yllätysraskaus...mitä tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oinasnainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oinasnainen

Vieras
Olen 22-vuotias entinen narkomaani ja olen korvaushoidossa. Minulla on kohta 2-vuotias poika joka on minulle kaikki kaikessa, rakastan häntä valtavasti. Poika aloitti keväällä päiväkodissa ja minä sain töitä. Myös pojan isä muutti keväällä meidän luoksemme oltuaan pitkässä päiihdehoidossa. Lopetimme molemmat huumeidenkäytön kun minä tulin raskaaksi. Minä kuitenkin retkahdin joitain kertoja joten hakeuduin korvaushoitoon turvatakseni poikamme hyvinvoinnin (ja oman raittiuteni). Nyt meillä on mennyt jo puolitoista vuotta hyvin ja on ollut mukava elää normaalia arkea selvinpäin ja seurata kun rakas poikani kasvaa. Olen myös viihtynyt töissä ja ollut onnellinen huomattuani että olen jossain hyvä! Minulla ei siis ole ammatillista koulutusta tms. Parisuhdekkin voi hyvin vaikka yhteiseloa ei ole näin perheenä jatkunutkaan kovin montaa kuukautta..
Niin, eli kaikki oli hyvin kunnes huomasin että menkkani ovat myöhässä ja tehtyäni raskaustestin huomasin olevani raskaana! Olemme käyttäneet kokoajan tunnollisesti kondomia joten raskaus ei ollut lainkaan suunniteltu (eikä toivottu)! Olen aivan pyörällä päästäni raskauden takia enkä tiedä mitä tehdä! Ajankohta tuntuu totaalisen väärältä kun olen vihdoin päässyt elämässä edes vähän eteenpäin työn ja muun suhteen. Raittiutenikaan ei ole kestänyt viel niin kauaa että olisin ajatellut korvaushoidon lopettamista enkä voisi sitä jatkaakaan jos pidän lapsen koska en ikinä haluaisi vauvan joutuvan kärsimään vieroitusoireista. Lisäksi haluaisin pikkuhiljaa saada jonkin ammatin jne. Olen miettinyt että haluaisin mahdollisesti joskus toisen lapsen sitten kun asiat ovat enemmän järjestyksessä. Toisaalta tuntuu kamalalta ajatukselta että keskeyttäisin raskauden! En tiedä pystyisinkö elämään sen ajatuksen kanssa loppuelämääni. Asiaa vielä "pahentaa" se että sain juuri kuulla että hyvä ystäväni on myös raskaana joten seruraamaan hänen raskauttaan vierestä ja miettimään aina että jos asiat olisivat toisin niin minulla olisi saman ikäinen lapsi jne...En tiedä pystyisinkö siihen, mutten myöskään tiedä pystynkö/haluanko enää toista lasta tähän tilanteeseen! Ja toisaalta tuntuu että syyt aborttiin olisivat kovin itsekkäät..
Haluaisinkin kuulla muitten kokemuksia raskauden keskeyttämisestä ja muutenkin ajatuksia asiasta..Toivoisin asiallisia kommentteja koska asia on minulle todella herkkä eikä minulla ole muuta paikkaa jossa puhua.
 
[QUOTE="vieras";24132892]adoptio?[/QUOTE]

jotenkin se tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta..enkä usko että pystyisin antamaan lastani pois, miettisin aina missä hän on ja tuntisin itseni kamalaksi koska kasvattaisin toista lastani ja hänellä olisi sisarus jossain jota en kuitenkaan kasvattaisi...jos ymmärrät mitä ajan takaa tässä.
 
Tämä on paha paikka puhua tästä aiheesta... Suodata rankasti kun luet vastauksia joita saat.

Vaikea tähän on ulkopuolisen paljoa mitään sanoa. Hienosti sä olet elämäsi (ja lapsen elämän siinä samalla) saanut mallilleen, onnittelut siitä! Syyt aborttiin on yleensä tavalla tai toisella itsekkäät. Itse tein sen aikanaan siitä syystä että olin kovin nuori (17), parisuhde oli alkuvaiheessa vasta ja eri paikkakunnilla asuttiin, en todellakaan kokenut olevani valmis äidiksi. Itsekäs ratkaisu toisaalta, toisaalta tiedän että olisin ollut sille lapselle huono äiti eli asiassa on aina se toinenkin puoli... Rankka ratkaisu se oli silti, itsekin seurasin lähipiirissä samaan aikaan alkanutta raskautta. Päätös oli täysin oikea kohdallani mutta kyllähän sitä ajattelemalla pahan mielen itselleen sai monesti...

