Voiko joku muka tosissaan käskeä pitämään lapsen tässä tilanteessa?

[vv]

Veikkaisin että aika moni aikuinen nainen harrastaa seksiä jossain vaiheessa ilman lisääntymistarkoitusta. Jopa ne pitkässä parishteessa olevat joilla on lapsia ennestään jne. Jos ehkäisy on ollut käytössä niin minusta kuulostaa aika tyhmältä nuo "olisit ajatellut"-jutut.

Minusta on hyvä että abortti on noin alkuvaiheessa sallittu jo siitä syystä että ei halua lasta. Ei ole mikään tavoiteltava asia että tänne syntyisi iso määrä ei toivottuja lapsia vanhempien ajelehtivaan elämäntilanteeseen. Jos elämä on muutenkin heikommissa kantimissa ei se lapsi ole mikään ratkaisu mikä saa kaiken kuntoon tuosta vaan.

Lisääntymistarkoitus ja seksin harrastaminen tietäen että vahinkoraskaus on aina mahdollinen ovat kaksi eri asiaa. Oikein kärjistettynä olen sitä mieltä, että seksiä ei pitäisi harrastaa, jos ei ole valmis kantamaan sen seurauksia eli mahdollista vahingossa alkanutta raskautta ja lasta. Muu on vastuutonta, vaikka nykylaki tässä maassa takaportin tarjoaakin.

 

["äiti 44v"]

[QUOTE="alkup.";22371199]Voi kun se menisikin niin ja itsekin haluaisin lasta. Käytännön toteutus meidän alalla tuolle suunnitelmalle on käytännössä mahdotonta. Luennoille/labroihin ei oikein voi lasta viedä, ei se ole lapsen paikka ja omasta opiskelustakaan tuskin tulee silloin mitään, jos on lapsi kainalossa.

Ja kyllä se yksi äitiysloma ja raskausaika vain aika paljon vaikuttaa jos haluan nyt ihan oikeasti saada jotain aikaan. Mä olen ollut saamaton, mut vielä enemmän masentaisi jos hommat jäisivät taas katkolle vähintäänkin 1-2 vuodeksi, ei tulisi mitään siitä.

Mutta kuka sen lapsen hoitaisi? Poikaystäväni on päivät opinnoissaan, samoin minä. Hän lähtee ensi syksynä puoleksi vuodeksi vaihtoon ja alkaa tehdä työharjoitteluaan sen jälkeen. Liikaa liikkuvia osia tässä kuviossa, jotta se oikeasti onnistuisi. Kukaan vaan ei näe sitä... Asiat ei ole niin yksinkertaisia käytännössä.[/QUOTE]

Jo pelkästään se että sinä täällä tätä asiaa veivaat, tarkoittaa, että itsekin emmit abortin tekoa. Haluat ikäänkuin muille sälyttää vastuun teosta, haluat kuulla meidän sanovan että "tee abortti".

No, joku sanookin ehkä noin mutta moni ei sano.

Ensinnäkin, olet lapsensaantiin jo nyt kohtuullisen vanha etkä asiaa lykkäämällä nuorene päivääkään. Päinvastoin, vuodet kuluvat. Nopeasti kuluvatkin. Nimimerkki kokemusta on ja etenkin tuohon lastensaantiasiaan liittyen. Ei ole herkkua yli kolmikymppisenä huomata että ei tulekaan enää raskaaksi. Erityisen ahdistavaa lapsettomuus lienee, jos menneisyydessä on tehtyjä abortteja. En haluaisi olla siinä tilanteessa.

Toiseksi, kuka lapsen hoitaa? Kysymykseesi vastaan että et ole lastentarhoista ja perhepäivähoitajista kuullut? Ei lasta labraan tarvitse viedä. Ihan pikkuisen voi luennolle joskus mukaan ottaakin, jos on hiljaista ja tyytyväistä sorttia ja nukkuu kopassa. Ei tuo joka päiväinen järjestely tokikaan silti voi olla.

