O
oinasnainen
Vieras
Olen 22-vuotias entinen narkomaani ja olen korvaushoidossa. Minulla on kohta 2-vuotias poika joka on minulle kaikki kaikessa, rakastan häntä valtavasti. Poika aloitti keväällä päiväkodissa ja minä sain töitä. Myös pojan isä muutti keväällä meidän luoksemme oltuaan pitkässä päiihdehoidossa. Lopetimme molemmat huumeidenkäytön kun minä tulin raskaaksi. Minä kuitenkin retkahdin joitain kertoja joten hakeuduin korvaushoitoon turvatakseni poikamme hyvinvoinnin (ja oman raittiuteni). Nyt meillä on mennyt jo puolitoista vuotta hyvin ja on ollut mukava elää normaalia arkea selvinpäin ja seurata kun rakas poikani kasvaa. Olen myös viihtynyt töissä ja ollut onnellinen huomattuani että olen jossain hyvä! Minulla ei siis ole ammatillista koulutusta tms. Parisuhdekkin voi hyvin vaikka yhteiseloa ei ole näin perheenä jatkunutkaan kovin montaa kuukautta..
Niin, eli kaikki oli hyvin kunnes huomasin että menkkani ovat myöhässä ja tehtyäni raskaustestin huomasin olevani raskaana! Olemme käyttäneet kokoajan tunnollisesti kondomia joten raskaus ei ollut lainkaan suunniteltu (eikä toivottu)! Olen aivan pyörällä päästäni raskauden takia enkä tiedä mitä tehdä! Ajankohta tuntuu totaalisen väärältä kun olen vihdoin päässyt elämässä edes vähän eteenpäin työn ja muun suhteen. Raittiutenikaan ei ole kestänyt viel niin kauaa että olisin ajatellut korvaushoidon lopettamista enkä voisi sitä jatkaakaan jos pidän lapsen koska en ikinä haluaisi vauvan joutuvan kärsimään vieroitusoireista. Lisäksi haluaisin pikkuhiljaa saada jonkin ammatin jne. Olen miettinyt että haluaisin mahdollisesti joskus toisen lapsen sitten kun asiat ovat enemmän järjestyksessä. Toisaalta tuntuu kamalalta ajatukselta että keskeyttäisin raskauden! En tiedä pystyisinkö elämään sen ajatuksen kanssa loppuelämääni. Asiaa vielä "pahentaa" se että sain juuri kuulla että hyvä ystäväni on myös raskaana joten seruraamaan hänen raskauttaan vierestä ja miettimään aina että jos asiat olisivat toisin niin minulla olisi saman ikäinen lapsi jne...En tiedä pystyisinkö siihen, mutten myöskään tiedä pystynkö/haluanko enää toista lasta tähän tilanteeseen! Ja toisaalta tuntuu että syyt aborttiin olisivat kovin itsekkäät..
Haluaisinkin kuulla muitten kokemuksia raskauden keskeyttämisestä ja muutenkin ajatuksia asiasta..Toivoisin asiallisia kommentteja koska asia on minulle todella herkkä eikä minulla ole muuta paikkaa jossa puhua.
Niin, eli kaikki oli hyvin kunnes huomasin että menkkani ovat myöhässä ja tehtyäni raskaustestin huomasin olevani raskaana! Olemme käyttäneet kokoajan tunnollisesti kondomia joten raskaus ei ollut lainkaan suunniteltu (eikä toivottu)! Olen aivan pyörällä päästäni raskauden takia enkä tiedä mitä tehdä! Ajankohta tuntuu totaalisen väärältä kun olen vihdoin päässyt elämässä edes vähän eteenpäin työn ja muun suhteen. Raittiutenikaan ei ole kestänyt viel niin kauaa että olisin ajatellut korvaushoidon lopettamista enkä voisi sitä jatkaakaan jos pidän lapsen koska en ikinä haluaisi vauvan joutuvan kärsimään vieroitusoireista. Lisäksi haluaisin pikkuhiljaa saada jonkin ammatin jne. Olen miettinyt että haluaisin mahdollisesti joskus toisen lapsen sitten kun asiat ovat enemmän järjestyksessä. Toisaalta tuntuu kamalalta ajatukselta että keskeyttäisin raskauden! En tiedä pystyisinkö elämään sen ajatuksen kanssa loppuelämääni. Asiaa vielä "pahentaa" se että sain juuri kuulla että hyvä ystäväni on myös raskaana joten seruraamaan hänen raskauttaan vierestä ja miettimään aina että jos asiat olisivat toisin niin minulla olisi saman ikäinen lapsi jne...En tiedä pystyisinkö siihen, mutten myöskään tiedä pystynkö/haluanko enää toista lasta tähän tilanteeseen! Ja toisaalta tuntuu että syyt aborttiin olisivat kovin itsekkäät..
Haluaisinkin kuulla muitten kokemuksia raskauden keskeyttämisestä ja muutenkin ajatuksia asiasta..Toivoisin asiallisia kommentteja koska asia on minulle todella herkkä eikä minulla ole muuta paikkaa jossa puhua.
