En ymmärrä tätä lapsettomien katkeruutta ja vihaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja alkuperäinen, paha mieli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
toisen _omat tunteet_ ole kiellettyjä? minä saan tuntea toista kohtaan mitä haluan, jos sitten teen jotain pahaa siitä tunteesta johtuen niin se on eri asia. Jos äitini kuoli viikko sitten niin en ehkä jaksa puuhailla kanssasi oman äitisi viisikymppispäiviä, esimerkiksi. lapsettoman kuukautiset ovat joka kerralla pieni kuolema...
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen:
Chala: ajattelin kyllä, että juuri se ajatus jota minulle ei koskaan sanottaisi, voisi auttaa ymmärtämään. En vain jaksanut käsittää sitä suoranaista vihaa joka siellä velloi. En minä ole tahaltani raskaana, siis siten että voisin mahallani ja pahoinvoinnillani loukkaisin muita.

Ja on minullakin tunteeni. Sinäkin suhtaudut tähän aika negatiivisesti, ainakin tekstisi jotenkin huokuu sellaista. En minä ole ketään lapsetonta vastaan silti tässä. Halusin ymmärtää, en ymmärtänyt.

Mä yritän vääntää vähän turhan aggressivisesti rautalangasta, anteeksi siitä. En tosiaan kuvittele että olet ketään vastaan, mutta pelkään että jos ette kaveriesi kanssa asiasta suoraan puhu, se vaikuttaa teidän väleihin. Jokainen kokee asiat niin henkilökohtaisesti, sinä raskauden ja kaverisi lapsettomuuden, että kumpikaan ei tosiaan voi ymmärtää mitä toinen kokee, ei edes samassa tilanteessa olevat voi päästä toisen pään sisään.

Raskaana ollessa on muutenkin niin herkillä että ottaa tosi helposti henkilökohtaisesti sellaiset asiat jotka ei niin ole tarkoitettu. Mä yritän vain sanoa (kauheella jankkaamisella, anteeksi) että älkää antako tuon kaiken tulla teidän ystävyyden väliin. Tuntuu että monilla välit rikkoutuu juuri sen takia että kun toinen taistelee lapsettomuuden kanssa, hän joko itse tekee selväksi ettei raskaanaolijan kanssa halua tekemisissä olla tai sitten raskaanaolija rivien välistä lukee jotain tai on itse niin vaivautunut että jättää yhteydenpidon, ja se on tosi surullista eikä sen tarvitse mennä niin :)
 
No mutta onko tässä nyt siitä kyse, jos ap on mennyt lukemaan palstaa jossa hänen lapseton ystävänsä purkaa tuntojaan lapsettomuutta kohtaan noin yleensä. Mun mielestä tämä on ylireagointia, eri asia jos ystävä olisi kaatanut pahan olonsa ap:n niskaan.

En saisi lukea?
En saisi edes yrittää ymmärtää? En edes yrittää jotenkin tajuta maailmaa johon en koskaan tule kuulumaan?

En minä tarkoittanut pahaa. Olin kyllä todella tietämätön lapsettomien ajatuksista. Ja kai kun olen raskaana, on sitten tunteetkin enemmän pinnassa. Eikö se ole yhtään ymmärrettävää?
 
Kuten sanoin, olen ravannut terapiassa ja tuntenut välillä olon hyväksi, mutta ei tarvitse kuin joku pikkuasia muistuttamassa, niin haavat on taas viilletty auki. :(

Jokaisella meistä on omat arpemme, joiden kanssa vaan on opeteltava elämään. En mäkään voi toistuvasti rasittaa kaikkia läheisiäni menneisyyden haamuilla, vaikka kuinka tekee kipeää aina toisinaan.
 
Ehkä siinä on syynsä, miksi raskaana oleville, haaveileville, lapsettomille, lapsettomuudesta kärsiville ja keskenmenon saaneille on omat saittinsa, toisia kun on niin vaikea ymmärtää ellei itse ole samaa kokenut. Mielestäni on äärimmäisen typerää ja lapsellista käydä lukemassa palstoilta anonyymisti kirjoitettuja juttuja ja vetästä niistä pussillisen herneitä nenuunsa :)
 
Mä ymmärrän niin täysin, että se tuntuu pahalta, kirpaisee varmasti enemmän kuin mikään muu. Mutta lapsettoman paha olo voi muuttua kohtuuttomaksi itsekkyydeksi ja ilkeydeksi kaikkia "lapsellisia" läheisiä kohtaan. Loputon itsesäälissä kieriskely ei ehkä ole paras tapa käsitellä omaa tilannetta, vaikka sillekin on surutyössä tietty aika varmasti varattava.

