Surullinen olo :/

[Scindapsus]

Veljeni sai avovaimonsa kanssa lapsen joulukuussa ja olemme mieheni kanssa hänen kummejaan. Näemme kummilastamme ehkä kerran-pari kuussa, vaikka itse haluaisin nähdä useamminkin. Veljeni on itse tällä hetkellä intissä ja avovaimo ei jostain syystä ilmeisesti pidä minusta. Olen yrittänyt kysellä lapsen kuulumisia viestillä noin kerran viikossa - joka toinen viikko, useimmiten harvemminkin (antaakseni tilaa äidille) tai silloin kun tiedän lapsella olleen neuvolan tms. Vastauksen saan ehkä kerran kuussa jos silloinkaan.

Suhtautuminen äitiini on samanlaista. Vaikka avovaimo olisi äitini naapurissa käymässä, hän ei käytä lasta "näytillä", ei koskaan kyläile muuten vaan viikolla (äidilläni ei ole autoa, jotta voisi käydä heillä, eikä avovaimo vastaa äitinikään viesteihin tai puheluihin), vaan ainoastaan pikaisesti käyvät kahvilla kun veljeni pääsee lomille. Äitini näkee lasta vain silloin jos hän tarvitsee hoitoa.

En oikein tiedä enää mitä tehdä tai miten suhtautua. Veljelleni olen asiasta yrittänyt sanoa, mutta sillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta. :/ Olen yrittänyt antaa tuoreelle äidille tilaa, kertonut auttavani jos tarvitsee apua (on kuitenkin viikot yksin) jne, mutta en saa minkäänlaista vastakaikua. Olenko siis liian tungetteleva? Mitä ihmettä minun tulisi tehdä, vai pitäisikö olla tekemättä mitään? Ikävä on tuota suloista lasta. :/

 

[xx]

Etene asiassa veljesi kautta. Jos äiti on ujon puoleinen ja te liian hyökkääviä?

 

[bud]

Veljellä pitäis olla tässä nyt isompi rooli. Tee sille asialle jotain ja kerro hänelle tilanne rehellisesti. Mieleen tuli myös, olisko tää äiti mahdollisesti masentunut? Jotkut tekee ikävä kyllä silloin juuri noin..

 

[Scindapsus]

Etene asiassa veljesi kautta. Jos äiti on ujon puoleinen ja te liian hyökkääviä?

Voi kun tuo veli älyäisikin asialle jotain tehdä... Kai meitä sitten voi pitää liian hyökkäävinä. Olemme kyllä yrittäneet olla äitini kanssa erittäin varovaisia lapsen synnyttyä, jotta emme tuputtaisi neuvoja tai mitään sellaista, mikä saattaisi loukata tuoretta äitiä, ilmeisesti emme ole onnistuneet koska tilanne on mikä on.

 

[Täh?]

Onhan tuo ihan riittävän usein. Ei me tavata sisaruksia yhtään enempää, hyvä jos edes joka kuukausi

 

[Scindapsus]

Veljellä pitäis olla tässä nyt isompi rooli. Tee sille asialle jotain ja kerro hänelle tilanne rehellisesti. Mieleen tuli myös, olisko tää äiti mahdollisesti masentunut? Jotkut tekee ikävä kyllä silloin juuri noin..

Niin, jossain vaiheessa mietimme tuota masennustakin kyllä. Ja todellakin toivoisin, että veljeni ottaisi asiassa härkää sarvista! Mutta ilmeisesti hänellä on muutenkin aika "vähäinen" rooli perheessään, avovaimo nimittäin puhuu aina hänen lapsestaan, ei meidän.

 

[hmm]

Jaa-a, jos hän kokee olevansa eri aaltopituudella sinun ja äitinsi kanssa? Eihän se ole kirkossa kuulutettua, että jos samaan sukuun kuulutaan niin ollaan kavereita. Voi myös olla niin, että tuore äiti hormonimyrskyssään tulkitsee hyvää tarkoittavat lähestymisyritykset "kyttäämiseksi", neuvoiksi ja puuttumiseksi vauvan hoitoon, varsinkin jos on esikoinen kyseessä.

 

[u]

No jos häntä ei vain yksikertaisesti kiinnosta pitää teihin yhteyttä? Voihan se olla niinki. Hällä on omat kaverit ja sukulaiset ja ei ehkä osaa ajatella asiaa teidän kannalta.