Jos opintosi muutenkin ovat venyvää sorttia niin mitäpä siinä yksi vuosi kotona lapsen vuoksi merkitsee?

Sanoit olevasi stressiherkkää tyyppiä. Itsepä tiedät onko sinulla oikeasti hoitoa tarvitsevia mielenterveysongelmia mutta jos ei ole niin ahdistusherkkä luonteesi on sinun LUONTEESI. Eli tuollainen olet loppuikäsi, etkö siis aijo myöhemminkään lasta hankkia? Ja sitten kun olet töissä niin luuletko että on helpompi jäädä äitiyslomalle kuin nyt opiskelijana? Nyt sinulla vain opinnot venyvät, myöhemmin sinulla voi olla jo työpaikan menetyskin näköpiirissä jos raskaaksi tulet!


Minulla on tuttava jonka mies on merimies, arvaa onko hän kotona päivät pitkät? Ei ole, kuukausikaupalla on merillä. Joten en näe poikaystäväsi ulkomaantyöharjoittelua minään esteenä millekään. Päinvastoin, jos kerta itse olisin ä-lomalla niin lähtisin poikakaverin mukaan vauvan kanssa ulkomaille puoleksi vuodeksi.

Että riippuu ihan tosiaan valitusta näkökulmasta ja katsojasta monet asiat, miltä ne näyttävät. Itse näen tilanteesi loistavana mahdollisuutena. Jos opinnut ovat jo aiemminkin venyneet ja mahdollisesti valittu alakaan ei ole mieleen niin en minä tuohon paskaan jäisi junnaamaan vaan tekisin lapsen kun se kerta jo tulossa on ja katsoisin asiaa äiti-ihmisenä jonkun ajan kuluttua uudelleen. joillekin saamattomille ihmisille perhe-elämä antaa mukavasti aikataulutusta ja ryhtiä ja opinnotkin sujuvat perheellisenä paremmin kuin ilman perhettä. Tosin onhan niitä aina poikkeuksiakin joka sääntöön.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Lisääntymistarkoitus ja seksin harrastaminen tietäen että vahinkoraskaus on aina mahdollinen ovat kaksi eri asiaa. Oikein kärjistettynä olen sitä mieltä, että seksiä ei pitäisi harrastaa, jos ei ole valmis kantamaan sen seurauksia eli mahdollista vahingossa alkanutta raskautta ja lasta. Muu on vastuutonta, vaikka nykylaki tässä maassa takaportin tarjoaakin.

Ei raiskauksiakaan pitäisi harrastaa ja silti joskus joku tulee raiskauksesta raskaaksi. Eikä raiskaaja takuulla kanna vastuuta seksin harrastamisesta. Mutta tämä ei nyt suoranaisesti liity asiaan...

Raskauden keskeytys on myös vastuun kantamista.

 

["äiti 44v"]

Et siis halua lasta.

Etkö todellakaan halua? Vai etkö vain uskalla? Oletko masentunut?

Meinaan että kun opinnot ovat jo aiemmin tökkineet ja kun tilanteen muutenkin näet noin toivottomana niin ihmekö tuo jos et lasta halua! Normaalia pakokauhua?

En kuitenkaan tunne kovin montaa äitiä joka ei lastaan halua sen jälkeen kun se syliin annetaan. Itseasiassa en tunne ainoatakaan mutta olen kuullut että sellaisiakin on, Sen sijaan tunnen monia jotka vielä raskaana ollessaan eivät halunneet sitä lasta, antoivat sen silti tulla

 

[Fleur de la Cour]

Minun mielestäni 27-vuotias voisi jo kasvaa aikuiseksi ja hankkia pysyvyyttä elämäänsä ja siksi ihan hyvin tässä kohtaa ryhtyä äidiksi ja saada sitä kautta perspektiiviä elämäänsä. Elämällä kun on tapana kuitenkin lutviintua. Lapsen voi hankkia kesken opintojenkin, itsekin tein niin 24-vuotiaana. Ei ollut rahaa, ei säästöjä, ei omaa asuntoa ja mieskin oli juuri mennyt töihin, mutta lomautettiin just kun lapsemme syntyi. Mitä sitten. Selviydytty on ja nykyään on melkein velaton asunto, rahaa säästössä, opinnot opiskeltu, töitä tehty.. Lakkaa kitisemästä ja kanna vastuusi sanon minä!

