Näitä kirjoja ei kenenkään kannata lukea!

ok
O:n tarina veti seksifantasioita outoon suuntaan hetkeksi. Ja oli melko kuvottava.




Eikä voi sanoa että kirja on surkea jos ei jaksa lukea edes ensimmäistä sivua loppuun, vai vitsailetteko?
 
dssdsdd
tsh on kyllä aika puuduttava ensimmäiset 100 sivua. Sen jälkeen sitä alkaakin ahmimaan niin, ettei käsistään malta laskea. Mun lukuinnostusta tosin lisäsi silloin elokuvien näkeminen.

Venäläinen kirjallisuus ei muhun uppoa. Monesti olen yrittänyt. Myöskään näitä romanttisia kirjailijoita karsastan. Kun olet yhden lukenut, olet lukenut kaikki.

Juoppohullun päiväkirjat on taas sellaisia "aivot narikkaan"-kirjoja. Monta hauskaa kohtaa, mutta ei mikään menetys, vaikkei ikinä lukisikaan.
 
"poikia3"
[QUOTE="lukija";22559335]Ai, minusta tää oli Hotakaiseksi helppolukuinen. Mutta tyhmä vissiin olen, sillä sitä loppua en ymmärtänyt. Tai siis siinähän alku ja loppu kietoutuu yhteen. Ei tajunnut.

Vuoriselle annan myös ääneni. Yksi luettu "teos" riittää mulle, oikeasteen sekin liikaa.[/QUOTE]

Mä oon Juoksuhaudantien myös lukenut, enkä kyllä ymmärtänyt hehkutusta sen kirjan ympärillä, mutta ihan ok kirja oli.
 
Kjell Westön Missä kuljimme kerran.
Niiiiiin pitkästyttävä että ei ole tosikaan.
Mä kuuntelin sen äänikirjana kun mulla oli ennen 1 200km päivittäistä työmatkaa autolla. Mun mielestä se oli aluksi vähän tylsä, mutta se kirja jäi henkilöhahmoineen ja käänteineen pyörimään mun mieleen tosi pitkäksi aikaa ja voin sanoa että tykkäsin siitä. En tiedä kyllä kuinka pitkälle olisin päässyt paperiversiolla. :D
 
"suski"
Kuinka pitkälle pitää lukea että saa sanoa kirjaa huonoksi? Vai onko pakko lukea loppuun asti? Jos lukee esim Sinuhe Egyptiläisestä kolmanneksen, voiko jo sanoa mielipiteensä? Tai jos lukee puolet Linnunrata- tirlogiasta? Eiköhän parin- kolmensadan sivun jälkeen voi jo muodostaa mielipiteen ja jos ei sen jälkeen yksinkertaisesti enää jaksa lukea pidemmälle, voi jo sanoa ettei kirja ole hyvä.
Tottakai voi sanoa mielipiteensä kirjasta kuin kirjasta, vaikka olisi nähnyt vain kansikuvan. Mutta kokonaisuutta ei voi leimata huonoksi, jos ei ole koko teosta lukenut. Parempi on sanoa "aloitin ja en tykännyt..."
 
"poikia3"
[QUOTE="suski";22559306]Sinuhe Egyptiläinen on ihan tyhmä kirja. Sinuhe on sellainen pässi, joka tuhoaa kaiken hyvän, mitä sillä on elämässä, että suututtaa. Mitään ei osaa arvostaa ennen kuin menettää ja sitten sitä hahmoa vielä ihaillaan![/QUOTE]

Eikös se juuri ole inhimillistä meissä ihmisissä, emme näe sitä mitä meillä on, ennen kuin sen menetämme? Se on juuri yksi syy, miksi kirja on mielestäni hyvä.

Mutta meillä kaikilla on niin kovin erilainen maku. Joku arvosteli Kjell Westön kirjaa tuolla, juuri sitä en ole lukenut, mutta Leijat Helsingin yllä on taas aivan loistava opus. Jo lukiessa palasi takaisin päin tarkistamaan yksityiskohtia ja kirja sai haluamaan tekemään sen.

Itse en pysty kuvittelemaan itseäni lukemaan vampyyrikirjallisuutta. Varmaan meillä kaikilla on omimmat lajimme mistä tykkäämme. Tavallisena arki-iltana tykkään itse lukea pääasiassa dekkareita - ne on mun aivot narikkaan kirjoja, kun taas lomalla pystyy syventymään sitten laatukirjallisuuteenkin.
 
"suski"
[QUOTE="poikia3";22559463]Eikös se juuri ole inhimillistä meissä ihmisissä, emme näe sitä mitä meillä on, ennen kuin sen menetämme? Se on juuri yksi syy, miksi kirja on mielestäni hyvä.[/QUOTE]

Mun mielestä kaikkea inhimillistä erehtyväisyyttä ei pidä sietää. Kokemuksesta pitää oppia ja aikuinen voi tehdä muutakin kuin ruikuttaa oman elämänsä epäreiluutta.
 
cv
Onpa mielenkiintoinen ketju!

