Heippa vaan kaikille!
Taas on tullut pitkä tauko kirjoittamisesta. Olen kuitenkin seuraillut usein tätä ketjua ja olen todella iloinen kuinka vilkasta keskustelu täällä välillä on ja kuinka moni täällä on samassa tilanteessa. Vertaistuki on parasta!
Meillähän oli se tilanne, että alunperin yrityksen piti alkaa elokuussa ja sitten mies laittoi jarrut pohjaan ja halusi siirtää ajankohtaa hieman eteenpäin. Tällöin asia oli minulle kova pala purtavaksi. Toisaalta nyt olen aika iloinenkin, että näin kävi. Asian ajankohta siirtyi sitten marraskuulle joka "uhkaavasti" alkaa lähestyä, enää vähän reilu kuukausi. Minua kuitenkin painaa yksi asia, josta seuraavaksi aijon tänne avautua. Onkohan kenellääkään muulla vastaavanlaista tilannetta?
Elikkä olen tällä hetkellä "välivaiheessa" ja opiskelen yliopistossa minua kiinnostavia kursseja sekä yhden sivuaineen opintoja. Olen vaihtanut kerran jo alaa muutama vuosi sitten, koska en ollut varma siitä ammatista. Kuitenkaan en ole vielä päässyt haluaamani opiskelupaikkaan vaikka olen jo pari kertaa hakenut. Tänä vuonna löysin ihan huipun alan yliopistosta, jolle ehdottamasti haluan päästä. Eli huoli omasta tulevaisuudesta on tällä hetkellä aika kova ja epävarmuus siitä, että tulenko ikinä sille alalle pääsemään. Pääsykokeissa tällä alalla on soveltuvuuskokeet eli haastattelua, ryhmätilannetta ym ja kokeet on kesäkuussa. Jos alamme vauvaa yrittämään marraskuussa ja tärppi kävisi heti olisi kesäkuussa maha jo valtaisa ja sitä ei voisi olla huomaamatta. Pelkään tämän asian vaikuttavan sisäänpääsyyni, sillä en voisi koulua heti aloittaa. Periaatteessahan tällainen ei saisi vaikuttaa, mutta olen liian monesti kuullut raskaanaolevien syrjinnästä vastaavanlaisissa tilanteissa.
Täten olen alkanut miettiä, että aloitettaisiinko yritys vasta hieman myöhemmin, jolloin maha ei vielä näkyisi, esim. kevättalvella. Tunteet ja järki ovat alkaneet sekoittua ja jonkinlainen päätöskin pitäisi pian tehdä. Koska mieskin on jo kuumeilemassa, minua harmittaa hänen puolestaan koska olenkin nyt näin epävarma. En ole epävarma vauvasta, tottakai haluan lapsen. Mutta haluan myös sen unelmieni koulupaikan ja jotenkin pidän todennäköisempänä sitä, että pääsen sinne helpommin, jos raskausmaha ei näkyisi. Olen kuitenkin hoikka ja aika pitkä, joten minun tuurillani vatsa pullahtaa heti esiin.
Kuulostaakohan nämä ajatuksen ihan höpöiltä? Eli epävarmuus omasta tulevaisuudesta ja ammatinpuutteesta (olen siis ylioppilas useamman vuoden takaa) on alkanut ahdistamaan niin paljon, että olen alkanut miettimään koko vauvaprojektin järkevyyttä tässä vaiheessa. Olen pettynyt itsekin, jos emme aloita yritystä marraskuussa, mutta jaksanko odottaa esim. helmi/maaliskuulle. Kysehän on muutamista kuukausista, eli menee nopeaa, mutta jotenkin kalvaa sisuksia silti. Haluan kuitenkin, että raskausaikana ei tarvitsisi turhaan huolehtia asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Toisaalta enhän voi myöskään tietää sitä, että pääsenkö kouluun muutenkaan oli mahaa tai ei. Hieman kinkkistä. Onneksi mies valmistuu pian, eli ainakin toisella meistä on ammatti. Jos mieskin opiskelisi vielä pitkään niin tuskin vauva-asia olisi edes ajankohtaista vielä.
Pahoittelen avautumista, mutta kuten tästä on jo puhuttu; minne muuallekaan kuin tänne?