Yrityksen odottajat

Tervetuloa mammuttisi! :wave: Nuorena olet tosiaan esikoisen saanut. =)

pienestä kii miehen kasissa on joo. Voi olla piankin, kunhan saadaan tahan terveystilanteeseen selvyytta. En edes kysele enaa enka koe tarvetta ajankohdasta keskustella - on niin myonteinen talla hetkella.
Ai ai, kevat onkin paljon parempi jo

Spukka mika siella on tilanne - miesko ei ole yhtaan myontyvainen?

Sandri niinhan ne aina - voit alkaa varata jo testia
On tullu kanssa hieman noita vauvanvetimia tsiikailtua silla silmalla. :saint:

 

Täällä yksi yrityksen odottelija ilmoittautuu mukaan odottelemaan, jos vain joukkoon mahtuu?

Itse kohta 25v, avopuoliso 30v ja minä kuumeilen esikoisesta! Mies ei ole ihan täysin vielä lämmennyt ajatukselle, haluaa kyllä lapsia, mutta ei ole varma onko oikea aika juuri nyt.
Voi kumpa hän pian ymmärtäis, että nyt on just oikea aika!

 

Veepu123 teillähän on saman verran ikäeroo ku meillä, mä oon 24 ja mies 29. miehet on näköjään hitaasti lämpeävää sorttia, mutta kyllä ne viel suopuu! Ja kaikkihan on hyvin kun on vain kyse siitä että milloin lapsia

Mulla jo tänään vihlonut alavatsaa oikealta, mietin et meniköhän kierrot niin sekasin et ovulaatiota yritteleepi jo nyt...

Mies on tosiaan matkoilla nytten, jospa se sieltä tulis jonku älynväläyksen saaneena, että lapsi oiski juuri nyt hyvä juttu.. toivossa on hyvä elää.. vaikka kyllähän tuota vielä muutaman kuukauden jaksaa-- voishan se olla niinki ettei mies haluis niitä ollenkaan!

 

Miehet on kyllä hitaasti "lämpeäviä".
Itse en ole mieheltä saanut minkäänlaista vastausta, että koska olis ajankohtaista... harmittaa sinällään, kun ei tiedä onko se kuukausi, vuosi vai kymmenen vuotta. En kyllä haluaisi odottaa montaa kuukautta, kun lapsenkaipuu on niin kova!

 

Heippa!
Täälläkin yksi yrityksen odottaja. Itsellä vauva ja vauvakuume täyttänyt ajatuksia jo tammikuusta asti melko tehokkaasti. Ja tilanne ei kyllä ole helpottanut tippaakaan. Mies ei asiasta vielä niin innoissaan ole. Lapsia kyllä hänkin haluaa, mutta ei ihan vielä. Onneksi se hänenkin mieli alkaa olla positiivisempi joka kerta kun jutellaan asiasta. Esikoisesta siis täällä haaveilen.

Pillereitä vielä syön ja toiveissa olisi ne lopettaa (toivottavasti!!!) puolentoista viikon päästä tai sitten syödä siihen päälle vielä yksi liuska. Mutta joo, aika toivotonta alkaa olla tää mun vauvakuumeilu, kun kohta ei oo enää missään mitään järkeä. Hirveästi aikaa kuluu kun luen näitä keskustelupalstoja sekä odotus- ja yritysblogeja. Huoh... Jospa tää vähän helpottais kun tänne voi avautua ja lueskella teidänkin mietteitä.

 

Vuodet vierii yllättävän nopsaan kun lukee perhe-, odotus- ja yritysblogeja. Muutamat katkerat itkut tullut itkettyä, että ei itellä tuu nappaamaan koskaan..

 

Täällä onkin ollut vilkasta keskustelua kun oon ollu pari viikkoa reissussa. Tervetuloa kaikki uudet!

