P
purppura pohjanmaalta
Vieras
Olen totaalisessa pattitilanteessa. Hyvä ystäväbi ryhtyi pari vuotta sitten pphksi ja mielestäni laiminlyö työtään paljon. Jos omat lapseni olisivat ko pphlla, haluaisin ehdottomasti että minulle kerrotaan tai joku puuttuu asiaan. Olen vuoden seurannut ystäväni ammatillista alamäkeä, ja vietän unettomia öitä kun mietin ilmoitanko jonnekin vai onko tilanne sittenkään niin paha ja vain kuvittelen pphn työn erilaisena.
Ystäväni ei tee lasten kanssa mitään, ei kertakaikkiaan mitään! Makaa itse sohvalla, selaa älypuhelinta, koti on kuin pommin jäljiltä, ei ulkoile lasten kanssa, ei tarjoa minkäänlaisia virikkeitä tms. Ruokana aina samat nakkiruoka, eineslihapullat tai makaroonilaatikko.
Kerran yksi äiti kysyi askarteleeko lapsi isänpäiväkortin hoidossa niin ystäväni vastasi, juu toki. Ja kun ulko-ovi sulkeutui tuhahti vaan "no voi vittu pitää jotain askarrellakin vielä". Sama jos pyydän heitä ulos minun ja lasten kanssa niin ei jaksa kun pitää pukea kuravaatteet ja kaikki. Lapset viettää kaikki päivät sisällä ja patistetaan vaan leikkimään ja jos tulee lapsi kysymään jotain ystävältäni niin sanoo vaan että menepäs nyt siitä muualle tai omiin touhuihin.
Sitten kun lapset turhautuu ja tekee kolttosia niin kiikutetaan arestiin ja itse sohvalle älypuhelimen pariin. Kun alkoi mm hiihdot niin sanoi mulle että ihanaa kun voi vaan maata sohvalla kaikki päivät kun telkkarista tulee kerrankin jotain.
Ystäväni mies tokaisi tässä taannoin että tekisit täällä joskus edes jotain ja mikä se tuollainen työ on missä voi vaan maata sohvalla ja katsoa yleareenaa. Ystäväni vastasi että nää on kuule ammatinvalintakysymyksiä.
Hänen omat lapset jo koululaisia ja meno välillä kotona aivan sietämätön. Kaikki huutaa toisilleen, haistatellaan ja kiroillaan, myös vanhemmat. Hoitolapsia 4 kpl 1-5v.
Oonko mä ihan ääliö jos puutun asiaan ja teen valituksen hänestä? Kamala tilanne kun ystävä kyseessä, mutta mun puhuminen ei ole tuottanut tulosta ja säälin lapsia todella.
Ystäväni ei tee lasten kanssa mitään, ei kertakaikkiaan mitään! Makaa itse sohvalla, selaa älypuhelinta, koti on kuin pommin jäljiltä, ei ulkoile lasten kanssa, ei tarjoa minkäänlaisia virikkeitä tms. Ruokana aina samat nakkiruoka, eineslihapullat tai makaroonilaatikko.
Kerran yksi äiti kysyi askarteleeko lapsi isänpäiväkortin hoidossa niin ystäväni vastasi, juu toki. Ja kun ulko-ovi sulkeutui tuhahti vaan "no voi vittu pitää jotain askarrellakin vielä". Sama jos pyydän heitä ulos minun ja lasten kanssa niin ei jaksa kun pitää pukea kuravaatteet ja kaikki. Lapset viettää kaikki päivät sisällä ja patistetaan vaan leikkimään ja jos tulee lapsi kysymään jotain ystävältäni niin sanoo vaan että menepäs nyt siitä muualle tai omiin touhuihin.
Sitten kun lapset turhautuu ja tekee kolttosia niin kiikutetaan arestiin ja itse sohvalle älypuhelimen pariin. Kun alkoi mm hiihdot niin sanoi mulle että ihanaa kun voi vaan maata sohvalla kaikki päivät kun telkkarista tulee kerrankin jotain.
Ystäväni mies tokaisi tässä taannoin että tekisit täällä joskus edes jotain ja mikä se tuollainen työ on missä voi vaan maata sohvalla ja katsoa yleareenaa. Ystäväni vastasi että nää on kuule ammatinvalintakysymyksiä.
Hänen omat lapset jo koululaisia ja meno välillä kotona aivan sietämätön. Kaikki huutaa toisilleen, haistatellaan ja kiroillaan, myös vanhemmat. Hoitolapsia 4 kpl 1-5v.
Oonko mä ihan ääliö jos puutun asiaan ja teen valituksen hänestä? Kamala tilanne kun ystävä kyseessä, mutta mun puhuminen ei ole tuottanut tulosta ja säälin lapsia todella.
