Mitä mieltä siitä, että mies tutkii puhelimesi ja käsilaukkusi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pahalla mielellä meillä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Kenguru";22509962]Samaa mieltä myös. Ihmettelen monien "raivoa" tuossa tutkimis asiassa. Mua ei yhtään haittaa jos tutkii, ja saan itse tutkia mieheni kännykät sun muut sen minkä kerkeän. Meillä vaan kumpikaan ei tee niin, koska luotetaan toisiimme, enkä mitenkään jaksaisi epäillä miestäni koko ajan jostain kieroiluista. En tutki mieheni kännykkää koskaan, enkä kysy kenen kanssa puhuu, ja sama toisinpäin. Mutta en kyllä todellakaan loukkaantuisi jos tutkisi kännykkäni ja laukkuni. Täällä pidellään samaa Huus Hållia, ilman ketkuiluja.[/QUOTE]

Raivoa? No, minusta nyt vaan ei ole asiallista tutkia toisen henkilökohtaisia tavaroita ilman lupaa. Osoittaa luottamuksen puutetta ja siitä sietääkin kyllä hiukan ärsyyntyä.
 
Koko ketjua lukematta; saa tutkia ja on joskus hakenutkin mm reisuussa yöllä Buranaa mun käsilaukusta (tietää että *jossain* sitä on), puhelimesta jonkin nroa tms mutta olisin kyllä tosi hämmästynyt :O Ja saisi jotain selittääkin miksi moinen
 
Meillä ei lueta toisten posteja tai puhelimia tai mies tutki (omituinen asia ylipäätään, mitä ihmettä se mies tutkisi??) käsilaukkuani. Ihan vapaasti saisi näin tehdä, en vaan keksi syytä miksi tekisi. Joskus ottaa jotain sieltä jota olen kanniskellut mukana tms. Miehen puhelimessa ei oo mitään mua viihdyttävää, meillä ei ole salattavaa- mutta en ymmärrä mitä sillä puhelimella tekisin. Posteja en avaa koska yksinkertaisesti koen sen yksityisyyden loukkaukseksi, vaikka molemmilla on "lupa" availla postit. Ainoastaan pari laskua avaan, jotka tulee miehen nimellä, kun minä maksan laskut ja mies unohtelee avaamattomia kirjeitä pöydälle viikoiksi.

Siis se luottamus on kunnossa, että mitään ei salata ja kaikki on avointa, mutta se ei tarkoita, etteikö toisen yksityisyyttä voisi kunnioittaa. Se, että jotkut asiat ovat henkilökohtaisia, ei tarkoita, että ne olivat jotenkin salaisia/loukkaavia/suhteessa olisi luottamuspula. Kyllä minä ainakin olen yksilö ilman miestäni, vaikka lujassa ja tiiviissä parisuhteessa ollaankin.
 
Ei saa tutkia toisen laukkua, puhelimia, (sähkö)posteja, kuitteja jne. omine lupineen, vaikka kuinka olisi puhtaat jauhot pussissa eikä mitään salattavaa toisella. Sen verran pitää luottaa toiseen. Tietenkin jos mies kaipailee jotain tavaraa, joka sattuu olemaan laukussani, käsken ottamaan sen sieltä itse, eikä mies koe mitään tarvetta ruveta tonkimaan muuta, etsii vain sen mitä oli hakemassa. Näin joulun alla meillä vaan ollaan salailevampia, kun en halua esim. että mies huomaisi laukussani kuitin hänen joululahjastaan tms.

Meillä on omat tietokoneet, kun mulla tää on myös työkone. Mulla on usein sähköpostit auki tässä, ja mies saattaa välillä käydä katsomassa tältä koneelta jonkun oman juttunsa netistä jos omansa sattuu olemaan kiinni, eikä ikinä koe mitään tarvetta alkaa selailla mun sähköposteja. Vastaavasti jos hän joskus istuu koneellani ja teen itse jotain muuta, saatan pyytää häntä varta vasten katsomaan sähköposteistani jonkun asian, jota sillä hetkellä tarvitsen. Mies etsii pyytämäni jutun eikä ala kaivelemaan muuta, ei ole näyttänyt koskaan edes kiinnostuneelta siitä, mitä siellä on.