Pakko päivittää ensin omaa tilannetta, meillä nimittäin meinas alkaa tapahtua. Poika täytti kaks vuotta pari viikkoa sitten ja siinä illalla iski jotenkin niin kovaa taas kaipuu saada hänelle pikkuinen sisko tai veli. Juttelin TAAS kerran näitä miehelle ja hän sitten yllättäen sanoi, että voitaisiin alkaa yrittää kun kerran niin kovasti haluan. Myöntävä vastaus tuli niin yllättäen etten osannut oikein siihen reagoida. Seuraavana päivänä oli kuitenkin tosi paha mieli ja sellainen tunne että oon pakottamassa miestä johonkin mitä hän ei sydämestään halua. Niinpä päätin, että on pakko odottaa vielä sitä, että mies voisi täydestä sydämestään lähteä "vauvaprojektiin".

Samalla aloin itsekin pohtia aikatauluja, tavallaanhan on pakko mennä niillä tiedoilla mitä nyt on. Meillä on molemmilla tosi epäselvä työtilanne ja kova hinku olisi päästä muuttamaan suurempaan kotiin. Lisäksi teen erikoistumisopintoja, jotka päättyvät ensi keväänä. Luultavasti näissä asioissa tulee olemaan ihan tarpeeksi pähkäiltävää ensi vuodelle - ei tähän nyt mitään kasvavaa vauvamahaa ja kremppoja enää tarvita.

Toivon että ensi keväänä aikaa olisi kulunut tarpeeksi ja mieli olisi muuttunut. Mutta Spukkan tavoin tunnen, että sekin vaihtoehto on olemassa, että miehen mieli ei muutu koskaan. Olen sanonutkin ääneen, että mulle tulee olemaan tosi kova paikka, jos jäämme yksilapsiseksi perheeksi. Ja pahempiakin asioita olen sanonut, mistä en ole todellakaan ylpeä :ashamed:

Yritän vähän rajoittaa blogien lukemista ja täällä roikkumista. Jos sitten saisi muuta ajateltavaa

 

Ainiin, ja piti vielä kommentoida Sandrille että mäkin joskus haaveilen et mies vaan yhtäkkiä tulis ja sanois, että nyt hän on muuttanut mielensä. Aika kärsimätöntä odotusta...

 

meillä ei ole tilanne edennyt mitenkään, en ole saanut suutani auki :x tosin viime viikot on menny niin hirveellä tohinalla ettei juuri olla miehen kanssa edes nähty että olis tullut sellasta tilannetta että olis ehtiny puhumaan, mies tekee kolmivuorotyötä ja mä olen yrittäjä kera miljoonan harrastuksen joten viimeaikoina ollaan miehen kanssa nähty suunnilleen pari tuntia päivässä, ja sekin usein yöllä nukkuessa.. no nyt alkaa ens viikolla miehellä loma niin se ainakin on kotosalla, pitää katsoa jos itsekin ehtisi välillä kyllä hirvittää että mitenhän tähän taloon saisi lapsiperheen elämän rullaamaan mut kait se siitä sitten muodostuisi?

oon yrittänyt pysyä täältä pois (ja onnistunutkin siinä), eikä lapsijutut pyöri mielessä koko ajan, mutta ihan selkeesti huomaa että kun ovulaatio lähestyy niin kummasti nää jutut palaa mieleen, se on se biologinen kello joka tekee tehtävänsä näköjään täälläkin

eli täällä edelleen odotellaan sitä että voitaisiin aloittaa yrityksen odottelua, jaksa saan tuon miehen kanssa aloitettua keskustelut aiheesta

 

Sinadrius, eihän sitä tiedä jahka miehelläski alkaa olla jo vauvankaipuu kun tuollaista on jo väläytellyt ei vaan vielä ole ihan valmis sitä myöntämään?