 

[tee nyt oikein]

Kuule asiahan on nin, että jos harrastaa seksiä niin aina on mahdollisuus tulla raskaaksi ja se riski on otettava oli tilanne mikä hyvänsä. Tee se lapsi ja anna se adoptoitavaksi. Sitten olet tehnyt hyvän teon ja et joudu kärsimään myöhemmin abortin tuomista tuskista fyysisesti etkä psyykkisesti. Aborttti ei ole todellakaan helppo juttu vaikka ei adoptiokaan, mutta varmasti helpompi kuin abortti.
Tämä on ainoa ja viisas teko mikä voit tuossa tilassa tehsä jos et päätä sitten itse lastasi kasvattaa.

 

[vv]

Ei raiskauksiakaan pitäisi harrastaa ja silti joskus joku tulee raiskauksesta raskaaksi. Eikä raiskaaja takuulla kanna vastuuta seksin harrastamisesta. Mutta tämä ei nyt suoranaisesti liity asiaan...

Raskauden keskeytys on myös vastuun kantamista.

Et kai tosissasi vertaa parisuhteessa harrastettua seksiä raiskaukseen? Kuten itsekin sanot, raiskausjutut eivät liity tähän ap:n tilanteeseen millään tavalla, hän on aivan tieten tahtoen harrastanut seksiä poikaystävänsä kanssa ja tullut raskaaksi. Jos hänet olisi raiskattu, tilanne olisi eri, paljon vaikeampi.

 

[Madicken04]

No kerros nyt sitten, et missä vaiheessa se kokee mullistavan metamorfoosin ja muuttuu lapseksi, jos ei se sitä vielä nyt ole?

Itse alan kokea sikiön vauvana niillä viikoilla kun se jo selviäisi kohdun ulkopuolellakin. Niillä viikoilla esim kohtukuolema olisi minulle jo kova paikka, huomattavasti kovempi kuin joku keskenmeno, varsinkaan ihan alkuraskaudesta. Eli juu, jos tämä tämänhetkinen raskaus nyt rv36 päätyisi huonosti kokisin kyllä menettäneeni lapseni, mutta edellinen keskenmeno rv6 ei ollut minulle mitään siihen verrattavaa. Ei minulta siinä kuollut vauvaa, joten en myöskään koe että alkuraskauden abortissa tapettaisiin lapsi. Lopullisesti tietty tuo muuttuu vauvaksi vasta synnyttyään, mutta nyt vatsan ollessa jo näin iso ja lapsen liellä ahkerasti liikkuessa tunnen jo tähän aivan erilaista yhteyttä kun alkuraskaudesta.

Jos nyt ihan yleisesti sikiön/lapsen kannalta ajattelee niin en usko sen sikiön noiden ensimmäisen viikkojen aikana olevan kovin kehittynyt ajattelemaan tai tuntemaan, eli en näe että se "lapsi" siinä kärsisi abortista.

 

[ok]

Mun mielestä, jos vanhemmat ei yksinkertaisesti lasta halua, on abortti parempi. Sun tilanne ei muutenkaan ole aivan ihanteellinen. Kerroitko jo jossain, mitä mieltä poikaystäväsi on?

 

[Julmaa]

Toivottavasti et tule enää koskaan raskaaksi, jos nyt tapatat lapsesi!

Kuule, joskus parinkymmenen vuoden päästä tarkasteltuna on ihan yhdentekevää valmistuitko vaikkapa 29- vai 33-vuotiaana. Vain muutaman vuoden heitto. Ihmiselämä on kuitenkin aina ainutlaatuinen ja ennen kaikkea ainutkertainen.