Vaikea tilanne on sulla kyllä. Mieti tarkkaan mitä haluat, mikä on teille kaikille (asiahan ei koske vain sua vaan myös lastasi, sitä olemassa olevaa tarkoitan) paras ratkaisu.
 
[QUOTE="vieras";24132954]Itse varmaan kallistuisin raskauden keskeytykseen. Jos korvaushoito toimii sinulla hyvin on se hyväksi sinun lisäksi varsinkin pojallesi.[/QUOTE]

Musta tuntuu aika samalta.

Kun raittiutta on jatkunut pidempään ja vakaa pohja perhe-elämälle luotu, on mahdollisen toisen lapsen kanssa selviäminen helpompaa. Se kun ei aina ns meiltä. tavallisiltakaan meinaa sujua. Eikä lapsia ole pakko tehdä lisää sittenkään jos se ei tunnu vaan omalta.

Onnea kuitenkin raittiille uudelle elämällesi ja järkevän kuuloiselle ajattelulle. Tsemppiä! :flower:
 
Korvaushoidossa vain korvaat päihteen päihteellä, mikä idea? Hakeudu Minnesota hoitoon, saat uuden alun elämälle ja perheen lapsille missä elää. Päivääkään et tule katumaan, jos teet sen ratkaisun perheen ja elämäsi eteen. Vaaditaan vain soitto sinne ja rahoituksen järjestäminen, varmaan tossa tilanteessa saat maksusitoumuksen kunnalta, halvempaa se on kuin metadoni vai mitä käytät. Tai vaikka otat lainaa, et kadu sitäkään koskaan. Tätä uutta elämää en enää vaihtaisi entiseen.
 
Jos sinusta tuntuu ettet aborttia pysty tekemään niin älä tee sitä. MAhdollisesti voit ajautua taas huumeiden käyttäjäksi kun alat katumaan tekoasi.

Itsellä myös yllätysraskaus (tosin en ole ex-narkomaani), mutta lapsia ennestään ihan tarpeeksi. Pidän lapsen ja elän sen mukaan.
 
[QUOTE="vieras";24132962]Tämä on paha paikka puhua tästä aiheesta... Suodata rankasti kun luet vastauksia joita saat.

Vaikea tähän on ulkopuolisen paljoa mitään sanoa. Hienosti sä olet elämäsi (ja lapsen elämän siinä samalla) saanut mallilleen, onnittelut siitä! Syyt aborttiin on yleensä tavalla tai toisella itsekkäät. Itse tein sen aikanaan siitä syystä että olin kovin nuori (17), parisuhde oli alkuvaiheessa vasta ja eri paikkakunnilla asuttiin, en todellakaan kokenut olevani valmis äidiksi. Itsekäs ratkaisu toisaalta, toisaalta tiedän että olisin ollut sille lapselle huono äiti eli asiassa on aina se toinenkin puoli... Rankka ratkaisu se oli silti, itsekin seurasin lähipiirissä samaan aikaan alkanutta raskautta. Päätös oli täysin oikea kohdallani mutta kyllähän sitä ajattelemalla pahan mielen itselleen sai monesti...

Vaikea tilanne on sulla kyllä. Mieti tarkkaan mitä haluat, mikä on teille kaikille (asiahan ei koske vain sua vaan myös lastasi, sitä olemassa olevaa tarkoitan) paras ratkaisu.[/QUOTE]

Mietitkö/suretko keskytystä vielä? Minusta tuntuu nyt kun ajattelen asiaa että en voisi koskaan päästä yli mahdollisesta abortista, mutta kai se suru joskus hellittää? Onko sinulla nykyään lapsia? Mietin vaan että tuntuuko se tavallaan jotenkin "syylliseltä" saada lapsi joskus myöhemmin kun on kuitenkin joskus tehnyt abortin? (Toivottavasti en muotoillut asiaa väärin tai kirjoittanut typerästi...)
 