Täällä tapahtuu outoja.. mies tuli eilen reissusta ja varoittelin et nyt on aika "riski" aika harrastella ilman ehkäisyä petipuuhia. No se kysy vain että haittaako se ja mä kysyin, että mitäs jos meille tulee vauva, niin se vastas että sitte tulee.. ?!

eikä tässä kaikki.. mun kroppa on nyt kai tuosta ehkäisyrenkaan jätöstä ihan sekaisin.. eli tänään on kp 14 sen tyhjennysvuodon alusta laskettuna ja mulla alko menkat tai jotain sen tyylistä.. huoh, saapa nähä mitä tästä tulee.. Suosittelen kyllä muillekkin jättää ne hormoonit pois ennen yritystä, voi nimittäin kroppa olla sekaisin jonku aikaa.. mietin et voiko tää olla jotain ovulaatiovuotoo, mutta kun tulee ihan sellaisia "limariekaleita" ( pahoitteluni ilmaisusta), niin enpä usko... vaikka kyllähän aina sanotaan et sitä tiputteluu esiintyy poisjätön yhteydessä

 

Sandri, lupaavalta kuulostaa! Omasta miehestä sen verran, että kyllä siellä varmaan jotain lämpenemistä tapahtuu. Hän sanoi vielä myöhemmin kun keskusteltiin että keväällä vastaus oli 90-prosenttisesti ei, mutta nyt enää vain 70-prosenttisesti. Ja vastustus kuulemma vähenee 5 % kuukaudessa, joten sitten olisi enää 4 kuukautta aikaa 50-50 -tilanteeseen Näin mä tän olen järkeilly.

Ehkäisyn poisjättäminen on ainakin aiempina kertoina pistäny mun kropan ihan sekasin, joten varmaan kaikenlaiset vuodot kuuluu asiaan. Luomuna on kiva olla! Saa nähä missä vaiheessa menee hermo näihin minipillereihin taas. Kaikenlaista tiputtelua on ja "kierto" on ihan kummallinen. Mut en halua kierukkaa vielä laittaa kun tämä vauva-asia on auki.

 

Babette, huomasin vasta nyt kysymyksesi. Siis mies haluaa lapsia muttei tiedä milloin. Nyt ois hyvä mut ei oo kun miul vaan töitä Mut muutaman kerran sanonu taas et sit joskus ja joskus sanonu et kuule vaik heti ja sit kuitenkin kesken kaiken muuttanu mieltään et kohta. Alkaa hermo palaa, mut oon sanonu et joo iha hänen mukaan kunhan mie saan vauvasekoilla palstalla kuitenkin. Mut nää raskausunet alkaa olla jo melkein jokaöisiä, et antaisin vaikka toisen pal.. Eiku no kuitenki tiiätte mitä meinaan. Ois mukava saada päähän mahtumaan muutaki ku lapset ja niiden tekeminen.

Olipa paljon Omaa napaa, sorry :S

 

Heippa, palailen loman jälkeen linjoille

Monella onkin tapahtunut jonkin asteista myöntymistä miehen suunnalta. Niin myös meillä Otin (taas kerran) asian puheeksi ja mies taas ensin oli "ihan sama" -linjalla aloituksen suhteen. Vaadin tarkennusta koska "ihan sama" voi olla heti tai vaikka kolmen vuoden päästä. Lopulta päädyttiin siihen tilanteeseen että miehen mielestä voitaisiin aloittaa yritys loppusyksystä. Minä taas olin jo siihen mennessä keksinyt useita järkisyitä, miksi kannattaisi odottaa alkuvuoteen. Eli meillä on nyt yhteinen päätös jättää pillerit vuodenvaihteessa. Joka päivä suurinpiirtein joudun muistuttamaan itseäni näistä järkisyistä, joten saa nähdä sitten syksymmällä päästäänkö sinne vuodenvaihteeseen Mieskin on pari kertaa ottanut itse vauva-asiaa puheeksi päätöksen jälkeen, joten kai se on tässä mukana ihan tosissaan.

Pillereiden lopetuksen jälkeen ajattelin olla yhden kierron ilman pillereitä ennen kuin aloitetaan yritys. Viime kerralla tein samoin ja ensimmäiset menkat tulivat ihan ajallaan ja sitten oltiinkin jo raskaana. Toisin kuin muilla, minulla ei ole mitään huonoja kokemuksia pillereistä ja lähinnä ärsyttää jos joutuu kauankin olemaan luomumenkkojen kanssa.

Olen lukenut myös paria jo yrittävien ketjua ja alkaa ne kuukautispäivien laskemisetkin tuntua järkevältä ja alan ymmärtää miksi joillekin ovulaatiotestit on oikeasti hyödyllisiä Pohdiskelen jo että mihin niistä itse kuuluisin. Voi olla että menee 2015 vauvaksi, jos ei ihan heti tärppää joten eipä minun ketjuani vielä ole olemassakaan Meinasitteko mennä mukaan johonkin kun yritys lopulta alkaa?

 

Mä en tiedä vielä menisinkö yrittäjien ketjuun.. kun mietin olisiko se liian koukuttavaa ja alanko stressaan liikaa.. tosin olen lueskellu niitä jo pari vuotta joten voipa olla että sieltä itseni yllätän!

Huoh, mulla on kauhee vauvakuume ensinnäkin.. sitten toisekseen eilen vähän juttelin tuos ukon kanssa vauvajutuista, et eikö sitä tosiaan haittais jos tulisin raskaaksi, no se totes ettei.. sitten huomautin, että jos nyt tulisin raskaaksi niin mun koulu jäis kesken, niin se alko pohtimaan asiaa uudelleen ja sano että koulu kyllä kantsis saada loppuun..

Siis mä valmistun ensi keväänä eli varmaan pari kuukautta olis järkevää vielä odottaa. Mutta sen ukkokin sanoin ku puhuttiin tuosta ehkäisyn lopettamisesta, että se oli just hyvä päätös, että mun kroppa saa levähtää monen vuoden hormoonien jälkeen, ku kerroin että kroppa meinaa sekoilla nyt.

Noh, vielä kun vähän asiaa puitiin, niin todettiin että eipä kaiken aina tarvi mennä niin ku suunnittelee ja sitte vielä illalla pupuiltiin ilman mitään keskeytettyä yhdyntää, vaikka sanoin että nyt voi olla pidemmän aikaaki ettei sellaisia varmoja päiviä ole milloin ei tulis raskaaksi..

Tää kuulostaa joo sekavalta, mutta musta tuntuu ettei mies silleen ajattele et koska aletaan "yrittämään" vaan se ajattelee et eletään tilanteiden mukaan..

Mä tietty nyt mietin oonko painostanu, mutta sitte mietin et tästä asiasta on kauan puhuttu ja mies on aina halunnut lapsia.. ja mies itse sanoi kun kysyin tuntuuko hänestä, että painostan, niin se sanoi että ei ja ehkäisyn jättäminen tässä vaiheessa oli hyvä juttu.

Vissiin me sitten annetaan elämän viedä, tuli sellainen fiilis ja kerta molemmat niitä haluaa ja pari kipaletta, niin antaapa nytten sitten viedä vaan

Kuulostaako tämä ihan pöljältä?

 

Sandrilla vaikuttaa hyvältä!

Pakko omanapailla.. Itseä turhauttaa niiiiin paljon, kun mies ei vielä halua lasta. Tuntuu niinkuin iso pala puuttuis elämästä!
Syön vielä viimeistä liuskaa pillereistä ja oon ilmeisesti niin kovassa vauvakuumeessa, että alitajunnassa olen aiheuttanut itselleni raskausoireita! (tissikipu, alavatsanipistely yms..)
Ja meillä siis ehkäisyä jatketaan pillereiden lopettamisen jälkeen kumeilla, vaikka mun puolesta niillä vois heittää vesilintua ja mennä paljaasti!

Turhautuminen on niin perseestä!

 

Tänään on yksi projekti nytkähtänyt eteenpäin, käytiin katsomassa mahdollista uutta kotia meille. Vähän pieneltähän tuo vaikutti, eli etsintä jatkuu. Haaveilen että uudessa kodissa olisi tilaa myös toiselle lapselle... Mut ehkä ihan hyvä että nyt on tuo asuntoasia työn alla niin ei ehdi liikaa miettiä vauvajuttuja. Jopa töiden alkaminen parin viikon päästä tuntuu nyt houkuttelevalta ajatukselta!

Sandri, mun mielestä tollanen asenne on tosi kunnioitettavaa. Meidän esikoinen sai alkunsa sillä että jätettiin vain ehkäisy pois. Mitään kiertoja tai ovulaatioita en laskenut, mutta puolen vuoden päästä tulin raskaaksi. Oon ihan ihmeissäni että pystyin olemaan niin rennolla asenteella, jos toista "alettais yrittää" niin pelkään että se menis ihan hampaat irvessä -osastolle. Joten jos voitte olla noin rennolla ja positiivisella mielellä, niin hyvä! Onnea teille =)

veepu123, tiedän tunteen! Jospa pystyisit ottamaan ilon irti siitäkin, että yrittäminen on taas pientä askelta lähempänä? Ja kyllähän sitä suositellaan että ei yrittäisi tulla raskaaksi ennen ensimmäisinä luomukuukautisia hormoniehkäisyn poisjättämisen jälkeen. Kumit on kyllä niin ärsyttäviä!

 

Minäpä liityn myös joukkoon. Eli taustoista sen verran, että olen ns.toisella kierroksella. Edellisestä liitosta kuumeiltiin ja haaveiltiin vauvasta lähes kymmenen vuotta. Käytiin hoidoissa ym, mutta ei ottanut onnistuakseen. Toivert omasta vauvasta hautautui kyllä aika syvälle. Nyt uuden miehen myötä on myös vauvahaaveet alkaneet itää, josko sitä saisikin oman nyytin. Suhde on vielä aika nuori ja yritän tässä itseäni toppuutella. Alkaa vaan tuo biologinen kello kilkattaa aina vaan kovempaa ja kovempaa. Itsellä sitä ikää on jo hieman päälle 30 ja miehellä hiukan yli neljäkymmentä. Eli ei mitään nuorukaisia olla.
On tässä myös alkanut ajatus itämään, että sitä jäisikin lapsettomaksi. Se olisi elämäni suurin tragedia, mutta senkin asian kanssa oppii elämään.

 

Ei tuo Sandri yhtään pöljältä kuulosta. Parastahan se on kun voi antaa vain elämän viedä eikä turhia suunnitella kun ei se elämä aina mene suunnitelmien mukaan Koulusta sen verran, että itse sain esikoisen täysin kesken opiskelujen ihan suunnitellusti eikä siinä omasta mielestäni ollut mitään ongelmaa. Jos vain parista kuukaudesta jää valmistuminen kiinni niin varmaan riippuu alasta, kuinka helppoa tai vaikeaa on hoitaa ne opinnot kunnialla loppuun. Siis onko esim. harjoittelua tai pakollista läsnäoloa vai vain pänttäämistä ja tenttejä.

Veepu123, Toivotaan, että käy kuten Sandrilla ja asia etenee omalla painollaan kun pillerit on jätetty pois. Onhan se jo hyvä askel oikeaan suuntaan

Sinadrius, Onnea uuden kodin etsintään. Se on kyllä totta että tuollainen isompi asia vie tehokkaasti ajatukset muualle vauvahaaveista. Vaikka teillä tavallaan liittyykin samaan asiaan kun tilaa toiselle lapselle on hakusessa.

Tervetuloa Iitukka81 Jospa teitä nyt jo onnistaisi. Millä mielellä miehesi on vauva-asiasta?

Minä en osaa kyllä itsestäni sanoa, kuinka vakavissaan sitä vauvaa aletaan tekemään. Tietysti rennolla mielellä lähdetään, mutta jos kestääkin kauemmin niin mistä sitä tietää.

 

Kiitos vastauksista, oikeastaan nyt on vain sellainen rauhallinen olo asian suhteen Mä aina oon yrittänyt ajatella ettei lapsia tehdä, vaan niitä saadaan, ehkä se auttaa jaksamaan vaikka yrittäminen kestäisikin toki, jos vauvaa ei ala kuulua, onhan se luonnollista jo alkaa miettiä mikä on vikana ja tekemään asian eteen enemmän..

Mikä teillä miehellä mietityttää vauvaasiassa veepu? Voihan tuo olla että kumin kanssa säätö alkaa pian käymään hermoille..?

 

Sandri, tuntuu, että mun avokkia pelottaa se, että meillä ei ole enää "vapaa-aikaa", ei pääse elokuviin tai keikalle silloin kun haluaa tms.. ja hänen mielestä sitten ei enää harrasteta seksiä.
Olen yrittänyt häntä lohduttaa, että nuo kaikki on vain järjestelykysymyksiä ja lastenhoitokuvioita ja luulen, että sitten kun se pieni nyytti elämässä on mukana, ei tule niin paljoa kaivattua menoa ja meininkiä, vaan pienet asiat elämässä ilahduttaa ..

Tuo oli hyvä pointti, että ehkä se kumin käyttäminen sitten kyllästyttää jossain vaiheessa!
Kunpa vain osaisin olla murehtimatta ja miettimättä, ettei tulisi niin paljoa painostettua :/ Itsellä on vaan todella niin paha kuume päällä, että ihan sydäntä raastaa kun toinen ei tunne samoin!

 

Meillä ollaan nyt siinä vaiheessa, että viimeinen pilleri popsittu lauantaina. Se alkaako yritys jo tästä kierrosta vai hieman myöhemmin selvinnee tässä lähi aikoina. Mieheni äiti on vieläkin sairaalassa joten odotamme, että tilanne hieman selkeytyy.

Minua mietityttää raskaudessa se, onko pahoinvointia ja kuinka paljon, pärjäänkö sen kanssa töissä.

tällaista tänne

 

Tervehdys!

Tää on ihan mun ketjuni. Mä olen ollut vauvakuumeinen enemmän tai vähemmän varmaankin jo yhdeksän vuotta ja nyt olen 26-vuotias. Tuntuu siltä, että oon jo nyt vanha eukko jonka munasolut surkastuu (tiedän, huvittavaa, mutta siltä musta tuntuu). Olen vuosien aikana projektoinut vauvakuumeeni muun muassa vauvanvaatteiden ostoon ja kummilapsiin. Silti kuume on ja pysyy, välillä on vaan enemmän taustalla. Vuorottelee kauhunsekaisten tunteiden kanssa ("miten pärjään vauvan kanssa" jne.). Tällä hetkellä tuntuu äiti Amman sukulaissielulta - olisin valmis vastaanottamaan lauman vauvoja ja pitämään niistä huolta. Etäisesti vielä tunnistan sen, että hormonit tässä puhuu, mutta vauvakuumeessani järki on vähitellen etääntynyt todellisuudesta. Ja todellisuudessa - yksikin vauva riittäisi tähän hätään.

Mulla on kolmekymppinen mies, jonka järkeä ei ole vauvakuume sokeuttanut. Mieheni ei erityisemmin pidä lapsista. Mieheni mielestä elämä menee pilalle kun lapsia hankkii ja mielenterveys kärsii menetetyistä yöunista. Mieheni on myös sanonut, että ei keksi yhtään syytä hankkia lapsia. Ja silti tästä kaikesta huolimatta hän on todennut, että kyllä hän minun kanssani lapsia haluaa, mutta ei vielä. Loogista?!

