Yrityksen syksyllä tai talvella aloittavia:)

Mä ajattelin lätkähtää pinon päälle :hug: Suunnitelmissa on aloittaa nelosen yritys syksyllä ehkä n.syys-loka kuussa...jos ei jaksa odottaa niin ehkä elokuussa Ajoitus siksi että kuopus menee 2010 esikouluun ja tarkoitus olisi ajoittaa syntymä jotenkuten sinne lähimaastoon.

Olen siis 31v ja mieheni 36.Lapsia on 3, tytöt -98,-04 ja poika -01.Nuorin on yhteinen. Neljäs olisi sitten viimeinen.Toisaalta taas jos sitä ei kuulu niin eipä se sitten katastrofi ole. Ei ainakaan tarvitse hampaat irvessä joka kuukausi yrittää.

Elämän tilanne nyt on ehkä vähän erilainen kuin aiemmilla kerroilla jolloin en ollut lasten välissä töissä ollenkaan.Nyt on reilun vuoden ollut vakituinen työ.Se on ihan hyvä mutta mahd. uuden vauvan kanssa en voi jäädä hoito vapaalle koska meillä on nyt omistusasunto ja kustannukset suuremmat kuin aiemmassa vuokra-asunnossa.

Asunto on neliöiltäänkin aika (lue todella) pieni,vain 68,5 neliötä vaikka meillä onkin 4 huonetta.Eipä se vauva tilaa sinänsä vie kyllä mutta olishan se kiva jos sille sänky mahtuis makkariin =) Ja sitten kun käy ihan ahtaaksi niin uutta kämppää kattelemaan vaan...

Tässä jotain musta ja ilmotellaan kuinka kuumeilu edistyy...odotan ainakin tohkeissani että saan olla taas raskaana :heart:

 

Hei! Ja Tervetuloa NeliApina! (Luin eka, että apila tiestysti )

Metsätähtikselle kovasti onnea uudesta asunnosta (jos jo nyt uskaltaa onnitella) :flower: Sehän järjestyikin todella nopeesti. Toivottavasti tässä kämpässä nyt home jättää rauhaan. Sulla on ollut kyllä todella huono tuuri noissa asuntoasioissa. Millainen kämppä tää uusi nyt sitten on ? Onko kerrostalo vai rivari? Neliöt ja huoneet? Onko oma sauna?

No vielä ei tiedetä saadaanko..käytii kattoo, ja kyllä se kiva oli. Se on ihan vaan kaksio, kun siihen vielä kuitenni mahdutaan..ja sauna on ja neliöitä oli jotain 53. Se on jotenki paremmin ne seinät jne (tai se seinien puute), niin mahdutaan kyllä tohon hyvin vaikka yks kersaki ois =) (Aluksi )Ihan kerrostalossa on, mutta okt-alueella, eli rauhallista.

R86, aika hurjalta kuulostaa tommonen leikkaushässäkkä! Toivottavasti pian toivut :flower:

Ite oon tässä pienessä mielessä pyöritellyt, että pitäisköhän meidän sitten jossain vaiheessa tässä lähtee takasin päin tuonne Pohjoiseen..vaikka sitten kun yritys aloitetaan tms. Voisin hakea sinne loput koulusta opiskeleen ym. Mietin vaan, että kun täällä ei ole sitä tukiverkkoa yhtään ja sitten mulla taas ei oo täällä juuri kavereita, tai oikeestaan semmosia oikeita ystäviä ollenkaan..niin mietin, et haluanko oikeesti koko loppuelämän elää näin? Mulla kuitenki on ystäviä paljon tuolla kotopuolessa ja haluaisin heidän kanssaan olla enemmän tekemisissä..kuitenki kaikissa terapiaoppaissaki lukee, että ois hyvä ku äidillä ja isällä ois omaa ytheistä aikaa..ja se ei kyllä tuu oikeestaan ikinä onnistumaan, jos täällä meinataan asua. Tää on muuten kiva paikka asua, mutta kyllä tuo todellisten ystävien ja muun tukiverkon puute on ihan älyttömän iso miinus. Lisäksi oon vielä tosi sosiaalinen, joten en tiiä miten mulle on näin käyny Kaipa nuo sairastelut on sen verran tehny, ettei oo siihen opiskeluporukkaankaan silleen tutustunu sen kummemmin. Sielki tuntuu, et kaikki on joko perheellisiä (kotona) tai sitte jotain 19vee ja ne taas luuhaa baarissa sitten. Jotenki oon vaan kärsiny koko vkl:n kamalasta koti-ikävästä Jotenki vielä noista opiskeluryhmästä jne tuli mieleen, et ite oon selkeesti valinnu kursseja muittenki kans ja nyt vielä enemmän otin. Tekis nuo loputki mieli jakaa vähä sinne sun tänne :saint: Hassua, ku ei ennen tämmösiä ongelmia ole ollut..ja jotenki ihan kamalasti tekis mieli kotiin mennä käymään joskus ja kavereilla ja..ja..tiedättehän te =)

Ei mulle oikeen muuta kuulukaan sitte Oon vaan ikävöiny kotiseutua Eikä mulla ookkaa muuta järkevää asiaa sitten :ashamed:

Minkäslaisia kesäsuunnitelmia ootte tehneet?

 

Hei vaan! Mie voisin kans tähän joukkoon ilmoittautua. Meillä oli tässä puoli vuotta vauvanyritys päällä mut nyt mun työtilanne muuttui joka sitten siirtää vauvahaaveita eteen päin. Loppu syksyllä tänä vuonna tai talvella ens vuoden puolella aloitetaan yritys sitten tosissaan uudelleen. Mulla on tosi haikee olo, kun pitkäään palstailin tuolla toisessa ketjussa ja kovasti vauvaa yritettiin, nyt on vähän kurja olo kun ei voi yrittää...Varsinkin miehellä, jolla on vielä kovempi kuume kuin mulla.
Taustoista sen verran, että olen 30v ja mies nelikymppinen. Meillä on -02 ja -04 syntyneet lapset. Esikkoa tehtiin pitkään, pari vuotta. Eka raskaus päätyi keskenmenoon rv 9 ja sit meni pitkääne ennen kuin esikko tuli taloon. Kakkonen tuli puolivahingossa, yrittämättä =) Mutta kolmas ei sitten niin helpolla tullutkaan ja nyt vielä tuli tää yrityksen lykkäys. Mutta kolmatta kuumeillaan kovasti ja aikanaan se toivottavasti meille suodaan. Ajattelen että kaikella on tarkoituksensa ja niin varmasti myös tällä etten vielä tullut raskaaksi tän puolen vuoden yrityksen aikana.
Täällä tais kirjoitella tuleva morsiankin. Onnea järjestelyihin. Me mentiin puol vuotta sitten naimisiin vuosien yhdessä olon jälkeen. Silloin tuntui siltä, että oikea ihminen on rinnalla ja hänet oli jo nähnyt niin myötä kuin vastoinkäymisissä ja huomannut että toinen jaksaa vierellä =) Meillä oli myös maistraatissa vihkiminen ja juhlat erikseen. Ja upeat olikin.
Mutta ei enempää tällä kertaa. Toivottavasti joukkoon mahdun :wave:

 

Hei pitkästä aikaa ja tervetuloa uusille .

Selailin tätä ketjua taakse päin kun muistelin, että siellä alussa oli puhetta painosta. Itselläni alkaa nyt olla mitta täynnä tätä omaa elopainoa. Painoindeksi huitelee päälle kolmenkymmenen ja neuvolassakin syksyllä asiasta oli puhetta. Raskauden aikana sain painon pysymään lähes samana noudattamalla säännöllisiä ruoka-aikoja ja syömällä "järkevästi". Silloin motivaatiota antoi se pikkuihminen masussa. Nyt ajattelee koko ajan, että huomenna sitten.

Mutta siis kysymys teille muille: millä motivoitte itseänne terveellisempiin elämäntapoihin ja painonhallintaan?

Luin viime syksynä kirjan "Ra(s)kas raskaus" ja tunsin itseni hieman huonoksi ihmiseksi, kun en ollut aloittanut raskauden suunnittelua ruokavalion ja muiden elämäntapojen muutoksella vuotta ennen raskautumista. Toisaalta nyt olisi tilaisuus tehdä ainakin jotakin, kun on näin ajoissa liikkeellä

 

Tervetuloa, toukotuuli! :flower:

Voihan se olla, että sitten kun kolmatta alatte yrittämään uudetsaan..niin se napsahtaakin. Vähän luulen, että aika isoa roolia pitää tuo stressi!

