Täysin joustamattomia. Heillä on hyvä huumorintaju, jos he vääntävät vitsiä muista, mutta hiton huono huumorintaju jos joku vääntää vitsiä heistä. He olettavat ystäviensä/sukulaistensa/miestensä olevan ajatustenlukijoita - kaikkien pitäisi kyllä tietää mitä he milloinkin tarkoittavat tai haluavat, vaikka he sanoisivat vähän sinne päin tai jopa täysin päinvastaista. Heille miehen ja naisen välinen tasa-arvo on sitä, että mies tekee kaiken ja nainen ei mitään, ja vaikka heillä ei ole ollut yhtään ainoaa kunnollista parisuhdetta niin he jakavat auliisti parisuhdeneuvoja läheisilleen, vaikka nämä eivät neuvoa edes pyytäisi tai tarvitsisi.

Heidän kanssaan on joskus tosi hauskaa, mutta vain niin kauan kun ihan kaikki menee täysin heidän mielensä mukaisesti.

Sellaisia

En mä nyt ihan tommonen ole, mutta ehkäpä noita piirteitä löytyy.... Miehen ei kyllä minun kanssani tarvi tehdä liikaa, itse passaan liiaksikin :(.
 
Minä. 27-vuotias, korkeasti koulutettu, kauniskin, vartalostaan huolta pitävä. Luulisi, että miehiä olisi jonossa jo noiden ominaisuuksien perusteella, mutta sitten näihin luonnevikoihin:

Osaan itse huoltaa ja korjata asioita paremmin kuin moni mies johtuen raksalla vietetyistä kesistä. Olen käynyt asepalveluksen ja vielä it-rukin. En esitä tyhmempää kuin olen, en jaksa hihitellä typerille jutuille. Haluan ehkä joskus lapsia, mutta en ole erityisen lapsirakas. Olen rohkea ja tiedän, mistä pidän ja mistä en. Vaadin johdonmukaisuutta, enkä jaksa katsella turhaa pelleilyä. En ole kodinkone, vaan oletan, että aikuinen mies osaa itse tehdä osansa. En tarvitse miestä tunteakseni oloni kokonaiseksi, vaan parisuhde on mukava lisä elämään, ei sen ehto.

Usein kuulen lauseen: "mihin sä sitten edes miestä tarvitset". Outo lähtökohta suhteeseen, tarvita toista johonkin egon nostatukseen. Juu, en tarvitsekaan, mutta voisihan sitä vaikka rakastaa, jos se, että osaan vaihtaa lampun tai tankata auton, tai omaan korkeamman sotilasarvon ei olisi niin suurin ongelma. Toisaalta, voisiko mulla muutenkaan olla tulevaisuutta noin ajattelevan miehen kanssa..
 
Mä oon kanssa sitä mieltä, että tuuristahan tuo on kiinni. Mä oon rääväsuinen, erittäin hankala naisihminen... Ja aina on ollut miehiä jonoksi asti :D Miehiä, jotka etsivät haastetta :) Sit taas yks mun parhaista ystävistä on sellainen ujo, hiljainen "alistuvampi" tapaus ja samalla lailla sillä on aina ollut ottajia; miehistä, jotka tykkäävät hänenlaisistaan naisista.

Yhtälailla meillä naisilla on yhtä monta makua kuin maistaajakin. Se on puhtaasti siitä kiinni, että löytääkö sellaisen ihmisen, joka on luonteeltaan (ja ulkonäöltään?) sellainen mitä itse odottaa ja että itse on sitten sellainen, mitä tämä henkilö odottaa...
 
Minä. 27-vuotias, korkeasti koulutettu, kauniskin, vartalostaan huolta pitävä. Luulisi, että miehiä olisi jonossa jo noiden ominaisuuksien perusteella, mutta sitten näihin luonnevikoihin:

Osaan itse huoltaa ja korjata asioita paremmin kuin moni mies johtuen raksalla vietetyistä kesistä. Olen käynyt asepalveluksen ja vielä it-rukin. En esitä tyhmempää kuin olen, en jaksa hihitellä typerille jutuille. Haluan ehkä joskus lapsia, mutta en ole erityisen lapsirakas. Olen rohkea ja tiedän, mistä pidän ja mistä en. Vaadin johdonmukaisuutta, enkä jaksa katsella turhaa pelleilyä. En ole kodinkone, vaan oletan, että aikuinen mies osaa itse tehdä osansa. En tarvitse miestä tunteakseni oloni kokonaiseksi, vaan parisuhde on mukava lisä elämään, ei sen ehto.

