Mulla on lievästi kehitysvammainen sisko, mutta ei silti pysty itsestään huolehtimaan. Siskosta ei heti välttämättä huomaa, että jotain erikoista hänessä on. Mutta hetken päästä huomaa, että jutut ovat vähän erikoisia ja lapsenomaisia. Rahasta ei ymmärrä mitään eikä miten jokapäiväiset asiat hoidetaan. Eli hän asuu asuntolassa ja vaatii ohjausta jokapäiväisessä elämässä, vaikka muuten osaa ihan fiksuja puhella omalla tasollaan.
Olisi ihan kauheaa, jos hän saisi lapsen. Tai no, "kauheaa ja kauheaa", mutta joku muu lapsen hoitaisi kuin hän itse. En tiedä, miten synnytyksestäkään selviäisi, kun on niin kipuherkkä.
Itse olen sitä mieltä, että pitää pystyä ensin itsestään huolehtimaan ennenkuin lapsia voi ajatella. Sen verran edes, että voi luottaa siihen, että vauva on ruokittu, puettu ja puhtaana pidetty niin kuin pitää. Jos ei osaa edes kaupasta oikeanlaista ruokaa ostaa (muutakin kuin karkkia), miten voi vauvastakaan huolta pitää?