Kyllä minultakin Juha Vuorinen saa äänen. Ei vaan jaksa lukea, ihan tyhjää täysi. Yleensä hänestä taitavat tykätä ne, jotka eivät paljon muuta lue. Paulo Coelholta olen lukenut pari kirjaa, mutta enää en koske pitkällä tikullakaan, ihan höttöä. Reijo Mäki on surkea, Raija Oranen tönkkö, Twilight-kirjat ennalta-arvattavia ja tylsiä...

sen sijaan rakastan Sinuhea ja Parfyymia, pidän TSH:sta ja Siepparista (ja Saarikosken käännöskin ehkä toimi omana aikanaan) ja suhtaudun neutraalisti lähes kaikkiin muihin ketjussa mainittuihin kirjoihin. Tosin Anne Ricea ja Torey Haydenia en ole lukenut.
 
Möö
Semmonen kun " Sofian maailma" onlojunut ainakin 15 vuotta hyllyssä. Luen pari sivua ja eieieieiei...ihan kökköä vaikka piti olla niin elämää muuttava opus. Yleensä jaksan lukea mutta tää ei kolahda !
 
"Piika-äiti"
Ainakin Matti Larjavaaran Ketun morsiamen voi jättää huoletta lukematta.

Ja niin kauan kun on alle 60-vuotias, ei Hemingwayn Vanhuksella ja merelläkään ole mitään virkaa.
 
Mä en yleensä lue kirjoja paria kappaletta pitemmälle, jos ne eivät kiinnosta :ashamed:

Lukiossa piti lukea jonkun verran suomalaista kirjallisuutta. Näistä en pitänyt: Ahon Rautatie, Sillanpään Silja nuorena nukkunut, Kiven nummisuutarit ja Seitsemän veljestä sekä Kiannon Punainen viiva. En tiedä onko kyse siitä, etten ylipäätään pidä suomalaisesta melankolismista ja harmaatakin harmaammasta arkirealismista. Ehkä ulkomaiset sukujuureni pistävä vastaan juuri tässä kohtaa.
 
vier4s
[QUOTE="vieras";22556586]Sellainen kirja kuin Coraline. Siitä tehtiin animatiokin. Kirja oli todella huonosti kirjoitettu![/QUOTE]

Kaikki ei tietenkään kaikesta tykkää, mutta sanoisin nyt kuitenkin, että a) englanniksi luettuna en löytänyt mitään erityistä vikaa, olisko vika huonossa suomennoksessa?
ja b) kyseessähän on _lastenkirja_ :)
 
Hip-pi
Monista oon ollut eri mieltä, mutta Aleksis Kiveä täytyy puolustaa. Vieläkin todella hyvä, vaikka se on yli 200 vuotta vanha teos.

Ite en sanois, ettei ole teosta, jota ei kenenkään kannata lukea, sillä vaikka omasta mielestä esim. Vuorinen on kuraa, niin tiedän yhen tyypin, joka ei ollut koskaan lukenut kirjaa eikä aikonut, mutta Vuorisen myötä hälläkin alkoi lukuharrastus.

Yks poikkeus on Neiti Etsivät. Sellaista arvomaailmaa ja höpötystä en haluais lapseni lukevan. Harjoittelin ruotsiksi lukemista kerran aikuisena ja luin sen, ja olihan se ihan hirveä kirja.
 
uGH
Nykyajan hiteistä seuraavaa.

Dan Brownia tässä ketjussa onkin luonnehdittu jo oikein osuvasti. Lisäisin, että henkilöhahmot ovat ätysin kaksiulotteisia ja juoni vie heitä, eivätkä he juonta. Epäuskottavaa.

Stephenie Meyer on huonointa mitä kirjastosta löytyy. Ajatus aikuisen naisen teinipojasta nähtyyn uneen perustuvasta kirjasarjasta on jo sinänsä utopistinen, mutta että tarina on vielä kielellisesti ja juonellisesti kuin jalkapuoli varis ilman siipisulkia. Ja toiset aikuiset naiset lukevat näitä yhtä kuumina kuin kirjailija ne on kirjoittanut. Surullista.

Charlaine Harris kirjoittaa kuin autisti. Häneltä puuttuu hahmojen tunnehavainnointi ja -kokemukset täysin, mennä vaan suoraan asiasta toiseen, pam, pam, pam. Juonenkäänteet ja osa hahmoista ovat sinänsä hauskoja, mutta kirjoitustyyli saa silmämunani vuotamaan verta.
 
Mä oon lukenut joskus sen Juoppohullun päiväkirjan ja sekin tais jäädä kesken.
Joku mainitsi myös Linnunradan liftarin käsikirjan. En pystynyt sitäkään lukemaan.

Mä koitin aloittaa joskus Harry Potteria, sitä ekaa,
mutta en päässyt alkua pidemmälle.

Nuorena koitin lukea jotain Ursula Pohjolan-Pirhosen ja Kaari Utrion kirjoja,
mutta ne oli niin paksua huttua etten pystynyt.

Ulkomaisista Nora Roberts on samaa sarjaa;
niistä oon jonkun tainnut yhden lukea kokonaan.

Aika harva kirja on jäänyt mulla kesken, on joitain kirjailijoita joiden teoksi en oo viitsinyt enen aloittaa ( ennakkoluuloja vähintään )
 

Yhteistyössä