Usein kuulen lauseen: "mihin sä sitten edes miestä tarvitset". Outo lähtökohta suhteeseen, tarvita toista johonkin egon nostatukseen. Juu, en tarvitsekaan, mutta voisihan sitä vaikka rakastaa, jos se, että osaan vaihtaa lampun tai tankata auton, tai omaan korkeamman sotilasarvon ei olisi niin suurin ongelma. Toisaalta, voisiko mulla muutenkaan olla tulevaisuutta noin ajattelevan miehen kanssa..

Tuskinpa se "ongelma" on näissä luettelemissasi asioissa, vaan jossain muualla. Asenteessasi esimerkiksi? Voisko olla veemäinen luonne? En tiedä, mut itsetutkiskelu vois tehdä hyvää :)
 
Tuskinpa se "ongelma" on näissä luettelemissasi asioissa, vaan jossain muualla. Asenteessasi esimerkiksi? Voisko olla veemäinen luonne? En tiedä, mut itsetutkiskelu vois tehdä hyvää :)

Veemäinen luonne?:D No en ole, vaikka luettelemistani asioista voisi stereotyyppisesti sellaisen kuvan saadakin. Minulla on paljon ystäviä ja pyrin olemaan aina kohtelias ja ystävällinen, vittumaisuus ei kuulu luonteeseeni. Itsetutkiskelu tekee aina hyvää, jokaiselle.

Enkä mä nyt tiedä, onko tässä edes mitään ongelmaa. Ei vain ole sattunut vielä sopivaa kohdalle.
 
Minä. 27-vuotias, korkeasti koulutettu, kauniskin, vartalostaan huolta pitävä. Luulisi, että miehiä olisi jonossa jo noiden ominaisuuksien perusteella, mutta sitten näihin luonnevikoihin:

Osaan itse huoltaa ja korjata asioita paremmin kuin moni mies johtuen raksalla vietetyistä kesistä. Olen käynyt asepalveluksen ja vielä it-rukin. En esitä tyhmempää kuin olen, en jaksa hihitellä typerille jutuille. Haluan ehkä joskus lapsia, mutta en ole erityisen lapsirakas. Olen rohkea ja tiedän, mistä pidän ja mistä en. Vaadin johdonmukaisuutta, enkä jaksa katsella turhaa pelleilyä. En ole kodinkone, vaan oletan, että aikuinen mies osaa itse tehdä osansa. En tarvitse miestä tunteakseni oloni kokonaiseksi, vaan parisuhde on mukava lisä elämään, ei sen ehto.

Usein kuulen lauseen: "mihin sä sitten edes miestä tarvitset". Outo lähtökohta suhteeseen, tarvita toista johonkin egon nostatukseen. Juu, en tarvitsekaan, mutta voisihan sitä vaikka rakastaa, jos se, että osaan vaihtaa lampun tai tankata auton, tai omaan korkeamman sotilasarvon ei olisi niin suurin ongelma. Toisaalta, voisiko mulla muutenkaan olla tulevaisuutta noin ajattelevan miehen kanssa..

Niin... Vaadit ilmeisesti miehen, joka osaa sinuakin paremmin korjata laitteet, on ollut rauhanturvaajana, ansaitsee vielä enemmän kuin sinä, on vielä vahvatahtoisempi kuin sinä jne. Toisin sanoen: et ole itse millään tavalla naisellinen nainen, mutta vaadit jotain psyko macho miestä, koska muunlaiset miehet eivät ole mielestäsi miehiä ollenkaan.
 
Siskoni on yksinäinen nainen. Kaunis kuten minäkin, omaa huumorintajuakin, on ehkä kuitenkin kiltimpi kuin minä, mutta toisaalta myös avuttomampi minkä luulis miesten suojeluvaiston heräävän. Toisaalta minusta alkaa tuntua, että hän ei edes yhtään kärsi yksinäisyydestään eikä haluakaan miestä tai lasta.
 
Niin... Vaadit ilmeisesti miehen, joka osaa sinuakin paremmin korjata laitteet, on ollut rauhanturvaajana, ansaitsee vielä enemmän kuin sinä, on vielä vahvatahtoisempi kuin sinä jne. Toisin sanoen: et ole itse millään tavalla naisellinen nainen, mutta vaadit jotain psyko macho miestä, koska muunlaiset miehet eivät ole mielestäsi miehiä ollenkaan.

Et sitten yhtään vetänyt överiksi. :D
 
No jos näitä omassa tuttavapiirissä olevia mietin, niin he ovat joustamattomia. Täysin joustamattomia. Heillä on hyvä huumorintaju, jos he vääntävät vitsiä muista, mutta hiton huono huumorintaju jos joku vääntää vitsiä heistä. He olettavat ystäviensä/sukulaistensa/miestensä olevan ajatustenlukijoita - kaikkien pitäisi kyllä tietää mitä he milloinkin tarkoittavat tai haluavat, vaikka he sanoisivat vähän sinne päin tai jopa täysin päinvastaista. Heille miehen ja naisen välinen tasa-arvo on sitä, että mies tekee kaiken ja nainen ei mitään, ja vaikka heillä ei ole ollut yhtään ainoaa kunnollista parisuhdetta niin he jakavat auliisti parisuhdeneuvoja läheisilleen, vaikka nämä eivät neuvoa edes pyytäisi tai tarvitsisi.

