outoja sääntöjä mitä muistatte lapsuudesta kavereiden perheissä??

kun olin pieni noin 5 ikäinen en saanut isäpuoleni nähden purra tikkaria vaan se piti imeskellä :O ja jos söin esim hernekeittoa ja oksensin sen kerran lautaselle kun oli niin pahaa niin isäpuoli käski syödä sen oksennuksenkin.

 

Yks tuli mieleen, ei tosin ollu kaveriperhe vaan hoitopaikka missä joskus aina oltiin yötäkin. Nukkumaan mentiin tiettyyn aikaan ja aamulla oli pakko olla sängyssä klo 9 asti vaikka heräsin aina jo aikasemmin. Ei saanu nousta.

Tämä tapa tuntuu olevan nykyisinkin useammassa lapsiperheessä. Ex-mieheni tytär joutui ala-asteikäisenä äitinsä luona iltakasilta nukkumaan(vaikka oli seuraava päivä vapaa), ja sai nousta vasta klo 10. Hemmetin pitkä aika...

Ja tiedän useamman tenavan, jotka ei saa nousta sängystä/tulla ulos huoneestaan, ennen kuin saa luvan vanhemmilta.

Mulla on perheessä tämä tapa.
Minulla on yksi lapsi ja hänellä on yökyläkaveri monet kerrat meillä.
Olen lapsille selittänyt, koska joudun nousemaan viikolla viiden aikaan, haluan että saan nukkua pitkään.
(lapset 8 j 10, viime talvena 7 ja 9)
Sanon, et ihan hiljaa saa laittaa itselleen aamupalan ja mennä kattomaan töllöä, mutta mitään riitoja ei saa harrastaa pöydän ääressä.

Olen yh.
Minä todellakin pidän tästä käytännstä kiinni, sanotte vaikka mitä. Minäkin haluan nukkua.

 

olin jo iso siis jotain 8 vanha niin tätini ei antanut syödä purukumia kuin istualtaan paikoillaan, vaikka ite olin tottunut tekemään kaikkea. kulma sen takia ettei henkeen mene.

 

Naapurissa ei saanut puhua ruokapöydässä, eikä illalla saanut lukea sängyssä. Lisäksi lapset piiskattiin säännöllisesti, olivatpa tehneet pahojaan tai ei. Ja tämä oli 1980-luvulla.

Hassua muuten, nyt kun aikuisena ajattelee: minulla oli ns. huono lapsuudenkoti, isä oli alkoholisti ja asiat muutenkin sekaisin. Silti meillä ei koskaan, ei koskaan, ollut mitään julmuutta lapsia kohtaan. Naapurin perheessä taas olivat asiat ulkonaisesti hyvin, ja silloin olin kateellinen, mutta nyt olen tajunnut, että siellä asiat olivat huonommin kuin meillä, kun ajattelee henkistä ilmapiiriä.

 

Yks tuli mieleen, ei tosin ollu kaveriperhe vaan hoitopaikka missä joskus aina oltiin yötäkin. Nukkumaan mentiin tiettyyn aikaan ja aamulla oli pakko olla sängyssä klo 9 asti vaikka heräsin aina jo aikasemmin. Ei saanu nousta.

Tämä tapa tuntuu olevan nykyisinkin useammassa lapsiperheessä. Ex-mieheni tytär joutui ala-asteikäisenä äitinsä luona iltakasilta nukkumaan(vaikka oli seuraava päivä vapaa), ja sai nousta vasta klo 10. Hemmetin pitkä aika...

Ja tiedän useamman tenavan, jotka ei saa nousta sängystä/tulla ulos huoneestaan, ennen kuin saa luvan vanhemmilta.

Mä en ymmärrä tollasta pakkomakuuta eikä se toimi mun muksulle ollenkaan. Eihän se oo tarkotus että aamustakin on pakko maata vain vaikkei yhtään enää nukuta.

 

Yks tuli mieleen, ei tosin ollu kaveriperhe vaan hoitopaikka missä joskus aina oltiin yötäkin. Nukkumaan mentiin tiettyyn aikaan ja aamulla oli pakko olla sängyssä klo 9 asti vaikka heräsin aina jo aikasemmin. Ei saanu nousta.

