Mummeliisa, sun lapsella on välikausitakki pakkasella ulkona?

  • Viestiketjun aloittaja pisti silmään
  • Ensimmäinen viesti
Kkä
Mä kanssa painiskelen tämän vaateasian kanssa... Isompi lapsista on tosi kuumaverinen ja valittaa aina kuumuutta.. no, itse olen samanlainen, viime talvena oli esim. vissiin vain pari kertaa sukat jalassa kenkien sisässä. Pipoa en tartte koskaan, hanskoja hyvin harvoin. En edes muista koska olisi ulkona ollut sukkahousut/pitkät housut päällihosujen alla. Toisaalta sitä haluaisi pukea lapsen hyvin, toisaalta taas tiedän että kaikki eivät vaan sitä vaatetta niin paljon tarvitse.
Mulle taas tuotta vaikeuksia se, että itse olen vilukissa ja aikani yritin pukea lasta sen mukaan. Kuvittelin, että kylmähän sille tulee kun mullakin on :D

Kuumakaisan äiti
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvänen aika palstaa;22640387:
no minähän riisun ne lapset ja puen ulos. oletko jotenkin yksinkertainen? olen siis ala-asteella töissä.
Mä en ole koskaan saanut ala-asteella mitään pukemispalvelua. :O Ja hartaasti toivon, ettei sellaista anneta omillekaan lapsilleni, he ovat nyt 3,5 v ja 4,5 v eivätkä tarvitse apua muuta kuin hanskoissa. Ihanko totta alakoulussa (ala-astettahan ei enää kai ole?) muka riisutaan ja puetaan lapset? :O
 
Olen vähän kade tuosta palelemattomuudesta.
Itse hytisen syksystä kevääseen. Kaikki alle +15 asteen on liian kylmää... :D
:D Sekin aiheuttaa noloja tilanteita joskus. :D Aina saa kärsiä ja hävetä. :whistle: Viime talvena nolotti mennä perhekerhoon kun kaikki valitti kylmää ja kun mä riisuin vaatteitani, niin kengistä paljastui paljaat varpaat ja takin alta lyhythihainen paita. :ashamed:
 
justjoo
Eikö koululaiset muka jo pue ihan itse?
Joo, näin mäkin olen ymmärtänyt. Kun kuitenkin osa lapsista pukee jo päiväkodissakin itse :D Toki valvotusti, mutta kyllähän nyt jo kouluiässä pitäs osata pukea :D

No mutta jos nyt kerran puet ja riisut lapset, niin kerros mulle, millä tavalla koet, että heillä on kylmä? Riisutko sukat ja kokeilet varpaat jokaiselta? Vai? Eikö siihen mene kamalan paljon aikaakin ;)
 
Katsoin sun profiilia. oletko menettänyt lapsen ja lapsenlapsen kun on suluissa vuosiluvut?
Kyllä. Poikani (ja ensimmäinen mieheni) ovat kuolleet ennen blogin perustamista, vaikka ainakin Tommyn (miehen) kuolemasta löytyy tekstiä blogistakin.
Lapsenlapsen koko elämäntarina on blogissa.

Suluissa olevien lukujen laittaminen esille voi osasta tuntua kummalliselle.
Luulen kuitenkin, että ainakin ne vanhemmat jotka menettäneet lapsensa, ovat joskus painiskelleet saman kahtiajakoisen tunteen kanssa kun joku kysyy tai pitää muuten ilmoittaa montako lasta tai lastenlasta heillä on. Kuolleen lapsen jättäminen kokonaan pois tuntuisi kovin pahalle, sillä onhan hän yhä oma lapsi ja vahvasti mukana vanhempiensa (ja isovanhempiensa) arjessa. Toisaalta jos kirjoitan, että minulla on viisi lapsenlasta ja kuitenkin puheissa juttelen asioista mitä teen neljän kanssa, sekin outoa.
Olen valinnut nuo sulut.
Joku toinen löytää toisen tavan.
 
Saanko udella mihin poikasi ja miehesi ovat kuolleet? Olen pahoillani.

Kaikkea hyvää perheellesi ja rauhallista joulun aikaa :))
Poikani syntyi paljon ennen aikojaan 1995 eikä jaksanut kovin pitkään, vain ihan pienen hetken.
Mieheni kuoli 2001 aivoveritulppaan. Sunnuntaina sairastui yllättäin ja maanantai-iltana kuoli.
Lapsenlapseni kuoli vesirokkoon 2007, siitä on täällä muutamassa ketjussa ollutkin jo puhetta.

Rauhallista joulunaikaa sinullekin.
 
no huh huh
Niin ja ps. En ole yksinkertainen. :) Musta tuntuu että joku muu on tässä nyt yksinkertainen, ja jotain vähän muutakin ;)

On tässä aika yksinkertaista porukkaa ketjussa, ei sen vertaa ymmärretä että ei näytä hyvältä olla välikausivaatteessa lumikasan keskellä, ei ymmärretä selittämättä että on olemassa lapsia koulussakin jotka tarvii apua pukemisessa, ei ymmärretä ettei kaikilla lapsilla ole kunnollisia vanhempia, jotka ostaisivat lapsilleen asialliset vaatteet, ei yhtään ymmärretä että suomessa on paljon lapsia joiden vanhemmat ei voi hyvin ja ne ihan tosi käy myös koulua. Voi juma.
 
