Kuinka herkästi reagoit vauvan itkuun?

[---]

Jos unissaan ähisee, niin kuulostelen hetken, kun usein kyseessä on vain pieru ja vauva jatkaa rauhallista untaan kun pieraisee. Yöllä imetän jo kun hamuaa, vauva ei oikeastaan ikinä yöllä edes herää kun vieressä nukkuu. Päivälläkin oikeastaan tunnistan vauvan etukäteisviestinnästä mikä mättää jo ennen kuin vauva itkee. Joskus tietysti on pakko mennä vessaan vaikka vauva kaipaa syliä mutta silloin otan vauvan kylppäriin pyyhkeen päälle mukaan ja laulelen pytyllä. Vatsakipuitkuja oli ennen 3kk ikää ja ei olisi tullut mieleenkään jättää kipuitkua sydäntäsärkevästi huutavaa sekunniksikaan, kantoliinaan sitten jos pakko oli kädet vapaaksi saada. Tosi vähän meillä itketään, vauva viestii ensin innokkaasti muilla keinoin kun ne on pienestä saakka huomioitu ja niihin kannustettu (esim. vessahätäviestintä, vauvaviittomat, eleet, ilmeet)

 

[bhtgvrwcd]

Riippuu huudon laadusta. Kyllä äidin pitäisi osata aika hyvin sanoa, että millaiseen huutoon kannattaa reagoida heti, ja mikä kannattaa jättää vähemmälle huomiolle. Vaikka huuto voi olla kovaa jossain turhemmassa tilanteessa, niin se pitäisi osata erottaa myös hätähuudosta. Voi antaa huutaa lujaakin ihan itsekseen, kun sellaiselle huudolle ei oikeasti ole tärkeää syytä, vaan se on kiukkua tai liioittelua. Ei todellakaan kannata hypätä penkiltä jokaisesta valituksesta.

 

[...]

Riippuu huudon laadusta. Kyllä äidin pitäisi osata aika hyvin sanoa, että millaiseen huutoon kannattaa reagoida heti, ja mikä kannattaa jättää vähemmälle huomiolle. Vaikka huuto voi olla kovaa jossain turhemmassa tilanteessa, niin se pitäisi osata erottaa myös hätähuudosta. Voi antaa huutaa lujaakin ihan itsekseen, kun sellaiselle huudolle ei oikeasti ole tärkeää syytä, vaan se on kiukkua tai liioittelua. Ei todellakaan kannata hypätä penkiltä jokaisesta valituksesta.

Pieni vauva ei osaa kiukutella tai liioitella. Ja vähän isompikin vauva tarvitsee apua kiukusta selviytymiseen.

 

["jen"]

Alkaisin epäillä arpergerin syndroomaa teidän kohdalla, jos ei lapsi ikinä itke. Jokin on selvästikin vialla.

HAHHAH! Sanoo äiti, joka itkettää lapsiaan, mutta ei voi kestää sitä, jos joku muu ei niin tee ja lapsi on onnellinen ja tyytyväinen? Mun lapsen ei tarvitse itkeä silloin kun voin sitä vain jollain tavalla lohduttaa, en ole sanonut ettei lapseni koskaan milloinkaan itkisi, vaan etten häntä huudata. Onko sulla paha olla?

 

["vieras"]

[QUOTE="jen";22609305]HAHHAH! Sanoo äiti, joka itkettää lapsiaan, mutta ei voi kestää sitä, jos joku muu ei niin tee ja lapsi on onnellinen ja tyytyväinen? Mun lapsen ei tarvitse itkeä silloin kun voin sitä vain jollain tavalla lohduttaa, en ole sanonut ettei lapseni koskaan milloinkaan itkisi, vaan etten häntä huudata. Onko sulla paha olla?[/QUOTE]

Juoksetko sä paskaltakin kesken housut kintussa ja perse pyyhkimättä, jos lapsi inahtaakin? Ajattelin, että aloituksessa puhuttiin tämmöisistä asioista. Vai raahaatko lapsen mukaan aina vessaan nukkuvanakin siltä varalta, että voit vastata itkuun ihan salamana?

Ei se nyt musta mitään lapsen itkettämistä ole, että tekee kesken olevan homman loppuun ellei vauvalla nyt mikään hengenhätä tunnu olevan.

 

[ninaTT]

[QUOTE="jen";22601261]Meillä vauvan itkuun ja muuhunkin kommunikaatioon ja tarpeisiin on aina reagoitu nopeasti. Se on mulla jotenkin vaistoissa, en voi kuvitellakaan huudattavani lasta. Eikä tuo tyttö melkein ikinä itkekkään, nyt vuoden ikäinen. Viihtyy omissa leikeissään ja on todella tyytyväinen ja iloinen lapsi. Meille on aina ollut luonnollista elää lapsen ehdoilla tietyssä määrin ja sen kyllä huomaa lapsesta![/QUOTE]

Peesi. Vauvan ei tarvinnu kauheasti itkeä. Minun harvemmin tarvitsi "mennä lapsen luokse" lapsen itkiessä kun hän oli jo valmiiksi liinassa tai vieressä. 2kk iästä alkaen alkoi viettämään muutaman tunnin vuorokaudesta sängyssä nukkuen ilman minua. Senkin jälkeen vastasin lapsen tarpeisiin heti, tietenkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";22604144]Riippuu lapsesta. Yksi lapsista oli sellainen jo laitoksella, että täyskarjunta alkoi heti, jos "palvelu" vähänkin myöhästyi. Tämä lapsi esim. ei ikinä herännyt jokeltelemaan, vaan heti herättyään kiekaisi full volumella sängystä, että nyt tänne asap Toinen taas oli vauvana tyytyväinen mölli, jonka suurin piirtein unohti ottaa mukaan, kun oli niin hiljainen ja vähäitkuinen. Erilaisia ovat muuten edelleen, toinen elosalama ja toinen rauhallinen.[/QUOTE]

Meillä oli vauvana/taaperona sama juttu, toisen unohti ruokkiakin jos ei kirjaa pitänyt, se kun ei ikinä vaatinut mitään! nyt koululaisena asiat on juuri päinvastoin, esikoinen on rauhallinen, vaatimaton, hiljainen, ja pikkuveli on vilkas riehuja joka vaatii ja tahtoo ja haluaa ja heti kaikki tänne!