"suru"
Onko muita, kenen täytyy "huolehtia" vanhempiensa rahankäytöstä?
Tilanne siis se, että äiti on sairaseläkkeellä, asuu yksin ja joutuu syömään paljon lääkkeitä ja on usein sairaalahoidossa. Perussairauksien lisäksi äiti sairastaa masennusta.
Luottotiedot menneet vuosia sitten ja jossain vaiheessa hänen puhelin- ja nettiliittymät oli jonkun meidän sisarusten nimissä, kunnes sitten alkoi tulla jatkuvia maksumuistutuksia ja vaara että omatkin liittymät menee kiinni. Nykyään hänellä käytössä prepaid ja taloyhtiön netti, niin noita ongelmia ei enää ole, mutta rahankäytössä ei tunnu olevan mitään tolkkua.
Jatkuvasti (monta kertaa kuukaudessa) pyytää lainaan 10-30 ja nykyään niitä kyllä makselee ihan hyvin takaisinkin, mutta en edese tiedä paljon on velkaa kavereilleen ja meille lapsilleen, sen tiedän että pyytelee siis muiltakin lapsiltaan kuin minulta rahaa. Aiemmin kun olin opiskelija ja äidin rahatilanne vieläkin huonompi, hän jäi minulle velkaa reilusti yli tonnin.. Jossain vaiheessa päätin, etten ala niitä enää karhuamaan takaisin, mutta siitä eteenpäin en ole lainannut ennenkuin on maksanut edelliset velkansa takaisin.
En edes haluaisi pitää kirjaa noista veloista ja alkuun ajattelinkin, että tottakai täytyy omaa äitiä auttaa kun on ongelmia, mutta siis kun itsekin olen tosiaan pienistä tuloistani lainaillut, niin on alkanut ärsyttämään. Etenkin se, että on niin jatkuvaa.
Hänen rahatilanteensa piti parantua, kun siirtyi eläkkeelle, ja jonkin aikaa menikin ihan hyvin ja tuntui että hän sai elämänsä raha-asioiden osalta hallintaan, mutta sitten taas alkoi nuo rahojen pyytelyt. Soskustakin saa välillä rahaa.. Ja jotenkin ei ole sydäntä kieltäytyä,kun pyytää nimenomaan lääkkeisiin tai ruokaan. Mutta kun minusta on alkanut tuntumaan, että välillä valehtelee mihin rahaa tarvii. En ollenkaan epäile hänen sairauksiaan jne. mutta on jäänyt kiinni siitä, että annoin hänelle esim. pari lounaria, että voi kerrankin syödä kunnolla, mutta on yrittänyt myydä niitä eteenpäin eli ei halunnut käyttää niitä siihen tarkoitukseen eli ruokaan, vaikka muka oli niin nälkä!
Isoin ongelma on siinä, että asun toisella puolella Suomea, joten en todellakaan pysty valvomaan mihin rahansa käyttää. Aina siellä käydessäni olen vienyt äidille ruokaa ja välillä laitan sisaruksilleni rahaa, että kävisivät äidille kaupassa. Kun äiti tuntuu tuhlaavan sitten ne rahat energiajuomiin (monta päivässä) tupakkaan, iltalehtiin, siideriin jne. Ja myös apteekissa olen hänelle käynyt. Tuntuu ahdistavalta joutua miettimään oman äitinsä selviytymistä reilusti alle kolmikymppisenä ja minulla itselläni on myös kaksi pientä lasta huollettavana. Jotenkin pitäisi olla toisinpäin, etenkin silloin kun olin opiskelija, tuntui tosi pahalta kun kavereiden vanhemmat kantoi lapsilleen ruokaa ja antoivat rahaa ja itse joutui kotiin mennessä maksamaan itse matkat ja ostamaan ruokansa
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Siis lainaisitko rahaa näin jatkuvasti? Olen koittanut puhua äidille, mutta ei olla oikein päästy yhteisymmärrykseen miten hänen raha-asiansa parhaiten hoidettaisiin. Tuntuu niin pahalta olla antamattakaan jos oikeasti onkin tarvetta lääkkeille, muttakun en tiedä milloin on oikeasti tarve, enkä joka kerta enää jaksa soitella kaikkia sisaruksia läpi kuinka paljon heiltä on tällä kertaa lainattu..