Hopeasydän kyseli motivoitumista elämäntapoihin jne. No ite voin sano, että kuulun tähän karppiryhmään. Ja tämä on tosiaan ainoa tyyli, mikä minulle sopii ja lisäksi pitän sitä terveellisimpänä tapana syödä. Kuitenki ajattelen ,ettei välttämätä sovi kaikille. Mulla on tosiaan semmonen ihan oirehtivainen suolisto, joten mulle ainoa sopiva tapa syödä. Nyt kun oon sairastellut ja silloin voi olla, etten voi syödä koko päivänä kuin yhden paahtoleivän (normisti en syö)..niin nyt on heti puntarissa +5kg..ja se on sitä ihanaa nesteturvotusta. Mulla hiilarit tekee ihan älyttömän pömpön, siis semmoset turhat määrät, joten kyllä se motivoi. Lisäksi toi ruoka on hyvää..ainoa on nää sairastelut, joita on nyt paljon ollu..niin ulla on ruokahalu tosi erilainen sillon..ettei tee oikeen mitään mieli ym. Sitten suosittelen mittanauhaa ja kirjaamista. Ne motivoi paljon. Samoin liikuntaa..jos ei yksin tee mieli, niin ehkä miehen kans? Tai jonkun ystävän..Liikunnassa huomaa tosi nopeeta sitä edistystä. En tiedä tuohon ns. virallisterveelliseen..ei sillä mulla oo motivaatio pysynyt, koska ite oon nähny nälkää sillä ruokavlaiolla tosissaan (varsinki ku harrastan normaalisti liikuntaa, jos en siarastele). Mutta tuo karppaus on niin helppoa, ettei sen kans ole ongelmia pysyä ryhdissä (vaan ku taas tää sairasteluaika). Ruokapäiväkirja vaikkapa parilta viikolta kans auttaa hahmottamaan, mitä syö. Ja monet just ruokapäikkikseen ei kirjota niitä mässypäiviä, jos sattuu..mun mielestä sellanen on juuriki tärkeää kirjottaa ja laskee ne kalorit. Jos taas menee karpaten, niin ei tartt ekaloreita ees laskea. Tosiaan vielä karppauksesta pakko sanoa, et ite en oo huonolla tuulella..mut virallisterveellisellä olen ihan kamalan kiukkuinen ku on nälkä jatkuvasti. Mut tämäki on taas henkilökohtaista. Joku toinen ei taas ole laihuttaessa tässäkään..ehkäpä myös jos ei niin sit harrastele liikuntaa. Toisaalta sit sitä vatsa ruokaa onki aikaa miettiä. Noh, mun mielestä jokaisen ptää löytää itelle se hyvä. Ja rohkeasti kokeilemaan vaan muutaki, ku tuo perustie. Tuota peruslinjaa on muutettu ja se on tosi isossa paineessa muuttua lisää, joten 10 vuoden päästä suositukset voi olla ihan jotain muuta kuin nykyään.

Huh, kaks tenttiä tänään meni ohi. Tuntuu, et on niin höntsä olo. Pitäs tässä koirat lähtee käymään ja syöpästä..jospa sit kahvitki ehtis juua ja vähä herätäkki

Ei kait auta ku lähtee käyttää..kiva ku ollu kahtena päivänä noita hengenahistuskohtauksia, niin pitää ventolinet kuletella mukana joka paikassa just in case. No ei mulla henki sentääs lähe, mut vähä ihmetyttää ku piti muka olla "vähäsiitepölyinen" tämä kevät..pöh! Pahemmat oireet ku viime keväänä!

t: Metsätähtis

Muoks. Ite siis muutin bmi 27>bmi 22-23 (riippuu sairastelenko tuo luku).

 

Metsätähtis kyseli noista kesä suunnitelmista...mun kesäloma alkaa jo 20.5 ja sitten töihin menen 22.6 joten toivottavasti olis edes jossain välissä lämmintä. Tarkoitus olis mennä ainakin puuhamaahan ja telttailemaan.Kaks viikkoa on miehen kanssa samaan aikaan lomaa.

Ja tohon paino juttuun et kuulun niihin onnellisiin joiden ei tartte katella mitä suuhun laittaa juurikaan.bmi 20-21 mut iän myötä voiki sit olla toinen ääni kellossa.
Raskaus aikana tullu joka kerta n10kg jotka jääneet sit sairaalaan...Tässä oikeen hehkuttelen niin ens kerralla tulee 30kg...

 

Kirjoitin äsken pitkät pätkät, mutta kun käväisin edellisellä sivulla ni kirjoitus oli tietenkin hävinnyt :kieh: Lyhyesti sitten: Hopesydän Minulla painoindeksi melkein 40 ja aina päätän seuraavalla viikolla aloittaa terveellisemmän elämän. Nuo luvut on ihan kauheita ja tiedän, että pitäisi saada edes se 10 kg pois ennen kuin aloitetaan yritys syksyllä, mutta kun se on niin käsittämättömän vaikeaa :headwall:

Kesä menee remontin merkeissä. Tarkoitus olisi päästä muuttamaan heinä-elokuun vaihteessa. Sori kun pelkkää ON tällä kertaa.

Ja ai niin tervetuloa kaikki uudet :wave:

adama

 

Kesä meillä menee lomaillessa B) Ihanaa kun ei oo kouluja eikä aamuherätyksiä!
Varmaan reissataan noi särkänniemet ja lintsit ja sitten ehkä lego-landiin menossa.Ollaan tälläistä paljon liikkuvaa sorttia kuitenkin,vaikka nautinkin kun ei ole koulurytmiä kesällä =)

Bmi mulla nykyään aika tarkka 20.Joskus oli jopa 18 mutta siihen en edes halua takaisin.Näin on hyvä!

Mulla kuume taas valtaisa,enkä millään oottelisi aloituksen aloitukseen!
Vaan eipä täällä ole edes kierto startannut edellisen pienokaisen jäljiltä,ettei mitään mahdollistakaan :|

 

Heippa kaikille!

Täällähän on ollut vilkasta.

Raskaus aikana tullu joka kerta n10kg jotka jääneet sit sairaalaan...Tässä oikeen hehkuttelen niin ens kerralla tulee 30kg...

No toivottavasti sentääs ei =) Alko vaan naurattaan kovasti, taitaa olla vielä aamukahviannos liian pieni

Ite voin tuota karppausta suositella kyllä, vaikka täällä kaksplussalla on jotenkin yleisesti ottaen ihmeellinen suhtautuminen siihen (taino ihan kaikkeen oikeestaan ). Ite en tiennyt ko. hommista mitään joskus 1.5 vuotta sitten, sen verran tiesin että veljeni joskus laihdutti karppaamalla (en muista mitä suuntaa vain). Noh, oikeestaan ainoat ennakkoluulot oli, että ihmettelin eikö salaatteja syödä (syön paljon) ja näin..mutta nepäs oliki vaan sitä, mitkä veljeni itse oli jättänyt pois kun ei välittänyt ennen kaninruoasta. Laihduttaminen on ihan erilaista, kun sitä ei tarttekkaa ajatella. Näin mulla siis kävi, mutta ei tosiaan välttämättä taaskaan sovi kaikille. Mut voittehan lukea vaikkapa Salmenkaita&Tavin kirjoittamia, Antti Heikkilän kirjoittamia tai mikä ettei Atkinsia tai sitten oli aika kivasti tilanteesta kirjoitellut ruotsalainen naikkonen..mikäs se olikaan..Annika Dahlqvist. Mutta jos on diabetesta, niin tuolla Heikkilällä on siihen ihan oma painos. Ja joo, en puhu aiheesta sen enempää, verkkosivut löytyy googlettamalla "karppi". Tosiaan jos on ihan eri mieltä asioista, niin voi hirveästi ärsyttää ja se ei ole tarkoituksena =) Mutta mitä tahansa ruokavaliota kuitenki pitääki, niin ei riitä semmonen 1 vkon kokeilu..vaan kyllä se on pitempiaikaista..

Pitäs muutenki itekki taas ryhtyä kunnon kuriin, tänään onki hyvä päivä palata ruotuun. Kiitos muistutuksesta :saint: Tosiaan mulla on kumma juttu nämä sairastelut, että oon ihan kummallinen silloin syöntijutuissa..mikkää ei oikein kelpaa jne. Mutta paisun siis ihan älyttömästi hiilareista, että mulla tulee ihan nopeesti 4kg pelkkää nestettä. Ja sehän tulee kivasti vatsalle ja sitten reisiin tulee semmonen pikkunen jännä..ehkä turvotus? Joten jos vaikka viikon vedän kireemmin, niin nämä katoavat. Tää on ihan hassua mun mielestä ,mutta mulla on äiti kans ihan kamala nesteimuri. Siis näkisitte, ku se syö jotain tosi hiilaripitoista..se sen vatsa on ihan ku se ois raskaana..kamalaa

Mua alko kamalasti koulu tuossa ahdistamaan, tai on ahdistellut, kun on noita sairasteluita ollut niin paljon=poissaoloja ja on ihan tärkeistä jutuista pitänyt olla pois=pitää korvata syksyllä. Noh, oon onneks kaikki saanu syksylle sovittua ym. Mutta vaan on ahdistanu, nyt ei enää ahdista. Varsinki ku tajusin, et ku saan ne syksyllä suoritettua, niin mulla on sen verran opintopisteitä mitä pitäiski (eli se 30 op enemmän ku mitä muulla meidän ryhmäläisillä, koska kävin ekat puoli vuotta katsomassa avoimen puolella). Huh, pitää toivoa, ettei enää näin sairastelisi kun muutetaan tästä.