 

[missmii]

Onhan tuo jo tosi usein jos näette pari kertaa kuussa. mielestäni aivan riittävästi. Aivan turhaa ajatella, että joku olisi vialla. Onhan se nyt ihan normaalia, että ollaan ihan oman perheen kesken. Odota, että lapsen äiti ottaa välillä Sinuun yhteyttä. Jos ilmapiiri on avoin, voisihan asian ottaa puheeksi. On kai naisella omiakin ystäviä, pitkäaikaisempia, ettei ensimmäiset ihmiset joiden kanssa haluaa viettää aikaa, välttämättä ole miehen puolen sukulaisia. En tiedä. Kerro naiselle, että äitisi haluaisi nähdä lasta varmaan muutenkin kuin pelkän hoitamisen merkeissä.

 

[Scindapsus]

Onhan tuo ihan riittävän usein. Ei me tavata sisaruksia yhtään enempää, hyvä jos edes joka kuukausi

No meillä on aina ollut veljen kanssa läheiset välit, nähty ainakin viikoittain ja soiteltukin useamman kerran. Näen äitiänikin viikoittain ja soittelemme melkein päivittäin. Mutta toki olemme ymmärtäneet, ettei näin kaikilla ole ja siksi olemme jättäneet avovaimon "ahdistelun" vähemmälle.

Ehkä sitä pahaa mieltä lisää tieto siitä, että avovaimon siskot ovat heillä miltei päivittäin ja usein myös viikonloppuisin, jolloin meidän kyläilyt ei sovi (jostain syystä eivät halua meitä heille kylään, olemme tainneet pari kertaa käydä lapsen syntymän jälkeen heillä).

 

[Scindapsus]

Onhan tuo jo tosi usein jos näette pari kertaa kuussa. mielestäni aivan riittävästi. Aivan turhaa ajatella, että joku olisi vialla. Onhan se nyt ihan normaalia, että ollaan ihan oman perheen kesken. Odota, että lapsen äiti ottaa välillä Sinuun yhteyttä. Jos ilmapiiri on avoin, voisihan asian ottaa puheeksi. On kai naisella omiakin ystäviä, pitkäaikaisempia, ettei ensimmäiset ihmiset joiden kanssa haluaa viettää aikaa, välttämättä ole miehen puolen sukulaisia. En tiedä. Kerro naiselle, että äitisi haluaisi nähdä lasta varmaan muutenkin kuin pelkän hoitamisen merkeissä.

Ei kai se auta kuin odottaa sitten, varmaankin maailman tappiin asti. Harmittaa vaan tuon kummisuhteen puolesta, mulla on jo yksi kummilapsi, jota en edes kunnolla tunne ja syynä juurikin se, ettei yhteyttä pidetä.

 

[MM]

Ehkä sitä pahaa mieltä lisää tieto siitä, että avovaimon siskot ovat heillä miltei päivittäin ja usein myös viikonloppuisin, jolloin meidän kyläilyt ei sovi (jostain syystä eivät halua meitä heille kylään, olemme tainneet pari kertaa käydä lapsen syntymän jälkeen heillä).

Niin? Kyllä minäkin tapaan mieluiten omia ystäviäni ja sukulaisiani. Itse asiassa lapsen mummoa tapasin kerran vuodessa ja siskoja en olisi tavannut ikinä ellei olisi ollut pakko. Onneksi erosin eikä enää tarvitsekaan.

 

[minä]

Tottakai hän on läheisempi omien sisarustensa kanssa kuin teidän. Minä kyllä ahdistuisin jos jotain "raporttipyyntöjä" alkaisi sadella, varsinkin ihmisiltä jotka mielestäni eivät kuulu niihin joiden kanssa pidän yhteyttä läheisesti ja usein. Kummilastenkin kuulumisista voi jutella silloin kun tavataan, vaikka se olisi vähän harvemmin. Ja kysele niitä kuulumisia veljeltäsi, älä hänen vaimoltaan. Jos taas veljesikin tykkää pitää teihin hiukan harvemmin yhteyttä, niin koittakaa sopeutua siihen äitisi kanssa. Kaikki ei halua tavata sukulaisiaan joka viikko....

