Helpottaisko se meidän arkea jos jatkan elämää ilman miestä???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erään miehen vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

erään miehen vaimo

Vieras
Mies on omalla tavallaan maailman paras mies ja isä. Nykyään olen huomannut hänessä kuitenkin piirteitä joita olen alkanut vihaamaan,

Mies ei tee omatoimisesti koskaan mitään lasten kanssa. Ei vie lapsia ulos, ei leiki, ei mitään. Jos mies on päivän lasten kanssa kotona, ei he ulkoile tms. Mies kyllä tekee lasten kanssa asioita jos käsken, mutta silloinkin se tuntuu sille, että mies tekee sen vain siksi kun on pakko. Mies ei puhu lapsille, ei vastaa jos lapsi jotain kysyy. Joskus mies on kuin lasta ei edes olisi siinä vierellä:(

Mies harrastaa henkistä väkivaltaa lapselle. Uhkailee, huutaa. Huutaa myös minulle lapsen nähden. Lapsi selvästi pelkää isäänsä ja jos koitan neuvoa tai antaa oman näkökantani asiaan, mies raivostuu:(

Meidän isompi lapsi oireilee selvästi tuon asian johdosta ja minä äitinä saan sen kaiken vihan itselleni. Minullehan sitä huudetaan kun isi ei leiki, kun isi ei vastaa tms.

Olen niin väsynyt tähän arkeen, että tälläisinä päivinä mietin, olisiko meillä helpompaa jos olisin yh:(:(
 
Mulla kokemusta itselläni samantyylisestä lapsuudesta, ja jäi aika paljon "traumoja", siis ei mitään isoa mutta ahdistusta huutamisesta ja sellaisesta tunnelmasta. En siis sua neuvo suuntaan tai toiseen, mut tää oma kokemukseni. Vanhemmat erosivat ja parempi oli ainakin mulla lapsena siinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja erään miehen vaimo:
Mies on omalla tavallaan maailman paras mies ja isä. Nykyään olen huomannut hänessä kuitenkin piirteitä joita olen alkanut vihaamaan,

Mies ei tee omatoimisesti koskaan mitään lasten kanssa. Ei vie lapsia ulos, ei leiki, ei mitään. Jos mies on päivän lasten kanssa kotona, ei he ulkoile tms. Mies kyllä tekee lasten kanssa asioita jos käsken, mutta silloinkin se tuntuu sille, että mies tekee sen vain siksi kun on pakko. Mies ei puhu lapsille, ei vastaa jos lapsi jotain kysyy. Joskus mies on kuin lasta ei edes olisi siinä vierellä:(

Mies harrastaa henkistä väkivaltaa lapselle. Uhkailee, huutaa. Huutaa myös minulle lapsen nähden. Lapsi selvästi pelkää isäänsä ja jos koitan neuvoa tai antaa oman näkökantani asiaan, mies raivostuu:(

Meidän isompi lapsi oireilee selvästi tuon asian johdosta ja minä äitinä saan sen kaiken vihan itselleni. Minullehan sitä huudetaan kun isi ei leiki, kun isi ei vastaa tms.

Olen niin väsynyt tähän arkeen, että tälläisinä päivinä mietin, olisiko meillä helpompaa jos olisin yh:(:(

Miten olisi pariterapia ensialkuun? Jos mies ei vaan ymmärrä, että homma ei toimi noin. Jos siis mies on muuten hyvä ja "maailmanparas".
 
Jos et halua lapsesi elämän menevän pilalle, pidä miehen kanssa hyvin vakava keskustele tai nosta kytkintä lapsi kainalossa. Yksikään lapsi ei ansaitse tuollaista ignoorausta ja inhottavaa kohtelua. :(
 
mulla oli melko samanlaista isäpuoleni kanssa lapsuudessa.. ja edelleenkin jotkut asiat kalvavat ja on jäänyt "traumoja". pahempiakin asioita siis tapahtui.! lapsien kannalta parempi olisi ilman tuollaista isää.!
 

Yhteistyössä