Onko teilä kokemuksia tuosta influenssarokotteesta? Siis en nyt puhu mistää sikajutuista, vaan ihan siitä perushommasta, mitä laitellaan syksyisin? Jotkuthan saavat jopa ilmaiseksi ton. Ajattelin käydä nappasemassa, koska en oikeesti voi enää enempää ainakaan sairastella Mies otti sen ja sillä ei ollu edes yritystä tulla mitään, no oksennustauti tuli..se oli ainoa (joka ikävä kyllä tuli sit mulleki). Mut normisti sillä on ollu pari flunssaa.

Mulla nämä siitepölyjutut jatkuu ja lisänä on tullu noi hengenahistukset. Jotenki ärsyttää, koska sitten ventolinen jälkeen ite oon tosi levoton ja kädetki tärisee jne. En pysty oikee keskittyy vähään aikaan sen jälkeen mihkään.

Kesällä en oikeen tiiä, mitä tehdään. Miehellä joko on töitä tai sit niitä ei niin kamalasti ole, riippuu vähän taloustilanteesta ja tilauskannasta. Mulla taas on koulua kesäkuun puoliväliin, kun otin tommosia kesäkursseja. Töitä ei oo oikein herunut, jouduin tosiaan entisestä paikasta lähtemään, kun kädestä tulehtu yks lihaksen pää oikein pahasti. Ja lääkäri vaan sano, että kunnnon lepotauolla paranis (olin jo 2kk ollu sairaslomalla). Joten irtisanouduin sitten, että olen noihin omiin harjotteluihin kunnossa. Tosiaan ei tehny hyväksi välillä käydä pari päivää tekemässä töitä>uudestaan ärty tuo alue>saikkua ja sama rulijanssi uudestaan.

Ootan jotneki niin kovasti sitä muuttoa, että tekis mieli jo lähtee siivoamaan sitä uutta kämppää :heart: Sitä uutta kämppää on aina kiva siivota, mutta vanhaa ei Onneks oon tähän pessy jo uunintaukset, ikkunat ja saunan+vessan sillee seinät jne..niin ei tartte ku sauna pesasta (eikä sitäkää tarvi ku kevyesti) ja muutenki nuita vaan tsekata ja nopeesit pyyhkästä, jos jotain on. On ainakin noi ärsyttävät jutut tehty. Toinen ärsyttävä on se kaappien pyyhkiminen. Onneks tässä ei paljo niitä olekaan. Sit mietin, et voisin tästä vahata lattiat..koska lattia on aika huonossa kunnossa (ei varmaan koskaa oo ollu tämä hyvännäk. ku on joku "amatööri" laittanu nää ja on esim. raot noissa mattojen liitoskohdisa jne). Ja sit mietin sitä, et aatteleekohan se omistaja, et meidän koirat ois kuluttanu sen tämmöseksi..vaikka sse on jo siis ennen koiriani ollu tämmönen..mutta toisaalta mietin, et entäpä jos ne vetäsee koko lattiat pois ja laittaa uudet =) Noh, pitänee katsoa sitten..

Mites teillä kaikilla..on vissiin kunnon tukiverkot, alueella jossa asutte? Mietin vain niitä, joilla ei ole tai ei ole sopivia ihmisiä lasta hiotamaan..niin mistä hankitte lapselle hoitajan? Siis semmosen luotettavan? Kun jotenki tuntuis inhottavalta päästää kotiin ketään outoa ihmisitä..ja vielä hoitamaan sitä omaa lasta. Mietityttää nämä asiat kyllä jo etukäteen.

Jahas, pitää lähteä juomaan kuppi kahvia. Jospa tässä tekis vielä yhden portfolion kouluhommiin..

t: Metsätähtis

 

Hui ku te olitte taas kirjotellu nii paljon, et meni pitkä tovi et sai kaikki luettua. Kiva vaan et juttu luistaapi. Tuntunu just et monella palstalla sitte lopahtaa tuo jutustelu nii äkkiä siihen, kun yritystä ei vielä oo, niin sitte ei kukaan keksi mitään juteltavaakaan.

Metsätähtis
Miulla ois tässä vielä muutama päivä koulua ja sitte alkaaki melkeen heti työt, nii lomailla ei paljon kerkeä, mut toivottavasti kaikkea kivaa kuitenki ehtis touhuta. Mullakin on muutama kesäkurssi koulusta, nii nekin pitäs saada suoritettua. Itsellä vähä sama tilanne, et sairastelun takia jäi ensi syksyyn muutamia kursseja, mutta eipäs se auta kun yrittää saada ne sitten pakerrettua.

Mie olen kans miettiny tuota tukiverkkoa, sitten jos joskus lapsi ilmaantuu. Mulla ja miehellä nimittäin vanhemmat asuu aika kaukana, et eivät sitten ainakaan kovin lyhyellä varoitusajalla pystys lasta tulla kattomaan. Tosin muutama kaveri kyllä on semmonen joille varmasti uskaltaisin ainakin sitten lapsen ollessa jo pikkuisen isompi, niin hoitoon luovuttaakkin välissä.

Niin ja tervetuloa muuten kaikki uudet myös! :wave:

Hopeasydän
Itse tykkään kyllä liikkua paljonkin, mut tuntuu silti tuo painon pudottaminen tosi vaikealta. Sitä tulee sitten varmasti itsellänikin syötyä enempi kun liikkuu, niin eipäs se sitten paljon missään näy. Oon muutenki iha hirvee herkkujen syöjä. Mutta oon aatellu niin et kunhan itsellä on hyvä olla omassa kropassa, nii se on pääasia.

Täällä kans tuo vauvakuume jyllää taas paljo voimakkaampana kun aijemmin. Se aina välissä vähä on laantunu, mut nyt se on taas ihan huipussaan. Oon jo kolmena perättäisenä yönä nähny vauvauniaki. Viime yönä mulla oli kaksoset. Voi että ne oli sulosia!

Mut nyt täytyy mennä laittautuun valmiiksi kouluun lähtöä varten.

 

Piti tulla tähän saman tien kommentoimaan..

Itsellä vähä sama tilanne, et sairastelun takia jäi ensi syksyyn muutamia kursseja, mutta eipäs se auta kun yrittää saada ne sitten pakerrettua.

Mulla onneksi ei ole kokonaisia kursseja, vaan niistä semmosia pakollisia juttuja, jotka pitää käydä siis tunnilla istumassa tms. Muuten olisi mullakin ihan kokonaisia kursseja, mutta meilä onneksi monessa kurssissa tunneilla istuminen kuuluu murto-osana vain hommaan. Että meillä on todella paljon kirjallisia juttuja mitä pitää tehdä. Meillä tosiaan voi siis suorittaa tollasia poissaoloja myöhemminkin, ei tartte koko kurssia uusia onneksi. Mutta muutan mulla ois varmaan aika iso osa kevään kursseista uusittavana, jos ois vaikkapa jokin 90% läsnäolovelvollisuus. Onneksi on paljon kotihommia, vaikka neki on sitten oma hommansa kyllä..Mutta toisaalta jurppii, koska voisin nioden poissaolotuntien korvauksien kohdalle ottaa jonkin kurssin. Nyt piti jättää ihan yksi aamupäivä vapaaksi, jotta voin varmasti ne tärkeät suorittaa. Noh, eteenpäin se on jokanen opintopiste! =)

Nyt taidanpi lähteä syömään jotakin ja sitten kokeisiin lukua..

 

Heipparallaa

Tulin kirjottamaan nyt aika nopeesti, kun on kotihommia tehtävänä ja tenttiin luettava. Tällä hetkellä tuntuu, että voisin hyppiä seinille :kieh: Jalkaleikkauksesta on nyt viikko ja yks päivä aikaa ja olen toipunut kohtalaisen hyvin. Kävely sujuu tasaisella melko hyvin, mäet ja portaat tökkii. Polvi kipuilee kuormituksesta. MUTTA en pääse lähtemään oikeen mihinkään :headwall: Ärsyttää ihan suunnattomasti. Mun mies ei uskalla mua laskee vielä yksin oikeen mihinkään tän jalan takia, että jos se jalka pettääkin. Sitten hänkin meni sairastumaan flunssaan... Nyt sitten nökötettään kun tatit neljän seinän sisällä... Onneks on ohimenevä ilmiö, mutta kun tekis mieli mennä lenkkeilee ja pyöräilee ja kaikkee.. Sitten ei voikaan kävellä kun lähikauppaan hakee "piristykseks" kaikkee lihottavaa: karkkia, sipsejä, jäätelöä... ja eilen Rainbown kinuskikakku pakasteesta :headwall: :headwall:

Eipä siis ihme, että oma painoindeksi huitelee jossain 33-34 välimaastossa. En nyt tarkkaan muista, mutta siis mun mitat on 171cm/94kg. Tuntuu, että helposti se paino tulee, mutta pois ei tahdo lähteä. Laihutin painonvartijoissa 10kg, joista nyt jo joku 2-3kg on tullut takasin. Hyvin siis toimii tuo systeemi, mutta kun tuntuu, ettei opiskelijan tuloilla osteta terveellistä ja monipuolista ruokaa. Kasvikset alkaa jo olla hyvissä hinnoissa. Ostin eilen kotimaista kurkkua 0,99e/kg ja kotimaisia tomaatteja 1,99e/kg Mutta siis, taloudellisen tilanteemme takia jätin ryhmässä käynnin jotain 1kk sitten ja olen nyt sitten vetänyt herkkuja, kun kukaan ei kyttää painoa :ashamed:

Kesällä paino kyllä putoaa, kun teen ruokaa vain itselleni. Aion myös aloittaa pistelaskun uudelleen ja liikkua, kunhan koipi on kunnossa. Ajattelin just syödä paljon uusia perunoita, silliä ja salaatteja. Sitten paljon tuoretta kalaa ja kanaa Mies ei syö kaloista muuta kun lohta niin on ihanaa, että koko kalatarjonta aukee mulle, kun vain itselleen kokkaa. Ja kesällä on varaa syödä hyvin, kun tuoreet ainekset on edullisempia ja kesällä on myös palkkatuloja.