Puhelimeen vastaamisesta: Jos olen itse poissa ja puhelimeni on kotona sen soidessa, mies katsoo kuka soittaa ja jos on joku hänelle tuttu, vastaa itse, mutta jos on joku tuntematon, jättää vastaamatta. Teen itse samoin.
 
Mielestäni on ihan sairasta, että tutkitaan toisten puhelimia ja laukkuja. Tarkoitan tässä tutkimisella sellaista tutkimista, että varta vasten käydään toisten tekstiviestit läpi, katsotaan kaikki kuitit, puhelutiedot jne. Aivan sairasta ja mielestäni jopa identiteetti- ja yksityisyydenloukkaus. Aina ihmetyttää nämä pariskunnat, jotka ovat naimisissa toistensa asioidenkin kanssa. Ei saa olla mitään yksityisyyttä, ei omia viestejä eikä mitään. Itse eroaisin välittömästi tuollaisesta miehestä.

Tuliko kenellekään mieleen, että niissä viesteissä voi olla jotain sellaista minkä viestin lähettäjä on tarkoittanut luottamukselliseksi tiedoksi? Esim. vaikkapa vaimon ystävä saanut keskenmenon tai hänellä aviohuolia ja on halunnut puida tätä vain ystävänsä kanssa, EI tämän ystävän miehen kanssa.

Eri asia on jos vaikka soittaa toisen puhelimella kun oma puhelin hävinnyt tai jäänyt vaikka töihin. Mutta jos oikein tarkistamalla tarkistaa kaiken niin tosi sairasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pahalla mielellä meillä;22509096:
stig: Ei ole uusi tilanne, paitsi että muutama vuosi meni, etten käynyt lainkaan tanssimassa. Ja tarkoitan nyt tällä ihan perinteisiä valsseja yms. Viime kesänä aloitin viiden vuoden jälkeen uudelleen, koska hänellä on harrastuksensa ja tuo on mulle oikeastaan ainut.

Suosittelen pitämään kiinni itsemääräämisoikeudestasi, eikä kannata alkaa rajoittamaan harrastuksiaan ja menojaan kumppanin mustasukkaisuuden takia. Jotkut ovat joutuneet lopulta tilanteeseen, että puoliso kyttää työpaikan ovellakin, ettei vaan kotimatkalla kävisi pettämässä ja laskee minuutteja kun käyt kaupassa.
 
Jaa, mun mielestöä sokea luottamus on tyhmää. Enkä ymmärrä, että pitäisi suuuttua ja loukkaantua epäilystä... Mun mielestä pitää vaan todistaa olevansa luotettava ja olla avoin. Sitten jos toinen koko ajan epäilee, niin se on tietty jo sairasta. Mutta meillä ainakin lähtökohtaisesti on niin, ettei ole mitään salaista. Kyllä toisen laukkuun ja puhelimeen saa katsoa. Ei kyl oo ollut opngelmia, että kumpikaan ois varsinaisesti toista tutkinut. Meillä vaan asiat on niin yhteisiä.

Näin mäkin aattelen.Jos ei oo käteistä tms. niin kyllä mun lompakosta saa ottaa rahaa.Tai jos tarvii jonkun numeron mun puhelimesta niin saa sieltä katsoa,ilman lupaa siis.Miksei,koska ei siellä oo mitään salaista.
Kun miehelle tuli kirje koulusta,että pääsikö se sinne opiskelemaan,niin mä avasin sen kun en malttanut oottaa että mies tulee kotiin...:ashamed: Ja mies kun luki sen niin nauro vaan että kirje tais olla jo kertaalleen avattu:D
Se on tietty sitten eriasia jos päivittäin kytätään eikä luoteta.
 
