Näitä kirjoja ei kenenkään kannata lukea!

Ketju on vanha ku taivas mut eihän aihe sinällään oo mikskään menny.. Torey Haydenin kirjat on tosi hyviä, tai kamalaa luettavaahan osa niistä on mut siis mielenkiintoisia. Ja Harry Potterit on parhautta oon lukenu muksusta asti ja vieläkin menee.. Myös parjatut Vuoriset on monasti luettu ja kippurassa naurettu. Kylläpäs mun lukurepertuaari on näköjään sivistymätön Puhdistus oli ihan jees, kyllä se osin koukutti.

Taru Sormusten Herrasta yritin (pakko)lukee joskus pentuna, olisinko ollu 11-12, ei napannu. Tarkoitus on kyllä lukee se joskus uudestaan ja kattoo ne elokuvat, joita oon boikotoinu siitä syystä et kirja oli musta niin huono se on itseasiassa vissiin ainut kirja minkä oon jättänyt kesken.

 

Viimesin huono:

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja Jänis.

Väkisin tuli luettua loppuun, mutta muhun ei iskenyt. Ei naurattanut, ei viihdyttänyt.

 

Moni kirja on jäänyt kesken useamman kerran, mutta en niitä välttämättä huonoiksi sanoisi siitä syystä... Esim. Kapteeni Corellin mandoliini, varmasti hyvä kirja, mutta en vain saa sitä koskaan luettua sitä loppuun asti!

"Uskomatonta paskaa" -olo on tullut muistaakseni vain Sookie Stackhouse -kirjasarjan ekasta osasta (eli siitä True Blood -höskästä). En tajua kirjojen suosiota, nehän on kuin 13-vuotiaan kirjoittamia. Yäk. Twilight on mestariteos tuohon nähden.

Hermann Hessen kirjat koin hirveän tylsiksi, koulutehtävänä piti lukea Narkissos ja Kultasuu, oli muuten t-u-s-k-a-a.

 

Sofi oksasen kirjat ei vaan nappaa.

 

Régine Deforges`n Sininen polkupyörä.

Kuuluu kyllä sarjaan "en päässyt alkua pidemmälle". Ärsytti niin paljon kun kaikki taphtumat oli Tuulen viemää -elokuvan kohtaukset, suunnilleen samoilla vuorosanoillakin, siirrettynä eri miljööseen.

 

Sieppari ruispellossa oli ekoja joka tuli ketjun otsikon perusteella mieleen, seuraava oli Sadan vuoden yksinäisyys (voi elämä miten tylsä, myös elokuvana)

TSH:ta en oo tähän ikään mennessä uskaltanut kuin kurkata, niin pientä tekstiä että hirvittää ja se tiiliskivimäinen ulkonäkö vielä lisäks Joskus se olis edessä silti, kuuluu "listaani"..samoin kuin Sinuhe-egyptiläinen. Ja itse asiassa muutama muukin ketjussa mainittu "klassikkokirja"

 

Mää en tykkää nuista Torey Haydenin kirjoista, musta ne on lähinnä keskinkertaisesti kirjoitettua sosiaalipornoa.

 

Oli pakko jättää kesken Pentti Haanpään Noitaympyrä. Se kertoo metsätyömies Pate Teikasta. puuduttava.

 

Mää en tykkää nuista Torey Haydenin kirjoista, musta ne on lähinnä keskinkertaisesti kirjoitettua sosiaalipornoa.

Minä en myöskään pidä niistä. Tai kaikkia en ole lukenutkaan, enkä lue.

 

Siepparihan on kyllä ihan hyvä, mutta enemmän pidin saman kirjalijan kirjasta
9 kertomusta.

 

Sadan vuoden yksinäisyys (voi elämä miten tylsä, myös elokuvana)

Pakko kommentoida, Sadan vuoden yksinäisyydestä ei ole tehty elokuvaa. Se on varmaan Rakkautta koleran aikaan jota ajattelit.

Molemmat muuten mun ihan kaikkien aikojen suosikkikirjoja.

 

Kärpästen herra oli tosi iso pettymys. Olin odottanut jotain oivaltavaa ja älykästä ryhmädynamiikan kuvausta, olin odottanut ajatuksia herättävää ja ties mitä. Ehkä se aikanaan olikin hienompi teos, kuka tietää. En ole vieläkään päässyt loppuun :ashamed:

Suurin osa dekkareista on hirveää sontaa vaikka periaatteessa dekkareista pidänkin. Liki kaikki "kohuteokset" ovat olleet pettymyksiä, suurin osa klassikoista samaten. Vika voi hyvin olla minussakin, en missään nimessä pidä itseäni kovin hienostuneena. Coelho oli älyttömän huono hypeen nähden, odotin jotain ihan muuta:/

Steinbeckista tykkään, Poe menee, TSH oli aika ok ja Narniaa luen edelleen aina uudestaan Alkuperäisiä Muumi-kirjoja tykkään lukea myös. Viime vuosina on kyllä jäänyt hupilukeminen aika vähiin, lähinnä ammattikirjallisuutta menee päivästä toiseen. Mielenkiintoista toki, mutta välillä pitäisi vähän rikastuttaa elämää fiktiollakin

 

Luulen, että kannattaisi lukea, mutta Joycen Odysseus on yhä kesken.

 

Taru sormusten herrasta on ainoo, minkänolen suosiolla jättänyt kesken.

 

Luulen, että kannattaisi lukea, mutta Joycen Odysseus on yhä kesken.

Joycehan on tunnetusti haaste. Häpeäkseni joudun tunnustamaan etten ole edes aloittanut Odysseusta.