Kesäsuunnitelmina on siis työnteko. Mies tekee ainakin elokuun loppuun asti kassan hommia täällä meidän kotipaikkakunnalla. Mä puolestani muutan Keski-Suomeen kesäteologin hommiin tämän kuun loppupuolella (takaisin elokuun alkupuolella). Toisinsanoin olen opettajana rippikouluissa, avustan messuissa, pidän sanajumalanpalveluksia, ohjaan nuorten iltoja ja mahdollisesti pidän hartauksia erilaisissa laitoksissa yms. Monipuolista on tämä homma ja luovaa Kesällä aina muistaa, miksi aloinkaan kiikkumaan yliopistossa ja kituuttamaan opiskelijan tuloilla samalla kun lyhyemmän koulutuksen käyneet kaverit jo ostavat taloja ja puskevat esikoisiaan ulkomaailmaan

Tukiverkot meilläkin aika olemattomat luultavasti. Yksi ystävä on sellainen, joka on luvannut auttaa joskus hoitamisessa ja uskon hänen pitävän sanansa. On hoitanut aina välillä toisenkin ystävänsä nyt 4-vuotiasta poikaa siitä kun tämä oli alle 2v. Mutta eihän sitä tiedä, jos joistakin muistakin kavereista apua olisi. Sen näkee sitten jos/kun asia tulee ajankohtaiseksi Toisaalta kun ei edes voi tietää, missä asumme lapsen syntyessä, jos muutamme miehen mahdollisten töiden perässä.

Huh, tulipa tarinaa Nyt tiskaamaan ja leipomaan tuolle nuhanenälle tuoreita sämpylöitä

 

Oli vaan pakko tulla purkautumaan. Minä eilen illalla sängyssä mielessäni ajattelin, että voisin jo nykyisestä (ensi vuoden 6.4.) siirtää vauvautumisyritystä 5kk. Sitten ehtisin ehkä valmistua tai ois taas vähemmän koulua (en tiiä miks välillä aina ajattelen taas ihan erilai ) ja aattelin, et ehkä se sit menis ihan hyvin odotella vielä.

Noh, tänään onki iskeny sitten kahta kauheampi vauvakuume. Hävettää jo tämä vuoristorata Jotenki sitä oottaa sitä, että ois edes raskaana..eli oottaa sitä, että pääsis ees alottamaan sen koko touhun..jo ennen koko raskautumista. Ää! On tämä nyt taas niin vaikeaa. Onneksi meillä on sovittu tuo homma, että on helpompaa..ja kun vielä ite siirsin sitä parilla kuukaudella, et ehtisin yhden lukukauden lukea lisää (vielä just ettei ois enää ku opinnäytetyö ja harjiottelu..ois kiva sit ne enää vaan suorittaa)..huh, kylläpä tämä välillä lyö ällikällä B)

Ei mulla muuta. Kuhan tulin vaahtoamaan, että hirveä kuume

 

Mie tulin nyt tälläselle pikavisiitille. Ollu pikkasen huonot ajat koko mun lähipiirillä. Mies oksenteli eilen eli varmast aletaan muutkin oksentaan. Siskon mies jäi kiinni pettämisestä ja oon nyt auttannu siskoa (ja 2 lastaan) muuttamaan mein vanhemmille. Kaikki on ton äijän pettämusen takia sekasin niin oon nyt yrittänny parhaani mukaan olla avuksi. Huomenna ois pojan lekuri ja torstauna hammashoitaja ja sit ois mun koekampaus kans huomenna (en vaan tiiä mitä teen sen suhteen kun siskon miehen sisko on mun kampaaja). Mut yritän täs joku päivä lueskella ja vastailla pidempään.

 

Aranel, otan osaa! Mulla itellä on nimettäin ihan järkyttävän suuri inho perheenrikkojia kohtaan, että ei hirveen asiallisia kommentteja olekaan mulla tähän:hug: Sen verran voin sanoa, että jos tuo kampaaja on kuitenkin sinun kanssasi hyvissä väleissä jne..niin sinänsä ei ole syytä, miksi hän ei vois tehdä tuota kampausta. Kun eihän se hänen vikansa ole, jos veli on tunaroinut..tietysti sitten jos oot kovin taikauskoinen tai jotain, että se tuo huonoa onnea tms..niin sitten tietysti asia on erikseen. Mutta mitä tahansa, niin en oikeestaan keskustelis tosta aiheesta hänen kanssaan (ainakaan tämän asian puitteissa, ehkä myöhemmin)..ettei sitte hälle tuu tosi huono fiilis (ja no joo..juhlissa muutenki on muutaki ajattelemista =) ). Mutta siis oon sitä mieltä, että siskohan on kuitenkin syytön veljen ongelmakäytökseen...tilanne on toki taas sitten eri, jos hän alkaa puhumaan asiasta ja vielä jotenkin teitä kohtaan negatiivissävytteisesti..kun ihmisiä on oikeesti niin erilaisia..

Mulla itellä on polvi tosi kipeä. Yhtäkkiä vaan eilen mennessä, ku pistin verhoja kii jne, niin alko polveen sattumaan..ja tuntu, niinku se ois väärillä raiteilla. Mulla on ennenki ollu näiden kaa ongelmia, niin kyllästyttää. Että vielä tämäki tähän sitte. Pitää varmaan lääkärissä käydä, mut sinnekki pitää sitte kävellä, niin onpa hyvä taas. Huoh.

Joo, tehokkaasti polvikipu sitten siirsi tuon eilisen vauvakuumekohtauksen pois tieltä Ja jännitän ihan hirveästi, kun musta voi tulla täti millä hetkellä tahansa..su ois veljen avokin laskettu aika ja kyllä jännittää!

Minäpä lähen tästä kahvit juomaan, jos se auttais tähän polvisärkyyn..tai ainaki mielialaan.

-Metsätähtis

 

Voi masennus! Puntari näyttiki +6kg, nyt hommiin Onneks tuo meidän puntari näyttää vissii yhen kilon ylimäärästä..kun monethan sanoo, että tulee kivoja ylläreiteä neuvolassa, ku se neuvolan vaaka näyttääki monta kiloa ylöspäin..niin meillä tuo oma puntari onki yhen kilon ylöspäin näyttävä. Tosiaan ku kävin niissä ihan perusjutuissa, ku se hoitaja otti verenpaineet ym ku multa niitä ei oo seurattu yhtään..siis kirjattu..niin sen jälkeen heti kotona samalla varusteella puntaroin itteni ja kilon näytti lisää.Että ei ainakaan tuohon suuntaan ikäviä ylläreitä tule. Mutta eipä ollu siltikään tuo +6kg mikään kiva uutinen, tiiän nimettäin et se 4kg menee nesteillä mutta se 2kg siitä sitten..se ei ainakaan lisälihasta ole, koska olen niin paljon sairastlelut Voi tsiisus! Noh, otin ton ruokapäikyn käyttöön. Onneks voin vielä nyt syyä normaalisti, ku sairasteluputken jälkeen ollu pitkään ettei oo voinu syyä oikeen mitään ku yhtä ruoka-ainetta tms. Noh, positiivisin mielin olen. En tiiä, mut mun mielestä laihdutuski on ihan kivaa puuhaa. Oon varmaan jotenki häiriintyny? Mut se kivasti tuo semmosen lisäripauksen B)

Mulla vieläki polvi kipuilee ja on turvonnut. Särkylääkkeitä otan, tää taitaa olla sitä mun vanhaa vaivaa.

Onko muita Painonpudotustalkoisiin osallistuvia? Pitääki oikeestaan ottaa mittanauha esiin ja mitata sillä, ku se kertoo mulla ainaki enemmän. Kiitos muistutuksesta

Meitsi lähtee mittaileen ja sit vielä yhdet kahvit tälle päivälle :heart:

-Metsätähtis

 

Aranel: Jaksamista :hug: Muuta en voi sanoa. Itse näen pettämisen vääränä paitsi puolisoa myös lapsia kohtaan. Hyvä, että voit olla siskosi apuna ja tukena.

