tilanne siis se, että poika näkee todella harvoin kummiaan, joka minun hyvä ystäväni.. varmaan pari vuotta sitten viimeksi ovat kunnolla nähneet ja nyt hiljattain tapasivat.. eikä aivan mennyt putkeen. poika siis vierasti tosi paljon, eikä ollut yhtään omaihanaitsensä, vaan irvisteli kummille jos hän jotain kysyi pojalta tai sitten poika vastasi töykeästi; "ei kuulu sulle" Kysyin pari päivää vierailun jälkeen pojalta, miksi hän teki niin, kun ei koskaan muillekaan tee niin.. ja poika vastas, että kun ei tykännyt kaveristani..
mutta ystäväni ei oikeen ollut mielissään, kun kummipoika ei palvonutkaan maata hänen jalkojensa alta.. myöhemmin kiukuspäissään ja nimenomaan päissään, kun iltaa vietimme keskenämme alkoi arvostelemaan sitä kuinka kasvatan lastani, että kuulemma varmaan minulta oppinut ne kaikki tavat.. ym ym :/
siinä asiassa hän meni mun mielestäni liian pitkälle, että lapseton ihminen alkaa arvostelemaan mun kasvatustapaani.. yksin poikaani kasvatan, ja välillä on niitä huonoja päiviä, joilloin todella on huonoäiti-fiilis.. mutta parhaani yritän kuitenkin tehdä ja arvostellessaan loukkas mua todella pahasti.. :/ :/
nyt on välit ystäväni kanssa todella tulehtuneet, en tiedä pystynkö antaan anteeksi.. unohtaa en ainakaan voi..
:/
mutta ystäväni ei oikeen ollut mielissään, kun kummipoika ei palvonutkaan maata hänen jalkojensa alta.. myöhemmin kiukuspäissään ja nimenomaan päissään, kun iltaa vietimme keskenämme alkoi arvostelemaan sitä kuinka kasvatan lastani, että kuulemma varmaan minulta oppinut ne kaikki tavat.. ym ym :/
siinä asiassa hän meni mun mielestäni liian pitkälle, että lapseton ihminen alkaa arvostelemaan mun kasvatustapaani.. yksin poikaani kasvatan, ja välillä on niitä huonoja päiviä, joilloin todella on huonoäiti-fiilis.. mutta parhaani yritän kuitenkin tehdä ja arvostellessaan loukkas mua todella pahasti.. :/ :/
nyt on välit ystäväni kanssa todella tulehtuneet, en tiedä pystynkö antaan anteeksi.. unohtaa en ainakaan voi..
:/