 

[voi apua]

Tee abortti. Minusta nuo anna adoptioon kommentit ovat typeriä. Kuka nyt haluaisi 10 kk olla raskaana kaikkine vaivoineen ja pakkoraittiina yms yms ja sitten antaa lapsi pois. Kaikki nyt ei vaan halua ikinä äidiksi. Se on vaan fakta. Sinuna tekisin abortin. Minulla on kohta 5 vuotias tytär. Vahinkoraskaus, pidin lapsen kuitenkin. Rakastan sitä ja se on elämäni valo. MUTTA minulla on myös yksi abortti takana. Siitä on nyt noin kuukausi aikaa. En vaan halunnut lisää lapsia. Ei ole tullut mitään syyllisyyden tunteita eikä surua abortista. Se oli vaan operaatio jolla estin ylimääräisen rasituksen elämästäni. Piste.

Olethan provo, olethan?

 

[Madicken04]

Lisääntymistarkoitus ja seksin harrastaminen tietäen että vahinkoraskaus on aina mahdollinen ovat kaksi eri asiaa. Oikein kärjistettynä olen sitä mieltä, että seksiä ei pitäisi harrastaa, jos ei ole valmis kantamaan sen seurauksia eli mahdollista vahingossa alkanutta raskautta ja lasta. Muu on vastuutonta, vaikka nykylaki tässä maassa takaportin tarjoaakin.

Uskoisin silti että aika moni nainen harrastaa seksiä ilman että on sillä hetkellä valmis ottamaan lasta vastaan. Jos nyt vaikka ajattelee pariskuntaa joka haluaa sen kaksi lasta, ei enempää. Haluavat vielä tietyn ikäeron näille, eivät missään tapauksessa liian lyhyttä. Niin kyllä siinä varmasti parisuhde kärsii jos seksi on jätettävä pois kaikilta muilta ajoilta.

 

[vv]

Itse alan kokea sikiön vauvana niillä viikoilla kun se jo selviäisi kohdun ulkopuolellakin. Niillä viikoilla esim kohtukuolema olisi minulle jo kova paikka, huomattavasti kovempi kuin joku keskenmeno, varsinkaan ihan alkuraskaudesta. Eli juu, jos tämä tämänhetkinen raskaus nyt rv36 päätyisi huonosti kokisin kyllä menettäneeni lapseni, mutta edellinen keskenmeno rv6 ei ollut minulle mitään siihen verrattavaa. Ei minulta siinä kuollut vauvaa, joten en myöskään koe että alkuraskauden abortissa tapettaisiin lapsi. Lopullisesti tietty tuo muuttuu vauvaksi vasta synnyttyään, mutta nyt vatsan ollessa jo näin iso ja lapsen liellä ahkerasti liikkuessa tunnen jo tähän aivan erilaista yhteyttä kun alkuraskaudesta.

Jos nyt ihan yleisesti sikiön/lapsen kannalta ajattelee niin en usko sen sikiön noiden ensimmäisen viikkojen aikana olevan kovin kehittynyt ajattelemaan tai tuntemaan, eli en näe että se "lapsi" siinä kärsisi abortista.

Onko sinulla tähän mitään muuta perustetta kuin se että "itse alat kokea" ja "itse et koe"? Ja miten lapsen sijainti kohdussa tai kohdun ulkopuolella vaikuttaa siihen, onko hän vauva vai ei? Ihan kuin sukka olisi sukka kun se on jalassa, mutta ei olisi sukka kun se on laatikossa. Joo ontuva vertaus, mutta niin olivat sinunkin perusteesi.

 

["äiti 44v"]

[QUOTE="xyz";22371435]Ensinnäkin kandintyö ei ole gradu, joten työmääränkään ei pitäisi olla kummoinen. Maastotöitä, vaarallisia aineita? Meillä tuo toteutettiin lähinnä kirjallisuustutkielmana. Vaihda aihetta jos ei muuten?

