Terve vaan uusille :flower:
Minuakin joskus kiinnosti kampaajan ammatti, mutta luulen olevani aika allerginen noille jutuille. Kun pitää kaikkia aineita käsitellä..epäilen että en siis pystyis tekemään. Ja no, toisekseen ei se niin paljon kiinnosta. Silleen mielenkiintoista muuten vaan kyllä on, että oon jopa kirjastosta lainaillu hius-aiheisia kirjoja
Kiinnostaa kaikki kemikaalit jne.
Onko sulla Möhköfantti vielä nielurisat? Nimettäin jos on, niin sinuna hakisin leikkauslaput. Tuolla historialla sen saakin. Ite haluaisin ihan varuulta ne leikkauttaa, pitää joka kerta vähän mäkättää lääkärillä kurkkukivusta. Mulla on siis usein kurkkukipeä, muttei pitäisi olla mitään pöpöä ilmeisesti kuitenkaan.
Onhan se totta, että on ihan sama onko avioliitossa vai ei, jos se parisuhde ei toimi B) Silloin ainoa ratkaisu on oikeastikin ero, ei se avioliitto tilannetta sinällään muuta. Itse katson, että avioliitto on juridinen ratkaisu. Eli eihän se ole sen kummoisempi kuin avoliitto muuten, muta esim. lapsiasioissa kaikki asiat ovat jo valmiina ja lisäksi jos jotain tapahtuu. Tuttavapiirissä on useampi alle 30v mies kuollut yllättäin, onneksi olivat naimisissa. Ja kaikissa ollut terveelliset elämäntavat jnejne..joskus vain käy näin. Eli ihan tämmösenä ns. oikeusturvana itse pidän avioliittoa, meillä esimerkiksi avioehtokin tulee, joten jos toinen on kerännyt vaikkapa omaisuutta..niin se ei ole häneltä pois. Mun mielestä avioehto on järkevä ratkaisu, mutta ei mua häiritse jos joku katsoo että sitä ei tarvitse. Lisäksi mua ei kyllä häiritse, vaikka kukaan muu ei naimisiin meniskään
Mut tosiaan jos vaikka mies sairastuu ja jäätte kotiin hoitamaan häntä, niin sillon kannattaa katsoa, että on kunnossa paperit. Näitäkin juttuja on, että saa oikeusteitse sitten hakea palkkiota hoiitamisesta -ahneet miehen lapset ovat yrittäneet viedä ihan kaiken. Lisäksi kannattaa tutustua siihen vakuutukseen, koska meilä ainakin joutuu maksamaan hirveän paljon isomman määrän veroja avopuolisona kuin aviopuolisona ei juurikaan -jos toinen kuolee. Eli tuosta henkivakuudesta, vai mikä lie olisikaan. Kannattaa siis syynätä kaikki paperit, vaikka se voi joskus tuntua vähän ikävältä, mutta toisaalta tekeväthän ihmiset elinluovutuskorttejakin ja vaikkapa ovat tuttavapiirille kertoneet, miten halutaan oma keho kuoleman jälkeen "säilyttää" jne. Joten ihan samaa puuhaa minusta =) Ja nämähän asiat saa järjestettyä, vaikkei avioliitossa olisikaan..katsomalla vähän mistä vakuutuksen ottaa ja näin edelleen..testamentit ym. Vaivaahan saa nähdä, mutta pientä se on siihen verrattuna että toinen jää vaikka pulaan pienten lasten kanssa. Kaikkillahan ei ole hyvät välit vaikkapa appivanhempiin jne.
Hauskaa, ite oon aina ajatellut, että mulle ei sovi kokki mieheksi enkä ite vois kouluttautua kokiksi. Lihoisin nimettäin välittömästi
Ehkä tuosta lapsettomuudesta ei pidä ottaa pahoja paineita, vaikka toki niitä jo syydetään nuorillekin. MInunkin ystävälleni sanottiin jo parikymppisenä, että "mikäli meinaat lapsia hankkia, niin parempi alkaa niitä tekemään" pco-munasarjojen tähden (ja ei ilm. mikään helppo tapaus). Hän kuitenkin sai yllätysvauvan 4 vuotta myöhemmin, vaikka söi ehkäisypillereitä, joten eiköhän nuokin ole siitä munkistakin kiinni.
Se on jännä juttu, että kaksplussalla näissäkin ketjuissa ihmisillä on oikeesti käsitykset parisuhteesta ja yhdessä sovittuja asioita ja miten mennään tulevaisuudessa eteenpäin ym. Kun joskus tuntuu "livenä", että ei oikein näin ole. Tietysti tänne eksyy juuri ne, joilla suunnitelmat ovat usein aika selkeät ja näin..mutta ite oon aika hämmentynyt, kun monet menevät vaikka kihloihin vailla naimisiinmenoaikeita tai pitävät vaikka nopeana häihin menona, jos menee vuosi kihlojen jälkeen naimisiin (sama se vaikka ois 10 vuotta yhteistä taivalta takana). Kuitenkin ite taas pidän, että se vuosi ja max. kaksi on sellaset kohtuulliset..sen jälkeen lähtisin kyllä kyselemään, että missä mennään
Hassua vaan, että sitä on varmana ties miten erilaisia parisuhdekäsityksiä ym..se mikä toieslle on paikallaan jankkaamista on toiselle se optimaallinen tilanne =)
Unikeiju, sanoivatko mitään onnistumisprosenteista tms? Ihan mielenkiinnosta. Se on jännä, että täälläkin on joitakin, jotka ovat saaneet lapsen vaikka tehty jonkinlainen sterilisaatio tms..mutta noissakin on käsittääkseni paljon eroja, joten en tiedä niistä sen enempää. Esimerkiksi mulla on koirilta poistettu koko kohtukin ja munasarjat ja niissäkin saatetaan tehdä erilaisia, että jätetään vaikkapa kohtu (mikä ei oo hyvä juttu koirilla). Joten mietin vaan, että ihmisilläkin on kaiketi erilaisia juttuja..solmuja ja sitten jotain pysyvämpää? Pitäisi googlettaa lisää.
Pitänee tästä lähteä jotain puuhailemaan. Mulla on tässä painokehitys mennyt hyvin. Pitää ensi kerralla sairastuessa olla tosi tarkkana ruokavalion kanssa. Oon vaan sitä pelännyt tosi paljon, että mitähän käy kun olen raskaana. KOska selkeesti lihon tosi herkästi ja jos mulla on oksettava olo koko ajan, niin ainoa mitä voin syödä on se paahtoleipä (paahdettuna ilman mitään). Ja siitä mulle kertyy hirveet määrät nesteitäkin. Huh. Että pelottaa tosiaan jo valmiiksi, että tuleeko jo pelkästään tuosta syömishalujen puutteesta ja muusta se 10kilon lisäsatsi. Se onkin hauskaa, että joku voi lihoa noin paljon tosta, mutta niin se vaan on. Eikä tartte ees syyä paljon, nimenomaan vähän. Jotenkin se neste on vaan niin hurja juttu mulla. Äidillenikin esimerkiksi kertyy kunnon raskausmaha, jos hän syö paljon aterialla hiilihydraatteja. Eli meilläpäin on taipumusta tähän
Noniin, mennäänpä tästä. Heis!
-tähtis