Vielä tuosta terveellisestä syömisestä. Jokainenhan määrittele hieman omalla tavallaan sitä terveellistä ja kaikki ruokavaliot ei sovi kaikille niin kuin Metsätähtis tuolla mainitsikin. Itse en ole "nähnyt nälkää" virallisia ravitsemussuosituksia noudattaessani. Oma ongelmani on samanlainen kuin HayLinalla. Eli tykkään liikkua, mutta herkuttelu tai suuret ruokamäärät tekevät liikunnasta "tehotonta". Toisaalta ajattelen, että tilanne olisi vielä huolestuttavampi jos en liikkuisi laisinkaan.
Samaa mieltä olen myös siitä, että jos itsestä tuntuu hyvältä niin tilanne on ok. Itselläni on kyllä suht ok olo niin kauan kun ei tarvitse hankkia uusia vaatteita. Kun sinne vaatekauppaan menee niin hihat palaa :headwall:
Ruokapäiväkirja ja mittanauha on myös mulla vaihtelevasti käytössä.

Radiossa muuten sanottiin tänään, että reilu kuukausi juhannukseen. Voisi siis toden teolla ryhtyä tekemään kesäsuunnitelmia. Ilmeisesti saan tyytyä kotimaan matkailuun ihan omassa seurassa. Miehellä tulee olemaan kiireinen kesä töiden kanssa.

 

Itse en ole "nähnyt nälkää" virallisia ravitsemussuosituksia noudattaessani.

Nopeesti vastaankin. Taisin unohtaa siis teroittaa, että laihduttaessa ns. virallisterveellisellä itse olen nähnyt nälkää, en toki siis jos olen ylläpidolla vetänyt. Tosin sitten onkin miljoona erilaista vatsavaivaa =)

Karpatessa taas mulla ei o otuota herkutteluongelmaa yhtään. Mikä onkin aika erikoista, oon nimettäin aika hinku suklaan perään. Mut karpates ei tee ees mieli. Joskus jos jotain uutuutta tulee, niin saatan maistaa..niinku nyt tekis mieli maistaa sitä maraboun mansikkasuklaata (jota en edelleenkään oo nähny kyllä missään ja sit se on kuitenki ihan hirveetä). Mutta siis periaattees ei tarttis tavallaan herkutella yhtään, kun mieli ei tee. Sit taas jos esim. sairastelun takia syön erilai, niin heti palaa kyllä ne herkutteluhimot. Se hiilarimäärän nousu tekee sen. Mutta en itekkää uskois tämmöstä juttua, mutta on ihan pakko ku kerta oon ite sen omin silmin nähny :saint: Mulla oli siis tosi hirveet himot.

Mutta taas jos pystyy laihduttaan menestyksekkäästi/ylläpitämään virallisterveellisellä ja pitää sitä terveellisenä, niin ok. Samahan koskee vaikkapa kasvissyöntiä tai mitä tahansa. TApoja on monia, kunhan löytää sen oman ja on vakuuttunu, et se on se terveellinen itselle..ja sit ettei tuu sen kans ongelmia.

Mutta jatkuu lääkelaskutreenit, huoh!

 

Oli ihan pakko näin yömyöhällä tulla kommentoimaan tota metsätähtiksen kirjotusta karppaamisesta. Siis mulla on just tuo herkuttelu ongelmana ollut varhaisteinistä asti ja kaikki aina kaatuu siihen. Tykkään muuten terveellisestä ruuasta jne, mutta vaikka kuinka syön säännöllisesti ja en pidä itteeni nälässä, niin makeeta tekee AINA mieli. Siis se on ihan hirveetä! Miten tää sit liittyy metsätähtikseen? Haluan kysyä, söitkö ennen karppaamista niin ns. tavallista ruokaakin säännöllisesti ja vatsan täyteen ja himmottiko tästä huolimatta herkut? Ajattelin, että pitäiskö minunkin kokeilla tuota... Miehen veli on kyllä tuolla menetelmällä laihtunu paljon ja melko nopeestikin. Sanoi, että itse sai aikanaan painonvartijoilla pois vajaan 10kg, mutta sitten laihtuminen hiipui. Karpilla taas hänen laihtumisensa ei ollut pysähtynyt (muutamia tasanneviikkoja lukuunottamatta) vaan paino meni alas niin kauan kuin karpilla pysyi.

 

Pakko vielä valittaa tätä naiseuden "ihanuutta". Menkkojen toinen päivä menossa ja hermot on meinanneet mennä... Suoraan sanottuna vituttaa (anteeks kiroilu) tää ainainen köyhäily ja kituuttaminen! Opintotuki ei riitä mihinkään - ainakaan jos on auto (tosin se on ens kesänä töissä mulle välttämätön). Meillä on vuoden -92 "pösö" ja ranskalaiset autot ne on vihoviimesiä. Koko ajan jotain hajoo ja kaikki korjaajat kiroaa (ihan kirjaimellisesti ainakin täällä meillä päin) noitten ranskalaisten autojen korjaamista... :headwall: Tässä kuussa jo kaks kertaa viety korjattavaks. Ekan kerran korjattiin katsastuksessa löytyneet viat ja sitten sellaset, jotka korjaajan mielestä olisi hyvä korjauttaa ennen syksyä. Toinen käynti on siis eessä ens maanantaina. Ja rahaa palaa |O ! Sitte tässä kuussa pitää maksaa myös mun polvileikkaus ja apteekkiin on uponnu rahaa tolkuttomasti. Lisäks tajusin, että mun pitää ostaa joku säädyllinen juhlakolttu ens kesän jumalanpalveluksia yms varten. Mun kirkkohame jäi isoksi viime kesältä, kun laihutin sen 10kg (joista jälellä joku 7kg). Kun saisin miehen jollain ilveellä mun kanssa tonne halpahalliin, missä se on kesätöissä ja saa sieltä henkilökunta-alet, niin ostamaan jotain tilaisuuksiin soveltuvaa...

Lisäks vielä turvottaa ja pierettää koko ajan ku on menkat |O Tää on intiimi kysymys, mutta mietin onko muilla poikkeuksellisen paljon ilmavaivoja kuukautisten aikaan.

Niin ja metsätähtistä vielä vaivaan: Haluaisitko antaa muutaman ohjeen karppiruokaan opiskelijabudjetilla? Entä mikä on kokemuksesi, miten karppia pystyy noudattamaan opiskelijaravintolassa?

 

Jesh! Tentti läpi, sinne meni lääkelaskut :flower: Naurattaa, kun isoveljeni kommentoi että "jaha, nytkö pääset ihan virallisesti yliannostelemaan mummeleille insuliinia"..repesin kyllä

Ns. virallisterveellisellä siis ite oon syöny just ohjeiden mukaan, siis sekä laihdutellessa että ilman. Ja silti ihan järkyttävät himot ja vielä semmoset, et niitä on vaikea hallita. Et oon tossa kyllä repsuillu aika paljon (mikä ei toki enää oo mitään ohjeen mukaista)..eli mulla tuli useamman kerran viikossa syötyä suklaata. Mulla on siis suklaa se the ongelma =) Lisäksi mulla on vatsa tosi kipee koko ajan, migreenejä jne ongelmia, ku syön tollee. Luulen, et tää johtuu kaiken maailman lisäaineista ja muusta..siis mausteista lähtien on sitä glutamaattia joka paikassa..ja se on oikeestaan hermomyrkkyä. Sit aspartamiinia ym on noissa jugurteissa usein..et aika iso muutos mulla.

Karppaukses sit en syö yleensä koulussa. Et meillä on niin lyhkäset päivät tai jos on pitemmät, niin otan yleensä proteiinijuomaa mukaan (tommosta urheilujauhoa) ja sit pähkinöitä. Ku mulla sitä nälkää ei silleen ole, jos hiilihydraattimäärä on kohdallaan. Mutta jotkuthan syö ja poimii sieltä sitä sun tätä, että kyllä se vissiin ihan onnistuu, ku vähä valikoi. www.karpit.net , niin tuolla on noista ruoka-asioistaki. Ja voithan, r86, lukea eka tosta karppauksesta? Jos se tuntuu jotenki vaikealta, niin ei välttis kantsi suoraan rynnätä. Suosittelen noita Heikkilän kirjoja, itellä on nyt semmonen ku ravinto ja terveys..ja sit niissä kokkauskirjoissa hällä on reseptejä. Mutta itellä kyllä on paras hahmotus koko hommasta tullu Atkinsia lukiessa (mutta ei niitä uusimpia, vähä vanhempia..ku niis uusimmis on jo ite Atkins kuollu ja ne on aika markkinoivia jo). Toki Atkins tai Heikkilä ei oo yhtä ku koko karppaus, sieläl on muitaki..mut mulla noi on ne, minkä mukaan meen. Noiden sekotusta siis.

