Yllätysraskaus

[n25]

Olen järkyttynyt. Sain tietää olevani raskaana. Mietin vain, että mitä nyt teen. Olen todella neuvoton. Tottakai, tiedän että minulla on vain kaksi vaihtoehtoa: joko pitää se tai tehdä abortti. En vain ollut yhtään valmistautunut tähän.. ei minulla ollut suunnitelmissa hankkia lapsia vielä muutamaan vuoteen. Tiesin, että haluan joskus lapsia, mutta en tähän elämäntilanteeseen. Olenko itsekäs, jos teen abortin? Minulla kaikki on kuitenkin hyvin: Olen terve, nuori ja käyn töissä. Olen taloudellisesti toimeentuleva ja elän vakavassa, pitkään kestäneessä parisuhteessa. Voisin tietysti pitää sen, mutta en ole varma jaksamisestani enkä siitä olenko valmis kasvattamaan lasta ja sitoutumaan siihen ainakin kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Mieheni lupasi kunnioittaa päätöstäni, mitä ikinä päätänkään, ja hän sanoi että jos päätän pitää lapsen, hän on valmis isäksi. En tiedä mitä teen. Olen vihainen ja surullinen, kun jouduin tälläiseen tilanteeseen, kun ehkäisy petti. Pelkään, että jos teen abortin, saattaisin katua sitä myöhemmin ja ehkä käy niin etten saakaan enää koskaan lapsia, silloin kun olisin siihen oikeasti valmis. Mutta voiko siihen koskaan olla täysin valmis?

 

[ahdistavaa]

jotenkin rivien välistä paistaa, ettet todellakaan ole tässä vaiheessa valmis omistamaan loppuelämääsi toiselle, sinusta täysin riippuvaiselle, ihmiselle
kirjoitustyylistäsi huomaa, että olet ottanut asiaan mahdollisimman paljon etäisyyttä, ja pidät "sitä" jonkinlaisena loisena, joka nyt on tullut pilaamaan täydellisen elämäsi

ehkä sinun kannattaa nyt tutkiskella itseäsi muutaman yön yli ja miettiä kaikkia vaihtoehtoja perusteellisesti

 

[vieras]

oot 25v? et ainakaan turhan nuori.
haluat tulevaisuudessa lapsia kumminkin,etkä tunne lasten olevan este elämiselle?
äidiksi kasvetaan pikkuhiljaa,ei se heti positiivisen testinjälkeen tule. miehesikin ois valmis vanhemmaksi,sulla on työpaikka jne. kuulostaa ihanteelliselta tilanteelta.

kannattaa miettiä tuota aborttia kauan ja keskustella siitä miehenkanssa hartaasti. jos et ole täysin varma niin älä tee sitä.

 

[yllätys]

Itse tulin myös "vahingossa" raskaaksi. Ei siis oltu ihan niin suunniteltu, tunnettukin vasta reilu vuosi miehen kanssa. Alku oli hämmentävää, mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä ja miksi. Olen kuitenkin henkisesti niin herkkä, etten olisi selvinnyt abortista. Niinpä lapsen pitäminen jäi itselleni ainoaksi vaihtoehdoksi.

Meni aikaa, ennenkuin tajusin alkaa ottaa asioista selvää. Vähitellen kiinnostuin asiasta. Töissä kerroin asiasta vasta, kun vatsa näkyi selvästi. Olin määräaikaisena, ja sen hetkinen sopimus oli juurikin äitiysloman alkuaikoihin asti. Yllättäen ei kysytty, haluanko jatkaa. Kuitenkin, mitä enemmän asioista otti selvää, alkoi todellisuus piirtyä mielessä. Sekä mies että molempien vanhemmat ottivat asian yllättävän hyvin. Siihen mennessä, kun äitiysloma alkoi, olin jo rakastunut lapseen ja tyytyväinen päätökseeni. Lapsesta tuli odotettu ja haluttu.

Voimia tilanteeseesi. Päätös on sinun, mutta mieti tarkkaan, teetpä mitä tahansa.

 

[,]

Jos yhtään epäilyttää, tee abortti. Lapsen pitää olla ehdottoman tervetullut.