Tässäkään ei ole ollut kyse siitä että kukaan on henkilökohtaisesti loukannut ketään, vaan lapsettomat ovat omalla palstallaan omassa vertaistukiporukassaan purkaneet tuntojaan ja siitä on ulkopuolinen loukkaantunut. Jos ei väännettäisi asioita nyt tälläkin kertaa sellaisiksi mitä ne eivät ole? Ja saanko nyt vielä sanoa että jos sä et ole sitä kokenut, on tuo aikamoinen understatement että "ymmärrät niin täysin että se tuntuu pahalta" ;)
 
Nyt on pakko tarttua tähän että tiedätkö sä siis oikeasti mikä viesti siellä oli sun ystäväsi kirjoittama ja sinusta kirjoitettu?

En ihan 100% varmasti, mutta viesti oli ilmestynyt palstalle puoli tuntia sen jälkeen kun olimme puhuneet puhelimessa (muistan kellonajan kun samaan aikaan tuli uutiset ja mies niitä kuunteli ihan täysillä). Ja siinä viestissä sanottiin että nyt sillä on muka huono olo eikä jaksa lapsensa kanssa, voi miksi teki edes sen ensimmäisen jos ei pienen huonon olon takia jaksa mitään?

Toki se voi olla sattumaakin mutta tiedä häntä.
 
En ihan 100% varmasti, mutta viesti oli ilmestynyt palstalle puoli tuntia sen jälkeen kun olimme puhuneet puhelimessa (muistan kellonajan kun samaan aikaan tuli uutiset ja mies niitä kuunteli ihan täysillä). Ja siinä viestissä sanottiin että nyt sillä on muka huono olo eikä jaksa lapsensa kanssa, voi miksi teki edes sen ensimmäisen jos ei pienen huonon olon takia jaksa mitään?

Toki se voi olla sattumaakin mutta tiedä häntä.

Hei oikeesti.. Mieti nyt itsekin vähän kannattaako tuollaisesta vetää herne nenään. Sitten kun sulla tosiaan on jotain todisteita, syytä ihmeessä, mutta siihen saakka suosittelisin todellakin vähän hölläämään, koska teidän kaverisuhde tulee kaatumaan johonkin ihan muuhun kuin lapsettomuuden katkeruuteen tuolla menolla.

En todellakaan tarkoita tätä pahalla, tiedän tasan tarkkaan mitä on olla kummallakin puolella tuota kuviota, mutta sä saatat nyt kuvitella pikkuisen liikoja. Ja edelleenkin, puhu kaverisi kanssa asiasta suoraan, sano että sua vähän pelottaa miten hän ottaa tilanteen kun on kuitenkin hänelle varmaan paha paikka, mutta sä olet kuitenkin omasta tilanteestasi onnellinen etkä halua joutua häpeämään olotilaasi. Älkää syytelkö, älkää tuputtako, yrittäkää molemmat parhaimmin päin ymmärtää toisianne niin kaveruus voi vielä jatkuakin. Tuollainen tulee satavarmasti vaikuttamaan negatiivisesti :(
 
Ja saanko nyt vielä sanoa että jos sä et ole sitä kokenut, on tuo aikamoinen understatement että "ymmärrät niin täysin että se tuntuu pahalta" ;)

Musta taas tuo on ihmisten empatiakyvyn ja älykkyyden aliarvioimista. Tietenkään en voi tietää täysin, miltä tuntuu kärsiä nimenomaan lapsettomuudesta kun en itse ole siitä kärsinyt, mutta jotenkin voisin kuvitella, että tietynlaiset tuskan ja kaipauksen tunteet obvat yleisinhimillisiä, vaikka kohde olisikin eri. Olen elämässäni sekä kokenut ja sitä kautta itse käsitellyt tunteita että kirjoittanut niistä sen verran paljon, että kuvittelisin osaavani eläytyä sellaisiinkin tunteisiin, joita en itse ole kokenut.
 