Toiseksi, rahallisesti pärjää kun niin haluaa. Muutatte vaikka opiskelijaasuntosäätiön perheasuntoihin. Kela maksaa vuokran osittain, lisäksi saat äitiystuet, lapsilisät jne. Eihän noilla tuilla leveästi elä (eikä ole tarkoituskaan!) mutta pärjää jos niin haluaa.

Kolmanneksi. Sinä olet jo 27-vuotias. Voi kuulostaa kovalta, mutta tuossa iässä pitäisi jo miettiä mitä elämältään oikeasti haluaa, eikä palloitella yliopistossa pääaineiden kanssa tyyliin "en mä ole varma haluanko tätä vai tota". Itseä niskasta kiinni nyt. Kukaan ei voi laittaa asioita tärkeysjärjestyseen sinun puolestasi. Sinä teet valintasi ja elät valintasi kanssa.

Tsemppiä nyt kuitenkin.[/QUOTE]

Peesaan. Kaksseiska ei ole enää nuori vaikka naistenlehdet puhuttelevat vielä kolmivitosia - nelikymppisiä Hollywood-harppuja tytöiksi ja neitosiksi!

Tuossa on oikeasti vaara että elämä kuluu haahuillessa ja nelikymppisenä huomaa ettei ole "saanut" mitään! Ei työtä, ei perhettä, ei edes miestä! Itselleni melkein kävi tuon perheen "saamisen" kanssa just noin! Ja opinnotkin venyivät, tuulihattu kun olen.

Eli nyt ON ryhtiliikkeen paikka. Tai jos psyyke on resu niin terapiaan että ryhdistäytyminen edes joskus onnistuisi.

Raskaudesta sanon vielä sen lohdutuksen sanan että siinä on niin nuppi hormoneista sekaisin ja vielä pitkään lapsen synnyttyäkin että silloin on melkein mikä tahansa hulluus normaalia

 

[ei näin]

Uskoisin silti että aika moni nainen harrastaa seksiä ilman että on sillä hetkellä valmis ottamaan lasta vastaan. Jos nyt vaikka ajattelee pariskuntaa joka haluaa sen kaksi lasta, ei enempää. Haluavat vielä tietyn ikäeron näille, eivät missään tapauksessa liian lyhyttä. Niin kyllä siinä varmasti parisuhde kärsii jos seksi on jätettävä pois kaikilta muilta ajoilta.

No se on vastuutonta. Jos käy vahinko, niin vastuulliset aikuiset ihmiset ottavat seuraukset vastaan ja kyllä se kolmas lapsi perheeseen mahtuu, kaikesta selviää.

 

["alkup."]

[QUOTE="xyz";22371435]Ensinnäkin kandintyö ei ole gradu, joten työmääränkään ei pitäisi olla kummoinen. Maastotöitä, vaarallisia aineita? Meillä tuo toteutettiin lähinnä kirjallisuustutkielmana. Vaihda aihetta jos ei muuten?

Toiseksi, rahallisesti pärjää kun niin haluaa. Muutatte vaikka opiskelijaasuntosäätiön perheasuntoihin. Kela maksaa vuokran osittain, lisäksi saat äitiystuet, lapsilisät jne. Eihän noilla tuilla leveästi elä (eikä ole tarkoituskaan!) mutta pärjää jos niin haluaa.

Kolmanneksi. Sinä olet jo 27-vuotias. Voi kuulostaa kovalta, mutta tuossa iässä pitäisi jo miettiä mitä elämältään oikeasti haluaa, eikä palloitella yliopistossa pääaineiden kanssa tyyliin "en mä ole varma haluanko tätä vai tota". Itseä niskasta kiinni nyt. Kukaan ei voi laittaa asioita tärkeysjärjestyseen sinun puolestasi. Sinä teet valintasi ja elät valintasi kanssa.