Heidän kanssaan on joskus tosi hauskaa, mutta vain niin kauan kun ihan kaikki menee täysin heidän mielensä mukaisesti.

Sellaisia :D
Puhutko tuttavistasi vai jostakin palstalaisesta :laugh:. Eikun aika osuvasti kyllä kuvailtu. Tunnistaa monet ihmiset tästä.
 
Mä en ole mikään huippuyksilö, mus ei ole mitään spesiaalia. Ne miehet joihin itse olen ollut ihastunut, eivät koskaan ole olleet ihastuneita minuun. Ja ne miehet jotka ovat olleet ihastuneita minuun, eivät sitten ole olleet minun mieleeni. Treffeillä on kyllä heidänkin kanssa tullut käytyä, mut usein ihan perusasioissa on jo niin suuret mielipide erot et ei sitä sitten syty. Ne kerrat jolloin tunteet ovat olleet molemminpuolisia ovat päättyneet mitä erilaisempiin syihin. Yhdelle olin liian ujo, yhdelle liian nuori ja tämä viimeisin taas oli minulle aivat liian nuori vaikka muuten olikin niiiin ihana.

Vitsit kun sitä jotenkin pystyis muokkaamaan itseään erilaiseksi.
 
Kävin ketjun nopeasti läpi ja en huomannut oliko täällä mainintaa takertujista? Tuttavani on lähestulkoon heti ensitapaamisen jälkeen etsimässä hääpukua itselleen. Aivan suhteen alusta asti tulisi olla todella tiiviisti yhdessä, ja uskon, että tämä karkottaa miehet tuttavani luota.
 
Saa kertoa lisää tutuista yksinäisistä naisista! Erityisesti kiinnostaisi tarinat, joissa joku pitkään yksin ollut nainen on vihdoin tavannut Sen Oikean.

Täällä yksi tollanen! :) Olin aina ollut tuttavapiirissä se kaikista eniten menetetyin tapaus miesten suhteen...työnarkomaani, jolla kolmekymppiä mittarissa, ja miessuhteita tuskin nimeksikään. Lopulta itsekin uskoin, etten tulisi varmaan koskaan löytämään ketään.. Sitten kuitenkin tapahtui kummia ja eräs päivä löysin kaikin puolin ihanan, komean miehen, jolla on sydän puhdasta kultaa. Rakastuimme <3 Hän on mulle todellakin se OIKEA. Hyvää kannatti odottaa! Koskaan ei voi tietää milloin rakkaus kävelee elämään!! :)
 
Täällä yksi tollanen! :) Olin aina ollut tuttavapiirissä se kaikista eniten menetetyin tapaus miesten suhteen...työnarkomaani, jolla kolmekymppiä mittarissa, ja miessuhteita tuskin nimeksikään. Lopulta itsekin uskoin, etten tulisi varmaan koskaan löytämään ketään.. Sitten kuitenkin tapahtui kummia ja eräs päivä löysin kaikin puolin ihanan, komean miehen, jolla on sydän puhdasta kultaa. Rakastuimme <3 Hän on mulle todellakin se OIKEA. Hyvää kannatti odottaa! Koskaan ei voi tietää milloin rakkaus kävelee elämään!! :)

Ihanaa kuulla että jollain on käynyt onnellisesti :) Miten oma miehesi erosi muista miehistä? Mistä tiesit, että hän on Se Oikea?
 
Sellainen nainen joka todella haluaa suhteen / suhteita, niin varmasti sellaisen saa.
Katsokaa millaiset naiset tuovat lapsia tarhaan. Miehenä olen pannut merkille, että ihan tavallisia, ei kovin kauniita, pikkasen lihavia, lyhyitä. Mutta veikkaanpa, että he ovat halunneet pysyvää suhdetta, lapsia ja käyttäneet tilaisuutensa hyväkseen, vaikka mies ei ihan prinssi olekaan. Kunhan kelpo. Siinä oppii se valittukin mieskin näkemään naisensa kauneuden, jota muut eivät näe.
 
Ei se varmaan koko totuus ole mutta olen huomannut että yksin jääneet naiset ovat sellaisia jotka eivät itse tiedä yhtään syytä yksinololleen mutta muut tietävät monta.
 

Yhteistyössä