 

Joycehan on tunnetusti haaste. Häpeäkseni joudun tunnustamaan etten ole edes aloittanut Odysseusta.

mä olen. Mutta en päässyt puoliväliinkään.

 

Pakko kommentoida, Sadan vuoden yksinäisyydestä ei ole tehty elokuvaa. Se on varmaan Rakkautta koleran aikaan jota ajattelit.

Molemmat muuten mun ihan kaikkien aikojen suosikkikirjoja.

Voi hyvinkin olla näin Se selittäis ettei se juoni menny ihan niinkuin kirjassa
Nyt kun mietin niin en kyllä oo varma mikä elokuva se ees oli....mutta kuitenkin, en jaksas katsoa toiste.

 

Harvoin multa jää kirja kesken, mutta tää jäi.

 

- Robin Cookin kirjoja luin silloin kun niitä alkoi ilmestymään suomeksi, suorastaan ahmin niitä. Mutta kun alkoivat muuttua politiikkamaiseksi meni maku.
- Sinuhe egyptiläistä olen aloittanut monta kertaa lukemaan, mutta kovin pitkälle en ole päässyt. Pitäisi varmaan ostaa omaksi ja vuosien saatossa lukea. Äänikirjanakin olen yrittänyt, en muista miksi alkoi tökkimään.
- Raamattuakin olen yrittänyt uteliaisuuttani lukea läpi, mutta alun sukulaisuusesitykset lannistavat. Myös Koraanin sekavuus ja outous saivat vain kahlaamaan läpi. Mormonikirjaakin olen tainnut selailla.
- Kaarin Utrion kirjat saavat myös tietoähkyn päälle, koko ajan tunne että milloin päästään vauhtiin.
- Lokki Joonatanista pidin muistaakseni, mutta pikku prinssin ilkeys ärsytti suunnattomasti!
- luulenpa että monet action-sarjat/leffat eivät onnistu kirjana, jos ne on ensin nähnyt telkkarista/leffassa. Pidän CSI yms. sellaisista, mutten ole koskaan kuvitellut lukevani niitä kirjana.

 

Juoksuhaudantie ja Puhdistus ovat ihan ok, mutta eivät yhtään niiden saaman maineen ja kunnian arvoisia. Mun mielestä Yksi kotimainen, jota myös yliarvostetaan, on Miikka Nousiainen. Vadelmavenepakolainen, Maaninkavaara ja Metsäjätti ovat kaikki yhden ajatuksen ympärille kasattuja kökändereitä. Juu, mun mielestä!

 

Nuoren Wertherin kärsimykset...vai mikä se oli, lukios piti yrittää lukea...

 

[QUOTE="vieras";29113659]Varmaan jonkinsortin maanpetos, mutta mielestäni Tuntemattoman sotilaan lukeminen oli kärsimystä.[/QUOTE]



Mä kyllä pidin kirjasta. Samoin täällä paljon haukuttu Sinuhe egyptiläinen oli hyvä. Ja Coelhon Veronica tahtoo kuolla (tms) oli lukemisen arvoinen mun kielestä.
Mua jotenkin helpottaa suunnattomasti, että aika monelta muultakin on toi tiiliskivi nimeltään THS jäänyt väliin tai ehkä muutama sivu luettu ja sitten takaisin hyllyyn pölyttymään... Vuosia tunsin huonoa omaatuntoa kun luulin, että olin ainoa tollo joka ei kykene kirjaa lukemaan..

Nämä ovat tosiaan niin mielipidekysymyksiä... Kuka nyt mistäkin tykkää.

 

Itse kerran lainasin yhden paul coelhon kirjan ja täytyy sanoa että ihmetytti hieman kun siinä kerrottiin jotenkin miten on niin henkistynyt ja vastaavaa kun on nyt vähän vaeltanut. Ei mutta siis nauratti. Vähän vastaavaa kuin luin saksalaista kirjallisuutta kun kaikki on niin vakavaa.Vaikka saksalainen kulttuuri on mahtavaaa ja ihmiset jämptejä ja ahkeria ja hienoja ja välittävät luonnosta, vastuuntuntoisia, mutta heidän kirjallisuudesta puuttuu huumori.

Vaikka englantilaiset ovat röyhkeitä ja elvät toisten selkänahasta historian valossa, ja aika helvetin tyhmiäkin ja jätteet vain dumpataan ja toivotaan että katoavat jonnekin sillä tavalla ja vesistöt saastuneita, niin onhan heidän kirjallisuus kuitenkin aika luettavaa.

 

Coelhoista en minäkään paljon perusta. Juha Vuorisia en jaksa. Markiisi de Saden Justine oli niin oksettava, että heitin sen jäteastiaan (yhtään muuta kirjaa en olekoskaan heittänyt jäteastiaan). Ja Joycen Odysseusta en vaan ole jaksanut alkua pidemmälle. Norman Mailerin Alastomat ja kuolleet jäi myös kesken - ja multa ei juuri jää kirja ikinä kesken.

Anni Polvat voi ihan hyvin jättää lukematta, ovat tyhjää höttöä. Yhden Netta Muskettin olen lukenut ja ihan paskaahan se oli, toista ei tartte lukea...

Sen sijaan minäkin olen TSH -fani, ainakin ollut nuorempana. Sofi Oksanen on todella lupaava nuori kirjailijatar. Kärpästen herra ansaitsee paikkansa klassikkojen joukossa, samoin Kunderan Olemisen sietämätön keveys.

 

No jotkut pilipali -Toreyhaydenit tulee mieleen