Lapseni ei opi englannin sanoja!

["huolestunut äiti"]

Hei!

Tyttöni on 3.luokalla ja aloittanut tietenkin syksyllä englannin opiskelun. Luokalla on joka viikko sanakoe, johon pitäsi kotona harjoitella. Tyttö vain valittaa, että on vaikeeta eikä opi. Ja ei ole kyllä oppinutkaan, sanakokeissa osaa aina vain noin puolet oikein.

Miten teidän lapset oppii ne sanat?? Ja onko muilla 3.luokkalaisilla edes sanakokeita noin usein? Omana kouluaikanani ei kyllä ollut ala-asteella mitään sanakokeita. Tuntuu aika vaativalta kun joka viikko tulee uusia sanoja vaikka edellisiäkään ei ole opittu!

 

["äiti"]

Meil vanhemmalla tytöllä ei ollut sanakokeita kolmosella, ope oli jäämäs eläkkeelle ja eipä tainnu paljoa olla motivaatiota.
Toinen tyttö ku meni kolmannelle oli sanakokeita varmaan viikottain, opettaja innosti oppimaan ja puhumaan.
Eipä niitä taida oppia ku opettelemalla. Ja kyllä musta se on tärkeää että sanavarasto karttuu mahdollismman varhain. Mutta jos lapsella itellä asenne "on vaikeaa, en ikinä opi" niin ei silloin kyllä varmaan opikaan.

 

["alma"]

Meillä on kolmasluokkalaisella myös joka viikko sanakokeet, juuri siksi, että ei tulisi uusia sanoja ennen kun vanhat on opittu. Me harjoitellaan sanakokeisiin lukemalla kappaletta yhdessä läpi suomennellen ja lausumistakin harjoitellen. Tyttö kirjoittaa sanaston sanat ylös ja minä kyselen vielä ennen koepäivää sanat suullisesti

 

[Yainaba]

voisiko kokeilla erilaisia opettelumuotoja. Toisilla jää paremmin mieleen kuvina, toisilla "elokuvina" ja toisilla luettuna tai vaikka laulettuna.
Meillä isompi jätkä oppi sanoja tosi helposti jo kasilla, tää nuorempi ei ollenkaan niin helposti. Kuitenkin koetulokset on olleet suhteellisen hyviä, nuorempi vaan on joutunut harjottelemaan enemmän. ( vanhemmalla saattaa olla pohjana se, että ekana kielenään alkoi puhua englantia ja mandinkaa sekaisin koska olimme silloin pitään afrikassa )
Yks mun jo aikuisista lapsista puhuu englantia kuin äidinkieltään, eikä mitään hajua miten se sen päähän niin uppos. Toinen taas valittelee että ei millään jää päähän.

Me ollaan tehty alakoululasen kanssa niin että on kuulusteltu, minä olen lukenut pojalle ja kysellyt sekä suomeksi käännettyinä, että englanniksi. Sitten on katsottu kuvia ja liitetty niihin sanoja. Parhaiten muistaa sitten kokeessa sen hetken kun on opeteltu yhdessä. ( eli ilmeisesti elokuvamuisti mikä itsellänikin on )

 

["väsynyt äiti"]

Kuinka paljon teidän lapset käyttää aikaa niiden sanojen opetteluun?? Kun meillä tyttö saattaa istua tunninkin sen kirjan kanssa ja musta se on liikaa noin pienelle. Ja kun tuloksetkaan ei oo hääppösiä... Pitää varmaan ottaa yhteyttä opettajaan ja pyytää se kertomaan miten noi sanat pitäs opiskella.

 

[---]

Muistan, että itselläni oli tuo myös vaikeaa juurikin kolmannella kun englanti alkoi.

Itse opin parhaiten niin, että kirjoitin sanan suomeksi ja englanniksi. Eli sanastosta tyyliin;

kissa cat
koira dog

ym.

Kirjoitin ne periin kertaan. Parhaiten minulle jäi mieleen noin.

 

[Meillä]

opiskeli niitä sanoja useampana päivänä 2-3 sanaa kerrallaan.

 

["väsynyt äiti"]

Kuinka paljon teidän lapset käyttää aikaa niiden sanojen opetteluun?? Kun meillä tyttö saattaa istua tunninkin sen kirjan kanssa ja musta se on liikaa noin pienelle. Ja kun tuloksetkaan ei oo hääppösiä... Pitää varmaan ottaa yhteyttä opettajaan ja pyytää se kertomaan miten noi sanat pitäs opiskella.

 

[---]

[QUOTE="väsynyt äiti";22417808]Kuinka paljon teidän lapset käyttää aikaa niiden sanojen opetteluun?? Kun meillä tyttö saattaa istua tunninkin sen kirjan kanssa ja musta se on liikaa noin pienelle. Ja kun tuloksetkaan ei oo hääppösiä... Pitää varmaan ottaa yhteyttä opettajaan ja pyytää se kertomaan miten noi sanat pitäs opiskella.[/QUOTE]

Mun mielestä ei ole tarkoitus kerralla niitä tankata jos homma ei suju. Useampana päivänä voisi harjoitella.