Tämä tapa tuntuu olevan nykyisinkin useammassa lapsiperheessä. Ex-mieheni tytär joutui ala-asteikäisenä äitinsä luona iltakasilta nukkumaan(vaikka oli seuraava päivä vapaa), ja sai nousta vasta klo 10. Hemmetin pitkä aika...

Ja tiedän useamman tenavan, jotka ei saa nousta sängystä/tulla ulos huoneestaan, ennen kuin saa luvan vanhemmilta.

Mulla on perheessä tämä tapa.
Minulla on yksi lapsi ja hänellä on yökyläkaveri monet kerrat meillä.
Olen lapsille selittänyt, koska joudun nousemaan viikolla viiden aikaan, haluan että saan nukkua pitkään.
(lapset 8 j 10, viime talvena 7 ja 9)
Sanon, et ihan hiljaa saa laittaa itselleen aamupalan ja mennä kattomaan töllöä, mutta mitään riitoja ei saa harrastaa pöydän ääressä.

Olen yh.
Minä todellakin pidän tästä käytännstä kiinni, sanotte vaikka mitä. Minäkin haluan nukkua.

toi on kumminkin paree että hiljaa ollen saa nousta. Mut se pakkosänky...

 

En muista outoja tapoja olleen kellään. Mutta ääliöitä vanhempia muistan. Yksi nalkutti kaikesta turhasta, yksi antoi lapsensa tehdä mitä vain ja monessa paikassa vanhemmat eivät vanhemmat koskaan tuoneet esim. keksejä tai pullaa meille lapsille vaikka leikimme pitkän päivän. *mun mielestä lapsia kuuluu hemmotella sillä lailla Jotkut eivät myöskään leiponeet tai juurikaan kokanneet vaan ostivat valmisruokia tai tekivät makaronia tai makkarakastiketta.

 

Erään perheen lapset eivät saaneet sanoa edes yläasteikäisenä että on kakkahätä vaan piti sanoa että on puuppa.

ei hel..

 

Ruokapöydästä ei saanu nousta, ennen kun kaikki oli syöny...

 

kaverini piti jo ala-asteiässä tehdä ruokaa tultuaan koulusta että isää odotti valmis ruoka pöydässä kun tuli 16 jälkeen töistä. Kerrankin kaveri sai isältään huutoa kun oli keittänyt perunoita ja paistanut kalapuikkoja koska ei sellainen ollut kunnon ruokaa raskasta työtä tekevälle miehelle.
Perheen isä oli myös siivousintoilija. Siivosi joka päivä ja auta armias jos joku ei ollut syömisen jälkeen käyttänyt rikkaimuria. Kotiarestia tuli.

 

Ruokapöydästä ei saanu nousta, ennen kun kaikki oli syöny...

Meillä oli käytössä tämä sääntö. Opetan sen myös omille lapsilleni kun hieman kasvavat. Ruokaa ei myöskään saanut aloittaa syömään ennen kuin kaikki istuvat pöydässä ja kaikilla oli ruoka edessä.

 

En muista outoja tapoja olleen kellään. Mutta ääliöitä vanhempia muistan. Yksi nalkutti kaikesta turhasta, yksi antoi lapsensa tehdä mitä vain ja monessa paikassa vanhemmat eivät vanhemmat koskaan tuoneet esim. keksejä tai pullaa meille lapsille vaikka leikimme pitkän päivän. *mun mielestä lapsia kuuluu hemmotella sillä lailla Jotkut eivät myöskään leiponeet tai juurikaan kokanneet vaan ostivat valmisruokia tai tekivät makaronia tai makkarakastiketta.

Ookke.

 

yhden kaverin kotona sai ottaa vessapaperia yhden arkin pienempään ja kaksi arkkia isompaan hätään, en tainnu kyllä uskaltaa koskaan käydä siellä veskissä..

Onkohan meillä ollu yhteinen kaveri

 

monessa paikassa vanhemmat eivät vanhemmat koskaan tuoneet esim. keksejä tai pullaa meille lapsille vaikka leikimme pitkän päivän. *mun mielestä lapsia kuuluu hemmotella sillä lailla

Musta ois ennemminkin outoa että vanhemmat tois lapsille keksiä ja pullaa koska he ovat "leikkineet pitkän päivän".

