anve: Sehän on hieno juttu, että kaikki oli hyvin, eikä tullut lisäyllätyksiä ( kuten meillä viime syksynä se cp-diagnoosi, mikä vedettiin nyt pois...)
Muakin harmittaa, ettei noiden kenkien käytöstäkään saa mitään tukea, kannustaisi kyllä aika paljon niitä pitämään. Toki on nytkin yritetty parhaamme mukaan, mutta välillä on päiviä, ettei vaan ole muistanut.
Sen terapian vuoksi sain vammaistuen minimin mikä oli 85e ja aika iso raha minulle. Nyt sitten sekin jää
VicHolle toivon alkavaa synnytystä
Jospa se siitä, kun vähiten odottaa.
Ihanaa lolu, että saat nukkua jo itsekin 5 tuntia putkeen yöllä
Muistan nuorimmaisen ajalta mikä valtava ero oli siinä, että nukkuiko 6 tuntia yhdellä väliherätyksellä, vai sen putkeen. Aamuisin oli ihan erilainen olo. Helpompihan se on teetättää kakut jollain toisella, vaikka osaisi itsekin tehdä. On niissä ristiäisissä kuitenkin sen verran muutakin ajateltavaa. Meilläkin teki viimeksi kummi ja sitä edellisellä kerralla kummin sisko kakut. Ovat kummatkin alan ammattilaisia.
Miten olette muuten valinneet lapsille kummit?
Itseäni on alkanut ahdistaa ajatus koko ristiäsistä ja kummeista
Pakkohan tämäkin on kait kuitenkin kastaa, kun edellisetkin on kastettu. Meillä vaan ei ole hirmusti vaihtoehtoja kummiksi, eli olisivat minun ja miehen siskot sitten melkeinpä ainoat vaihtoehdot. Tyttöjen kummeista ainut, joka on kiinnostunut lastemme asioista ja käy katsomassa muutenkin kuin synttäreillä, on toinen lähimmistä ystävistäni (esikoisen kummi). Muut eivät ihmeemmin edes kysele tyttöjen kuulumisia tms. ja se tuntuu itsestäni tosi pahalta, vaikka asuvat aika lähelläkin. Olen menettänyt vähän "uskoni" näihin kummijuttuihin, koska itse ottaisin sen vakavasti, jos minua pyydettäisiin. Tällähetkellä en edes kyllä tiedä uskonko mihinkään Jumalaan, toivottavasti pääsen tästä tunteesta eroon ennen ristiäisiä. Kaikki rukoilut yms. tuntuvat vastenmielisiltä, niin kiva sitten juhlia jotain kastejuhlaa
Nyt on alkanut lisäksi vaivaamaan, kun kaikki pelottelevat tästä tulevasta pojasta, että täytyy varoa ettei sitä hemmotella ja siitä tulee sitten vilkas ja olen pulassa sen kanssa... Että onpa kiva. Olen alkanut jo toivoa, että olisi sitten ollut tyttö
Ihan olen itkuakin vääntänyt tämän asian kanssa. Mitähän sitten kun pieni syntyy...
Tänään on tällainen päivä, että kaikki negatiiviset tuntemukset nostavat taas päätään. Huomenna toivottavasti toisenlainen fiilis.
kääkkis rv 21+1