Onko meidän avioliitolla mitään toivoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja anonyymi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos se tosiaan on näin, niin sitten ei taida olla kuin ero edessä. Mies tykkää harrastaa ja istua valmiiseen pöytään ja ottaa puhtaat pyykit kaapista eikä aio muuttua. Saa alkaa muuttua sitten ihan yksinään lasten kanssa.

hei! miksi äiti aina syyllistetään jos hän sanoo jättävänsä lapset isälleen? tekeehän suurinosa miehistäkin niin että jättää lapset äitiulle, eihän se tarkoita kumman luona lapset asuu, että toinen hylkää, vaan voihan ap olla lasten elämässä silti mukana!
 
Terapia auttaa siinä, ettei keskustelu mene pelkäksi huutamiseksi, vaan on vähän pakko kuunnella mitä toinen sanoo, ehkä jopa oppia ymmärtämään mitä se toisen sanominen tarkoittaa.
Suhteessanne on varmasti sellaisia asioita, joista moni muu on kateellinen, nimittäin ainakin tuo isän lasten kanssa puuhastelu. Sellaisen puutteesta valitetaan täällä paljon, yh:na tilanne olisi sinulle vielä haastelliisempi noissa asioissa.
Hulluinta on, että välillä ero ikäänkuin ILMOITETAAN toiselle. EI keskustella, ei anneta ennakkovaroituksia, ei mitään. Sellainen ei ole vastuullisen vanhemman käytöstä sekään. Puhut miehelle, että tilanne on nyt oikeasti sinun osaltasi siinä pisteessä, ettet jaksa ihmisenä tällaista. Haluat uudet suunnitelmat/kuviot/säännöt ja avun. Mutta jos et itsekään halua tilannetta oikeasti yrittää tarkoa, niin sitten se menee siihen itselle helppoon -perheelle vaikeaan- ratkaisuun, että vain karusti lähdet vetämään.
 
Tottakai tykkää harrastaa ja ottaa valmiit pyykit kaapista, koska niin voi tehdä. Eikä tietenkään aio muuttua, koska ei tarvi. En mäkään muuttuis vastaavassa tilanteessa :) . Niin kauan joku muu tekee, vaikka en pyydä, en tosiaan muuttuis, vaikka se joku muu välillä vähän valittais, jos se sen valittamisen jälkeen kuitenkin tekee!
Toista ei voi muuttaa, vain itseään voi, mutta itseään muuttamalla voi pakottaa toisen muutokseen.
joskus asumusero voi olla hyvä vaihtoehto erolle, kumopikin näkee, oliko se toinen oikeasti niin turhake, miltä se siinä parisuhteessa on tuntunut ja onko ne tunteet oikeasti niin kuolleita.

Kyllä minä olen pyytänyt, toivonut, käskenyt, nalkuttanut näiden vuosien aikana. Ollut pyykinpesulakossa ja vaikka mitä, mutta en enää keksi mitään muuta keinoa. Mies on marssinut kauppaan ostamaan uusia vaatteita siinä vaiheessa kun puhtaat loppuivat kaapissa, eli ei siitä ollut hyötyä.
 
Entäpä, jos jättäisit jatkossa ainakin hänen pyykkinsä pesemättä? Mikä velvollisuus sinulla on tehdä kaikki, kun itsekin käyt kuitenkin töissä? Miksi alunperinkäät olet suostunut tuollaiseen järjestelyyn? Voit myös tehdä ruokaa vain sen verran, että riittää vain sinulle ja lapsille - mies kokatkoon itse. Tämmöinen käytös varmasti herättää lisää ristiriitoja, mutta voi myös avata miehen silmät. Entäpä parisuhdeterapia - oletteko harkinneet?
 
mun mielestä mies on kyllä kusipää, joka ei yhtään välitä sinun hyvinvoinnista tai mistään muusta kun itsestänsä!! mä varmaan pakkaisin laukut ja lähtisin viikoks lomalle yksin, niin sais mies pyörittää arkea yksin pakon edestä, ja jos ei siihen havahdu niin ei koskaan!
 
Terapia auttaa siinä, ettei keskustelu mene pelkäksi huutamiseksi, vaan on vähän pakko kuunnella mitä toinen sanoo, ehkä jopa oppia ymmärtämään mitä se toisen sanominen tarkoittaa.
Suhteessanne on varmasti sellaisia asioita, joista moni muu on kateellinen, nimittäin ainakin tuo isän lasten kanssa puuhastelu. Sellaisen puutteesta valitetaan täällä paljon, yh:na tilanne olisi sinulle vielä haastelliisempi noissa asioissa.
Hulluinta on, että välillä ero ikäänkuin ILMOITETAAN toiselle. EI keskustella, ei anneta ennakkovaroituksia, ei mitään. Sellainen ei ole vastuullisen vanhemman käytöstä sekään. Puhut miehelle, että tilanne on nyt oikeasti sinun osaltasi siinä pisteessä, ettet jaksa ihmisenä tällaista. Haluat uudet suunnitelmat/kuviot/säännöt ja avun. Mutta jos et itsekään halua tilannetta oikeasti yrittää tarkoa, niin sitten se menee siihen itselle helppoon -perheelle vaikeaan- ratkaisuun, että vain karusti lähdet vetämään.

En saa miestä lähtemään terapiaan, en edes kunnolla keskustelemaan. Meillä ei ole todellakaan mistään ilmoitusluonteisesta asiasta kyse, olen nyt vuoden päivät yrittänyt tosissaan selittää hänelle kuinka sipissä olen, ja kuinka tarvitsisin apua kotitöissä. Yritän ratkoa todellakin asiaa, ja keksiä keinoja jaksaa ja selvitä, ettei se ero olisi edessä.

Ja tosiaan, miehen mielestä riittää, että hän ei juo, ei polta, ja joskus tekee jotain lapsen kanssa, eli minun pitäisi oikeasti olla sitä mieltä että minulla on taivaan lahja miehenä, ja olen kohtuuton kun vaadin muuta.
 
mun mielestä mies on kyllä kusipää, joka ei yhtään välitä sinun hyvinvoinnista tai mistään muusta kun itsestänsä!! mä varmaan pakkaisin laukut ja lähtisin viikoks lomalle yksin, niin sais mies pyörittää arkea yksin pakon edestä, ja jos ei siihen havahdu niin ei koskaan!

Oikeeasti hyvä idea, vois riittää vaikka ihan vain viikonloppu reissu. Mies sais hoitaa taloutta ja ap sais omaa aikaa....
 
Lyhyt asumisero, jonka aikana voi miettiä onko tämä se parempi vaihtoehto.
Jos mies ei kuitenkaan ole tajunnut asiaa, vaan ajattelee, että kunhan auot päätäsi/jäkätät.
 
Lyhyt asumisero, jonka aikana voi miettiä onko tämä se parempi vaihtoehto.
Jos mies ei kuitenkaan ole tajunnut asiaa, vaan ajattelee, että kunhan auot päätäsi/jäkätät.

Peesi.
Jos kommunikointiyhteys on katkennut on vaikea ymmärtää mitä toinen sanoo, koska ennakkoasenne on se, että toinen taas vaan valittaa ja toisaalta puhujan ennakkoasenne on, ettei se mitään välitä eikä taaskaan kuuntele.
 
Matkaa en pysty heti järjestämään, kun lomat on pidetty. Välillä tulee työmatka, joka minulle on kauan kaivattua lomaa, mutta mies pyytää aina äitinsä meille siksi aikaa, ja hän hoitaa sitten arjen pyörityksen. Ehkä tosiaan pitäisi olla pidemmän aikaa pois, tuskin hän äitiään kehtaa pitkäksi aikaa pyytää?
 
Ero? Palstan rutiinivastaus vailla mitään todellisuustajua.

Ap:lle - 15h viikossa liikuntaa on aivan liikaa. Ei kävisi meillä. Liikaa poissaoloja kotoota ei tee hyvää parisuhteelle varsinkaan jos toinen kökkii kotona ja hoitaa taloustyöt.

Puhukaa asiat halki. Sano mitä haluat ja kerro että ero voi olla mahdollinen jos asiat eivät muutu.

Muoks. eli mies ei tajua selvää suomen kieltä, ok. Sitten jotain dramaattista pöytään kuten vaikka ehdotus asumiserosta ja jo tsiigattu kämppä jostain itselle tai miehelle. Jos tämä ei tehoa mieheen niin asian toteutus.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä