Alkuperäinen kirjoittaja Dalahäst;29884963:
Hei! Saako liittyä mukaan?
Kaikenlaiset nettifoorumit koodikielineen ovat minulle entuudestaan aivan vieraita. Vauvakuumeisen googlettelun jälkeen löysin ilokseni tämän ihanan lämminhenkiseltä vaikuttavan ryhmän! Olisi ihana jakaa täällä ajatuksia vertaistuen kanssa.
Olen 23-vuotias korkeakouluopiskelija. Asun avoliitossa, eikä vielä ole tietoa siitä, milloin tämä yrityksen odottaminen kohdallani päättyisi. Sormus, perheauto ja omakotitalo kelpaisivat jo kovasti, ja varsinkin siis ne pienet jalat sinne kotiin tepsuttelemaan!
Välillä tunnen oloni hölmöksi; en vielä halua hankkia lasta, koska opiskeluni ovat kesken ja mieheni työtilanne epävakaa, mutta kaikesta huolimatta se kuuluisa kello tikittää! Jollain tasolla koen jopa kärsiväni lapsettomuudesta näin "olosuhteiden pakosta", vaikka yrittämäänkään ei tosiaan vielä olla päästy. Ähh!
Dalahäst, i feel you
Kun aloitin opinnot 2012, ei käynyt mielessäkään lasten saanti opintojen aikana. Kärpänen puraisi yllättäen 2013 alkutalvesta ja vei mennessään..siitä nyt sitten 1,5 vuotta mennyt (voi kamala) istuen näillä sivuilla ja kotona miestä lämmitellen.. Nyt mies olisi puuhiin valmis vaikka heti, mutta laskelmoin milloin olisi opintojen kannalta aikaisintaan hyvä lapsen tulla.
Häihin karataan salaa tulevana lauantaina ja sukulaisille ilmoitetaan euroopan reissulta ilman heidän hössötystä
Niin ja itse aiheeseen, tosiaan valmistuminen oli kovasti kiikarissa mahdollisimman pian kun kouluun astuin, mutta läheinen ystäväni ilmoitti muutaman vuosi sitten heille tulevasta vauvasta. Hän oli taktikoinnut vauvan yrityksen opiskelun keskelle niin, että nyt vauvan ollessa pieni, hän on kotona ja tekee loppuopintoja kuten opparia kotoa käsin. Näin hän saa venyttäessään opintoja siirryttyä tuorein paperein työelämään, kun lapsi on päiväkoti-ikäinen.
Tämä asia sai minut sitten syvälliseen pohdintaan kun vauvakuumeen kourissa olin "valmis" odottamaan valmistumiseen, että onko sitä oikeaa aikaa koskaan?? Varsinkin meidän naisten tulee sovittaa työelämä ja lapset yhteen ja miehet painavat tuolla menemään
Eipä sitä ole. Aina jää jotain kesken: Työ, harrastus, "oma elämä", opinnot jne jne.. Plus kuten itse nyt olen oppinut, en voi todellakaan tietää kauanko siihen tärppiin aikaa kuluu..
Meille tämä kuvio sopii, että vauvan muuttaessa toivottavasti meille ensi vuonna, teen opinnäytetyötä loppuun( jos hänestä siunautuu yhtä rauhallinen kuin isästään) :`--) Olen myös toisinaan miettinyt, pitäisikö valmistua nyt ja katsella lapsi asiaa sitten, mutta olen aika varma, että seuraava asia valmistumisen jälkeen mielessä on työt..Mutta nyt olen luvannut itselleni, että lopetan tämän liiallisen suunnitelmallisuuden ja aikataulutuksen ja "heittäydyn" elämään!
Mutta tosiaan tietysti järkevältä tuo ajatuksesi ensin valmistuminen sitten lapset- kuulostaa, viestilläni halusin kertoa, että tiedän mitä ajatuksia käyt läpi ja aina jokin jää kesken
Miten miehesi suhtautuu lapsiasiaan?
terkuin zirpula