 

[vieras]

vaikka raskaus ei olisikaan toivottu niin lapsi ei silti synny ei toivottuna. sulla on aikaa miettiä ja punnita asioita.

mikä muuttuisi sulla/teillä tässä vuoden parin aikana? jos lapsi nyt ei olisi tervetullut mutta jo ehkä parinvuodenpäästä?

 

[n25]

jotenkin rivien välistä paistaa, ettet todellakaan ole tässä vaiheessa valmis omistamaan loppuelämääsi toiselle, sinusta täysin riippuvaiselle, ihmiselle
kirjoitustyylistäsi huomaa, että olet ottanut asiaan mahdollisimman paljon etäisyyttä, ja pidät "sitä" jonkinlaisena loisena, joka nyt on tullut pilaamaan täydellisen elämäsi

ehkä sinun kannattaa nyt tutkiskella itseäsi muutaman yön yli ja miettiä kaikkia vaihtoehtoja perusteellisesti

Olet aivan oikeassa! En vain voi hyväksyä että "se" on minun mahassani ja joudun kantamaan sitä. En millään meinaa hyväksyä, että olen raskaana ja että meille on tulossa vauva.

 

[Vinha]

Jos yhtään epäilyttää, tee abortti. Lapsen pitää olla ehdottoman tervetullut.

JÄRKYTTÄVÄ kommentti!!! " SE" joka on sinun sisälläsi ihan vahingossa on IHMINEN! Jos joku hempsankeikka naikkonen ei halua menettää saavutettuja etuuksiaan oman lapsensa takia niin suosittelen antamaan lapsen adoptoitavaksi.

 

[äiti 44v]

Lapselle ei oskaan ole oikein sopivaa aikaa tulla joten kun se nyt on tulossa niin pidät sen ja kasvat äitiyteen etkä turhaa tee luonnollisesta asiasta vaikeaa kun taloudelliset ym. puitteetkin ja parisuhde on kunnossa. Ja 25v on parhaassa iässä äidiksituloa ajatellen!!! Biologisesti meinaan.

 

[isosisko]

jotenkin rivien välistä paistaa, ettet todellakaan ole tässä vaiheessa valmis omistamaan loppuelämääsi toiselle, sinusta täysin riippuvaiselle, ihmiselle
kirjoitustyylistäsi huomaa, että olet ottanut asiaan mahdollisimman paljon etäisyyttä, ja pidät "sitä" jonkinlaisena loisena, joka nyt on tullut pilaamaan täydellisen elämäsi

ehkä sinun kannattaa nyt tutkiskella itseäsi muutaman yön yli ja miettiä kaikkia vaihtoehtoja perusteellisesti

Olet aivan oikeassa! En vain voi hyväksyä että "se" on minun mahassani ja joudun kantamaan sitä. En millään meinaa hyväksyä, että olen raskaana ja että meille on tulossa vauva.

Sasarenikaan ei oikein voinut millään hyväksyä että yllätysvahinko oli tulossa kun oli jo entuudestaan kahden yksinhuoltaja mutta kun sitten jätti aborttiin menemättä niin kului kuulemma se yksi ilta että kauhuissaan itkeskeli mitä tuli tehneeksi (tai siis mitä ei tehnyt) ja seuraavana aamuna oli olo sellainen että lapsen pitäminen oli oikea ratkaisu.

Nykyään kihloissa vahinkolapsen isän kanssa ja yksivuotissynttäritkin vietettiin tuossa taannoin!

 

[vauva]

pane siihen vaaka kuppiin kaikkes, ja punnitse kui käy!! oma valintas loppuviimein kuitenki!!!

 

[L]

Mä en usko, että kukaan on koskaan "valmis äidiksi", vaan uskon, että siihen äitiyteen kasvaa pikkuhiljaa paitsi raskauden aikana, varsinkin sitten kun lapsi on syntynyt. Sen sijaan, että ajattelet, mitä kaikkea hyvää lapsi veisi elämästäsi pois, koita keksiä hyviä asioita, joita se voisi tullessaan tuoda.