Jos karppaan ryhtyy, niin ei kantsi aluksi hämmentyi, koska voi paino jopa nousta sen pari kiloa ekaksi..monella nimettäin on semmoset kitukuurit takana, että keho vähän paikkailee ku saa kunnon matskua. Mulla itellä ei näin oo käyny, vaik pakko sanoa, et aina on tullu enemmän tai vähemmän jojoiltua ihan normipainonki sisällä. Ja mulla tippuu aika vauhikkaasti noi kilot tolla, ja oikeestaan isompi ero on siinä peilikuvassa. Huomasin, et oon tällä tyylillä jopa 4kg painavampana paljo paremman näkönen ku ennen sillä alhasemmalla painolla. Jotain kummallista siinä tapahtuu, en tiiä mitä, mutta ilmeisesti sitä läskiä sitte lähtee Ja esimerkkinä voin sanoa, ku olin esim. 17-19-vuotiaana aika himo käymään kuntosalilla jne (ja söin erittäin virallisterveellisesti) ja en saanu vatsalihaksia mitenkään näkymään. Ja nyt painan paljon enemmän ja oon muutenki pyöreempi, niin silti mulla näkyy tosta ylhäältä suht pitkälle asti se keskiviiva..ja mää en saanu ees sitä sillon ku tosi vähä näkymään. Ja nyt on vielä sanomattaki selvää, että treenaan murto-osan siitä, ku oon sairastellu niin paljon. Että kyllä minä sanon, et kantsii kokeilla..mut koeaika ois hyvä semmonen pari kk ainaki. Ja kannattaa lukea noita kirjoja, varsinki Heikkilä saa mulla ihan oikeesti jopa ruoka-ahdistuksen aikaan, koska se aika hyvin kertoo just mitä kaikkee mössöjä tungetaan vaikka mihin..ja mulla tää pistää ainaki semmosen sopivan ahdistuksen, joka johtaa muutokseen (eli muutossa taitaa meidän maustehyllystä kadota useampia mausteita ostetaan vähä kalliimpia ja parempia tilalle, eikä muutos oo iso ku nyt ollaan noita lidlin mausteita ostettu..).

Noista reseptijutuista, et tuolta karppien sivustoilta löytyy aika paljon. Meillä syyään paljon rehuja, ja mun piti kommentoida tonne, et tosiaan jos talvella tuntuu ettei raask inoita rehuja ostaa..niin ostaa niitä pakastevihanneksia jne. Ite oon ihan intopinko niihin, kukka- ja parsakaali on mun heikkoudet..mutta nyt ne ei mee enää niin hyvin ku ennen oksennustautia (söin just ennen ku se tauti vei mut vessaan... ). Ja sit munakkaat, niihin saa edullisesti herkkusienillä ym lisukkeilla muutosta, voi ei maksa ainakaan lidlissä mitään (ja siinä ei oo mitään lisäaineita). Meiläl tosiaan ku ei ihan opiskelijabudjetilla mennä, ku mies käy töissä. Mutta voisin ihan yhtenä vihjeenä antaa, et jos paikkakunnalla on Lidl, niin kantsii oikeesti käyttää sitä. Jo pelkkä maito maksaa semmoset 20senttiä vähemmän..ja kyllä meillä on oikeesti ruokakori halventunu sen 20%. Käydään sit miehelle joskus ostaan ruispaloja marketeista (ku ne pitää olla just niitä) ja sit tota protskujauhoa ym. Mut meillä tosiaan syödään paljon noita edullisia jauhelihoja jne, ostetaan pakkaseen noita ym. Et eletään siinä mielessä pihistellen, vaikkei niin tarvis ois..mutta ostetaan ennemmin sillä samalla rahalla sit joskus vaikkapa naudan sisäfilettä fajitaksiin ym =) Sit tortillathan on aika edullisia tehdä, mut niissä kantsii sit kattoo, et miten on päivän hiilarit menny. Niitä ei oo pakko laskee niin alas, ku vaikkapa Atkins tekee. Mulla se paras on jotain 30g/vrk (se lasketaan sit esim. Finelis tai nyrkkimitoilla laskee niitä..ei tartte siis käytännössä laskea mitään jos ei halua). Tuo karppaus on sellanen, et siitä voi tehdä hyvin laskelmallista tai sitte ei, jos ei huvita =) Ihan luonteesta kii. Mut oon ite ainaki aluksi laskenu, minkä verran laitan kahviin mitäki ym..ja niitä kantsii joskus päivitellä, ku mulla oli tuo kerman määrä esmes pienentynyt. Mut kannattaa tutustua, en viittis nyt ihan hirveesti tästä sepostella, koska jotkut oikeesti niin näkee karppauksen punasena vaatteena. En tiiä miks, mutta täällä kaksplussalla varsinki on joku ongelma tässä =)

Ihanainen lääkärini..harmittaa, ku muuton myötä se vaihtuu. Nimettäin hän on palannut lomalta ja määräs mulle koko verenkuva-lähetteen! JIppii! Siis eihän se mitään sano, mut on kiva ku oikeesti sitä kiinnostaa tämä mun kuumeilu ja sairastelu. Taino kiinnostaa ja kiinnostaa, mut nion se pääsee ainaki musta hetkeksi eroon Lisäksi katotaan kaikkia maksa- ja munuaisarvoja ja sokeriarvot ym. Jos mulla maksa-arvot paukkuis, niin se taitais johtua mun vitamiineista tai jostain luontaistuotteesta

Tuli maksasta mieleen, ku luin maksakirroosista tässä yks päivä Keskisuomalaisetsa jutun..siinä oli ihan, et kaks viinilasia päivässä naisella voipi aiheuttaa maksakirroosin. Aika hurjaa!

Mullaki tuli ennen ilmaviavoja menkkojen aikaan, oo nkuullu et monella muullaki tulee. Mut mulla on oikeesti karppauksen myötä kadonnu nääki ongelmat aika kivasti. Luulen, et syön niin vähän muutenki lisäaineita jne, jos siis vedän täyspainoisesti, että senki puolesta helpottaa noi oireet.

Meille tosiaan tuli siitä asunnosta sellanen tarjous, siis siitä asumisoik., et pitää lähettää kaikki verotodistukset ja nää..ja jos ne on ok, niin sit voidaan muuttaa. Aattelin miestä hoputella, et käydään tänään nuo kopioimassa ja maksetaan siitä se varausmaksu, niin se on maanantaina siellä (jos siis ennen klo 16 ehditään). Tosiaan kaupungin pitää tehdä siitä vielä päätös, että hohhoijaa..ois voinu se yks ihminen vähä aiemmin ilmottaa, että ei se asunto kiinnosta..ärrinpurrin!

Mulla on hyvin tää vyönkiristyslähteny, ku pystyy nyt syömään normaalisti. Käytii hakee ruokaaki ja oottelen tässä, että mies tulis kottii. Se on ostamassa mulle synttärilahjaa, ku en viikolla ois B)

Minäpä taidan tästä mennä kahvinkeittoon, vaikka lupasin etten enää tälle päivälle juo. Muttako pääsin läpi sen tentin, niin seliseliseli

 

Kyllästyttää |O
Anteeksi, tuun nyt taas tänne keuhkoomaan. Jotenkin nyt taas ärsyttää ja tällä kertaa, eikä valitettavasti ensimmäistä kertaa, mun mies. Oltiin äsken gospel-keikalla yhellä koululla ja näin siellä opiskelukavereita jne. Mies oli luvannu lähtee mun kanssa keikalle, koska en tiennyt, tuleeko sinne ketään kavereita. Mies tulikin, mutta oli yhtä apea kuin kuolemantuomiota odottava elinkautisvanki! Yritä siinä sitten nauttia konsertista ja jutella kavereiden kanssa kun toinen on niin masis kun voi olla. Miehellä oli kyllä työpäivä, mutta sitä ennen oli 5pv kotona ja muutenkin ollaan oltu vaan kotona viime viikkoina niin aattelin tekevän hyvää. Yritin jammata sen kanssa ja jutella ja "pelleillä" ja muutenkin piristää, mut ei vaan onnistunu...

Ja se on aina tommonen. Se ei halua lähtee mihinkään, eikä tehä mitään. Kun mennään ulos syömään ni kumpikin lukee vaan lehtiä tai katsoo telkkua. Tai sit käydään leffassa ja todella tuijotetaan vaan sitä leffaa! Kaipaan välillä sitä käden nappaamista tai pientä pusua tms. Pelleillään ja telmitään kotona, mut ulkona se on niin rajottunut, varsinkin jos mun kavereita on paikalla. Se ei juttele niille mitään, eikä sitä vähempää kiinnosta. Jotenkin tuli tänään ensimmäisen kerran koko viiden vuoden yhdessä olon jälkeen sellanen tunne, että meillä ei loppujen lopuksi ole oikeen mitään yhteistä :'( :'( Meillä ei oo muuta yhteistä harrastusta kun Simpsoneitten ja leffojen katsominen. Mie en ole kotityyppiä. Viihdyn kotona, jos siellä on seuraa ja elämää. Mies on kuitenkin töissä tällä hetkellä ja talviaikana koulussa ja mä sitten luen tentteihin ja kattelen seiniä... Eniten ehkä harmittaa, ettei miehelläni ole samanlaista uskoa Jumalaan kuin mulla. Oon vähän kateellinen muutamalle ystävälle, joilla on miehet mukana uskonnollisessa toiminnassa. Mie useesti käyn illoissa yksin. Tosin mieluummin yksin, kuin miehen kanssa, joka olisi mieluummin missä tahansa muualla.

Oikeesti pelottaa, päättyykö meidän suhde joskus eroon. Mä en voi kuitenkaan koskaan olla enää kenenkään muun kanssa. Eikä mulla ole edes ketään tyyppiä mielessä, ei sillä. Joskus tuntuu siltä kuin niitä lapsiakin haluaisi vain, jotta olis elämää talossa. Mä kuolen tähän tylsyyteen ja elämisen kurjuuteen - yksinäisyyteen :'(

Onko teillä miehienne kanssa miten paljon "yhteistä"? Siis harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita tai arvomaailmaa, mitä tahansa? Mitä vastaa, kun sinulta kysytään: mitä yhteistä sinulla ja miehelläsi on?