Mies saa mennä mun laukulle jos haluaa,eipä siellä mitään ole paitsi avaimet ja lompakko,jos niitäkään. En ole laukku ihmisiä.
Puhelimet on molemmilla "omat" mut ovat kyllä yhteiskäytössä eli soitan sillä luurilla joka sattuu olemaan lähempänä samoin jos johonkin puhelimeen tulee viesti ne sen lukee se joka on silloin puhelimen lähettyvillä.
 
Mun mies ei koskaan ole tutkinut kännyä, eikä käsilaukkua. Jos pyydän tuomaan käsilaukusta jotain, niin tuo aina koko käsilaukun, ei koskaan sistä asiaa sisältä, jota pyydän :)
Ja sama kännyssä, jos vaippaa vaihtaessa tai vauvan kylvetyksen aikana tulee viesti niin ei ikuuna mies sitä edes pyynnöstä lue :) Kerran tiesin, että kaveri laittoi tekstarina koulutusajat, kun pyysin. Pyysin miestä lukemaan viestin, kun kännyn lähellä oli ja itse vauvaa hoidin.. ei, antoi puhelimen mulle.

Jos hän joskus tutkisi laukkua tai kännyä, niin varmaan purskahtaisin nauruun :) Mut eipä siellä mitään niin salaista ole kännyssäni, eikä laukussani, etteikö mies niitä saisi tutkia :)
 
Mielestäni on ihan sairasta, että tutkitaan toisten puhelimia ja laukkuja. Tarkoitan tässä tutkimisella sellaista tutkimista, että varta vasten käydään toisten tekstiviestit läpi, katsotaan kaikki kuitit, puhelutiedot jne. Aivan sairasta ja mielestäni jopa identiteetti- ja yksityisyydenloukkaus. Aina ihmetyttää nämä pariskunnat, jotka ovat naimisissa toistensa asioidenkin kanssa. Ei saa olla mitään yksityisyyttä, ei omia viestejä eikä mitään. Itse eroaisin välittömästi tuollaisesta miehestä.

Tuliko kenellekään mieleen, että niissä viesteissä voi olla jotain sellaista minkä viestin lähettäjä on tarkoittanut luottamukselliseksi tiedoksi? Esim. vaikkapa vaimon ystävä saanut keskenmenon tai hänellä aviohuolia ja on halunnut puida tätä vain ystävänsä kanssa, EI tämän ystävän miehen kanssa.

Eri asia on jos vaikka soittaa toisen puhelimella kun oma puhelin hävinnyt tai jäänyt vaikka töihin. Mutta jos oikein tarkistamalla tarkistaa kaiken niin tosi sairasta.


No eikä noi salaiset asiat puhuta yleensä kasvotusten tai ihan soittamalla? Mä en ainakaan viestinä laittasi kaverin keskenmenosta tai omista ongelmista, eikä kyllä ystävänikään niin tee. Olisi aika... typerää. Noi asiat on aina kasvotusten juteltu tai soittamalla.
 

Mies ei tee sillä tiedolla mitään. Vähän sama asia kuin se, että minä en tee mitään sillä tiedolla, kuinka paljon miehen perhokamat tai soittimet maksavat. :) Meillä on yhteistalous ja yhteiset rahat, mutta emme ole tilivelvollisia toisillemme mihin omiin menoihin kumpikin rahaa käyttää - laskut maksamme ajallaan ja säästötilille menee kuukausittain rahaa tietty summa, muuten kumpikin voi käyttää rahaa harkintansa mukaan.

Ja tuo kommentti nyt oli sarkasmia, jollet hoksannut.
 
Se keskenmeno oli vain esimerkki. Mutta ihan hyvin voi jostain keskenmenosta tai muusta kirjoitella esimerkiksi tekstiviestin tai sähköpostin. Ei se tarkoita, etteikö asiaa muutenkin keskustelisi. Joku voi vaikka sairaalasta lähettää tekstiviestin, että nyt menee sitten siihen keskenmenon kaavintaa, että keskustellaan illalla enemmän.