Miksi lapsettomat on niitä, joita pitää jatkuvasti ymmärtää ja silittää myötäkarvaan?

No jos se on sinulle vaikeaa, niin ei tarvitse. Helppo se on huudella kun on itsellään lapsia. Mieti elämääsi ilman niitä. Pikkuisen tyhjää? Lapsettomuus voi olla todella rankkaa.
Mutta outo ja lapsellinen tuo sinun kommenttisi. Ihan kun 2- vuotias polkisi jalkaa, miks mun pitäää ääää....!!!! Ja jatkuvasti ymmärtää! Olisiko sen ymmärtämisen aika sinunmielestäsi tullut jo päätökseen, vai milloin se on, ensi viikon torstaina? Ensi vuonna? Mikä Sinulle sopisi, niin mennään vaikka sen mukaan!
 
Minusta on kaikkein inhottavinta, kun sekundäärisesta lapsettomuudesta kärsivä ystäväni tokaisi raskaudestani kuullessaan, että he olisivat ennemminkin sen toisen lapsen ansainneet enkä minä... Siis että ilmeisesti oli heiltä pois kun minä tulin raskaaksi?
 
Musta taas tuo on ihmisten empatiakyvyn ja älykkyyden aliarvioimista. Tietenkään en voi tietää täysin, miltä tuntuu kärsiä nimenomaan lapsettomuudesta kun en itse ole siitä kärsinyt, mutta jotenkin voisin kuvitella, että tietynlaiset tuskan ja kaipauksen tunteet obvat yleisinhimillisiä, vaikka kohde olisikin eri. Olen elämässäni sekä kokenut ja sitä kautta itse käsitellyt tunteita että kirjoittanut niistä sen verran paljon, että kuvittelisin osaavani eläytyä sellaisiinkin tunteisiin, joita en itse ole kokenut.

Ihan viitaten sinun aiempiin kommentteihisi tässä ketjussa tosiaan arvioin aika alakanttiin empatiakykysi tässä asiassa. Ehkä se on aliarviointia, ehkä ei, mutta kovin korkealle se nyt ei ole näyttäytynyt. Mutta hyvä homma jos tunnet ymmärtäväsi ja samaistuvasi sen verran ettei tarvitse vähätellä sitäkään kokemusta vaikkei itse henk koht olisikaan koskettanut.
 
Ihan turhaa tätä keskustelua on jatkaa.
Lapsettomien ja lapsia saaneiden/raskaana olevien välissä on liian leveä kuilu, sitä ei voi millään, ei millään sanalla yhdistää.
 
Eikö empatia koske myös sitä, joka on raskaana ja jolla on lapsia? Siis empatia häntä kohtaan?

Raskaana oleva saa ja tulee aina saamaan enemmän empatiantunteita osakseen kautta aikain, vrt. lapsettomiin. =)
MIetipä niitä muita ystäviäsi ja vanhempiasi (jos sinulla sellaiset ovat), eikö näin ole, että kuitenkin suurin osa heistä ovat kovinkin myötä koko raskauden ajan?! Mitä sitten, jos joukossa on tuollaisia lapsettomia?
 
[QUOTE="huoh";22461911]Raskaana oleva saa ja tulee aina saamaan enemmän empatiantunteita osakseen kautta aikain, vrt. lapsettomiin. =)
MIetipä niitä muita ystäviäsi ja vanhempiasi (jos sinulla sellaiset ovat), eikö näin ole, että kuitenkin suurin osa heistä ovat kovinkin myötä koko raskauden ajan?! Mitä sitten, jos joukossa on tuollaisia lapsettomia?[/QUOTE]

En kyllä nyt yhtään käsitä tätä vastakkaisasettelua :(
 
Toki voi olla empaattinen, mutta kun lapsettomien takia täytyisi olla itse koko ajan varpaillaan ettei heille tulisi paha mieli...