Itse itkin monta päivää järkytyksestä kun tein positiivisen raskaustestin, vaikka raskautta oli yritetty lähes vuosi, ja se oli siis ihan toivottu asia. Siinä vaiheessa vaan alkoi kaikkia pelkoja vyöryä päälle. Nyt odotan jo innolla että vauva syntyisi. Olen varmaan keskimääräistä nuorempi odottaja (22v) ja lapsen takia opinnot hidastuvat hieman, mikä välillä tuntuu harmilliselta, mutta ajattelen asiaa niin, että sitten vanhempana ei tarvitse enää välttämättä huolehtia ihan pienestä lapsesta ja toisaalta sitä toista tilaisuutta ei välttämättä ikinä olisi tullut jos olisi jäänyt odottamaan.

 

[BlondeMonsoon]

Jos yhtään epäilyttää, tee abortti. Lapsen pitää olla ehdottoman tervetullut.

Eipä olis kovin suuri syntyvyys maailmassa, jos epäilys johtaisi aina aborttiin. AINA saattaa jossain vaiheessa epäilyttää oma jaksaminen ym., vaikka lapsi olisi toivottukin! Itse odotan hartaasti toivottua toista lastani, ja voin kertoa, että esim. äidiksi tuleminen uudelle ihmiselle pelottaa, vaikka yhden äiti jo olenkin. Tietyt pelot ja pohdinnat kulkevat mukana, oli niitä lapsia yksi tai kymmenen..

 

[Gloria Mundi]

'sitoutua siihen ainakin kahdeksikymmeneksi vuodeksi' - koitapa uudelleen - koko loppu elamaksesi! Toivon mukaan!

 

[vieras]

Jos yhtään epäilyttää, tee abortti. Lapsen pitää olla ehdottoman tervetullut.

Eipä olis kovin suuri syntyvyys maailmassa, jos epäilys johtaisi aina aborttiin. AINA saattaa jossain vaiheessa epäilyttää oma jaksaminen ym., vaikka lapsi olisi toivottukin! Itse odotan hartaasti toivottua toista lastani, ja voin kertoa, että esim. äidiksi tuleminen uudelle ihmiselle pelottaa, vaikka yhden äiti jo olenkin. Tietyt pelot ja pohdinnat kulkevat mukana, oli niitä lapsia yksi tai kymmenen..

peesi
Viidettä odotan ja kaikki olisi pitänyt abortoida, koska aina on käynyt mielessä pieni ajatus omasta jaksamisesta ja siitä et miten pärjäämme. Lapset on ihan "tekemällä tehtyjä", mutta aina sitä jossain vaiheessa miettii et mitä jos tulee kaksoset enkä jaksa hoitaakaan kahta tai mitä jos mies saa lopputilin. Eli koskaan ei olisi oikea aika lapselle jos liikaa murehtii asioita.

 

[..]

'sitoutua siihen ainakin kahdeksikymmeneksi vuodeksi' - koitapa uudelleen - koko loppu elamaksesi! Toivon mukaan!

tietysti, mutta onneksi lapsesta kasvaa aikuinen ja hän pärjää sitten omillaan, eikä tarvitse niin paljoa huolehtia.. Jos siis syntyy terve lapsi!

 

[hmm]

Älä sitten pety, jos jäätkin lapsettomaksi myöhemmin, jos lasta ei kuulukaan enää. Lapset on suuri lahja, ja nuorempana jaksaa paremmin.

 

[älä viitsi]

Jos yhtään epäilyttää, tee abortti. Lapsen pitää olla ehdottoman tervetullut.

Juurikin päinvastoin!! Harvemmassa taitaa olla ne jotka katuu että antoivat lapsensa elää!

 

[äiti 44v]

Jos yhtään epäilyttää, tee abortti. Lapsen pitää olla ehdottoman tervetullut.

Juurikin päinvastoin!! Harvemmassa taitaa olla ne jotka katuu että antoivat lapsensa elää!

Peesi!

 

[neuvoton]

mulla ei oo aikaa enään tehä aborttia kauaa ja oon samassa tilanteessa kuin kirjoittaja, mielenkiinnosta kysyisin mihin päätökseen tulit ? mul on sama tilanne ku sulla..

 

[Naurukohtaus]

Mä tulin raskaaksi ensimmäisen kerran 18-vuotiaana ja pidin lapsen enkä hetkeäkään ole katunut. Nyt 23-vuotiaana odotan kolmatta ja aion jaksaa myös tämän ´vahingon´kanssa. Toinen oli siis suunniteltu,ensimmäinen ja tämä kolmas ´vahinkoja´jotka saivat alkunsa ehkäisystä huolimatta.