Työtilanteeni vuoden vaihteessa saattaa olla surkea. Pitäisi kai odottaa myöhäissyksyyn, josko töiden jatko selviäisi. Jos jatkoa ei ole niin ei sitten taas siihen saumaan voi lapsia hankkia. Lisäksi ahdistaa se, että mieheni tekee "spontaania reissutyötä" ja itse olen kolmivuorotöissä, miten ihmeessä se yhdistetään lapsiarkeen? Lisäksi pitäisi jonkinlaista uraa luoda, ei itse uran takia vaan sen, että osaaminen ammatissani jotenkin vahvistuisi ennen äitiyslomailua. Eikä me naimisissakaan olla ja periaatteessa olen sitä mieltä, että avioparina lasten hankkiminen on byrokraattisesti monin tavoin kannattavampaa kuin tällein "susiparina". Ja tämän vuodatuksen päätteeksi vielä mietin sitä, että me ollaan enemmän tai vähemmän menevään kaupunkielämään tottunut, toisiaan vuosia samoilla laseilla katsellut pari - miten käy, kun pakan hajoittaa tarvitsevainen vauva?

Bonuksena vielä molemmilta puolilta kuumeilevat vanhemmat, jotka ovat jo vuosia vihjailleet välillä melko suorapuheisestikin isovanhemmuushaaveista.

 

Tervetuloa FantaViola :wave:

Mikähän niitä miehiä vaivaa, kun niin moni haluaa lapsia "sitten joskus". Onko teillä FantaViona ja Veepu 123 lähipiirissä pieniä lapsia, joita näkee ja joiden kautta voisi tottua ajatukseen omasta lapsesta?

Me oltimme avopari kun esikoinen syntyi ja ei siinä kai sen kummempaa byrokratiaa ollut kuin käydä allekirjoittamassa pari paperia

Minisport, onnea yritykseen! Toivottavasti miehen äiti paranee pian, jotta pääsisitte täysillä nauttimaan yrityksestä ja mahdollisesta raskaudesta ilman huolia

Minua jännittää raskaudessa se, iskeekö alkuraskaudessa samanlainen jäätävä väsymys kuin edellisellä kerralla. Silloin nukuin kuukauden verran suurinpiirtein kaikki iltapäivät ja eihän se nyt ole mahdollista kun pitäisi esikoisen kanssakin jaksaa. Jännittää lisäksi ihan kauheasti töissä kertominen. Ja eilen alkoi ahdistamaan raha-asiat kun tajusin, että kotihoidontuki on ihan käsittämättömän pieni. Viimeeksi kun oli opiskelija, niin eivät tulot mihinkään tippuneet Onneksi tässä on vielä aikaa säästää.

 

mariet, meillä on paljonkin pieniä lapsia suvussa, avokkini kummilapsikin on vasta parivuotias ja itselläni on alle vuoden ikäinen kummilapsi.
Avokki tulee oikein hyvin lasten kanssa toimeen ja siksi hänestä tuleekin varmasti hyvä isä. en tiedä mikä siinä lapsen hankkimisessa sitten niiiin kovin pelottaa.

Toki aina itseäkin arvelluttaa, että tuleeko minusta hyvä äiti, osaanko tehdä sitä tätä ja tuota.. riittääkö rahat, mahdutaanko asumaan.. Mutta uskon kuitenkin siihen, että asiat järjestyvät aina parhaan mukaan ja vanhemmiksi kasvetaan eikä synnytä

 

Meillä heti seurustelun alettua on puhuttu, että halutaan lapsia. Nyt ehkä hannaa se että ollaan aika lyhyen aikaa oltu yhdessä. Luulen myös, että mies miettii ikäänsä. Aluksi hänellä oli suurikin huoli meidän ikäerosta, mutta se on tässä ajan kanssa hälvennyt. Miehen suku on kovasti jo vauvaa ja häitä vailla. Ja kyllähän minäkin niitä toivon. Kummasti se mieli muuttuu, kun muutama vuosi sitten vannotin, etten ikinä mene uudestaan naimisiin. Aika paljon olen sanojani joutunut perumaan, kun olen vannotranut ettei ikinä.
Meillä siis ehkäisynä on ollut lähinnä varmatpäivät tai keskeytetty yhdyntä. Kun kysyin pillereistä, mies vain sanoi etten muistaisi kuitenkaan niitä ottaa. Eli aika heppoisilla pohjilla mennään ehkäisyn kannalta.