Tsemppiä nyt kuitenkin.[/QUOTE]

Niin, kandintyöthän eroavat sisällöiltään alakohtaisesti. Heh, tuskin on mahdollisuutta tehdä pelkkää kirjallisuustutkielmaa meidän alalla, aika hullu ajatuskin tieteenalalla, jossa tutkimus tapahtuu pääsääntöisesti laboratorio-olosuhteissa.

Miksi muuttaisin mihinkään perheasuntoon, kun mulla on jo asunto? Onko myös sallittua pakottaa poikaystäväkin muuttamaan kanssani?

En halua vain pärjätä, haluan elää mielekästä elämää, enkä siten, että elämä on yhtä selviytymistä päivästä toiseen ja aina saa miettiä, mistä repii huomisen leivän. Ei, ei niin.

Järkyttyisit, jos vierailisit meidän laitoksella, moni on vielä 30-vuotiaanankin epävarma ja osa vaihtaa alaakin. Onko jossain määrätty se ikä, jolloin pitää olla kaikki valmiina? Minkä minä sille voin, että en vielä tiedä täysin, mikä kiinnostaa ja mitä haluan loppuelämäni tehdä. Aika harva opiskelija taitaa vielä tässä iässä tietää. Aika hurja ajatus, että nyt pitäisi olla loppuelämän suunnitelmat selvillä.

Sen tiedän, että lasta en nyt halua ainakaan, eikä halua poikaystävänikään. Senkin tiedän, että haluan nyt ainakin saada kandin valmiiksi ja vaihtaa pääainetta.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Miksi ihmeessä on pakko tulla äidiksi?

Miksi ihmeessä me muut voimme niin määrätä?

 

[ok]

Täällä moni paasaa aborttia vastaan ihan kuin ei ymmärtäisi, miten iso sitoumus ja elämänmuutos vanhemmuus on. Tai sitten olette tosi pumpulissa kasvaneita ja ette tiedä, että kaikista ihmisistä ei vaan ole vanhemmiksi kaikissa tilanteissa.

 

[suututtaa minuakin]

aikuinen ihminen, kannapa vastuu tekosistas. ala-asteella meille jo kerrottiin että voi tulla raskaaksi jos seksiä harrastaa. oikiasti, sulla on vauva mahassa! ja tehtyä et saa tekemättömäksi.

Sitäpaitsi, lapsi luultavasti antais sulle vaan rutkasti motivaatiota suorittaa se koulukin loppuun. kaveri tuli raskaaksi kesken koulujen, sai lapsen ja sen jälkeen vasta tosissaan innostui opiskelusta.
ei se vauvan saanti kahlitse sinua loppuiäksi hellan ääreen

 

[Fleur de la Cour]

Itse alan kokea sikiön vauvana niillä viikoilla kun se jo selviäisi kohdun ulkopuolellakin. Niillä viikoilla esim kohtukuolema olisi minulle jo kova paikka, huomattavasti kovempi kuin joku keskenmeno, varsinkaan ihan alkuraskaudesta. Eli juu, jos tämä tämänhetkinen raskaus nyt rv36 päätyisi huonosti kokisin kyllä menettäneeni lapseni, mutta edellinen keskenmeno rv6 ei ollut minulle mitään siihen verrattavaa. Ei minulta siinä kuollut vauvaa, joten en myöskään koe että alkuraskauden abortissa tapettaisiin lapsi. Lopullisesti tietty tuo muuttuu vauvaksi vasta synnyttyään, mutta nyt vatsan ollessa jo näin iso ja lapsen liellä ahkerasti liikkuessa tunnen jo tähän aivan erilaista yhteyttä kun alkuraskaudesta.

Jos nyt ihan yleisesti sikiön/lapsen kannalta ajattelee niin en usko sen sikiön noiden ensimmäisen viikkojen aikana olevan kovin kehittynyt ajattelemaan tai tuntemaan, eli en näe että se "lapsi" siinä kärsisi abortista.