Mummeliisa on järkevä
Poikani syntyi paljon ennen aikojaan 1995 eikä jaksanut kovin pitkään, vain ihan pienen hetken.
Mieheni kuoli 2001 aivoveritulppaan. Sunnuntaina sairastui yllättäin ja maanantai-iltana kuoli.
Lapsenlapseni kuoli vesirokkoon 2007, siitä on täällä muutamassa ketjussa ollutkin jo puhetta.

Rauhallista joulunaikaa sinullekin.

Kiitos blogistasi, se on kaunista luettavaa. :)
 
Mainittakoon vielä että minun tapani "olla netissä" on osalle kovin häiritsevä ja ymmärrän sen.

Suomessa arvostetaan kovasti yksityisyyttä, ei ehkä enää siinä määrin kuin aikoinaan, kun lähdettiin kirveen kanssa yläjuoksulle "lastun lähdettä" kohti, mutta moni kokee kuitenkin vaikeaksi jakaa omia henkilökohtaisia asioitaan muiden ihmisten kanssa tai toisaalta kuulla muiden puhuvan omasta elämästään.

Samaan aikaan moni on yksin ja yksinäinen läheistensäkin keskuudessa, kuvittelee omituisia muiden ihmisten elämästä ja hapuilee monenlaisen arjen ymmärrystä tajuamatta, mistä sitä voi etsiä.
Itse olen saanut paljon vahvoilta, avoimilta ihmisitä, jotka eivät ole pelänneet paljastaa myös pelkojaan, virheitään ja heikkouksiaan ja kun aikoinaan aloin olemaan netissä päätin että pyrin olemaan samanlainen.
Elämäni on avoin, palstoilla, blogissa ja lehdissä yms muussa mediassa silloin kun niissä esiinnyn.

Aina se ei tietenkään ole helppoa. Kukaan meistä ei nauti satutetuksi tai loukatuksi tulemisesta ja juuri loukkaminen tai sen yrittäminen on monen tapa reagoida omasta poikkeavaan yksityisyydestä poispääsemisen tavoitteluun.

Toisaalta olen nurinkurisesti tullut vuosien varrella huomaamaan, että avoimuus myös suojaa minua (ja läheisiäni). Meitä ei voi kukaan koskaan "paljastaa" tai uhata "paljastamisella". Me olemme paljaita jo.
Ja tuon suojan lisäksi avoimuus on tietenkin antanut paljon muutakin; itsetuntemusta, itsekunnioitusta, rohkeutta, voimaa ja paljon, paljon ihania kohtaamisia ihmisten kanssa, jotka uskaltavat myös avata itsensä avoimuutta kohdatessaan.

Koen, että olen "jäänyt voitolle" (saanut moninkertaisesti enemmän kuin mitä menettänyt) enkä ole koskaan katunut sitä, että lähdin tälle tielle.
Mutta ymmärrän täysin, jos joku toinen valitsee toisin.
Erilaisia olemme kaikki ja SE on rikkaus.

:)
 
Viimeksi muokattu:
On tässä aika yksinkertaista porukkaa ketjussa, ei sen vertaa ymmärretä että ei näytä hyvältä olla välikausivaatteessa lumikasan keskellä, ei ymmärretä selittämättä että on olemassa lapsia koulussakin jotka tarvii apua pukemisessa, ei ymmärretä ettei kaikilla lapsilla ole kunnollisia vanhempia, jotka ostaisivat lapsilleen asialliset vaatteet, ei yhtään ymmärretä että suomessa on paljon lapsia joiden vanhemmat ei voi hyvin ja ne ihan tosi käy myös koulua. Voi juma.
Tässä ketjussa on jo ajat sitten kerrottu, että Mummeliisan lapsella oli tuolla alla haalari. =) Että ota ihan rauhallisesti vaan. Viisas vanhempi ei mieti sitä, mikä hyvältä tai korrektilta näyttää, vaan sitä, mikä on hänen lapsensa tarpeille parhaaksi.

Mitä tulee kommentteihisi koulusta, niin ei ole mitenkään yksinkertaista vaan ainoastaan ihan perusteltua ihmetellä, miksi alakoulussa lapsia puetaan ja riisutaan. Itsekin olisit voinut ehkä mainita, että työskentelet erityislapsien kanssa, silloin ei olisi kenenkään tarvinnut ihmetellä, miksei alakouluikäinen pue ja riisu itse. :) Itse olen tuntenut paljon erityislapsiakin, ja heistä kaikki ovat pukeneet ja riisuneet itsenäisesti viimeistään ensimmäisestä luokasta alkaen. Varmasti moni tässä ketjussa kommentoineista tietää, että on olemassa erityislapsia ja huolimattomia vanhempia, tässä ap:n kommentoimassa tapauksessa ei vain ollut kyse tästä.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä