Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni asunut kerrostalossa kaupungissa.
Mieheni asunut omakotitalossa kaupungin lähellä.
En tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö meille tuli. Ostettiin omakotitalo maaseudulta.
Totisesti on maalta. Kylällä pieni kauppa josta saa perustarvikkeet höystettynä nahistuneilla vihanneksilla.
Jos tarvitset jotain erikoisempaa, on ajettava kaupunkiin.
Jos haluat harrastaa jotain, vaikka käydä jumpassa, kuten ennen tykkäsin käydä. On ajettava kaupunkiin, mutta kuka hullu ajaisi yli puolituntia, että pääsee tunnin jumppaan ja puoli tuntia takaisin. En ainakaan minä ja siksi en enää harrastakkaan mitään.
Silloin kun meillä ei ollut lasta, tämä asuminen vielä meni kun pääsin päivittäin kaupunkiin töihin, mutta nyt lapsen synnyttyä olen täällä korvessa päivät yksin hänen kanssaan.
Täällä tulee mökkihöperöksi ja sen tähden yritän käydä kaupungissa kerran viikossa hänen kanssaan, että päästään edes muskariin.
Täällä sitten ollaan omassa rauhassamme.
Ollaan asuttu täällä 5v ja ekat vuodet meni olotilassa, että laitampa taloa ja puutarhaa kuntoon, mutta nyt on kamalaa. Varsinkin talvella. Hiljaista. Kylmää.
Kaipaan kaupungin vilinään.
Jos olette ostamassa taloa, niin säästäkää vielä rahaa lisää ja ostakaa kaupungin läheltä.
Itse olemme molemmat valmiit lähtemään täältä, ensi kesänä tarkoitus laittaa talo myyntiin.
Jos haluatte kökkiä metsän keskellä kesät ja talvet omassa rauhassa. Niin tervetuloa maalle.
Ja niihin kerhoihin ei sitten enää tule lähdettyä kun aikansa on ajanut niiden takia pitkiä matkoja, varsinkaan näillä bensahinnoilla.
Jos lapsenne eivät harrastuksia ja kerhoja kaipaa ja itse viihdytte oman porukan kanssa niin sitten on hyvä.
Itse aina kateellisena luen netistä äitien juttuja kuinka käyvät kerhoissa ja harrastuksissa ja kahviloissa lasten kanssa ja kävelevät kaupungilla, kun itse olen oman luonnon rauhan keskellä vauvelini kanssa.
suosittelen maalle muuttoa..ja ei se 5 ja 10 kilometriä ole paha matka. tervetuloa maalle!
