ap:lle :hug: :hug: :hug:
Itse olen 38v. ja odotan viidettä,ihan alussa vasta.Piti olla lapsiluku täynnä jo näistä neljästä.
Mutta koska minä pähkäilin tuon sterilisaation kanssa turhan pitkään,oli mulle jotenkin liian iso juttu.Päätettiin sitten että mies menee vasektomiaan.
Samalla viikolla plussasin,kun miehen piti mennä operaatioon!
Vaikea tilanne tämä on ollut mulle etenkin,pohdin samoja asioita kuin sinäkin jaksamisesta jne.jne.Mutta olen päättänyt pitää lapsen,mikäli hän haluaa perheeseemme syntyä.
Aborttia en voi tuomita,koska olen itsekkin sellaisen tehnyt nuorena.Silloin asioiden päättäminen oli jotenkin huomattavasti helpompaa!Tuntuu,että mitä vanhemmaksi tulee sitä monimutkaisemmaksi koko elämä menee,ei ole enää mustaa ja valkoista vaan tuntuu että tässä ikää se harmaa alue noiden mustan ja valkoisen välissä on jo niiiin leveä,että sinne meinaa hukkua!
En varsinaisesti enää kadu tekemääni,olen sen itelleni antanut anteeksi.Mutta surullinen olen asiaa miettiessäni edelleenkin!Missään nimessä en kykenisi enää aborttiin mikäli raskaus jotakuinkin normaali.
Mutta koska en tiedä tilannettasi kokonaisuudessaan,en voi sanoa,mitä sun olisi tehtävä saatika tuomita sinua päätöksestäsi!
Pysähtyessäsi kuuntelemaan sydämesi ääntä,olen varma että tiedät mikä päätös oikea! :hug:
Tuomitsijat voit ohittaa saman tien,koska sinun on elettävä asian kanssa,ei niiden tuomitsijoiden!!!!
:hug: