R
rv 40
Vieras
Joo,viimeisiä viikkoja viedään joten ei tarvitse tulla muistuttamaan että kuka nyt möhömahaa haluaisi. Siis heräsin tuossa kun se piti itsensä kanssa kivaa.. EI siinä, ymmärtäisin jos pihtaisin ja kunnolla. Mutta se on ollut aikalailla mies tässä loppuraskaudessa jota ei tunnu enään kiinnostavan.
Minä olisin oikeasti todella halukas, tykkäisin jopa parikin kertaa päivässä.. Olin ennen raskautta hoikka, eikä nytkään kiloja ole tullut muualle kroppaan kun tottakai maha kasvanut ja valitettavasti lantiosta pari raskausarpea löytyy. Olen kumminkin pyrkinyt itseni kunnossa vieläkin pitämään, syömällä terveellisesti ja liikkumalla.
Sopeutuminen tähän vartalooni on ollut muutenkin aika kova paikka, silti olen koittanut olla itsevarma ja ylpeä mahastani, tai siis siitä mitä ihanaa sisälläni kasvaakaan. Ensiksi ajattelin, että jos nyt vaan toisella sattuu olemaan kausi milloin ei oikeen kiinnosta, olen kyllä välillä koittanut hienovaraisesti vihjailla ja kysellä miksei seksiä enää ole ja kun yritän tehdä aloitetta mies niinkun vetäytyy.. Ja nyt ainakin selvisi, että haluja hällä on muttein nähtävästi minun kanssa.
En pystynyt jatkaa enää unia, yritin kysellä koska olin melkeen varma että hän on hereillä.. Koitin kysyä suoraan muttei vastannut mtn. Itkettää ja kuvottaa katsoa itseäni peilistä. Ja tunnen vaan sääliä lasta kohtaan joka tälläisen paskamutsin itselleen saa.. Mutta tottapuhuen haluaisin vaan tällä hetkellä peittää itseni ettei kukaan nää muotojani ja kaivautua johonkin koloon. Koko raskausaikani on ollut aikalailla elämässä alamäkeä ja täynnä hankaluuksia. Olen ollut kamalan masentunut mutta koittanut jaksaa asiat hoitaa ja tehdä ihan vaan lapsen takia. Tuntuu että olen vaan niin henkisesti jo romuna ja väsynyt.
Ajatus vaan tästä lapsesta saa jaksamaan.
Teen varmaan kärpäsestä härkäsen, mutta pakko päästä johonkin purkautumaan.. Enkä koita tehdä tästä mtn miehen haukkumisketjua, mutta väsyttää jo niin pitää kaikki ajatukset sisällään eikä tälläisistä asioista tunnu luontevalle purkeutua tutuille, eikä minulla ole kylläkään ketään kelle puhuisi mistään asioista.
Sopeutuminen tähän vartalooni on ollut muutenkin aika kova paikka, silti olen koittanut olla itsevarma ja ylpeä mahastani, tai siis siitä mitä ihanaa sisälläni kasvaakaan. Ensiksi ajattelin, että jos nyt vaan toisella sattuu olemaan kausi milloin ei oikeen kiinnosta, olen kyllä välillä koittanut hienovaraisesti vihjailla ja kysellä miksei seksiä enää ole ja kun yritän tehdä aloitetta mies niinkun vetäytyy.. Ja nyt ainakin selvisi, että haluja hällä on muttein nähtävästi minun kanssa.
En pystynyt jatkaa enää unia, yritin kysellä koska olin melkeen varma että hän on hereillä.. Koitin kysyä suoraan muttei vastannut mtn. Itkettää ja kuvottaa katsoa itseäni peilistä. Ja tunnen vaan sääliä lasta kohtaan joka tälläisen paskamutsin itselleen saa.. Mutta tottapuhuen haluaisin vaan tällä hetkellä peittää itseni ettei kukaan nää muotojani ja kaivautua johonkin koloon. Koko raskausaikani on ollut aikalailla elämässä alamäkeä ja täynnä hankaluuksia. Olen ollut kamalan masentunut mutta koittanut jaksaa asiat hoitaa ja tehdä ihan vaan lapsen takia. Tuntuu että olen vaan niin henkisesti jo romuna ja väsynyt.
Teen varmaan kärpäsestä härkäsen, mutta pakko päästä johonkin purkautumaan.. Enkä koita tehdä tästä mtn miehen haukkumisketjua, mutta väsyttää jo niin pitää kaikki ajatukset sisällään eikä tälläisistä asioista tunnu luontevalle purkeutua tutuille, eikä minulla ole kylläkään ketään kelle puhuisi mistään asioista.