[QUOTE="vaimo";24132991]Korvaushoidossa vain korvaat päihteen päihteellä, mikä idea? Hakeudu Minnesota hoitoon, saat uuden alun elämälle ja perheen lapsille missä elää. Päivääkään et tule katumaan, jos teet sen ratkaisun perheen ja elämäsi eteen. Vaaditaan vain soitto sinne ja rahoituksen järjestäminen, varmaan tossa tilanteessa saat maksusitoumuksen kunnalta, halvempaa se on kuin metadoni vai mitä käytät. Tai vaikka otat lainaa, et kadu sitäkään koskaan. Tätä uutta elämää en enää vaihtaisi entiseen.[/QUOTE]

Mitä tarkoitat kun sanot että "saat uuden alun elämälle ja PERHEEN LAPSILLE MISSÄ ELÄÄ" ? En ymmärtänyt. Korvaushoito ei ollut toiveissani mutta oli toimiva ratkaisu tilanteessa kun olin heikoilla. Suunnittelen kyllä hoidon alasajoa pikkuhiljaa...
 
Vaikea puhua puolestasi, sillä en sinua tunne, joten en voi kun sanoa, mitä itse tekisin. Tässä vaan on sellainenkin seikka, etten ole ikinä ollut narkomaani, joten en voi kuvitella tilaasi, enkä sitä kuinka vaikeaa olisi olla ilman vieroitushoitoa. Itse kuitenkin varmaan pitäisin lapsen, ja koittaisin lopettaa sen vieroitushoidon, ja kärsiä(?) sen raskausajan, sillä en kykenisi aborttiin. Se jäisi varmaan kummittelemaan mieleeni ikuisuudeksi. Onko jotain paikkaa, jossa sinusta ja vauvastasi voitaisiin pitää huolta raskautesi ajan, jossa voitaisiin tsempata sinua ettet enää repsahtaisi huumeiden pariin?
 
Mielestäni sinun on ensisijaisesti oltava mahdollisimman hyvä äiti jo olemassa olevalle lapsellesi. Se tarkoittaa päihteetöntä elämää ja jos päihteetön elämä sinun kohdallasi tarkoittaa tällä hetkellä korvaushoitoa, niin sinun on toimittava sen mukaan. Abortti päätös on aina vaikea ja itsekäs, mutta mielestäni sinun kohdallasi oikea. Kannattaa hakea asian käsittelyyn heti apua, päädyit sitten mihin ratkaisuun tahansa.
 
  • Tykkää
Reactions: Kurmeli
Mitä tarkoitat kun sanot että "saat uuden alun elämälle ja PERHEEN LAPSILLE MISSÄ ELÄÄ" ? En ymmärtänyt. Korvaushoito ei ollut toiveissani mutta oli toimiva ratkaisu tilanteessa kun olin heikoilla. Suunnittelen kyllä hoidon alasajoa pikkuhiljaa...

Lue Minnesotan sivut. Kaikki päihteet ajetaan alas ja opetellaan elämään ILMAN niitä. Päihde se on korvaushoitokin ja lapset elää siinä ympäristössä. Kun ne saadaan pois ja opetellaan elämään selvänä, jokainen saa uuden alun elämälleen myös lapset. Ja se ei ollu edes vaikeaa. Muutamassa päivässä näin kaiken uusin silmin. Soita sinne Lapualle ja kysy asiasta. Todellisuusterapia puree ja ilmapiiri siellä on aivan mahtava.
 
[QUOTE="Vieras";24133079]Vaikea puhua puolestasi, sillä en sinua tunne, joten en voi kun sanoa, mitä itse tekisin. Tässä vaan on sellainenkin seikka, etten ole ikinä ollut narkomaani, joten en voi kuvitella tilaasi, enkä sitä kuinka vaikeaa olisi olla ilman vieroitushoitoa. Itse kuitenkin varmaan pitäisin lapsen, ja koittaisin lopettaa sen vieroitushoidon, ja kärsiä(?) sen raskausajan, sillä en kykenisi aborttiin. Se jäisi varmaan kummittelemaan mieleeni ikuisuudeksi. Onko jotain paikkaa, jossa sinusta ja vauvastasi voitaisiin pitää huolta raskautesi ajan, jossa voitaisiin tsempata sinua ettet enää repsahtaisi huumeiden pariin?[/QUOTE]

Niin, sitä minäkin pelkään että se jäisi kummittelemaan... On täällä päin yksi tukipaikka mutta hoitosuhteemme sinne lopetettiin kolme kuukautta sitten kun todettiin että meillä on mennyt jo pidempään niin hyvin. Eli meitä ei oteta sinne ellei uusia ongelmia ilmene. Tottakai pelkään myös vieroitusoireita korvaushoitolääkkeen lopettamisesta mutta ehkä vielä enemmän mietin olenko todella siihen valmis vielä..
 
jos ei ole valmis toiselle lapselle on siihen vain yksi vaihtoehto. Itse olen tämän käynyt läpi, paskalta tuntui aikansa (ja vielä välillä nyttenkin tulee mieleen) mutta eteenpäin pääsee. Ei tulisi itselläni mieleenkään pyöräyttää mukulaa elämäntilanteeseen joka ei ole sopiva, näin ajattelen mahdollisen lapsen parasta.
 
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista ja siitä ettei kukaan tuominnut minua tai ajatuksiani..Tietenkään kukaan ei voi tehdä päätöstä puolestani mutta ajatuksenne selkeyttivät omiani edes vähän.
 
[QUOTE="vieras";24133169]jos ei ole valmis toiselle lapselle on siihen vain yksi vaihtoehto. Itse olen tämän käynyt läpi, paskalta tuntui aikansa (ja vielä välillä nyttenkin tulee mieleen) mutta eteenpäin pääsee. Ei tulisi itselläni mieleenkään pyöräyttää mukulaa elämäntilanteeseen joka ei ole sopiva, näin ajattelen mahdollisen lapsen parasta.[/QUOTE]

Niinhän se järjellä ajateltuna menee. Tunteet tässä vaan on tiellä :(
 
Punnitse vaihtoehdot ja minusta naisella on aina oikeus myös aborttiin, syntymätön lapsi on sinulle ajatuksena ehkä enkeli, mutta lapsellakin oikeus syntyä toivottuna. Ei-toivottu raskaus on vaativampaa kuin toivottu alusta loppuun ja vielä jälkeenkin..
 
olin niin nuori ja oli "tärkeä"koulu kesken jonka halusin käydä loppuun samassa porukassa kuin sen aloitin ja ajallaan.mietein paljon eri vaihtoehtoja lastani en olisi voinut muille antaa ja tilanne ei ollut lapselle sopiva mielestäni ,kukaan ei olisi voinut hoitaa vauvaani kouluni aikana kokoviikkoa.joten tein raskaan päätöksen välillä se suretti tosi paljon etenkin kun olen lasten kanssa amatillisestikin tekemisissä ja silloin kouluaikana myös! mutta nyt minulla on jo uusi aivan ihana lapsi .joka tuo niin paljon iloa elämääni etten pahalla/syyttäen itseäni teostani muistele
 
Mietitkö/suretko keskytystä vielä? Minusta tuntuu nyt kun ajattelen asiaa että en voisi koskaan päästä yli mahdollisesta abortista, mutta kai se suru joskus hellittää? Onko sinulla nykyään lapsia? Mietin vaan että tuntuuko se tavallaan jotenkin "syylliseltä" saada lapsi joskus myöhemmin kun on kuitenkin joskus tehnyt abortin? (Toivottavasti en muotoillut asiaa väärin tai kirjoittanut typerästi...)

Tulee tosi myöhässä vastaus mutta jos vielä tätä ketjua luet...
En sure enkä oikeastaan edes mieti sitä enää. Aika on parantanut haavat. Kaksi lasta olen abortin jälkeen saanut enkä ole tuntenut syyllisyyttä. Oikeastaan vasta lapsia saatuani olen viimeistään tajunnut että aikanaan abortti oli ainoa oikea vaihtoehto. Nyt tiedän varmasti etten olisi ollut valmis äidiksi vielä silloin, ei olisi siihen elämään pientä ihmistä vastuineen mahtunut.
Hyvin sä asian muotoilit. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Kurmeli

Similar threads

Yhteistyössä