 

[Scindapsus]

Ehkä sitä pahaa mieltä lisää tieto siitä, että avovaimon siskot ovat heillä miltei päivittäin ja usein myös viikonloppuisin, jolloin meidän kyläilyt ei sovi (jostain syystä eivät halua meitä heille kylään, olemme tainneet pari kertaa käydä lapsen syntymän jälkeen heillä).

Niin? Kyllä minäkin tapaan mieluiten omia ystäviäni ja sukulaisiani. Itse asiassa lapsen mummoa tapasin kerran vuodessa ja siskoja en olisi tavannut ikinä ellei olisi ollut pakko. Onneksi erosin eikä enää tarvitsekaan.

Ahaa. Toki minäkin parhaiten viihdyn omien sukulaisteni kanssa, mutta ymmärrystä riittää myös siihen, että puolisonkin sukulaiset haluavat tavata. Kai se on liikaa vaadittu?

 

[Scindapsus]

Tottakai hän on läheisempi omien sisarustensa kanssa kuin teidän. Minä kyllä ahdistuisin jos jotain "raporttipyyntöjä" alkaisi sadella, varsinkin ihmisiltä jotka mielestäni eivät kuulu niihin joiden kanssa pidän yhteyttä läheisesti ja usein. Kummilastenkin kuulumisista voi jutella silloin kun tavataan, vaikka se olisi vähän harvemmin. Ja kysele niitä kuulumisia veljeltäsi, älä hänen vaimoltaan. Jos taas veljesikin tykkää pitää teihin hiukan harvemmin yhteyttä, niin koittakaa sopeutua siihen äitisi kanssa. Kaikki ei halua tavata sukulaisiaan joka viikko....

No kyse ei mielestäni ole mistään raporttipyynnöistä, vaan ihan yleisestä kyselystä kuinka heillä menee ja onko lapsi kuinka kasvanut tms. Ilmeisesti mun on siis vaan hyväksyttävä asia ja oltava ottamatta yhteyttä ollenkaan.

 

[Sunny Sunday]

Anteeksi kun näin suoraan kysyn, mutta ehkäpä avovaimo ei vaan pidä teistä..?

Meillä vähän vastaava tilanne.. suoraan sanottuna en vaan pidä appivanhemmistani ollenkaan, enkä todellakaan halua olla heidän kanssaan yhtään sen enempää tekemisissä kun on pakko.

 

[MM]

Ahaa. Toki minäkin parhaiten viihdyn omien sukulaisteni kanssa, mutta ymmärrystä riittää myös siihen, että puolisonkin sukulaiset haluavat tavata. Kai se on liikaa vaadittu?

No se on ihan puolison asia tavata omia sukulaisiaan.

 

[varovasti]

omasta kokemuksesta voisin sanoa että olin niin väsynyt lapsen kanssa etten vastannut puheluihin enkä kyläillyt. enimmäkseen itkeskelin. siitä on jo vuosia.

toivottavasti ei ole kyse tästä samasta. mutta voi olla.

 

[Jaana]

Riittäisikö kuitenkin vähän harvempi kysely kuin esim. kerran viikossa?

En minäkään olisi jaksanut jatkuvaa yhteydenottoa, kun lapseni oli pieni vauva.

 

[vieras]

Me tavataan sekä mun vanhempia että puolison n. kerran viikossa tai parissa. Appivanhemmat kovasti muistavat pyytää minua ja lasta käymään heidän luonaan myös viikolla (olen lapsen kanssa vielä kotona), mutta en erityisesti viihdy heidän seurassaan joten ei tulisi mieleenkään käydä siellä "muuten vaan viikolla". Sukulaisia on mielestäni kiva tavata silloin tällöin, mutta minulle tuo kertakin viikossa tuntuu liian tiheältä.. Minä en tuolla perusteella leimaisi äitiä masentuneeksi. Liian tiheä "ahdistelu" saattaa jopa aiheuttaa sen, että äiti ottaa etäisyyttä entistä enemmän.

 

[tiina]

Ehkä tapaatte sitten enempi kun veljesi pääsee armeijasta?? Isä ja lapsi voisivat kyläillä mummolla ja tädillä ja äiti voisi sillä aikaa ottaa omaa aikaa. =)