Ja vaikkei omassa puhelimessa olisikaan mitään arkaluontoisia viestejä niin on silti omituista jos jollakin on pakonomainen tarve tutkia puolison puhelinta, rahapussia, tietokonetta.
 
Lupa pitäisi kysyä ensin.
Sanon usein miehelle, että tuotko mun laukusta lompakon/kalenterin, tai että katotko viestin mun puhelimesta jonka isä laittoi tms, mutta jos mies ihan vaan tekee ratsian mun laukkuun koska esim. epäilee mua jostain, niin en tykkäisi.
Ja mun puhelimessa on henk. koht. viestejä mun kavereilta joissa ne kertoo salaisuuksiaan, ei niitä ole tarkoitettu miehelle. Suuttuisin jos se lukisi niitä ilman lupaa.
 
Jaa, mun mielestöä sokea luottamus on tyhmää. Enkä ymmärrä, että pitäisi suuuttua ja loukkaantua epäilystä... Mun mielestä pitää vaan todistaa olevansa luotettava ja olla avoin. Sitten jos toinen koko ajan epäilee, niin se on tietty jo sairasta. Mutta meillä ainakin lähtökohtaisesti on niin, ettei ole mitään salaista. Kyllä toisen laukkuun ja puhelimeen saa katsoa. Ei kyl oo ollut opngelmia, että kumpikaan ois varsinaisesti toista tutkinut. Meillä vaan asiat on niin yhteisiä.

Luottamus ei ole tyhmää, se on suhteen perusta, eikä ole puolittaista luottamusta jos suhde on vakaalla pohjalla. Toiseen pitää luottaa. Miksi olisi suhteessa missä pitää todistella? Jatkuva todistelu se vasta epäilyttävää olisi. :D
Meilläkään ei ole mitään salaista, mutta on äärettömän epälohteliasta tutkia toisen tavaroita. Yksityisyyden kunnioitus, siinä kuin vapaa liikkuminenkin, kuuluu meillä täyden luottamuksen ohella parisuhteeseen.
 
Tuliko kenellekään mieleen, että niissä viesteissä voi olla jotain sellaista minkä viestin lähettäjä on tarkoittanut luottamukselliseksi tiedoksi? Esim. vaikkapa vaimon ystävä saanut keskenmenon tai hänellä aviohuolia ja on halunnut puida tätä vain ystävänsä kanssa, EI tämän ystävän miehen kanssa.
Tuli todellakin mieleen. Itse saan yhdeltä ystävältä paljon viestejä, joissa on yksityisiä salaisuuksia. Kerron myös itse vastaavasti hälle viestilläkin asioita, joita en todellakaan halua muiden tietävän. Jos ystäväni alkaisi olla miehen kanssa, joka väkisin lukisi viestini, raivostuisin.
 
Tuli todellakin mieleen. Itse saan yhdeltä ystävältä paljon viestejä, joissa on yksityisiä salaisuuksia. Kerron myös itse vastaavasti hälle viestilläkin asioita, joita en todellakaan halua muiden tietävän. Jos ystäväni alkaisi olla miehen kanssa, joka väkisin lukisi viestini, raivostuisin.

Näinpä näin. Kyllä mullakin on yksityisiin asioihin liittyvää viestittelyä ystävien kanssa, eivätkä ystäväni varmastikaan pitäisi siitä, että miehenikin on perillä heidän asioistaan.
 
Jatkanpahan taas, kun edelleen vaivaa tuo asia... En pysty antamaan anteeksi, vaikka kuinka yritän! Ensimmäisen kerran yli olen päässyt, mutta nyt vaivaa siitäkin edestä, koska mies silloin lupasi ettei enää koskaan tee niin... No tiedänpähän tästä lähtien nukkuakin laukku kainalossa!!!
 

Yhteistyössä