Tiesitkö muuten että EU:n ihmisoikeusartiklan ensimmäisiä lauseita on, että jokaisella on oikeus ELÄMÄÄN. Hieman ristiriitainen julistus kun abortit ovat arkipäivää. Jos puhutaan niistä omista tuntemuksista niin minulle se alkiokin oli ihminen, heti kun tiesin, että olen raskaana niin silloin sisälläni oli suojeltava elämä. Toisaalta olen silti joutunut tekemään töitä myös aborttien hyväksi. Silti itse en ole abortin kannattaja.

 

[jmoooo]

Miksi ihmeessä on pakko tulla äidiksi?

Miksi ihmeessä me muut voimme niin määrätä?

miksi ihmiset käyttäytyy kuin mitkäkin jumalat, jos vauva on jo tulollaan niin miksi oikeus hävittää se jo alkanut elämä?
kyllä aikuisen ihmisen pitäis osata kantaa vastuu.

 

[Madicken04]

Onko sinulla tähän mitään muuta perustetta kuin se että "itse alat kokea" ja "itse et koe"? Ja miten lapsen sijainti kohdussa tai kohdun ulkopuolella vaikuttaa siihen, onko hän vauva vai ei? Ihan kuin sukka olisi sukka kun se on jalassa, mutta ei olisi sukka kun se on laatikossa. Joo ontuva vertaus, mutta niin olivat sinunkin perusteesi.

Okei, eli vauva on vauva vasta kun se on syntynyt. Sitä ennen se ei sitä ole. Eikös sen niin määrittele ihan lakikin?

Itse nyt olen alkanut mieltää sikiön vauvaksi siinä vaiheessa kun sillä olisi mahdollisuudet selvitä kohdun ulkopuolella ja siksi koen tämän parhaillaankin kipeästi potkivan sikiön huomattavasti enemmän vauvaksi kuin sen rv6 alkuraskauden.

Sukkavertaus olisi ehkä parempi jos vertaisit siinä lankakerää ja valmista sukkaa, joku sitten pitää sukkaa valmiina jo siinä vaiheessa kun se on tehty loppuun mutta vielä päättelemättä, joku voi jo leikitellä ajtuksella sukasta josta puuttuu kärkikavennukset jne. Mutta sitä lankakerää harva varmaan jalkaansa laittaisi eikä kaikki suinkaan näe siinä vielä valmista sukkaa.

 

["vieras"]

Voimia sinulle vaikeaan tilanteeseen! Ei noi ratkaisut ikinä helppoja ole ja sun kirjoituksesta saa sen kuvan,että kuitenkin ehkä vielä hieman epäröit. Mä en henkilökohtaisesti tekisi aborttia,mutta en ole myöskään oikeutettu tuomitsemaan niitä jotka erilaiseen ratkaisuun päätyvät. Olettehan puhuneet ihan perusteellisesti asian halki miesystäväsi kanssa? Mä ottaisin huomioon myös sen seikan,että sä olet kohta kolmekymppinen ja abortti ei koskaan ole täysin riskitön. Mistään ei voi tietää olisiko tämä ainut mahdollisuutesi saada biologinen lapsi. Kirjoita ajatuksesi vaikka paperille ja lue ne sen jälkeen,yleensä se auttaa selkeyttämään ajatuksia. tsemppiä!

 

["Sheddon"]

[QUOTE="xyz";22371435]Ensinnäkin kandintyö ei ole gradu, joten työmääränkään ei pitäisi olla kummoinen. Maastotöitä, vaarallisia aineita? Meillä tuo toteutettiin lähinnä kirjallisuustutkielmana. Vaihda aihetta jos ei muuten?

Toiseksi, rahallisesti pärjää kun niin haluaa. Muutatte vaikka opiskelijaasuntosäätiön perheasuntoihin. Kela maksaa vuokran osittain, lisäksi saat äitiystuet, lapsilisät jne. Eihän noilla tuilla leveästi elä (eikä ole tarkoituskaan!) mutta pärjää jos niin haluaa.