 

Veikkaanpa, että tulisit R86 pikkuhiljaa hulluksi, jos mies ois ihan samallainen jne Ei vaan oikeesti, on parempi, että mies on vähä ns. eri piireissä, niin on muutakin ajateltavaa. Nimettäin jos sulla ois koko ajan vaan mielessä uskonnon asiat, niin kyllä kyllästyisit joskus siihen puuhaan. Ihan hyvä vaan, että mies tuo sellasta erilaista maustetta elämään.

Mitä sitten tulee uskovaisiin, niin he eivät nyt ole mitään kovin suvaitsevaista porukkaa näin yleisluontoisesti (tää nyt ei ole pahalla sanottu). Joten monet myös luokittelevat, että toiset ovat Uskovaisia ja toiset sit vaan uskovaisia (ja sit muista ei ees tartte puhua )..joten sun, R86, ystäväpiiristä ja tuttavapiiristä hyvin moni voi sun miestä vähän katella nokanvartta pitkin koska hän ei nyt satu kuulumaan Uskovaisiin. Ja se on semmonen VIP-porukka, että en ihmettele, jos miehestä tuntuu ahdistavalta olla siellä. Tiedätkö varmasti, miten kaikki suthautuvat häneen, kun käyt vaikka vessassa? Nimettäin sillon voi oikeasti tapahtua kaikenlaista, ihan sanoin tai elein jne. Sit toinen on se, että minä esmes ateistina en nauttis gospel-konserteista enkä uskovaisten illanistujaisista..joten jos sun miehesi haluaa pitää uskonasiat omina asioinaan tai sitten ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut keskustelemaan noista (on asiat selvillä, miehet on monesti tämmösiä :saint: )..niin kyllä se voi tuntua tosi epämiellyttävältä lähteä noihin mukaan. Varsinkin, jos siellä sitten pidetään vähän eriarvoisena ihmisenä..Senhän voi itekki miettiä siltä kantilta, et haluaisko lähteä johonkin illanistujaisiin tai mihin tahansa, jossa osa kattois pitkin nokanvartta tai käyttäytyis jotenki epäasiallisesti tai kylmäkiskoisesti tms..Mulla nimettäin itellä yksi kaveri kerran pisti ystävyyssuhteen poikki sen tähden, kun itse "hörähti" uskoon yhdessä yössä (sori tää termi, mut kuvaa jotenki tilannetta hyvin) ja yksinkertasesti en ateistina enää kelvannutkaan kaveriksi. En aluksi ees tienny, mistä on kyse, koska en ollut hänen kanssaan noista mitenkään keskutellut erityisemmin. Sen jälkeen ko. tyyppi opetteli mm. tekohymyn ym (joka vielä on tosi tunnistettava) ja rupes tosi teennäiseksi suorastaan ystävyydessään (oli siis teiniangstinen edellisenä päivänä :saint: )..joten joo. Mulla on siis suorastaan varautunut kuva sitten monistakin Uskovaisista, varsinkin ku tiiän sit paljon samantyylisiä tapauksia ja muutenki semmosta kylmäkiskosta ilmapiiriä ym. Jo pelkästänä mitäs nyt-puolella Uskovaiset jaottelevat uskovaiset ja Uskovaiset. Pätee muuallakin. Lisäksi voihan olla, että miehesi on hieman ujo? Tai ootko vaikka joskus vahingossa sanonu, jos joku kaveri ei oo oikein aluksi tykänny tai kommentoinu jotain, eteenpäin nuo hänelle? Tämmösetki jutut voi vaikuttaa, mitä ei ite edes muista.

Joten en sinänsä ihmettele, R86, jos miehes ei riemusta kiljuen mukaan halua. Eikä se oo mitenkän paha asia sinällään, kun tollanen tietynlainen ilmapiiri nyt on ominaista näille asioille (ja monille muillekki). Mitä jos tekisitte jotain muuta vapaa-aikana? Saisit itekki vähän virkistävästi muutaki ajateltavaa? Käytte vaikka hohtokeilaamassa, pelaamassa bilistä, lenkillä tms? Aloittaisitte vaikka jonku kuntoiluharrastuksen yhdes, vaikka samalle salille kortti (no ei välttis sovi opiskelijakukkarolle)..tai jotain muuta? Tuo ois kuitenki sellasta hyvin erilaista, mistä ehkä mieskin pitäis. TAvallaan ei aina voi tehdä sitä, mistä vain toinen tykkää =)

Ei meilläkään ole mitään ytheisiä harrastuksia sen kummemmin. Mies käy kamppailulajeja harrastamassa, itekki oon ennen harrastanu. Ja sit käydään koirat lenkittämässä aika usein yhdes. Sitten millon missäki, jos jossian käydään, mut eipä sen pahemmin muuten. Itekki käyn ihan eri salilla ym, ku mies saa ilmaiseksi käydä työpaikallaan. Ja ite ainakai tykkään sen ajan, ku mies on harrastuksissa, niin joko käydä omis harrastuksissa..tai sit vaikka kaksplussalla kirjotella tai tehä kouluhommia tms =) Eli otan sen myös omana aikana.

Musta tuntuu, että sulla R86, tuli vaan semmonen ahdistus, ku toinen ei oikein viihdykkää samois piireis. Mut mun mielestä se on oikeestikki vaan positiivista, että ette koko ajan tee ihan samoja asioita yhdessä ja koko ajan ihan samat piirit. Siihen vaan kyllästyy eikä oo sit oikee mistään erikoisempaa jutusteluakaan.

Meillä kummatki on ateisteja, mutta mies ois suostunu kirkkohäät pitään jos oisin halunnu. Ja sama toisinpäin. Ite kävin aikanaan riparinki sen tähden (liityin siksi ajaksi kirkkoon ja mut kastettiinki), et voin mennä kirkossa häihin sit joskus jos mies sattuu olemaan kirkkoon kuuluva. Myös ennen ajattelin, et kirkkohäät ois hienommat, mut nyt tuntuu kyllä ihan eirltä taas. Lisäksi ois aika erikoista mennä kirkossa kahden ateistin naimisiin, kun kumpikaan ei perusta koko touhusta.. Mutta mun mielestä on hyvä, et voi tehdä ns. uhrauksia toisen puolesta..jotkut on tässä niin jääräpäitä, etteivät voi joustaa..ja sillon voi olla isoja ongelmia edes.

Eli jos on tylsää, niin suosittelen et keksitte jonku kivan ytheisen harrastuksen. Tai sitten vaikka erikseen joku harrastus. Mutta siis ainakin sulle, r86, vähän muitakin kun noita kirkkohommia. Niin jaksat sitten ajatella niitä ja luulisin niiden asioiden pohtimisen ja opiskelun tuovan enemmän sinullekin, kun teet muuhunkin liittyviä asioita. Menkää vaikkapa potkunyrkkeily-kurssille tai jotain..siis ihan jotain erilaista =)

Täällä valmistaudutaan leffailtaan..Otetiin joku ihme agenttijuttu taas. Ja ihana ilma. Ei muuta oikein ole. Mulla alkaa ma espanjan kielikurssi, jotenki oon ihan tohkeissani, vaikka samalla pelkään että sairastun

Ja hei, näyttäis isltä, et saadaan se asunto. Jos kaupunki vielä hyväksyy. Tosin meidän pitäis varallisuudessa mennä sen rajan ali, niin ok sit :heart: En vaan tiiä, et kauanko niillä päätöksenteko kestää!

-Metsätähtis (ja vadelmakivennäisvettä :heart: )

 

Kiitos metsätähtis vastauksesta

Luin vastauksesi oikein ajatuksella ja totta on, että mies ei noissa tilaisuuksissa ole oikeen kotonaan. Niin kuin sanoin, niin yleensä käynkin noissa yksin. Ahistukseen vaikutti ehkä sekin, että tilaisuus oli kristillisdemarinuorten järjestämä ja vähän pelkäsi, että joutuu liittymään puolueeseen... Juteltiin vielä viime yönä asiat halki ja kaikki on taas hyvin
Harmi, että sun kaveri ei enää ole pidellyt yhteyttä :/ kuulostaa kummalta miun korvaan. Netti on aina netti ja täällä kaikenlainen ääriaines voi kirjotella mitä haluaa. En kuitenkaan IRL tunne ketään nenän vartta pitkin katselevaa uskovaa. Mä harrastan kyllä muutakin kuin kirkkojuttuja, mutta kun usko on miun elämän kantava voima, niin mulle on tärkeetä osallistua kirkon toimintaankin usein. Käyn messuissa aina kun vain pääsen ja teen vapaaehtoistyötä ja siis opiskelen myös teologiaa tavoitteena pappisvirka. Tämän lisäksi tapaan kaikenlaisia kavereita. Täällä luonnollisesti kaverit ovat enimmäkseen kirkon tai yliopiston kautta löydettyjä, mutta on mulla olemassa ateistiystäviä ja yhtä arvokkaita he ovat mulle. Kumpikaan ei yritä käännyttää toista tai mitään ja puhutaan todellakin muusta kuin Jumalasta

Mut siis käydään yhessä lenkillä joskus, talvella käytiin Vesikossa uimassa, satunnaisesti käydään leffassa ja syömässä ja tietysti opiskelijaelämää vietellään enemmän ja vähemmän Käyn bileissä, mutta yleensä olen selvinpäin. Humalassa olen ehkä kerran vuodessa - riittää mulle.