 

Kaverilla ei saanut mennä olohuoneeseen , keittiöön jne. sai olla vain sen kaverin omassa huoneessa. Vessassa käyntiin piti pyytää lupa

 

tuli mieleen, että parhaan kaverin isä säilytti pornofilmejään keittiön kaapissa, siinä samassa suunnilleen missä oli näkkärit. Ja siiden esikoinen sitten lueskeli niitä isän (tai omiaan) lehtiä julkisesti pienempien sisarusten ja vanhempien läsnäollessa olkkarissa. Isäntä myös puristeli emäntää meisän naapurin lasten nähden "sieltä". Jotenkin ahisti aina niillä olkkarissa ja keittiössä ja muissa yhteisissä tiloissa. Yleensä oltiinkin kaverin huoneessa tai pihalla. Nyt ymmärrän miksi äiti ei ois tykänny että olen niillä. Mutta kun oli ainoa kaveri lähimaastoilla.

 

ainkin tuli mieleen kun yhdessä paikassa ei saanut käydä pyytämässä kavereita ulos jos heidän isä yövuorossa.. en mie koskaan huutanut tai rimputellut ovikelloa turhaan ..samassa paikassa muute ei saanut koskea seiniin ollenkaan ja kengätkin piti heittää rappukäytävään..vaikka ois talon toisestä päästä hipsinyt kaveria hakee ulos..

 

Erään perheen lapset eivät saaneet sanoa edes yläasteikäisenä että on kakkahätä vaan piti sanoa että on puuppa.

Mulle ei avaudu, miksi ylipäätään ei voi vain sanoa, että "menen vessaan" tai olla sanomatta yhtään mitään. Ei, en aio kieltää lapsiltani asiasta puhumista, pohdin vain. Enoni on lähes nelikymppinen, asuu kotona ja huikkaa vanhalle äidilleen edelleen "Mä menen vessaan isolle hädälle" mikä on minusta aivan tolkuttoman typerä tapa - mitä se kenellekään kuuluu?

 

-Lapset ei saanu istuu sohvalla, en tiedä miksi.
-Aamulla oli pakko syödä iso annos puuroa vaikkei ollu nälkä/ei olis jaksanut (outoo toisaalta, toisaalta ei)
-Lelut oli hyllyssä, tosi ihanii lelui mut ei pahemmin saanut niihin kukaan koskea.
-Matot oli oltava aina tietys paikas eikä ne saanu liukuu..

Ja kyl mä ymmärrän hyvin ettei autossa saa töhriä sormilla ikkunoita eikä syödä mitään. Ei tasan tulla meidän autossakaa tekee kumpaakaa näistä!!

 

Yhden kaverini luona oli sellainen sääntö, että kahtena päivänä peräkkäin ei saanut mennä minnekään. Jos siis tänään kävit kirjastossa, niin huomenna ei saanut mennä mihinkään. Ja sit jos ylihuomenna kiskalla, niin seuraava päivä sit vaan kotona... Pikkuisen tuotakin ihmettelin ja täytyy kyllä sanoa, ettei ollut helppo murrosikä, kun lopulta kaverini uskalsi opiskelemaan lähdettyään alkaa sitä elämään.

 

Erään perheen lapset eivät saaneet sanoa edes yläasteikäisenä että on kakkahätä vaan piti sanoa että on puuppa.

Mulle ei avaudu, miksi ylipäätään ei voi vain sanoa, että "menen vessaan" tai olla sanomatta yhtään mitään. Ei, en aio kieltää lapsiltani asiasta puhumista, pohdin vain. Enoni on lähes nelikymppinen, asuu kotona ja huikkaa vanhalle äidilleen edelleen "Mä menen vessaan isolle hädälle" mikä on minusta aivan tolkuttoman typerä tapa - mitä se kenellekään kuuluu?

No mä jo mietinkin että oonko ainoo joka ihmettelee mikä on se tilanne jossa yläasteikäisen yleensä tarvitsee raportoida porukoilleen että minkäs lajin hätä se siellä kurkistelee.

 

Syyn ymmärrän - toteutusta en, että naapuriperheen lapset pistettiin loma-aikoina niin kesällä kuin talvellakin ja tarpeen tullen ympäri vuoden viikonloppuisin pihalle, että äitinsä sai nukkua yövuoron jälkeen. Käsitän unentarpeen, mutta en sitä, että tenavat tuupataan aamuvarhain ulos ilman avainta ja pidetään siellä tuntikausia ja huudetaan pallo punaisena, jos jompikumpi soittaa ovikelloa päästäkseen vessaan tai ylipäätään sisälle lämpimään. Tai jos lapset yrittivät leikkiä omassa pihassa eikä taloyhtiön leikkikentällä. Muksut olivat kovimmilla pakkasilla sääliväisimmän naapurin hoteissa, kuka se kulloinkin sattui olemaan, pihalta ne tenavat aina löytyivät.

 

Yhdellä kaverilla piti vessassa aina säästää käsien pesuvesi ämpäriin (käsiä ei saanut turhaan pestä, ettei vettä kulu) ja se sitten kaadettiin ämpäristä vessanpönttöön. PIkkupisujen jälkeen vessaa ei myöskään saanut vetää. Paperia ei saanut missään nimessä ottaa tukkua vaan ihan yksi/kaksi palaa maksimissaan.

 

tarhaikäisenä kaverin iskä pukeutu kotonaan sellaseen pitkään kaapuun eikä pitäny alushousuja sen alla.me pennut konttailtiin ja yritettiin kurkkia sinne "hameen" alle kun oli meistä niin hassua..
tiedän kanssa yhen perheen missä tosiaan rikkaimurilla imuroitiin syli ja pöytä joka syönnin jälkeen. ja toisen kotona ei saanu koskea eikä juuri istuakkaan mihinkään.joku tappoi hyttysen lattialle ja sitä raatoa etittin sitte pitkän aikaa ettei äiti vaan löydä sitä sotkua..

ai niin ja yhen kaverin luona kun oli yötä niin sielläkään ei koskaan saanu mitään syötävää ja yöllä piti kaverin pyynnöstä mennä sen vanhempien viereen nukkumaan.ikään meillä oli jotain 9-10v ja jumalauta muistan miten mua nolotti tunkea sinne niitten vanhempien sänkyyn..

 

Huhhuh mitä sääntöjä!
Mä muistan yhden kaverin, jonka luona oli myös se hiljaisuussääntö.... Siis ei tosiaan saanut nauraa ja puhuakin piti kuiskaamalla, koska tämän tyypin äiti teki palapelejä makuuhuoneessa ja tarvitsi hiljaisuutta siihen. Sitten se sama mutsi istui sängyllä ja soitti sellaista nokkahuilun tapaista, jossa oli ne urkujen koskettimet, en edes tiedä sen soittimen nimeä.... Niin hiljainen se talo oli, että pariin vierailuun jäi ne käynnit....

Toisen kaverin luona oli hysteerinen äiti, me tultiin naapurista alkukesästä t-paidat päällä ulos leikkimään ja kaverikin sitten uskaltautui heittämään takkinsa pois. Hänelle jäi kuitenkin gollege-paita päälle ja hypittiin narua, että kylmä ei varmasti ollut. Tää äiti tuli huutamaan meille kurkku suorana että "Saatte kuolemantaudin ja Irmeli takki päälle heti", oltiin kuitenkin jo ala-asteen viimeisillä luokilla ja kyseessä oli joku toukokuun loppupuoli....
Tässä samassa perheessä aiheutti myös ihmetystä ruuan vähäinen määrä, kun itse oltiin totuttu että äiti laittoi ison kattilallisen kastiketta ja perunoita, josta riitti kaikille ja seuraavalle päivällekin. Tässä perheessä kastike tehtiin aina pieneen kasariin, jollaisessa meillä keitetään esim. munia tai teevettä.... Siitä sitten koko viisihenkinen perhe muka sai mahansa täyteen. Perheen isäkin söi pienempiä annoksia kuin minä silloin lapsena....