Kolmanneksi. Sinä olet jo 27-vuotias. Voi kuulostaa kovalta, mutta tuossa iässä pitäisi jo miettiä mitä elämältään oikeasti haluaa, eikä palloitella yliopistossa pääaineiden kanssa tyyliin "en mä ole varma haluanko tätä vai tota". Itseä niskasta kiinni nyt. Kukaan ei voi laittaa asioita tärkeysjärjestyseen sinun puolestasi. Sinä teet valintasi ja elät valintasi kanssa.

Tsemppiä nyt kuitenkin.[/QUOTE]

Mun mielestä ap:n kertomasta tulee ensinnä mieleen juurikin se MITÄ HÄN EI HALUA nyt ja se on lapsi. Ihan yhtä hyvä elämäntapa kuin perhe-elämä. Eikös se ole jokaisen oma päätös mihin elämänsä "kuluttaa".

Ap:lle
Mun mielestä yks tärkeä pointti tässä on se, että tunnu lasta haluavan. Mielestäni pohdit myös asiaa järkevästi monelta kannalta. Syynä ei ole pelkästään opinnot tai pelkästään raha vaan myös halu ja omat resurssit. "Vahinko"lapsia ja ei-toivottuja syntyy jatkuvasti, mielestäni myös vastuullista toimintaa myöntää itselleen ettei kykene äidiksi, ei nyt ei ehkä koskaan.

Kuulostaa siltä, että oma tilanteesi on nyt aika sekava. Opinnot ei kiinnosta, paineita jne. Lapsi ei välttämättä helpota tilannettasi kenties jopa vaikeuttaa mielensisäisiä prosessejasi.

Ja kyllä, sinulla on "oikeus" tulla äidiksi silloin kuin itse haluat abortista huolimatta. Lapsellasi on oikeus syntyä tähän maailmaan toivottuna.

Lisään vielä, että ymmärrän täysin nuo ulkopuolisten kehtoitukset harkita asiaa vielä. Muiden silmissä olet ehkä "jo" niin aikuinen, että lapsen tulo ei olisi ylitsepääsemättömän haastava elämänmuutos. Keskustele kuitenkin miehesi kanssa tilanteestanne perusteellisesti. Kehoitan vielä vaikka listaamaan positiivisia ajatuksiasi äitiydestä ja omasta perheestä. Ehkä sillä tavalla saisit enemmän perspektiiviä asiaan
Tsemppiä.

 

["jepa"]

Itse alan kokea sikiön vauvana niillä viikoilla kun se jo selviäisi kohdun ulkopuolellakin. Niillä viikoilla esim kohtukuolema olisi minulle jo kova paikka, huomattavasti kovempi kuin joku keskenmeno, varsinkaan ihan alkuraskaudesta. Eli juu, jos tämä tämänhetkinen raskaus nyt rv36 päätyisi huonosti kokisin kyllä menettäneeni lapseni, mutta edellinen keskenmeno rv6 ei ollut minulle mitään siihen verrattavaa. Ei minulta siinä kuollut vauvaa, joten en myöskään koe että alkuraskauden abortissa tapettaisiin lapsi. Lopullisesti tietty tuo muuttuu vauvaksi vasta synnyttyään, mutta nyt vatsan ollessa jo näin iso ja lapsen liellä ahkerasti liikkuessa tunnen jo tähän aivan erilaista yhteyttä kun alkuraskaudesta.

Jos nyt ihan yleisesti sikiön/lapsen kannalta ajattelee niin en usko sen sikiön noiden ensimmäisen viikkojen aikana olevan kovin kehittynyt ajattelemaan tai tuntemaan, eli en näe että se "lapsi" siinä kärsisi abortista.

okei no sittehän sitä saa vaikka rellestää kännissä joka päivä, kun on vasta alkuraskaus menossa. eihän silloin mitään vauvaa vielä mahassa ole.