No mulla on yksi lapsi ja toinen tulossa. Samaan aikaan erittäin läheinen ystäväni on taistellut kaikki nämä vuodet lapsettomuuden kanssa. Kyllä minä olen visusti varonut sanojani, koska näen miten hirveän kipeä asia se hänelle on. Minulla on jotain enemmän kuin hänellä, ja vaikka se ei ole minun vikani ymmärrän erittäin hyvin, että tämä on tilanne jossa nimenomaan minulta vaaditaan empatiaa ja hienotunteisuutta PALJON enemmän kuin tältä ystävältäni.
 
Mä en ymmärrä miksi raskauspahoinvoinnista ylipäätään pitää valittaa. On se ihme et aikuiset ihmiset ei tiedä että se periaatteessa kuuluu siihen ja siihen ei valittaminen auta. Jos on itsensä siihen tilaan saattanut niin kärsikööt.

ja huom itse en ole lapseton vaan tällä hetkellä kolme lapsen äiti ja neljäs syntymässä 2 kk sisään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mösmös;22461955:
Mä en ymmärrä miksi raskauspahoinvoinnista ylipäätään pitää valittaa. On se ihme et aikuiset ihmiset ei tiedä että se periaatteessa kuuluu siihen ja siihen ei valittaminen auta. Jos on itsensä siihen tilaan saattanut niin kärsikööt.

ja huom itse en ole lapseton vaan tällä hetkellä kolme lapsen äiti ja neljäs syntymässä 2 kk sisään.

Toki saa valittaa pahoinvoinnista ja kivuista/säryistä. Ne kuuluvat raskauteen, mutta ONNEKSI niistä pääsee heti raskauden jälkeen eroon.

Lapseton ei välttämättä koskaan koe raskautta, tai ylipäänsä raskauden alkaminen antaa odotuttaa itseään usein vuosikausia. Siinä on siis useamman vuoden tuskat, joka kuukausine menkkoineen kestettävänä.

Vähän perspektiiviä hei!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mösmös;22461955:
Mä en ymmärrä miksi raskauspahoinvoinnista ylipäätään pitää valittaa. On se ihme et aikuiset ihmiset ei tiedä että se periaatteessa kuuluu siihen ja siihen ei valittaminen auta. Jos on itsensä siihen tilaan saattanut niin kärsikööt.

ja huom itse en ole lapseton vaan tällä hetkellä kolme lapsen äiti ja neljäs syntymässä 2 kk sisään.

Niin eli jos on jalka kipeä, siitä ei saa valittaa, koska jollakin ei ole jalkoja ollenkaan? Jalkasärky kuuluu ihmisen elämään, jos hänellä on jalat?
 
[QUOTE="kohta kahden äiti";22461939]No mulla on yksi lapsi ja toinen tulossa. Samaan aikaan erittäin läheinen ystäväni on taistellut kaikki nämä vuodet lapsettomuuden kanssa. Kyllä minä olen visusti varonut sanojani, koska näen miten hirveän kipeä asia se hänelle on. Minulla on jotain enemmän kuin hänellä, ja vaikka se ei ole minun vikani ymmärrän erittäin hyvin, että tämä on tilanne jossa nimenomaan minulta vaaditaan empatiaa ja hienotunteisuutta PALJON enemmän kuin tältä ystävältäni.[/QUOTE]

Sinulla on siis hyvä sydän!
Mielestäni keskustelufoorumit ovat hyviä paikkoja purkaa tunteitaan, joskus joillekin ainoa mahdollisuus siihen. En tunne ketään lapsetonta, joka voisi loukata raskaana olevia, tai "lapsellisia" vaikka heitä oma tilanne kuinka ahdistaisikin. Siksi mennään purkamaan ahdistusta nimettömänä keskustelupalstoille, joissa on muita samassa tilanteessa.
Kyllä lapsettomat usein kokevatkin syyllisyyttä siitä, että on katkera toisten vauva uutisista. Niille tunteille ei kuitenkaan voi aina mitään, ja helpottaa kun niitä pääsee purkamaan.
Loppupelissä kysymyshän on siitä, että halutaan lapsia! Ja silloin varmasti suurin osa lapsettomista pitää lapsiperheitä arvokkaina, eikä negatiiviset tunteet liity lapsiin.
Näitä asioita voi olla vaikeaa ymmärtää. Itse arvostan perheellisiä, ja ymmärrän lapsettomia.
 

Yhteistyössä