 

[*]

[QUOTE="väsynyt äiti";22417752]Kuinka paljon teidän lapset käyttää aikaa niiden sanojen opetteluun?? Kun meillä tyttö saattaa istua tunninkin sen kirjan kanssa ja musta se on liikaa noin pienelle. Ja kun tuloksetkaan ei oo hääppösiä... Pitää varmaan ottaa yhteyttä opettajaan ja pyytää se kertomaan miten noi sanat pitäs opiskella.[/QUOTE]

Sun pitää ruveta opettelmaan niitä sanoja yhdessä sen lapsen kanssa. Lukekaa ja kääntäkää kappaletta yhdessä. Sanat jää helpommin mieleen asiayhteyksissä kuin listasta tankaten.

 

[anve]

Minusta kuitenkin jos noin puolet on oikein on se kuitenki suht hyvin.. kehu siitä että osaa kuitenkin jotain!! Mä muistelen ite kuin vaikea itelle oli englanti, ku suomenkielikään ei tahtonu olla hallinnassa. Oli ongelmia g yhditelmän, sekä kaksoiskonsonanttien kanssa.
Kävin englannista tukiopetuksessa ja koin sen rangaistuksena.. ensinnäkin siksi että tukiopetus oli usein silloin kun oli jotain mukavia tunteja (musikki, käsityöt) tai sillon kun muilla oli normali englannin tunti.

 

["vieras"]

Erilaisia oppimistapoja kannattaa kokeilla, edellä mielestäni oikein hyviä vinkkejä.
Jollakin on hyvä näkömuisti (lapsi oppii katsomalla ja pänttäämällä sanoja kirjasta), jollekin kuultu jää paremmin mieleen (esm. aikuinen lukee lapselle ääneen tai lapsi itse lukee ääneen).
Joku taas oppii parhaiten tekemällä (vaikkapa kirjoittamalla sanoja).
Joku keksii omia muistisääntöjä.
Periaatteessa ei pitemmän päälle ole oikein muita vaihtoehtoja kuin ahkera ulkoa opettelu eikä kellään ole oikotietä onneen.

Lapsella voi olla kyse vain alkukankeudesta.
Jos vaikeudet tuntuvat jatkuvan, kannattaa olla yhteydessä opettajaan.
Esim. lievä luki-vaikeus hankaloittaa myös englannin opiskelua. Varsinkin, kun sanat yhtäkkiä kirjoitetaan eri tavalla kuin lausutaan.
Tietysti myös muisti- tai hahmotusongelmat saattavat vaikuttaa asiaan.

Kannusta lasta!!!

Toivoopi ope

 

[Klomas]

Musta ei nyt ole mitään apua, mutta kirjotanpahan kumminkin:

Tyttärelläni on vaikea lukihäiriö ja englanti on kyllä.. no ei sitä voi sanoin kuvata. Meillä ei panosteta kirjoituksen täydelliseen oppimiseen vaan siihen että oppii puhumaan. Kun on sanakokeet edessä, n. 2 vkon välein, puhun niitä sanoja ja fraaseja lapselle. Lisään niitä opittavia sanoja normaalipuheen sekaan ja kaikenlaiset tervehdykset yms. meillä hoidetaan nykyään englanniksi. Tällä tuntuu oppivan.

 

["väsynyt"]

En tiennyt, että vanhempienkin pitäis panostaa noin paljon lapsen opiskeluun... Hmmm... täytyy kai sit ottaa tää sanojen opettelu yhteiseksi projektiksi. Musta vaan läksyt pitäis olla sen tasoisia, että lapsi selviää niistä yksinkin.

 

[ev]

mun 10v pojalla on enkun kanssa isoja vaikeuksia, se ei vaan mene sille päähän. ei kaikki voi olla lahjakkaita kaikessa.

me harjoitellaan sanoja paljon kotona, silti pojan kokeet menee aikas huonosti. poika ottaa itse sen kamalan raskaasti, mutta olen lohduttanut häntä sillä ettei kaikessa vaan voi olla hyvä. itse olin aikanaan sairaan huono matikassa, mutta lahjakas enkussa. pojalla taas enkku heikko ja matikka tosi hyvä.

 

["tiipii"]

[QUOTE="väsynyt";22418205]En tiennyt, että vanhempienkin pitäis panostaa noin paljon lapsen opiskeluun... Hmmm... täytyy kai sit ottaa tää sanojen opettelu yhteiseksi projektiksi. Musta vaan läksyt pitäis olla sen tasoisia, että lapsi selviää niistä yksinkin.[/QUOTE]

Toiset lapset saattaakin selvitä yksin. Hirveän vaikeahan se on opettajan suunnitella läksyt niin, että ne eivät olisi kenellekään vaikeita. Tyttösi luokkakaverilla voi olla vaikka matikassa isoja ongelmia, ja tarvitsee vanhemman auttamaan läksyissä. Lapset on erilaisia. Jos on lapsella jossain aineessa ongelmaa, niin totta kai pitää vanhempien auttaa.