Eilen siis oltiin uskonnollisessa konsertissa, mutta tehdään me paljon muutakin. Enkä ikinä pakota miestäni mukaan, vaan kysyn tuleeko. Ongelma on juuri se, että se ei ole kiinnostunut tekemään oikeen mitään. Se vaan pelais koneella ja skypessä juttelis kavereittensa kanssa. Mun miehen perusongelma on juuri se ujous ja tietynlainen kammo uusia ihmisiä kohtaan. Mies oli kiusattu kouluvuosinaan, kuten minäkin olin, eikä se ole enää osannut muodostaa uusia ihmissuhteita ala-asteen jälkeen.

Kun olisikin niin, ett kummallakin ois omia menoja ja kuvioita ja sit niitä yhteisiä juttuja. Mut siis mun miehellä ei oo mitään. Sillä ei ole tässä kaupungissa yhtään ystävää tai kaveria kun ei se mennyt tutustumaan keneenkään. Ei kuulemma haittaa, mutta en tiiä... Kannan syyllisyyttä kun hän väen väkisin halusi muuttaa tänne miun kanssa, vaikka ehotin, että oltas oltu etänä opiskeluaika. Näin hänen ei olis tarvinnu muuttaa kotimaakunnasta niitten lapsuudenystävien ja perheen luota pois. Mutta hän halusi jättää kaiken sen taakse miun takia.

Nyt tarttee lähtee saunaan. Selitän myöhemmin lisää. Mutta siis kaikki uskovaiset ei oo noita leimaajia ja nenän vartta myöten tuijottavia. En usko, että luterilaispiireissä semmosia ees paljoa on. Miulle kaikki läheiset on tärkeitä uskonnolliseen kantaan katsomatta. Mut sen sanon, että jos en ois tullut uskoon 15-vuotiaana, oisin tappanu itteni. Mua vihas koko koulu ja vanhempien kanssa vaan tappelin. Todella tulin uskoon niin, että laitoin hirttosilmukan kaulaan ja viimeisenä keinona rukoilin. Se tuntui hyvältä ja sain itkettyä pahaa oloani - ensimmäisen kerran vuosiin. Tapahtui paljon muutakin hyvää. Mut selitän joskus ehkä lisää. Nyt saunaan

 

Heippa kaikille!

...tilaisuus oli kristillisdemarinuorten järjestämä ja vähän pelkäsi, että joutuu liittymään puolueeseen... Juteltiin vielä viime yönä asiat halki ja kaikki on taas hyvin

Apua! No en yhtään ihmettele, jos on tuntenut olonsa epämukavaksi, jos kannattaa eri puoluetta Itekki tulisin suorastaan hulluksi, jos joutuisin olemaan ns. väärän puolueen "pippaloissa" ja vieläpä jos ois jotain hyvin muuta kuin se meikäläisen ajatus. Ja ku näkisitte mun miehen, niin se varmaan hyppäis lavalle asti kommentoimaan, kun sitä alkais ärsyttää

Mun miehen perusongelma on juuri se ujous ja tietynlainen kammo uusia ihmisiä kohtaan. Mies oli kiusattu kouluvuosinaan, kuten minäkin olin, eikä se ole enää osannut muodostaa uusia ihmissuhteita ala-asteen jälkeen.

Ootte onnekkaita, kun olette toisenne löytäneet, ymmärrätte varmaan hyvin toisen ujoutta ja muuta. Mulla on pari ystävää ollut koulukiusattuja (eri kouluissa)..ja ovat päässeet siitä kyllä hyvin, kun ovat tutustuneet sitten myöhemmin elämänkumppaneihinsa. Mutta ovat silti ujoja, mutta olivat siis ennenkin koulukiusausta, joten sinänsä perusluonne ei ole muuttunu. Tuoki on taas kii siitä, et onko ollenkaan ystäviä (heillä kuitenki oli ees yks sillonkin ees jossain) ja sitten jos ei oo yhtään ystävää. Ja tietysti kotioloista jne..Ei se meille ei-koulukiusatuillekaan niin helppoa tuo ystävystyminen aina ole, että en yhtään ihmettele jos se on vaikeaa ihmiselle, jolla ei ole ehkä perusluotto muihin kunnossa. Ja pakko sanoa, että en ite ainakaan kamalasti kyllä luota ihmisiin heti kättelyssä (enkä sen jälkeenkään), kun on tullut huomattua että kaikkea kyllä voidaan käyttää itseä vastaan. Tietysti jossain vaiheessa on pakko alkaa luottamaan ihmisiin, mut itse en luota ihan ensimmäisinä.

Ja voin sanoa, että sinänsä sun mies teki fiksun ratkaisun, kun tuli sun mukaan..koska harvemmin kaukosuhteet onnistuvat. Tai ehkä kaukosuhteessa eläminen onnistuu, mutta saattaa koko homma kosahtaa sitten yhteenpalattaessa. Ja oishan se nyt ihan julmettu ikävä koko ajan.

Mutta siis kaikki uskovaiset ei oo noita leimaajia ja nenän vartta myöten tuijottavia. En usko, että luterilaispiireissä semmosia ees paljoa on.

No ite taas luulen, että noita on paljon. Mutta siis koskee ihan kaikkia uskontoja ja oikeestaan voidaan tähän samaan sössöön kömpelösti sekottaa myös viakkapa harrastukset. Siis jos ootte sattumoisin joskus harrastaneet jotain kamppailulajeja, niin on niissäki nihkee se ns. sisäpiiri ja sitten vielä lajista riippuen. Että luulen, että kaikki tekevät näissä jaotteluja "käyn ahkerammin treeneissä (tai viakka kirkossa) kun toi, oon vähän parempi siis"..et epäilen tuon olevan hyvinkin ihmisluonnon mukaista. Ite oon siis tavannu noita negatiivisia tapauksia, mutta sitten tasa positiivisia ylläreitä on ollu lestadiolaispiireissä (ja nyt ei tarvi kenenkään lestadiolaisen siis ottaa tästä nokkiinsa). Aiemmin mulla oli vähän huono kuva heistä, varsinin yläasteella..mutta lukiossa mulla oli ystävänä aika monta lestadiolaista ja he yllättivät kyllä todella. Vaikka olivat siinä omassa uskossaan ja käsityksissään, niin silti tykkäsivät kuunnella erilaisia näkökantoja ja pitivät niitä piristävinä. Joten nykyään mulla on sit hyvä kuva heistä, vaikka heihinkin toki mahtuu niitä vähemmän ihania persoonia -niinku kaikkiin muihinki

Mulla on lähiomainen yrittänyt itsemurhaa (epäonnistu aika surkeasti ja seuraukset ovat sitten sen mukaiset) ja voin sanoa, että onneks et sitä tehnyt :hug: Ite oon kattonu noita itsemurhadokkareita ym (kun sitä yrittää ymmärtää) ja näissä on tullut selkeesti esille, että 90% näistä itsariyrityksen tekijöistä ei enää ikinä yrittäisi uudelleen. Eli selkeästi tuo on väärä ratkaisu. Ja näin niinkuin lähiomaisen roolissa voin sanoa, että eipä nyt oikeen enää inhottavampaa temppua voi tehdä. Masentuu muutki kaupan päälle. Ite tykkään kirjotella semmoseen vihkoon ylös, jos tulee jotain ajatuksia vielä noista asioista mieleen. Joskus oon lukenu jälkikäteen ja onhan siellä aika rankkaa tekstiä ja sellaista, jota ei koskaan kehtais kellekään ääneen sanoa. Sinne voin purkaa asiat ja laittaa vihkon kiinni ja laatikkoon =) Sinne ne jää pääosin.

Hmm..sitten kevyempiin asioihin. Olen espanjan kurssilla ja meillä oli opettajalla jotain 15cm korkkarit (saatto olla korkeemmatki) Mua alko vähä jo hymyilyttää, ku se osas kyllä hyvin niillä kävellä, mut silti se näytti jotenki vähän..no ei oikeen hyvältä. Mutta ymmärrän kyllä, kun hän on jostain tuolta mistä lie (pienikokoinen), että haluaa käyttää erittäin korkeita korkoja..taisi olla aika lyhyt muuten. Mietin vaan, että miten hällä polvet kestää kun se koipi menee niin ojennukseen siinä eri tavalla. Mulla ei nimettäin kestä tollsaia korkoja. Mutta kiva ope kyllä, häiritsee vaan vähän se tyyli opettaa..huomaa tosiaan, et on ihan jostain muualta, kun opettaa aika "sekavasti" eli ei semmosen perusmuotin mukaan mitä meillä..että heti eka käydään hulluna sääntöjä jne..vana hän pikemminki korosti sitä puhetta. Suomalaisella on vaikeaa

Onpa kivat ilmat kyllä. Ootan vaan sitä muuttoa.