Tilanne siis se, että äiti on sairaseläkkeellä, asuu yksin ja joutuu syömään paljon lääkkeitä ja on usein sairaalahoidossa. Perussairauksien lisäksi äiti sairastaa masennusta.
Luottotiedot menneet vuosia sitten ja jossain vaiheessa hänen puhelin- ja nettiliittymät oli jonkun meidän sisarusten nimissä, kunnes sitten alkoi tulla jatkuvia maksumuistutuksia ja vaara että omatkin liittymät menee kiinni. Nykyään hänellä käytössä prepaid ja taloyhtiön netti, niin noita ongelmia ei enää ole, mutta rahankäytössä ei tunnu olevan mitään tolkkua.
Jatkuvasti (monta kertaa kuukaudessa) pyytää lainaan 10-30 ja nykyään niitä kyllä makselee ihan hyvin takaisinkin, mutta en edese tiedä paljon on velkaa kavereilleen ja meille lapsilleen, sen tiedän että pyytelee siis muiltakin lapsiltaan kuin minulta rahaa. Aiemmin kun olin opiskelija ja äidin rahatilanne vieläkin huonompi, hän jäi minulle velkaa reilusti yli tonnin.. Jossain vaiheessa päätin, etten ala niitä enää karhuamaan takaisin, mutta siitä eteenpäin en ole lainannut ennenkuin on maksanut edelliset velkansa takaisin.
En edes haluaisi pitää kirjaa noista veloista ja alkuun ajattelinkin, että tottakai täytyy omaa äitiä auttaa kun on ongelmia, mutta siis kun itsekin olen tosiaan pienistä tuloistani lainaillut, niin on alkanut ärsyttämään. Etenkin se, että on niin jatkuvaa.
Hänen rahatilanteensa piti parantua, kun siirtyi eläkkeelle, ja jonkin aikaa menikin ihan hyvin ja tuntui että hän sai elämänsä raha-asioiden osalta hallintaan, mutta sitten taas alkoi nuo rahojen pyytelyt. Soskustakin saa välillä rahaa.. Ja jotenkin ei ole sydäntä kieltäytyä,kun pyytää nimenomaan lääkkeisiin tai ruokaan. Mutta kun minusta on alkanut tuntumaan, että välillä valehtelee mihin rahaa tarvii. En ollenkaan epäile hänen sairauksiaan jne. mutta on jäänyt kiinni siitä, että annoin hänelle esim. pari lounaria, että voi kerrankin syödä kunnolla, mutta on yrittänyt myydä niitä eteenpäin eli ei halunnut käyttää niitä siihen tarkoitukseen eli ruokaan, vaikka muka oli niin nälkä!
Isoin ongelma on siinä, että asun toisella puolella Suomea, joten en todellakaan pysty valvomaan mihin rahansa käyttää. Aina siellä käydessäni olen vienyt äidille ruokaa ja välillä laitan sisaruksilleni rahaa, että kävisivät äidille kaupassa. Kun äiti tuntuu tuhlaavan sitten ne rahat energiajuomiin (monta päivässä) tupakkaan, iltalehtiin, siideriin jne. Ja myös apteekissa olen hänelle käynyt. Tuntuu ahdistavalta joutua miettimään oman äitinsä selviytymistä reilusti alle kolmikymppisenä ja minulla itselläni on myös kaksi pientä lasta huollettavana. Jotenkin pitäisi olla toisinpäin, etenkin silloin kun olin opiskelija, tuntui tosi pahalta kun kavereiden vanhemmat kantoi lapsilleen ruokaa ja antoivat rahaa ja itse joutui kotiin mennessä maksamaan itse matkat ja ostamaan ruokansa
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Siis lainaisitko rahaa näin jatkuvasti? Olen koittanut puhua äidille, mutta ei olla oikein päästy yhteisymmärrykseen miten hänen raha-asiansa parhaiten hoidettaisiin. Tuntuu niin pahalta olla antamattakaan jos oikeasti onkin tarvetta lääkkeille, muttakun en tiedä milloin on oikeasti tarve, enkä joka kerta enää jaksa soitella kaikkia sisaruksia läpi kuinka paljon heiltä on tällä kertaa lainattu..