 

[pirjo-liisa]

Meil ei kyl muksulla oo ollu mitään sanakokeita vielä kolmoselle. Yks koe oli, mut siitäkään ei ilmotettu ees etukäteen. Tuntuu kyl ettei toi poika oo viel mitään oppinutkaan enkusta kun niillä ei vaadita mitään opettelemaan.

 

[zmiez]

Ei kaikki opi. Joillakin on oikeasti huono muisti. Eipä siinä paljon tekemistä ole.

 

["vieras"]

Tietenkin lapset tarvitsevat kannustusta, apua ja läsnäoloa läksyjen kanssa! Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Etenkin, jos lapsi ei tunnu yksin pärjäävän, on vanhemman ehdottomasti autettava lasta oppimaan.

Meillä isä kyseli aina sanakokeisiin sanoja minulta ja siskoltani. Opimme paremmin, kun kuulimme sanoja, olimme siis ns. auditiivisia oppijoita. Isä myös käytti sanoja ihan muuten vaan arjessa (kun siis kerran tiesi, mitä oli opeteltu) esim. sanoi vaikka pihalla "hei katso, a dog" tai kyseli "mikäs tuo on englanniksi?" tai lauleli lauluja englanniksi, joissa oli tuttuja sanoja vaikka nyt "You`re nothing but the hound dog....". Se auttoi.

Äiti taas luki koealueemme alakoulussa ( ne on siis n. 10 sivua) ja kyseli sitten kysymyksiä vaikka maantiedosta. Opin paremmin, kun kerroin hänelle. JOs en osannut, piti lukea uudestaan.

Ja vanhempani ovat siis ihan tavallisia työssäkäyviä duunareita.

Vanhemmuus ei ole vain nakkisopan keittoa. Kyllä lasta pitää koulutielläkin tukea - etenkin, kun alkaa uusi oppiaine.

 

[mun]

Se on sen open vika jos lapsi ei opi. Sen pitäs osata opettaa silleen, et kaikki oppii. Ja opettaa lapsille kunnolla miten niitä sanoja pitää kotona opiskella. Ei se oo vanhempien vastuulla mitä lapsi oppii vaan opettaja on vastuussa oppimisesta.

 

[heh!]

Se on sen open vika jos lapsi ei opi. Sen pitäs osata opettaa silleen, et kaikki oppii. Ja opettaa lapsille kunnolla miten niitä sanoja pitää kotona opiskella. Ei se oo vanhempien vastuulla mitä lapsi oppii vaan opettaja on vastuussa oppimisesta.

Kiitos iltanauruista, nyt nukkumaan

 

[Keittiönoita]

Meillä lapsi oppi englannin lukemalla, kuulemalla, kirjoittamalla ja puhumalla. Mitä enemmän enkkua käytti, sen paremmin oppi.

 

[osallistu]

No, keksi muistisääntöjä sanoille yhdessä lapsen kanssa! Itse luin aikanaan pitkänä kielenä saksaa ja pöytää tarkoittava sana muistutti aika paljon suomen sanaa "tissi". Niinpä äiti aina kysyi, että mikäs se pöytä olikaan saksaksi ja samalla osoitti tissiään. Ja ikuisesti kyllä muistan sitten sen sanan saksaksi!

Sitten kannattaa askarrella lapsen kanssa pieniä sanakortteja, joissa siis toisella puolella sana suomeksi ja toisella puolella opeteltavalla kielellä. Sieltä sitten voi aina ohimennen napata pari ja kysyä kumpaan suuntaan vain, että mitäs olikaan kissa englanniksi, tai mitä on dog suomeksi. Kertaus kun on opintojen äiti.

 

[Ärrimiau]

Kaksi ekaa vuotta yritin tankata sanoja, mutta opettaja oli niin tympeä etten minä oppinut. Vasta kun oppiminen oli kivaa, sanat alkoivat jäädä päähän ilman lukemista.
Lapseni ei ole tarvinnut opetella. Imi varmaan englannin äidinmaidosta.

 

[harjoitusta]

Minä opettelin aikanaan siten, että kirjoitin sanaston aina vihkoon, sit peitin toisen puolen (englanti/suomi) ja katsoin montako osasin. Ne mitä en osannut kirjoitin uudelleen kunnes kaikki sanaston sanat olivat hallussa. Eipä sillä silti kymppejä vedelty, mutta pärjäsin ihan hyvin ja nykyisin puhun englantia kuin toista äidinkieltä.